Paras hetki ajatella treenihommia on tietysti se, kun makaa kuumeessa kotona viltin alla. Uusi Suede soi taustalla ja mietin, millä selviäisi monen päivän koomailusta ilman jumahtanutta selkää. Influenssa iski rokotteesta huolimatta.
Kuten aina, haaveilen siitä, että saisin elantoni tanssimisesta. Tai oikeastaan mistä tahansa liikkumisesta, tai toisten liikkumaan innostamisesta. Tällä hetkellä tunnit vuorokaudessa eivät riitä siihen treenimäärään, mitä elämääni haluaisin. Täydellisyyttähän olisi, jos saisi päivät käyttää urheiluun - jäisivät illat sitten vapaaksi! Mutta sitten jollain pitäisi vielä maksaa asuntolainat ja muut. Ei ihan toimiva yhtälö.
Jos unohdetaan haaveet, kevään optimaalisin treeniviikko näyttäisi jokseenkin tältä:
MA - kuntosali, alavartalo-ohjelma
TI - liikkuvuusohjelma
KE - tanssitreenit
TO - kuntosali, ylävartalo-ohjelma
PE - ponnistusvoimatreenit
LA - kuntosali, vatsalihasohjelma
SU - tanssitreenit
Tällä hetkellä maanantait menevät vielä paikallisen tanssikoulun Total Barre Fit -tunneilla, jossa balettitekniikkaa hyödyntäen annetaan lihaksille kyytiä. Lyhytkurssi kuitenkin loppuu pian, jolloin viikkorytmi muuttuu. Näyttää aika täydeltä, mutta käytännössä tiistai ja lauantai ovat lepopäiviä, sillä liikkuvuustreeni koostuu pääasiassa venyttelystä, eikä vatsalihastreeni sekään ole kroppaa pahasti kuormittava.
Vaikka sanotaan, että koskaan ei ole liian vanha kurottamaan kohti unelmiaan, niin kyllä tässä tapauksessa nyt taitaa ikä tehdä tehtävänsä. Ei minusta ammattitanssijaa tule lähes 33-vuotiaana, tomumajan ollessa syöpähoitojen vuoksi vielä kymmenisen vuotta vanhempi. Ei minusta taida myöskään personal traineria saada, sillä siinä vaiheessa, kun kyseinen koulutus olisi kahlattu läpi, taitaisi kyseisen ammatin edustajista olla lähinnä ylitarjontaa tässä fitness-buumin valloittamassa maassa.
On kuitenkin yksi porsaanreikä: keskiviikkoiset tanssitreenit tarkoittavat paitsi oman cheerdance-joukkueeni treenejä, myös juniori-ikäisten valmennusta. Valmennus on välillä haastavaa, mutta suurimmaksi osaksi antoisaa - siksi sitä teenkin. On ihanaa, kun saa muita motivoitua liikkumaan ja rakastumaan lajiin! Tarjota onnistumisen elämyksiä. Itse lapsena ja nuorena liikkumista vihanneena pyrin tekemään kaikkeni, ettei kenekään tarvitsisi kokea samaa. Lisäksi koreografioita suunnitellessa saa pistää luovuuden kukat kukkimaan.
Noniin, enää tarvitsisi selvitä tästä taudista. Atshii.
I've been spending the last week under blankets suffering from influenza and trying to figure out how to not get my back in a total cramp and keep my head straight. So it's been a perfect time to dream about exercising. To dream about dancing for living, or even doing something to motivate other people to exercise for living. Dreaming about training all day, leaving evenings for something else (and forgetting that the mortgage has to be paid somehow). Not realistic, no, but still.
When I have a perfect sports week, it consists of something every day - whether it's dancing, weight-training at the gym or stretching and taking care of my body and its movability. I constantly want to get better, even though it's so ridiculously slow when one's at this age, cancer treatment making body cells ten years older even. A perfect week also contains coaching junior dancers and conducting a choreography for them. I just love it.
So now I've only got to get myself through this disease and get back to my regular training program!
