May, 29

Joku on saattanut huomata, että joku aika sitten kasvoi se luku, joka kerrotaan, kun joku kysyy ikääsi. Vanhenemista ei valitettavasti voi estää ja ikäkriisi on jälleen astetta lähempänä - joskin ajattelin skipata koko asian, sillä tunnen itseni sata kertaa nuoremmaksi kuin mitä ajokortti väittää. Numerot ovat muutenkin vain numeroita, ja niiden merkitys on marginaalinen. Etenkin silloin, kun kevään aikana useampi ihminen luulee sinua 1990-luvulla syntyneeksi. Tai kun asiakkaat tuijottavat epäilevinä, että onko tuo muka nyt se arkkitehti, sehän näyttää ihan meidän koulun oppilaalta.

(Tässä vaiheessa kannattaisi kai vilkaista peiliin.)

Toukokuun soittis olisi valmistunut jo kauan aikaa sitten, ellei olisi pitänyt jäädä odottamaan parin levyn ilmestymistä ja muuten vaan viilata pilkkua. Lopputuloksesta tuli yllättävänkin nopeatempoinen, mutta mitäpä se haittaisi? Jalalla vaan koreasti, himmailla ehtii myöhemminkin.

In any case, menneen syntymäpäivän ja kohta loppuvan, tukka putkella kuljetun toukokuun kunniaksi kaksikymmentäyhdeksän tanssittavaa raitaa, olkaa hyvä. Linkkiä klikkaamalla Spotifyyn!

(kuva lainattu, kiitos)

Evenings of May

Arcade Fire - Month of May

Everything is made in China - Sleepwalking

Motorama - Anchor

Joy Division - Transmission

Garbage - I Hate Love

Saint Etienne - Heart Failed
Muse - Undisclosed Desires

The Pains of Being Pure at Heart - Higher than the Stars

Nick Ellis and the Noise - Delorean

Nine Inch Nails - In This Twilight

Madame De C*** - Sorry Sorry

Death Cab for Cutie - Some Boys

Vampire Weekend - Giving Up The Gun

Chisu - Kohtalon oma

Satellite Stories - Anti-Lover

Supperheads - Candidate

Lapko - Friends Are Flowers

...And You Will Know Us By The Trail of Dead - The Rest Will Follow

The Ting Tings - Great DJ

Alex Clare - Too Close

Electric Guest - Awake

Fotoshop - New Me

Lana Del Rey - Radio
Manboy - Running Out

Zebra and Snake - Empty Love Song

Kent - Beredd På Allt
Black Twig - Paper Aeroplane

Ryan Adams - Boys

The Jezabels - Catch Me

Yep, a couple of weeks ago I turned 29. Yikes. But this spring several have mistaken me as a girl born in the 1990s... So I'm in no hurry getting an age crisis or anything. ;) Besides, who cares what the number in your ID is? It's your inner age that matters.

I know May is almost over, but here's 29 dancy tunes to soundtrack your evenings! Just click on the link to get to Spotify.

Long Way South

Huokaus. Eikö ihmisen pitäisi oppia virheistään?

Teen tämän nimittäin jokaikinen kerta - hankin liian paljon täytettä kalenteriin, jotta pitäisin itseni virkeänä ja kiinnostuneena erilaisia asioita kohtaan (koska ne ovat oikeasti kiinnostavia). Lopputulos kuitenkin kääntyy päälaelleen ja olen vain väsynyt, ahdistunut ja vailla motivaatiota. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta sanon sen silti: never ever again.

Bloggailu on omassa tuttavapiirissä viime aikoina hidastunut tai jopa loppunut kokonaan. Postaushalut eivät ole tässä osoitteessa laantuneet, vaan syy juttujen vähyyteen on yksinkertaisesti ajanpuute. Palaan varmasti talvisiin (!) valokuviin, Lontooseen ja kaikkeen muuhun sitten, kun saan pahimmat deadlinet hoidettua pois alta.

Nyt siis ihan suosiolla pieni aikalisä tähän hommaan. Yhdet tanssikisat ovat onnistuneesti takana ja lihaksia särkee sen mukaisesti, mutta toiset, joiden vuoksi matkustetaan ulkomaille asti, ovat vielä edessäpäin, puhumattakaan päivätöiden aiheuttamista kiireistä tai hivenen hullun ihmisen ottamista ylimääräisistä iltatöistä. Lilyn puolella joskus totesinkin, että kaikista hienoista matkoista huolimatta odotan eniten kesää. Aurinkoa, festareita, mansikoita, hitaita aamuja jotka saavat käynnistyä tai olla käynnistymättä. Sitä, että saa vain olla ja elää.


Näillä puheilla palataan astialle siis aikaisintaan reilun viikon päästä, jolloin Saksasta on jo palattu ja katse suunnattu kohti Pietaria, Kööpenhaminaa ja kesälomaa!




Sigh. Isn't one supposed to learn from their mistakes?

I do this every time - get too much things added in my calendar, because they're interesting, keep me alert and I want to do them. But it all ends exactly the opposite of a lively life. I feel tired, anxious and possess a huge lack of motivation. I know you should never say never, but I'll say it all the same: never again.

Keeping and reading blogs has gone down a bit at least in my circle of friends and aqcuaintances. I still have the urge to post about things, but sadly don't have the time right now. I will get back to all the photos from last winter (!), London and everything else when I get most major deadlines out of my way.

But right now a small time-out is in need. One dance competition is already in the past (and my muscles ache like I'd been hit by a truck), but another one is still ahead (we'll be heading to Europe) - not to mention all the busy stuff at work and the extra jobs I've been taking to do in the evenings, just because I'm plain crazy. I have a few great trips abroad to look forward to, but the thing I'm anticipating the most is summer. I want to lay in the sun, eat as much strawberries as I can and decide whether to wake up or not in the mornings.

With this introduction I'll get back to blogging probably no sooner than after a week (or over), when I've come back from Germany and have directed my mind already towards St. Petersburg, Copenhagen and summer vacation!

Runnin'

Tällä viikolla kuuntelussa ovat olleet uudet lätyt Garbagelta, The Temper Trapilta ja Beach Houselta. Ja Adam Lambertilta.

Vaikka herran tanssihutusta suurin osa menee ohi korvien ja toimii lähinnä taustamusiikkina silloin, kun ei muuta jaksa, löytyy joukosta välillä uskomattomia helmiä. Parin balladin lisäksi Runnin' upposi heti. Lukuun ottamatta tyhjyyden turruttamista nautintoaineilla lyriikat iskevät lujaa, ja edelleen tuon miehen tavattoman upea ääni vangitsee biisissä kuin biisissä.

Now I can't seem to breathe right

'Cause I keep runnin' runnin' runnin' runnin'.

This week I've been listening to new albums by Garbage, The Temper Trap and Beach House. And yes, Adam Lambert.

Although most of Mr. Lambert's dancy tracks don't hit me much, he's got some really fine tunes, too. Besides a few ballads, Runnin' definitely needs a mention. The lyrics get me (except numbing yourself with substances against the cold world, that is) and Adam's voice is just something out of this world. Unbelievable.

Viljatonta mutaa

Onnistuneen kakun tunnistaa siitä, että se ehtii hävitä parempiin suihin, ennen kuin muistaa kaivaa kameran esille.

Ensimmäinen testikerta viljattomalle, minttuiselle mutakakulle onnistui yli odotusten. Ensi kerralla ilmeisesti voin sitten sählätä senkin edestä. Aineksia voi toki varioida makumieltymysten ja muiden preferointien mukaan, suluissa itse käyttämäni:

200g tummaa suklaata (Fazer Premium leivontasuklaa 71%)

200g voita (kotimainen apilavoi)

4 kananmunaa (luomu)

2dl sokeria (luomuruokosokeri)

1dl kookosjauhoja (luomu)

1tl leivinjauhetta

pussillinen Marianne Crushia

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa (mikrossakin onnistunee, itse en sitä kuitenkaan suosi) ja anna jäähtyä hetki. Sekoita suklaavoiseos kananmunasokerivaahdon sekaan. Lisää leivinjauhe, kookosjauho (siivilän läpi, paakkuuntuu helposti!) ja lopuksi Marianne-murska. Sekoita varovasti tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun ja (kookos-) jauhotettuun irtopohjavuokaan, omani on halkaisijaltaan 23 cm.

Mudcaken ideahan on tietenkin se, että reunat ovat kypsät, mutta keskusta sulaa ja mutamaista. Paistamisessa siis kannattaa käyttää silmiä ja hammastikkua oikeanlaisen koostumuksen tarkkailemiseksi, ovathan uunitkin erilaisia. Kookosjauhot ainakin tuntuivat hieman hidastavan kypsymistä. Itse paistoin kakkua uunin alaosassa (koska laiskana ei jaksanut siirtää ritilää ylemmäs) tasan 25 minuuttia, ja lopputulos oli juuri oikea. Viimeiset minuutit ovat kriittisiä, joten älä jätä kakkua yksin.

Kookosjauhot sisältävät huomattavasti enemmän proteiinia ja rasvaa suhteessa hiilihydraatteihin kuin perinteiset jauhot, ja sopivat hyvin niin gluteenittomaan kuin muuten vain viljaherkän ruokavalioon. Suoraan minkä tahansa reseptin muita jauhoja ei kuitenkaan voi kookosjauhoilla korvata, sillä ne imevät itseensä runsaasti nestettä. Sitä pitääkin sitten lisätä ainesten joukkoon saman verran kuin jauhojakin. Itse en laittanut ylimääräistä vettä joukkoon, mutta vähensin jauhojen määrää reilusti, sillä alkuperäisessä ohjeessa vehnäjauhoja oli 3dl. Kokeilemalla ja lisäämällä jauhoja pikkuhiljaa saa oikean määrän selville.

Ja sitten nauttimaan. :)


I made a glutein-free (or actually grain-free) mudcake for the first time last weekend. And succeeded! Instead of wheat flours I used coconut flours, and added some extra flavour with mint chocolate crush. Yummy. :)

Dancing in the rain

Harmaata ja sateista. Levylautaselle siis piristävää musiikkia!






Rainy and grey. This requires some cheerful music!

Wayfarer

Uudet silmälasit voivat peittää meikittömyyden, mutta eivät pisamia.




New glasses can disguise the lack of make-up, but not the freckles.

Kent - Hänsyn

Laittakaapa alla oleva biisi soimaan ja sulkekaa silmänne. Uskoisitko esittäjän olevan Kent? Niin, en minäkään.

Viime viikolla ilmestynyt uusi lätty jatkaa edellisen linjoilla, mutta vaipuu hivenen enemmän mystiikkaan. Muutama sananen lisää LP'n puolella. Hänsyn on tietynlainen outolintu, viimeinen raita, jonka myötä toivotan aurinkoista viikonloppua!

This last song from Kent's new album (came out last week) stands out from the crowd. One couldn't really believe it's Kent once hearing just the first notes. Still, I really like it. And with Hänsyn I want to wish a sunny weekend to all!

Girls say yes

Muutaman viime kuukauden asu. Osasta kuvia kiitokset kuvaajalle, otsikosta Lapkon uutukaiselle!

Random.

The one left is from last fall, whoops... Skirt Seppälä, cardigan Zara, band t-shirt Placebo, shoes Wonders, hair (except fringe) unstraightened. In the one right the coat is actually bright pink.

Chequered.

Top H&M, shirt Poco Loco/Carlings, shorts DKNY, necklace Patrick Wolf.

At home.

Shoes Converse, college pants Fruit of the Loom, hoodie DC.

Mint.

Top Gina Tricot, shorts random, shoes Dr Martens.

Punavuori.

Dress Yumi, cardigan Zara, jacket & scarf second hand, shoes Converse, bag Slang, sunglasses Marc by Marc Jacobs.

Ordinary day.

Band t-shirt Bush, leggings Pieces, cardigan Vero Moda, shoes Converse, necklace made by a friend.

Just me.

Sateesta aurinkoon

Lontoo oli pysynyt paikallaan sitten viime näkemän! Hyvä niin. Neljä päivää pitivät sisällään kaatosadetta, pisamaryöpyn aiheuttanutta auringonpaistetta, pianon soittoa ja laulantaa pitkin katuja, kahvitteluhetkiä, epäonnistuneita piknikkejä, palkan tuhlausta, fanityttöhyperventilointia, monen monta valokuvaa, kyyneltulvan Ryan Adamsin konsertissa sekä mustelmia ja takkuisia hiuksia Placebon keikalla.

Palataan astialle pidemmin myöhemmin. Ensin vähän rakkausbändiä ♥

London hadn't gone anywhere since my last visit - what a good thing! Four days were full of heavy rain, sunshine that conducted a bunch of new freckles on my face, playing the piano and singing aloud on the streets, coffee moments, picnics that went all wrong, spending too much money, hyperventilating because of fangirlism, lots of photographs, a flood of tears at Ryan Adams' concert and bruises and messy hair at Placebo's gig.

I'll get back to the trip later. First a bit of the band love of my life ♥