2009/07/29

Ultra-Violet

Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan solarium aiheuttaa syöpää. Käsi ylös, kuka ei aiemmin tiennyt tätä?

Solarium beax
Picture by Beax via Creative Commons License

UV-säteilyn vaaroista ollaan tiedetty jo pitkään, ja tottahan toki terveellä järjellä voisi ajatella, että solariumkin kyseisiä säteitä tuottaessaan aiheuttaisi iholle vahinkoa, joka kenties myöhemmässä vaiheessa kehittyisi syöväksi. Silti solariumeja ollaan pidetty vain 'todennäköisinä' syövän aiheuttajina, vailla sataprosenttista toteen näyttämistä. Pienessä laatikossa ultraviolettisäteilyn alla muhiminen aiheuttaa nimenomaan sitä vaarallisinta ihosyöpää, melanoomaa. WHO kertoo, että riski sairastua ihosyöpään kasvaa 75 prosenttia, jos solariumissa paahtuminen on aloitettu alle 30-vuotiaana. Suomessa melanoomaa havaitaan vuosittain 700-800 ihmisellä. Meillä solariumien säteilyarvot on pidetty kohtuullisen tiukkina jo vuosia, joka ei tietenkään tee solariumista turvallista. Muu Eurooppa laahaa hieman perässä. Maailmanlaajuisesti melanoomaa esiintyy eniten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, joiden alueella otsonikerroksen on usein raportoitu olevan hälyttävän ohut. Niinpä uv-säteilyä pääsee ilmakehään normaalia enemmän.

Minusta on varsin mielenkiintoista se, miten solarium-laitteiden valmistajat asiaan suhtautuvat. Ristiriitaisuutta voisi verrata tupakkayhtiöihin - niiden johtoportaat kun monesti väittävät, etteivät heidän tuotteensa mitään syöpää aiheuta. Että ihmisten muut elintavat ovat syypäitä heidän kenties kuolemaan johtaviin keuhkosyöpiin ja muihin hengityselinsairauksiin. Lähes jokainen koulunsa käynyt tietää, että tupakka, jota iloisesti välillä syöpäkääryleeksi kutsun, ei voi olla kovin hyvästä terveydelle. Sama pitäisi olla keinotekoisen, ihoa muuttavan ultraviolettisäteilyn kanssa. Tai sen luonnollisenkin.

Eräskin nimeltä mainitsematon laitevalmistaja kertoo sivuillaan, miten eräät lääkärit ovat tutkineet luonnollisen ja keinotekoisen uv-säteilyn vaikutusta ihmiseen. Heidän mukaansa solariumin käyttö on jopa terveellisempää, kuin auringonvalo. Väite perustuu rusketuksen nopeampaan syntymiseen prosessin aikana, sekä pieneen palamisriskiin. Turhaa paniikkia ei kuulemma saisi syntyä keinovalon avulla saatavasta ruskeasta hipiästä, vaan solariumiin voi tulla kevein mielin. Uskokoon ken tahtoo.

Itse en ole koskaan solariumissa käynyt, enkä käy. Ihoni on muutenkin vaaleaa, osaksi palavaa ja osaksi hitaasti ruskettuvaa tyyppiä, ja olen varma, että kumoaisin mainittujen lääkärien toteamuksen pienestä palamisriskista. Hyvin todennäköisesti mahtuisin juuri sen minimaalisen riskin alueelle. Auringossa sen sijaan tykkään makoilla - nauttia lämmöstä, kenties seurasta tai hyvästä kirjasta ja hankkia tervettä päivetystä iholle. Suomen kesä on kovin lyhyt ja kunnon hellepäiviä on vain muutama. Vaikka tätä ei voi verrata mihinkään etelän maahan, varustaudun kesän alussa biitsipäivänä aina voiteella, jonka suojakerroin on vähintään 20. Kesän loppua mentäessä voi vähentää viiteentoista tai jopa kymmeneen, jos näyttää siltä, että iho on tuottanut tarpeeksi sitä omaa suojamekanismiaan eli rusketusta.

Talvisin pidän kalpeudesta ja Snow White -efektistä, mutta kesäisin on mukavaa, jos näyttää ..no, kesäiseltä. Ehkä kauneusihanteet ovat lukuisten varoitusten, tutkimustulosten, lääkärikäyntien ja ihon vanhenemisen myötä muuttumassa kalvakkaampaan suuntaan, mutta ainakin vielä se tuntuu olevan liian aikaista. Sen verran pidän itsekin väristä vartalollani, että harkitsen jopa ruiskurusketusta häihin. Saa nähdä päädynkö moiseen turhamaisuuteen - sitä ennen rusketusta saa onneksi myös purkista!


Mikä on sinun suhteesi solariumeihin tai auringonottoon/rusketukseen yleensä?

2009/07/27

Häähumua, osa 2

Yksi parhaista ystävistäni saatiin yllätettyä perjantai-iltana kummallisella kirjeellä ja paketilla - kruunu, helmet, junalippu ja ohjeita. Toimituksen hoiti perille sulhanen, ja itse morsiamelta tuli avaamisen jälkeen tekstiviesti ":D :D". Vaikka hän polttareitaan toki osasi epäilläkin, saatiin ilmeisesti aika hyvin hämättyä ja vietyä ajatukset pois tulevista suunnitelmista. Monitahoinen lauantai alkoi junamatkalla Kouvolaan, jossa ohjelmaan kuului salsatunnin, Hesburgerin & skumpan, auton öljyjen tarkastuksen, jokikivihoidon, pienen vaelluksen, kauniin veneretken, morsiussaunan ja kotikaraoken lisäksi lukuisia pikkutehtäviä. Onnistuttiin nostamaan rima tarpeeksi korkealle, ja ystävällämme oli loistava päivä! Mutta vaikka järjestelytoimikuntaan kuuluminen oli varsin hauskaa, en ihan heti jaksaisi ryhtyä moiseen uudestaan :D

Itse häihin on neljä viikkoa, ja sitä ennen on kaasoilla monenlaista puuhasteltavaa askartelusta pieneen kropan trimmaamiseen (allekirjoittaneella huom, muiden kaasojen puolesta en puhu). Urheilusta en kuitenkaan ajatellut pälpättää, vaan kaiken kruunaavista leningeistä. Kahdet häät kun on jo tälle vuodelle juhlittu, ja kahdet tulossa. Oman kaason pukunikin löysin ihan tuikitavallisesta Vilan liikkeestä, ja se lähentelee muutamia niitä, joita jo joskus viime talvena tutkailin.

Mutta ensin pääsevät esittelyyn ne asukokonaisuudet, joissa kuluvan vuoden keväällä juhlittiin kahdenkin ystäväpariskunnan avioliiton solmimista. Kuvat latasin tällä kertaa bloggerin mukaan suurina, mutta tuttuun tapaan ne klikkautuvat hiiren avulla entistä isommiksi ;)



Talvihäät sallivat mielestäni sikäli vapaamman asun, ettei tarvitse miettiä kuumassa säässä hikoilemista. Toki miesten täytyy yleensä aina kärsiä paksuissa puvuntakeissaan, tai vähintään kauluspaidoissa ja kuristavissa kravateissa. Mutta naisväelläkään jakkupukutyyppinen kokonaisuus ei tunnu liioitellulta lämpötilan suhteen, kun ulkona paukkuu pakkanen, ja mustatkin puvut sopivat paremmin talveen kuin kesän lämpöön. Vaikka etiketti ei nykyään olekaan enää niin tiukka, kuin joskus, ja mustia juhlapukuja näkyy häävieraiden yllä yhä useammin, en itse osaisi kesähäihin pukeutua mustaan. Tähän mainittuun talvijuhlaan meinasin itseasiassa laittaa mustan satiinisen mekon, mutta päädyin kuitenkin platinaan.

Päälläni siis mekko kirpputorilta (Vero Moda), kengät Vagabond, rannekoru Snö of Sweden, sormus Pentti Piekäinen, korvikset second hand. Päässä jättinuttura ja suuri punainen rusetti. Huomatkaa minun ja kavaljeerin yhteensointuvat asusteet! Tämä on mielestäni ihan must, tosin näissä häissä eräs pari veti pidemmän korren, kun se yhteinen väri oli punaisen sijasta limenvihreä :) Ystävän ruskea puku on muistaakseni taftia ja teetetty.



Toiset häät toukokuussa uhkasivat aiheuttaa päänvaivaa. Mekossa en päätynyt kenties yhtä juhlavaan vaihtoehtoon kuin edellisissä, mutta mielestäni ehkä enemmän itseni näköiseen. 50's-tyylinen mekko on itsetehty, ja alle laitoin Onlyn mustan tyllihameen. Korvikset ovat Romeo&Juliasta Oulusta.

Eniten ongelmia meinasi aiheuttaa meikki - olen jokseenkin tottunut siihen, että juhlameikki on voimakas tai ainakin lähellä sitä. Kuitenkaan en kesän kynnyksellä halunnut vuorata kasvojani pakkelilla tai tummilla rajauksilla. Toinen, mikä jostain syystä kuuluu aina spesiaalimpiin tilaisuuksiin meikkiasioiden suhteen, on huulipuna. Arjessa sitä harvoin osaan käyttää, mutta juhliin en jostain syystä osaa lähteä ilman. Mielestäni onnistuin siis loppujen lopuksi kohtuullisen hyvin pitämään meikin raikkaana :) Kevyt luomiväri (olisikohan tässä persikkaa..?) ja pinkki, mutta ei liian räikeä huulipuna takasivat sen, yhdessä hennon punaisten poskien kanssa. Kampauksena yksinkertainen, vino ranskalainen letti.




Asusteiden piti tietenkin sointua yhteen täydellisesti! Kengät on syntymäpäivälahja Clarksilta, laukku ostettu Briteistä muutamia vuosia sitten. Musta, pilkullinen rusetti on lisätty itse. Ulkona oli vielä melkoisen viileä tähän aikaan vuodesta, ja päälle sujahti aurinkolasien lisäksi musta bolero, musta pitkähkö takki ja pinkki-mustaruudullinen kaulahuivi.

Kaason puku on siis hankittu, ja tulen luultavimmin käyttämään samaa mekkoa kaksissa seuraavissa häissä - asustan sen vain hieman eri tavalla. Siitä lisää myöhemmin, mutta pakko huomauttaa pienestä yksityiskohdasta - värivaihtoehtoina olivat kylmä roosa ja kylmä ruskea, ja minä valitsin jälkimmäisen. Omituista!

2009/07/24

Pinnatuoli, jolla ei ole nimeä

Jokin aika sitten lähti Malmin suurelta huonekalukirpputorilta matkaani valkoinen pinnatuoli. Hintaansa nähden se oli varsin kehnossa kunnossa, mutta koska a) tarvitsin kipeästi tuoleja ja b) tämä malli on aina ihastuttanut minua (vaikkei Tapiovaaralle vertoja vedäkään), pääsi se matkaamaan farmarin takakontissa kotiini. Tällä hetkellä kaikki tuolini ovat jossain määrin second handia. Myös Iskun julkiskalusteiden puolelta hankittu fiini työtuoli on itseasiassa käytettynä ostettu. Se ei kyllä edes majaile tässä asunnossa at the moment.



Vähän hiomista, paikkausta ja maalia, ja tästä tuolista saisi kelpo yksilön. Vaan suurimmaksi ongelmaksi kehittyi tietysti väri. Perinteisesti tekisi mieli vetäistä tämä pinkiksi tai vaaleanpunaiseksi. Toisaalta mustakin houkuttaisi, mutta voisin sen värin säästää Mademoiselleen, sitten joskus kun sellaisen saan (krhm). Erilaiset helmiäismaalit olen hylännyt samantien - vaikka ne olisivat oikein söpöjä ja prinsessamaisia, eivät ne sovi tämänhetkiseen sisustukseeni. Pitkän aikaa olin tuikitavallisen valkoisen kannalla.

Nyt minua houkuttaa vaalea laventeli, pastellinen sinisen ja violetin yhdistelmä, joka ei tasan sovi mihinkään muuhun väriin asunnossani. Mikä minua oikein vaivaa?

Minkä väriseksi sinä tuolin maalaisit?

2009/07/22

Tigi-kokeiluja

Koska maailmasta eivät ihmeet lopu, päätyi Maria kirjoittamaan tänään juuri samasta aiheesta, josta minäkin olin aikonut :D Onkohan blogosfäärissä olemassa telepatiaa? Joskus muutenkin mietin, voiko kyseistä yliluonnolliseksi miellettyä kykyä olla olemassa, etenkin kun kyse on omasta päästäni. Telepatia kun tuntuu toimivan muutamien ihmisten kanssa pelottavankin hyvin.

Mutta se yliluonnollisuudesta - jollei tukkamätsikkiä lasketa siksi. Eilen tein jotain kummallista. Kävin ystävän kanssa lenkillä kaupungin toisella laidalla, päädyin siellä suihkuun ja hiuspesulle, enkä oman kodin rutiinien puuttumisesta johtuen jaksanut tehdä hiuksilleni mitään. No, okei, tungin niihin jo heti kosteina hieman Foxy Curlsia, sekä kiinnitin otsiksen pinnillä sivuun. Jos en olisi sitä tehnyt, olisi tänä aamuna peilissä odottanut mojova kasari-look.

Varotoimenpiteistä huolimatta pehko oli päivän koittaessa mielenkiintoinen, ja se kalpeni ainoastaan Brian Mayn hiushabitukselle. Valokuvatuksia päässäni kasvavista karvoista ei saanut sitten alkuunkaan - aina ne näyttivät liian takkuisilta, liian lyhyiltä, tai muuten vaan liian omituisilta. Luovutin noin kolmenkymmenen kuvan jälkeen. Kuitenkin vasta sen jälkeen, kun olin tunkenut tököttejä kutrien suojaksi.

Kuten ensimmäisestä kuvasta saattaisi päätellä, Sunrisen alessa on käyty ja kiharoille hankittu luksusta. Kuvan putelit eivät sitten ole keskenään mittakaavassa - todellisuudessa keskimmäinen on toisiin verrattuna huomattavasti pienempi.



Tigi Bed Head - Foxy Curls Contour Cream
Nimensä mukaisesti kreemimäinen tuote lupaa erotella kiharoita ja estää pörröisyyttä. Minua pyydettiin olevan varovainen annostelussa, ettei mömmöä laita vahingossa liikaa. Mielestäni annostelu oli kuitenkin varsin helppoa, ja creamia sujahti hiuksiin varmaan enemmän, kuin kampaaja olisi uskonut. Valitettavasti ensimmäisen käyttökerran eli kosteisiin hiuksiin levittämisen jälkeen menin nukkumaan, kuten öisin yleensä teen. Tukan möyhiintyminen tyynyä vasten huonounisen yön aikana ei varmastikaan tehostanut aineen toimintaa. Aamulla sen laittaminen kuiviin hiuksiin ei ajanut asiaansa enää yhtä hyvin. Olen tämän käytössä vasta noviisi, joten tuloksia syntynee harjoittelun myötä!

Tigi Bed Head - Control Freak Serum
Tätä minulla on ollut jo parisen vuotta, ja pidän kovasti. Hileet eivät näy ainakaan tummassa tukassa, joskin laitossa täytyy olla tarkka, ettei mönjä klimppiinny, vaan levittyy tasaisesti. Tämä on tarkoitettu pääasiassa suoriin hiuksiin (olettaisin), joten kiharassa vaikutus ei ole yhtä suuri. Pinta kuitenkin siliää kohtalaisesti. Voihan vaikutus olla pelkkää placeboakin, mutta harvoin osaan lähteä ovesta ulos tasoittamatta kuontalon pintaa kontrollifriikkiseerumilla. Parhaiten tämä toimii lookissa, jota toteutan eniten - annan hiusten kihartua ja kuivua yön yli luonnostaan, mutta aamulla suoristan pahimmat kiharat helppohoitoisemmiksi laineiksi.

Tigi Rockaholic - Rock Out Shine Blaster
Tigin uusimman sarjan runsaasti kiiltoa lupailevan tuotteen suosio on ollut nähtävissä useissa blogeissa. Öljymäinen koostumus on kevyempi kuin voisi luulla, ja kiiltoa todellakin löytyy. Harmikseni kiilto kuitenkin häviää melko pian - luultavasti kuiva hiuslaatuni imee sitä niin paljon, että saisin samantien tyhjentää puoli pulloa päähäni. Saman huomion oli Mariakin tehnyt. Uusi yritys siis huomenna, hieman runsaskätisemmin. Testasin tätä kyllä suoriinkin hiuksiin viikonloppuna, ja tulos oli sama. Mihinkäs se koira karvoistaan pääsisi, vaikka ne kuinka suoristaisi. Vaikka noin niinkun periaatteessa suoristusraudan käytön myötä hiuksen pinnan suomujen pitäisi sulkeutua... Kuivassa, luonnonkiharassa hiuksessa ne kun ovat aina 'auki'.



Voitte muuten uskoa, että kaikkien näiden ainesosien jälkeen hiukseni tuoksuivat huumaavasti karkille. Mieli teki nuuskuttaa niitä kokoajan, vaan sepä olisi lisännyt ennestään hullun leimaani, joten jätin väliin. Valitettavasti päivän aikana kävi sama efekti mitä aina: hiusten päälle kerääntyi omituinen untuvakerros, kun kiharat eivät pysyneet kasassa vaan pörrööntyivät. Kostealla säällä on toki sormensa tässäkin pelissä. Kuitenkin, jos olisin lähtenyt täysi au naturel hiusteni osalta liikenteeseen, olisi päässä tällä hetkellä harakanpesä. Nyt nämä sentäs tunnistaa kiharoiksi. Joten vaikka täydellisiä korkkiruuveja ei luomumenetelmillä tähän afropäähän saakaan, on lopputulos huomattavasti parempi, kuin jos ei olisi nähnyt yhtään vaivaa.

Hiusteni ollessa pitkät, kiharat myös lätistyvät päivän päätteeksi hieman. Parhaimmillaan (lue: siisteimmillään) ne ovat todennäköisesti parin päivän päästä - juuri ennen seuraavaa pesua. Silloin voi nauttia siitä hetkestä, ja olla onnellinen bad hair dayn loistamisesta poissaolollaan. Ja seuraavana päivänä suoristaa hiukset.



ps. Olenko ainoa, jonka sydän, mieli ja vaatekaappi huutaa syksyä?? Lukuunottamatta sitä seikkaa, että olisi kiva saada vähän rusketusta pintaan. Kesäloma kun on vielä edessäpäin.

2009/07/19

Päivä-nasu

Oulun ajoilta on Vaion kiintolevylle jäänyt kasa erinäisiä päivän asuja. Jotta en tuntisi, että olisin ottanut niitä turhaan, täytynee ne julkaistakin. Kuvista käy melko hyvin ilmi ne erilaiset olotilat, joita (arki)tyylissäni näkee.


Hullu ku pullosta tullu.
farkut H&M, t-paita Seppälä, nahkaranneke H&M


Kesä on jo tuloillaan.
takki Halonen, kengät Clarks


Lähes viimeinen ilta.
mekko Nümph, rannekoru Kooky Gems


Tuparit uudessa kodissa 18.7.
mekkojuttu GT, helmikoru self made, rannekoru Secco


2009/07/17

Harry Potter and the Half-Blood Prince

Huom! Tämä ei sisällä spoilauksia, voit lukea huoletta, vaikka juonenkäänteet eivät olisikaan ennestään tuttuja ;)



Harry Potter -kirjasarjan kuudes filmatisointi sai Suomen ensi-iltansa tänään heti puolenyön jälkeen. Eilen iltapäivällä, ennen kutsuvierasnäytöksen alkamista, Helsingin Tennispalatsin aukiolle tervehdysreissulleen piipahtivat Weasleyn kaksosia näyttelevät James ja Oliver Phelps (ks. edellinen postaus ;). Tapahtuma keräsi paljon kaiken ikäistä väkeä, ja ohjelmaakin oli Xbox-peleistä puku- ja tietokilpailuun saakka. Pojat itse vaikuttivat kovin hämmästyneiltä tyttöjoukon kiljumisesta ja hypetyksestä muutenkin - he eivät kotimaassaan Britanniassa ole yhtä suuria staroja kuin esim. leffojen päätähdet. Vastaanotto Suomessa sai siis hymyn heidän huulilleen. Ensimmäiseksi he pääsivät pienelle lavalla yleiseen haastatteluun, jonka jälkeen tiedotusvälineet saivat osansa (mm. Maikkarin kymppiuutiset). Sen jälkeen luultavasti useamman tunnin jatkunut nimmarointirumba alkoi. Itsekin sain yhteiskuvaa odottaa, mutta ihan kuin sitä ei ennen olisi mitään odotettu seisomalla tuntikausia ulkona ;)



Itse elokuvasta oikeasti tykkäsin. Tylsästi sanottu, mutta niin se on. Kirjan muuttamisesta elokuvaksi voisi jauhaa loputtomiin - siitä, miten tärkeitä asioita pitää jättää ajanpuutteen vuoksi pois, ja miten kaikki ihmiset ja miljööt ovat täysin erilaisia, kuin oman pään sisällä. Mielestäni HBP'sta oli kuitenkin saatu rakennettua onnistunut kokonaisuus juonen puutteista huolimatta. Vähemmälle huomiolle jääneitä asioita ei oltu vain karsittu pois, vaan nekin oli mietitty (ainakin lähes) loppuun asti. Uusia henkilöitä ei tässä kovin montaa esitelty, ainoastaan professori Slughorn (en muista suomenkielistä nimeä) taisi olla uusi kasvo vanhojen joukossa. Hän ei vastannut omia mielikuviani, mutta toisaalta Jim Broadbent veti hullunkurisine ilmeineen roolin niin loistavasti, ettei paremmasta väliä.

Kirjaan verrattuna suurimmat muutokset olivat itse puoliverisen prinssin jättäminen vähemmälle (lue: liian vähälle), sekä hormonien hyrräys -kohtauksien lisääntyminen. Vaikken ole mikään romanttisten komedioiden ystävä, eivät teinien ihastumiseen liittyvät kohtaukset häirinneet minua ollenkaan. Mielestäni ne oli saatu hyvin ujutettua tarinaan suuremmassa mittakaavassa, kuin alkuperäisesti. Kaiken lisäksi, vasten kaikkia odotuksiani, tässä elokuvassa sai nauraa. Ihan totta! Vähän väliä löysin itseni hekottamasta milloin millekin. Eniten taisin revetä kohtauksessa, jossa Harry selittää pihdeistä/hampaista/whatever. Se tuli täysin puun takaa. Jos haluat lukea elokuvan juonesta enemmän, tsekkaa Field of Poppies :)

Synkkyyttäkin elokuvasta toki löytyy. Ja synkkyyden myötä myös allekirjoittanutta viehättävää visualisointia - tummia, utuisia tai vaihtoehtoisesti rosoisia sävyjä ja hienosti kuvattuja/leikattuja kohtauksia. Omasta mielestäni K11-merkintä on ehkä hieman alhainen, mutta toisaalta sitä nostettaessa katoaisi katsomosta suuri määrä kohdeyleisöstä. Erilaisten ympäristöjen lisäksi silmiä hiveli tietenkin pahapoika Draco Malfoy, joka oli muiden tavoin kasvanut hurjasti. Ja pakko mainita vielä muutama mielleyhtymä eräästä kohtauksesta eräällä kallioisella saarella - te muut leffan nähneet, huomasitteko Gandalfin ja Gollumin piileskelevän elokuvassa?

Lisäintoa leffaelämyksiin tuovat nimenomaan ensi-illat. Etenkin yönäytöksessä, vaikkakaan itseni lisäksi ei kovin moni ollut pukeutunut (toisin kuin päivällä), tunnelma on varsin intensiivinen. Kaikki ovat kiinnostuneita elokuvasta sataprosenttisesti, ja yleisön seasta pääsee niin naurunremakkaa, riemun- ja kauhunkiljahduksia kuin suoranaisia aplodejakin niille sopivissa kohdissa. Mahtavaa! 'Tennari ykkösessä' olin ensimmäistä kertaa elämässäni, ja vaikka tila on itsessään hieno, ei sen tunnelma ole täysin sama, kuin pienemmissä teattereissa.


Koulupuku Luihuisten tapaan:
* villahame - Ellos
* kauluspaita - Lindex
* slipoveri - second hand
* Slytherin-pinssi - Anttila?
* solmio - second hand
* polvisukat - ?
* tennarit - Converse

Ilmeen voi taas vaihteeksi ignorata. Ja olisihan se Slytherin-kaulahuivikin ollut messissä, jollei ulkona olisi keksellä pimeintä yötäkin ollut vielä yli 15 astetta lämmintä ;)


Käsi ylös, kuinka moni on jo nähnyt tämän uusimman Harry Potterin, ja kuinka moni aikoo sen mennä katsomaan?

2009/07/16

Mr. Phelps


Pieneksi hetkeksi, siis muutamaksi tunniksi, taannuin jälleen 14-vuotiaan fanitytön tasolle. Satojen (erään tärkeän miehen puhelinkeskustelun perusteella tuhansien) muiden lapsosten kanssa tuijotimme Fred & George Weasleya punaisella matolla, ja pitihän se söpömpi identtisistä kaksosista napata kuvaankin. Eli Fred eikun George eli Oliver Phelps vai olikos se sittenkin James... Kuva on siitä ihan paras, että kaikilla on täysin autenttiset hymyt kasvoillaan - hetkeä aiemmin tuli pientä sekaannusta siitä, keitä kuvaan piti mahduttaa :D

Itse elokuva, Harry Potter and the Half-blood Prince, lähtee osaltani käyntiin parin tunnin päästä, kun polkaisen takaisin Tennispalatsin hoodeille. Näytös loppuu vasta vähän ennen kolmea yöllä, joten taidanpa nukkua aamulla pitkään. Leffasta kuitenkin luvassa asiaa mitä luultavimmin huomenna!

2009/07/15

Tätimerkkiset pleksit

Sen siitä saa, nimittäin tyhjän tilin, kun ennen tietoisuutta pesukoneen ja uuden puhelimen (krhm, oikeasti se vanha ei enää ottanut puheluja vastaan 50% ajasta) hankinnasta päätti tehdä järkevän sijoituksen. Siis oikeasti järkevän.

Blogeissakin on ollut paljon puhetta siitä, miten halvat aurinkolasit voivat itseasiassa olla pahempi ratkaisu silmille, kuin aurinkolasittomuus. Ihmisen silmä kun reagoi valoon pienentämällä pupillia, jolloin UV-säteilyä ei pääse niin paljon itse silmän sisään vahingoittamaan kudoksia. Kun silmän päälle lätkäistään tummennettu lasi/muovi/vastaava poistamaan auringon kiusallista häikäisyä, ei silmä koe ympäristöä enää niin valoisaksi, ja se suurentaa pupillia. Jolloin säteilyä pääsee tuhojaan tekemään ihan liikaa, olettaen, että linssi ei ole laadukas. Ja miten se voisi kymmenen euron laseissa ollakaan.

Paitsi säteily määrään, myös itse näkökykyyn vaikuttaa linssin laadun aste. Linssien tulisi olla tasaisesti virheettömät. Ne eivät saa heikentää silmän kykyä havaita kontrasteja, värejä tai aiheuttaa kauko- tai likinäköisyyttä. Valitettavasti halvat pleksit eivät usein yllä näihin simppeleihin vaatimuksiin.

Monen vuoden naarmuuntuneiden halpisten käytön jälkeen sain siis vihdoin aikaiseksi marssia erään optikkoliikkeen alennusmyynteihin. Koska kyse oli varsin pienestä liikkeestä kohtuupienessä kaupungissa, ei valikoima ollut järjetön. Valinta oli näin ollen helpohko. Käsiin jäivät useiden kokeilujen jälkeen Burberryn jättimäistä perhosta muistuttavat pokat. Kehysten ulkopuoli on tummanruskea, sisäpuoli vaalea, ja linssit niinikään ovat ruskeat. Ihan vain muovia koko setti, sillä en tarvitse arskoihini vahvuuksia. Me like!

Nyt sitten herätään siihen kysymykseen, että osaanko pitää satasen laseista huolta, etteivät ne ole kohta samassa kunnossa, kuin ne kaikki halpikseni. No osaanhan minä! Joskin kyseessä ollen hienoisen tätileiman saanut brändi, täytyy beige-ruudullinen kotelo piilottaa katseilta ihmisten joukossa... ;)



ps. Uusi meikkiblogi avattu! Ainakin minun silmiäni saitin ulkonäkö hivelee - oli sitten arskat päässä tahi ei. Jäädään mielenkiinnolla odottelemaan myös mieltä hiveleviä meikkijuttuja :)

2009/07/13

E27

Hankalinta sisustamisessa on suurten linjojen päättäminen. Pieniä yksityiskohtia kun löytyy jo valmiiksi runsaasti, ja niiden vaihtaminen kyllästymisen uhatessa on suhteellisen helppoa. Sen sijaan esimerkiksi sohvan hankinta tuottaa yleensä päänvaivaa enemmän kuin olisi syytä - malli, materiaali ja väri ovat asioita, joita haluaisi jaksaa katsella useamman vuoden ajan niin suuressa investoinnissa.

Perjantaina sain kuitenkin älynväläyksen pitkällisen (no, viikon) pohdinnan jälkeen. Stellan blogista bongattu Mattias Ståhlblomin suunnittelema, Muuton valmistama E27-kattovalaisin sujahti ostoskassiini Finnish Design Shopin nettimyymälässä. Minulle luvattiin ilmainen toimitus kotiovelle, kuten kaikille valaisimille, parissa päivässä. Nyt sitten vain fingers crossed, että paketti saapuisi kotiin mahdollisimman pian.



Valaisin koostuu suuresta, halkaisijaltaan 130-millisestä hehkulampusta ja nelimetrisestä, värikkäästä tai värittömästä johdosta. Värien kirjosta (ks. kuva) itselleni punainen tuntui turvallisimmalta olematta kuitenkaan tylsä. Valaisimen nimi tulee sen käyttämän lampun kannan koosta. Omituista kyllä, valaisimessa ei ollut valmiina pistoketulppaa, vaan johdot tulisi kytkeä vanhanaikaisesti ns. sokeripalaan. Pistorasiaan sopiva johdon pää menee siis vielä lisähankintaan.

Thomas Alva Edisonin nimiin 1800-luvulla kirjattu keksintö, hehkulamppu, on varsin ajankohtainen. Vaikka se oli pitkään ainoa järkevä vaihtoehto kotien ja työpaikkojen sähköiseksi valaistukseksi, on aika pikkuhiljaa ajanut sen ohi. Kehityksen myötä on tullut paljon tehokkaampia valaistusmahdollisuuksia. Hehkulamppujen hyötysuhde on nimittäin melko alhainen. Ympäri maailmaa onkin alettu herätä energiaa säästävämpiin vaihtoehtoihin. Mm. Irlanti on kieltänyt hehkulamput tämän vuoden alusta lähtien, ja myös EU'n sisällä hehkulamppujen valmistus lopetetaan vaiheittain. Perus 60-wattista polttimoa ei ole saatavissa enää vuoden 2011 jälkeen. Tilalle tulevat jo nyt suosiota keränneet energiansäästölamput, jotka perustuvat pienoisloisteputkiin. Myös halogeenit poistuvat pikkuhiljaa hehkulamppujen myötä.

Ajatus on hyvä - paitsi että lamppujen vaihtamisella energiatehokkaamppiin säästyy sähköenergiaa, myös hiilidioksidipäästöt pienenevät. Tässä vaiheessa unohdetaan kuitenkin kaksi muttaa: loisteputket ovat ongelmajätettä. Henkilökohtaisesti en tiedä, mitä ko. 'roskille' tapahtuu jätteidenkäsittelylaitoksilla (joku viisaampi voisi valaista minua, hehheh, ai kun keksin typerän lohkaisun), mutta ainakin minussa sana ongelmajäte herättää tietynlaisia tuntemuksia. Toiseksi, nimenomaan pienen hyötysuhteensa vuoksi hehkulamppujen lämmöntuotto on suurta. Hukkalämmöllä on ollut osuutensa meidän pohjoisten maiden asumusten lämmityksessä. Hehkulamppujen markkinoilta poistumisen edut eivät siis ole Suomessa yhtä suuret, kuin eteläisissä maissa. Energiayhtiöt sanovat kuitenkin lämmön olevan halvempaa tuottaa nimenomaan suorana lämpönä, kuin välikäsien, kuten lamppujen kautta.

Pohdin pitkään valaisimen ostamista sen valonlähteen vuoksi. Uskon kuitenkin, että Muuto vaihtaa hehkulampun energiaa säästävään versioon ja standardeja vastaavaksi, kun on sen aika. En haluaisi joutua valitsemaan toimivuuden ja esteettisyyden välillä - eihän se edes ole laadukkaan designin idea ollenkaan. Eikä myöskään valmistajan etujen mukaista. Sillä 'huonommalla', mutta toimivalla, vaihtoehdolla tarkoitan tässä tapauksessa E27-kantaista energiansäästölamppua, joka tietenkin pilaisi valaisimen industrial-henkisen ulkonäön täysin...

Mutta aika näyttää, tulenko hamstraamaan 10 euroa kipale maksavia hehkulamppuja varastoon parin vuoden sisällä - ja kuinka moni muu tekee samoin.




ps. Minulla tuntuu olevan viehtymys jättikokoisiin, pallomaisiin valaisimiin ja/tai lamppuihin. Lisää niitä siis näkyvissä sitten aikanaan!

pps. Selvennetään hieman termejä - valaisin on siis se kapistus, joka voi olla pöydällä, katossa tai jalan nokassa töröttävä. Se, jota arkikielessä lampuksi kutsutaan. Virallisesti lampulla kuitenkin tarkoitetaan ainoastaan valonlähdettä, kuten hehkulamppua tai loisteputkea ;)

2009/07/11

Animecon/Finncon 2009

Innostukseni kulkevat kausittain, vaikka kiinnostuksenkohteet pysyvät samoina myös suvantovaiheissa. Esimerkiksi syksyisin himottaa aina neuloa tai virkata, mutta keväisin olen jo niin täynnä puikkojen ja lankojen sekasotkua, että moiset saavat jäädä nurkkiin odottelemaan seuraavaa syksyä ja innostusta.


Tällä hetkellä Japani-tykkäily on taas saanut tulta alleen. Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetään tänä viikonlopuna Animecon/Finncon2009, jossa anime-, fantasia- ja sci-fi-fanit tapaavat toisiaan, tutkailevat myyntikojuja ja kuuntelevat erilaisia luentoja ja keskustelupaneeleja lukuisista teemoihin liittyvistä aiheista. Con eli convention eli kokoontuminen on järjestetty pääosin talkoovoimin, ja sisäänpääsy on ilmainen. Paikat ovat auki vielä tänään sekä huomenna sunnuntaina, joten mattimyöhäisetkin ehtivät vielä!





Kaksi kaveria olivat eilen perjantaina Taidekujalla myymässä itse tekemiään koruja ja muuta tilpehööriä. Lähdin siis töistä päästyäni vilkaisemaan, millainen meininki conissa on. Marian ja Myrntain myyntipöydästä löytyi kaikkea ihanaa, ja taisihan siinä pari korua ja pinssi tarttua minunkin matkaani. Kuvia klikkaamalla pääsee paremmin tutuksi tarjonnan kanssa - jos jotakuta kiinnostaa, niin hihkaiskaa, pystyn toimittamaan tilauksen eteenpäin! Myös sunnuntaina tytöt voi vielä bongata Merikaapelihallin parvelta.








Porukkaa riitti aina tavallisista tallaajista J-rokkareihin, sci-fi-nörtteihin ja kunnon cosplay-asuihin pukeutuneisiin asti. Myös ainakin yksi Shibuyan yamamba-tyylin edustaja löytyi paikalta. Pääosin kävijät ovat nuoria, mutta etenkin Finnconin puolelta löytyy myös sitä niin sanottua vanhempaa sukupolvea. Kiitos kaikille kuvattaville! :)









Itse lähdin matkaan ballerinana. Koulutyttöhame odottaa vielä postissa hakijaansa, joten haltia/jedi/noita-viitan puuttuessa (suippokorvat ja light saber kyllä löytyvät) oli ainoa vaihtoehto pukeutua vaaleanpunaiseen hattaraan.

* tyllihame - self made
* toppi - H&M
* neuletakki - H&M
* polvisukat - H&M?
* kengät - second hand
* korvikset - saatu lahjaksi
* Hello Kitty -laukku - Romeo&Julia




Kotimatkan oikaisu Linnanmäen kautta osoittautui huonoksi oikoreitiksi ajankäytön kannalta - mutta väliäkö hällä, kun yksi tyttölapsi pääsi (en minä) takaisin lapsuuteensa. Legendaarisen Enterprisen kyytiin kapuaminen oli joka sentin arvoista :)

Ensi vuonna con järjestetään Jyväskylässä. Luultavasti sinnekin täytyy eksyä paikan päälle, ja kenties jopa cosplay-asussa... Ainakin Rurouni Kenshin ja Miyu the Vampire Princess houkuttelevat suuresti!

Olitko sinä tänä viikonloppuna Kaapelitehtaalla?

2009/07/08

Wanted: pesukone ja kaksimetrinen asentaja

Viime päivät ovat olleet taas yhtä haipakkaa, ja sama meno taitaa itseasiassa jatkua koko viikon. Kaksi viimeistä muuttokuormaa on saatu toimitettua turvallisesti määränpäähänsä, vaikka niiden sisältö onkin levittäytynyt kummallisesti joka nurkkaan. Seuraavaksi on kaksi mysteeriä ratkottavana: pyykinpesukoneen hankinta (kyllä, olen onnistuneesti elänyt yli kuukauden pesemättä pyykkiä - onneksi sukkia ja alusvaatteita löytyy kiitettävät varastot!) sekä keittiön valaisimen asennus. Itse valaisinkin on vielä tilaamatta, mutta ongelmallisinta tulee olemaan sen asennus kolmen metrin korkeuteen. Minulta kun tunnetusti tuota pituutta ei kauheasti löydy, ja tikkaanikin kasvattavat vartta vain noin puolella metrillä. Täytynee mennä hengailemaan paikallisen koripallojoukkueen treeneihin. Jos vaikka joku kiva tyyppi sieltä tulisi valaisimenasennushommiin.

Koska kamera on ollut vähällä käytöllä ja aivonystyrät sitäkin enemmän (muissa hommissa), on taso tänään tätä. Huomioitakoon, että ensimmäisen kuvan cd-tornit ovat jo muuttaneet keittiöstä pois oleskelutiloihin. Myös jälkimmäisen kuvan dumle-imuri kertoo tehdystä työstä: isukki porasi seinään reikiä, ja Lack-hylly pääsi omalle paikalleen pianon yläpuolelle.



Eilen muuttohommissa:
* tunika - H&M?
* legginsit - Gina Tricot
* verkkatakki - H&M
(oho olenpas kävelevä mainos taas)
* helminauha - kasaria




Tänään töissä + kirpparireissulla:
* farkkulegginsit - Pieces
* ruutupaita - edesmenneen enoni vanha
* vyö - joku täysin random jonkun mukana tullut
* päärusetti - Romeo&Julia



2009/07/05

Muusa: Vastustus


Yksi nykypäivän kovimmista rock-bändeistä - monellakin eri mittapuulla - julkaisee viidennen studioalbuminsa kuluvana vuonna. Syyskuun 14. päivä ilmestyvää The Resistance -lättyä odotetaan ainakin täällä päässä jälleen kuin kuuta nousevaa. Tällä viikolla Muse julkaisi Twitter-sivustollaan levyn kaikkien kappaleiden nimet. Listan perusteella luvassa on ainakin Matthew'n aiemmin uhkailemaa sinfoniaa, kenties jotain elektronista, luultavasti kaikkea siltä väliltä ja hyvin todennäköisesti jotain ihan muuta.

01 Uprising
02 Resistance
03 Undisclosed Desires
04 United States of Eurasia (+ Collateral Damage)
05 Guiding Light
06 Unnatural Selection
07 MK Ultra
08 I Belong to You (+ Mon Coeur S'Ouvre A Ta Voix)
09 Exogenesis: Symphony Part I (Overture)
10 Exogenesis: Symphony Part II (Cross Pollination)
11 Exogenesis: Symphony Part III (Redemption)


Levyn ilmestymisen myötä on luvassa tietenkin myös The Resistance -kiertue, joka Euroopan osalta alkaa Suomesta 22. lokakuuta. Musen edellinen vierailu maassamme vajaat 2 vuotta sitten päättyi osaltani reilusti yli vuorokauden putkeen valvomiseen, sisältäen suuren määrän eväsruokaa jäähallin pihalla kymmenen tunnin odottelun aikana, levy-yhtiössä käynnin, aamuun asti jatkuneet jatkot hotellin sviitissä sekä tietenkin itse hikisen ja intensiivisen keikan. Mainittakoon, että levy-yhtiövierailu tai jatkot eivät suoranaisesti liittyneet itse bändiin tai ainakaan kommunikointiin heidän kanssaan.

Saapi nähdä, mitä tämänvuotinen keikka tuo tullessaan. Sitä ennen voi fiilistellä vaikka edellisen levyn loistavaa Map of the Problematiqueta tai debyytin yksinkertaisen päheää Plug in Babya. Unohtamatta Nina Simonen alunperin laulamaa Feeling Goodia, jonka basson jytke, piano sekä videon kauneus saavat minulle aina kylmiä väreitä.

2009/07/03

Stargåte

Muutamia alkukesän polaroideja. Värit voivat olla hassuja muokkauksesta huolimatta/siitä johtuen. Piru kun pitäisi omistaa skanneri. Ja otsikko viittaa julkaisujärjestyksessä toisena olevaan kuvatukseen.






2009/07/01

Lovin' The Body Shop

Jo aiemmin keväällä hankin uusia kosmetiikkatuotteita loppuneiden tilalle. Niistä kertominen jäi kuitenkin monen muun askareen jalkoihin. Nyt, kun mömmöjä on tullut testattua jo pitempään, on hyvä kertoa niistä jotain :)


Jo aiemmin uhkasin hankkia seuraavan kosteusnaamioni Body Shopista. Vitamin E -sarjan tilalta päädyin hankkimaan Aloe-sarjan kosteusnaamion. Sen pitäisi olla kosteuttavampi kuin vaaleanpunaisessa purkissa olevan, ja sitä se onkin. Verrattuna aiemmin käyttämääni Lumenen kosteusnaamioon Aloe Protective Restoring Mask on aika saman kaltainen. Molempia saan tiettyihin kohtiin kasvoissa (posket, leukaluun alue) läträtä litrakaupalla, kun iho imee sitä kuin sieni konsanaan. Voisin sanoa, että tämä TBS'n versio on kyllä vielä hivenen kosteuttavampaa. Etenkin näin kesällä sen voisi jättää lähes kokonaan pois. Purkki tuntuu kuitenkin olevan äärimmäisen riittoisa.

Vitamin E -sarjasta kaappiini ovat tunkeutuneet Moisture Day Cream ja Nourishing Night Cream. Ensimmäiseksi mainittu päivävoide on koostumukseltaan melko kevyttä, jotain voiteen ja geelin välimaastosta. Aloitin näiden käytön siis jo silloin, kun kasvot olivat talven jälkeen vielä kuivahkot. Aluksi mietin, että miten näin kevyen tuntuinen voide voisi mitenkään kosteuttaa tarpeeksi. Vaan kas kummaa, eipä se iho kiristänytkään! Luultavimmin kuivimpina pakkaskeleinä luotan edelleen Lancômen rakkauteeni, mutta tämä ajaa asiansa varmasti hyvin pitkälle jouluun asti. Tällä hetkellä en tosin käytä tätä päivävoiteena, sillä ostin aiemminkin testatun Lumenen sävyttävän päivävoiteen (SK6). Sen lisäksi hipaisu meikkipuuteria kasvojen T-alueelle, niin kesäinen kevyt meikki on valmis :)

Yövoide on myös ollut tehokkaan tuntuista, ja ennenkaikkea tarpeeksi rasvaista. Yöllähän iho saa muhia kosteudessa hoitavan rasvan alla minkä haluaa, kun se aamulla puhdistetaan huolellisesti. Toki nämä kosteusvoidepurkit ovat pienempiä kuin naamiopurkki, ja ovat rankemmalla käytöllä, mutta tuntuu, että ne loppuvat silti liian aikaisin kesken. Toisaalta, kyllähän nuo nyt ainakin puolisen vuotta kestävät, mikä taitaa olla aika ihanneaika moisille muutenkin.


Puhdistusaineista olen hankkinut iltapesuun uuden kasvojen puhdistusaineen sekä kuorinta-aineen. Tosiasiassa molemmat ovat saippuapalasia.

Pesuun tarkoitettu Cliniquen Facial Soap Mild on ennestään tuttu muutaman vuoden takaa, mutta nyt päätin ostaa sitä jälleen kerran. Meikin poispesuun tykkään käyttää helliä aineita, ja aamuisin herättää kasvot vähän rankemmalla puhdistuksella. Tällä palasaippualla saa juuri sopivan pehmeän lopputuloksen. Ihan kaikkea meikkiä ei välttämättä saa pois, mutta henk. koht. en saa juuri millään pesuaineella - kasvovesi hoitaa sitten loput jämät. Omistin jo aiemmin saippualle kuuluvan kotelon, joten se kulkee helposti mukana myös reissussa. Lisäksi pala on käsittämättömän riittoisa!

Parina iltana viikossa normipuhdistuksen jälkeen on luvassa kasvojen ihon kuorinta kaikista ylimääräisistä epäpuhtauksista. Työhön palkattiin LUSHin Sweet Japanese Girl -mötikkä. Aluksi en oikein osannut käyttää palasta, ja tuskin osaan vieläkään. Kuuluuko sitä hangata suoraan kasvoihin vai ensin käsiin? Eihän siitä tunnu lähtevän mitään kuorivia palasia irti. Kaiken lisäksi käsiin ja naamaan jää käytön jälkeen rasvainen tunne, mikä johtunee puhdistuspalasen sisältämistä lukuisista öljyistä. Näistä miinuksista ja epäilyistä huolimatta, suloinen japanilainen tyttö toimii! Oli kieltämättä kummallista, kun tajusi, että kasvot olivat käytön jälkeen entistä hehkeämmät. Jossu tosin jo kertoi jokunen aika sitten LUSHin luopuvan tämän tuotteen valmistuksesta :( Mutta vielä sitä saa, joten jos mielit niin kirmaahan äkkiä nettikauppaan tai putiikkiin.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen näihin tuotteisiin, ja etenkin TBS'n voiteet pysynevät vakkarilistallani. Iän karttuessa iho tuntuu onneksi hivenen tasapainottuvan - tai sitten vain kuvittelen. Joka tapauksessa kaukana ovat ne ajat, kun naama puhdistettiin Clearasilin kasvovedellä, eikä kosteusvoiteesta ollut tietoakaan!