Mozz

Viime lauantaina tuli käväistyä Kaapelitehtaalla ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002 Koneiston. Joku oli selkeästi unohtanut kertoa minulle, miten järkyttävän huono ilmanvaihto kyseisessä paikassa onkaan. On suuri ihme etten pyörtynyt kesken illan, vaikka edellisestä ruokailusta oli kymmenettä tuntia ja vesikin oli vaihtunut siideriin (yhteen vain, huomhuom). Muistini mukaan myös tuolloin konemusiikin auvoisilla festareilla koin järkyttäviä nestehukan tunteita. Tosin silloin podin myös flunssaa...

Syy ihanaan vanhaan tiilirakennukseen kipuamiselle oli tietenkin brittiläinen Morrissey. Vanhan sedän charmi puree yhä kovaa, vaikka herran soolotuotantoon tutustuminen olisikin jäänyt hieman puutteelliseksi - kuten allekirjoittaneella. Morrissey tunnetaan paitsi parikymmentä vuotta jatkuneesta menestyksekkäästä soolourastaan, myös legendaarisen The Smithsin vokalistin pestistä. Herran suurimpiin vaikuttajiin kuuluu irlantilainen mestarikirjailija Oscar Wilde, ja vaikutteet paistavatkin lyriikoista läpi.

Keikka-asu oli lähes sama kuin edellisenä iltana.
Rrrakastan tuota oranssia luomiväriä!! (MAC)

Lämppärinä toimi Doll & the Kicks, jonka särmikäs laulajanaikkonen otti show'n melkolailla haltuunsa. Joku voisi nimestä päätellä yhtymäkohtia olevan Juliette & the Licksiin, ja täytyy sanoa, ettei musiikkikaan siitä niin järjettömän kauas mene...

Itse Mozz viehätti todella. Kaksikymmentä biisiä sisältänyt setti ei puuduttanut missään vaiheessa, vaikka kuten aiemmin todettu, en tuntenut kaikkia kappaleita etukäteen. Mutta Morrisseyn biisit ovat yleensä kohtalaisen lyhyitä, ja ennen kaikkea helppoja. Vaikka sanoitukset olisivat kuinka synkeitä ja vaikeasti avautuvia, itse musiikki on pääasiassa leppoista. Mukana hytkyminen ei tuottanut mitään ongelmia.

Avaus The Charming Manilla oli upea, samoin lopetus encoren First of the Gang to Die'lla. Keskivälissä innoistuin eniten kappaleista Ask, Irish Blood English Heart, Life is a Pigsty ja The World is Full of Crashing Bores. Ilmeisesti myös esiintyjillä oli kuuma, sillä Mozz vaihtoi paitaansa keikan aikana peräti neljä kertaa :D Mahtavaa tunnelmaa häiritsi hienoisen lämmön lisäksi ainoastaan vieressä ollut ämmä, joka vääntelehti, tökki ja valitti kokoajan. Miten moiset aina eksyvätkin viereeni.

(Miinusta ansaitsee kyllä myös Kaapelin narikkajärjestely - jonotus kesti niin kauan, että keikkaseuran täytyi jo kiirehtiä metrolle ennenkuin pääteasema suljettaisiin.)

Kaiken kaikkiaan niin viehättävä keikkakokemus, että kestäisin Kaapelitehtaan huonot puolet, jos sama tilaisuus tulisi uudestaan :) Mieleni myös kovasti tekisi taas linkittää tähän videota, mutta koska olen jo aiemmin postannut videon parhaasta Mozz/Smiths-biisistä ikinä, jätän sen tällä kertaa tekemättä. On suuri harmi, että kyseistä kappaletta ei kuultu lauantaina.

Girl from Mars

Lupasin esitellä mieltä ja ruumista lämmittävän ale-löytöni: CTRL'n jättipaita David Bowie -printillä!

Olen havainnut pääkaupungin ostosmahdollisuudet perusketjuliikkeissä äärimmäisen rasittaviksi. Ei yksinkertaisesti jaksa kierrellä ja kaarrella, vaan jalat suuntaavat helpommin joko ihan vaan Stockmannille tai pienempiin erikoisputiikkeihin. Pienemmissä kaupungeissa taasen valikoima on rajallisempi, mutta liikkeissä jaksaa pyöriä - myös niissä ketjuissa. Paita löytyi siis Jyväskylän Jim&Jillistä, ja tulee lämmittämään varmasti useaa syysiltaani :) Taskutkin siitä löytyy!

Paidan hengessä täytyy laittaa pari linkkiä kaikkien kauhistukseksi:

David Bowie - Life on Mars


...Sekä mahtava Brian Molkon cover Bowien Five Yearsista

JKL-city

Hejssan. Viikonloppu Jyväskylässä sujui todellakin aurinkoisissa merkeissä! Vaikkakaan viikonlopusta ei ehkä voida puhua, kun tarkoitetaan ajanjaksoa torstaista lauantaihin. Paluu sateiseen Helsinkiin oli joka tapauksessa melkoisen karu.

Perjantaipäivä sujui puistoilun merkeissä. Bikinien päälle oli hyvä lätkäistä hentoinen riepu, jota kai tunikaksikin kutsutaan. Ginasta se, läpsyt Dieselin. Puistossa makoilun lomassa ehti katsastaa alennusmyyntejä, niistä lisää myöhemmin.


Puistoilun jälkeen syöpöttelemään kasvispiirakkaa ja suklaa-kinuski-mansikkakakkua, namskis! Sekä myös muffineja, joiden ohjeen löytää täältä. Luultavimmin kahden muunkin herkun reseptit tulevat kaikkien nähtäville :) Illaksi sitten Pub Katseeseen, jossa soitti aina niin ihana Manboy. Matkalla baariin nähtiin superpieni pupunen!



Illaksi kuteet vaihtuivat toki mustempiin. Yhdestä en keikoilla luovu - Askoista! Mitkään muut kengät eivät mahdollista hyppimistä ja pomppimista samaisessa määrin.



Ei tätä voi sanoin kuvailla. Keikka oli ihana kuten aina, joskin selkeästi parempi kuin Seinäjoella pääsiäisenä soitettu. Loputonta tanssimista ja riehumista ja tunnelmointia. Lisäksi Karon Interpol-paita ilostutti! Settilista näytti seuraavalta:

Sarah
End Love
For Another One
Panic
A Reason
Please Stop Crying
Advice ♥
Where We Used To Live
A Bore
Mirror
--
The Look
Water

Advicea ei ole paljoa keikalla soiteltu, ilmeisesti vain Helsingissä kerran aiemmin. Se kuuluu ehdottomasti uusimman levyn lemppareihin, joten oli ihanaa moinen kuulla livenä ♥ Myös plektra tarttui lavalta mukaan - se päätynee plektra-kaulakorun uuteen versioon killumaan ;)

Nyt ei kyllä tästä tytöstä irtoa muuta. Luultavasti auringon alla makaaminen ja kookosjäätelö ovat pehmittäneet pään... Huomiseen!

HBP

Yeahh, lippu Harry Potter and the Half-blood Princen yönäytökseen on ostettu. Perjantaina 17.7. kello 00.06 kajahtaa Tennari ykkösessä korville ja silmille toivoni mukaan sellainen visuaalinen nautinto, että aiemmat Hartsat kalpenevat prinssin rinnalla. Olen pitänyt aiempien ilmeestä suurimmilta osin, tosin ainahan asioita voisi tehdä paremmin - eivätkä kaksi ensimmäistä lasten elokuviksi luokiteltavaa oikein sytytä. Mutta Potterit synkkenevätkin loppua kohti mentäessä.

Nyt kuitenkin pois synkkyys ja suunta kohti Jyväskylää, ystävien seurasta ja auringosta nauttimaan! Adios!

(kuva)

Ja kaikki yhdessä: ALE!

Alennusmyynnit. Kesäriepuja sai pilkkahintaan jo ennen juhannusta monesta putiikista, mutta tänään saatoin itse töiden jälkeen heittäytyä ihmisvirran vietäväksi kaupungin erinäisiin shoppausmestoihin. Tosiasiassa taisin käydä peräti viidessä kaupassa - eikun kuudessa. Jo päivällä käväisin Diesel storessa hakemassa jalkaani flipflopit, sillä fiksusti olin laittanut shoppailupäivälle korkkarit... Which were killing me. Läpsyköille on kuitenkin aina tarvetta, ja olivat alessa. Lisäksi sovitin ihanuusfarkkuja, joista kuitenkin puuttui se täydellinen koko (taas). Toisaalta eipä niihin olisin ollut varaakaan. On järjetöntä, että farkut maksavat 30 prosentin alenkin jälkeen vielä 175 eebenhaatteria!




Kaksi elintärkeää hankintaa tein, ja ensimmäinen niistä on farmarihousut. Löytyiväthän ne farkutkin lopulta, ihanaisesta concept shopista Helsinki 10'sta (arvatkaa kuolasinko siellä lähes kaikkea muutakin). Cheap Monday on merkki, ja nämä ovat ensimmäiset edustajansa kaapissani. Kyseinen merkkihän on alunperin perustettu naapurimaassamme Sverigessä nimenomaan protestina farkkujen ylihintaisuutta vastaan. Väriksi valikoitui harmaa ja kooksi normaalia isompi, sillä näiden malli on jokseenkin pinkeä. Tosin ongelmaksi muodostui lähinnä sama mikä aina - vyötärölle joudun todnäk kuromaan vyön, mutta pienempi koko ei mennyt reisistä ylös.



Toinen elintärkeä hankinta on pyöräilykypärä! Ihan hävettää, että sain moisen hankittua vasta nyt. Tosin puolustuksekseni sanon Oulun erinomaiset pyöräilyreitit, jotka eivät kulje juurikaan autoteiden vierustoilla vaan omassa ylhässä yksinäisyydessään, sekä traumat lapsuuden pottamallisista kypäristä. Nytkin olisin jostain kumman syystä halunnut mattamustan jötikän, jota myös maastopyöräilykypäräksi kutsutaan. Vaan koon puuttuminen ja käytännöllisyyteen taipuminen johtivat tähän pinkkiin yksilöön. Tuli testattua jo liikenteessä, enkä tuntenut enää olevani niin out muiden helsinkiläispyöräilijöiden joukossa!

Näiden lisäksi hankin ei-alessa olleita pesuaineita ja rasvoja loppuneiden tilalle. Jostain syystä vaatteet eivät minua juuri nyt tämän enempää kiinnosta - paitsi mekot ja kengät. Kauniita yksilöitä voisi molemmista olla loputtomiin! Karu todellisuus kuitenkin on, että korkoja ja hulmuavia helmoja voi arjessa käyttää melkoisen harvoin. Se ei kuitenkaan estä pysähtymistä kenkähyllylle kuolaamaan näitä popottimia. Hetkellisesti jo meinasin hairahtua ja sovin itseni kanssa, että jos näitä on vielä ensi viikolla (kahdet kolmekasit jäivät hyllyyn), ovat ne minun. Kotiin tultuani satuin vilkaisemaan niitä nilkkureita, joita Vagabondin syksyn mallistosta olen himoinnut. Totesin etteivät nämä alennuksessa olevat ihanuudet ole läheskään niiden syksyisten veroiset! Joten otetaan sitten riski ja toivotaan, että syksyllä a) löydän ne ihanat kengät ja b) ne ovat vielä täydelliset jalkaankin. 9.5 cm korosta huolimatta. Joohan?

(Ja kyllä, tiedän että Vagabond.comista voisi tilata etukäteen syksyn malliston kenkuleita, mutta koska koko on kuitenkin pienoinen arvoitus, en lähde tilailemaan sieltä. Ehkä.)

Huomenna aion nipsaista tunnin pois työpäivän loppupäästä, ottaa bussin numero 18 kohti Munkkivuorta ja hilppaista ystävän kanssa biitsille. Aurinko, aurinko!!