2019/01/06

A new one just begun

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Eiku.

Joulut ja uudet vuodet sujuivat harvinaisen rauhallisissa merkeissä. Ensin oleilua kotona - ensimmäinen joulu ikinä ihan vain omassa kämpässä - sitten oleilua toisella puolella Suomea. Hyvää ruokaa ja juomaa ja tv'n katselua koko vuoden edestä. Ei mitään spesiaalia, mutta lepo tuli tarpeeseen. Toki viikon päästä juhlitaan vielä toisaalla Toista Joulua, kun sairastelujen vuoksi ne varsinaiset joulusuunnitelmat menivät uusiksi. Joulumme ei siis lopu loppiaiseen.


2018_2019-72018_2019-52018_2019-2


Vuonna 2018:

* Kävin jälleen Saksassa, tällä kertaa Hampurissa. Lisäksi matkustin Tukholmaan, Kroatiaan ja Tallinnaan. Lentomatkustus ja sen vaikutus ympäristöön ahdistaa, mutta tänäkin vuonna lentomatkoja on kuitenkin tulossa. Yritän kompensoida muissa asioissa.

* Koin noroviruksen tuskan ulkomailla ollessa päivänä, jolloin piti vaihtaa majoitusta ja siirtyä katamaraanilla kokonaan toiseen kaupunkiin. Jälkeenpäin puiston penkillä oksentamiselle tosin voi vähän nauraakin.

* Opin, että show-tanssi ei ole minua varten. Sen sijaan hiphopista ja nykydiscosta nautin täysin siemauksin.

* Ruksin jälleen yhden must-see-bändin listaltani, kahdesti (A Perfect Circle).

* Nautin suuresti lämpimän aurinkoisesta kesästä, festareista ja keikkojen valokuvaamisesta.

* Saimme yllättävän paljon ystäviä vierailulle Etelä-Suomesta, kivaa!

* Aloitin elämäni ensimmäisen villapaidan. Olen edennyt 10cm. Paita on valmis tällä tahdilla noin vuonna 2026.



2018_2019-62018_2019-1


Vuosi 2019 on alkanut siten, että olen saanut jättää kaikki syöpälääkkeet pois (!). Olen napsinut lisärautaa, joka muutaman kuukauden päästä alkaa toivottavasti näyttää todelliset kyntensä. Tältä vuodelta odotan siis tietynlaista elämänlaadun kohenemista ja energiaa asioihin, jotka ovat tuntuneet viime vuodet tahmaisilta. Odotan uusia kokemuksia ja uusia paikkoja, tanssimisen riemua, Game of Thronesin viimeistä tuotantokautta. Aion kaivaa pitkästä aikaa filmikameran kaapin kätköistä, matkustaa elämäni ensimmäistä kertaa Aasiaan, nauttia enemmän luonnosta ja lähimetsistä ja opetella säästämään ja sijoittamaan. Aika paljon asioita, mutta en ota stressiä, mikäli ne kaikki eivät toteudukaan. Kaikelle on aikansa, ja jos se aika ei ole tänä vuonna, niin kenties myöhemmin.

Kunhan vuoteen mahtuu enemmän valoa kuin pimeyttä, niin olen tyytyväinen.


2018_2019-32018_2019-42018_2019-10

2018 is over. Christmas is over as well, and it was spent in a more chill matter than maybe ever before - at home. And visiting mum too at the other side of the country, chilling a bit more there. The slow holidays were very welcome.

I'm also welcoming this new year with hope for better. I've got to leave behind all cancer medicine, so that's a great start and will hopefully lead to a more energetic life. I got to travel and dance and take photographs in 2018, and those will continue in 2019 as well. I plan to see lots of good gigs, maybe dig my film cameras from the cabinets again and try to learn to save and invest money. I'm also - obviously - waiting anxiously for the final season of Game of Thrones.

Lots of aims this year, but I'll try not to stress out if those are not accomplished. If it's not time for them this year, maybe next. As long as there's more light than darkness, I'm happy.

2018/12/23

Have a snow-filled Christmas

(Otsikon pun intended.)

On aika pikkuhiljaa rauhoittua joulun viettoon. Sanan mukaisesti nimenomaan rauhoittua - lepo ja kiireettömyys tulee hektisen syksyn jälkeen tarpeeseen, ja tänä vuonna jouluhulinaakin on normaalia vähemmän, kun olosuhteiden pakosta teimme viime hetken suunnitelmanmuutoksen ja jäimmekin kahdestaan Ouluun jouluksi. Ensimmäistä kertaa ikinä. Viime hetken hypermarkettipaniikkiruuhkat on suoritettu, kuusikin (kissojen iloksi) hankittu ja lunta on maassa. Ei tosin ihan niin paljoa, kuin Länsi-Lapissa parisen viikkoa sitten. Osuimme Muonion seudulla palloillessamme aivan sattumalta sopivaan paikkaan sopivaan aikaan niin, että näimme kun Pallakset kylpivät kirkkaanpinkissä valossa. Mielettömän näköistä, ja todellakin once in a lifetime -kokemus!

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille Rauhaisaa Joulua, niin lumisiin kuin lumettomiinkin maisemiin.

Muonio-2Muonio-7Muonio-6Muonio-1Muonio-3Muonio-5Muonio-4


(Header's pun intended.)

Finally step by step it's time to calm down for christmas. And what I mean is really calm down - after a pretty hectic autumn resting and chilling without any hurry surely is welcome. This year Christmas will be even more quiet than usual, since we had to make a last minute change of plans and stay home for the holidays. Just the two of us, for the first time ever. The fridge is full of food and we even got a small christmas tree (for the cats' delight). And there's snow on the ground. Not so much as in Lapland a couple of weeks ago. When driving around Muonio, we suddenly came across the most spectacular view of Pallas fjelds bathing in bright pink. Once in a lifetime view definitely!

With these wintery photos I want to wish everyone a Very Merry Christmas - wherever you are.

2018/12/16

Greetings from Tallinn

Joulufiilistelyt ovat sen verran retuperällä tänä vuonna, että sain vasta tänään ripustettua keijuvaloja tuomaan valoa pimeyteen. Muut koristeet odottavat vielä laatikossa, ja taitavat odottaa seuraavaan jouluun saakka. Tuleehan se joulu ilmankin.

Sen verran tässä kuitenkin on ehditty hakea joulutunnelmaa, että joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna käväistiin tyttöporukalla Tallinnassa. Oulustahan ei siis ole järjen hiventäkään lähteä Tallinnaan ainakaan vain yhdeksi yöksi - kokonaisuudessaan olin vuorokauden perillä, ja matkoihin meni se toinen vuorokausi. Hohhoi. Kivaa oli silti käydä pitkästä aikaa. Pyörimme lähinnä vanhassa kaupungissa - joulutorilla, syömässä Must Puudelissa (ramen!) ja juomassa Depeche Mode -baarissa, sekä Telliskivessä, jossa tutkimme putiikkeja ja söimme F-Hoonessa (lohiannos grillatulla avokadolla ja edamame-pavuilla oli yksi parhaista koskaan syömistäni!). Tallinnassa oli jopa merenrantakaupungissa asumaan tottuneelle niin hyytävä tuuli, että hanskoja ei tarennut ottaa pois kuin sekunneiksi kerrallaan. Ei se mitään, jäisessä ilmassa kävelemisen jälkeen oli hyvä pujahtaa majoituskämppämme lämpimään. Asunnon superleveät puiset ikkunalaudat, joilla mahtui seisomaan/istumaan/makaamaan vaivatta, tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Tallinn 2018-19Tallinn 2018-28Tallinn 2018-4Tallinn 2018-1Tallinn 2018-6Tallinn 2018-2Tallinn 2018-3Tallinn 2018-5Tallinn 2018-11Tallinn 2018-17Tallinn 2018-14Tallinn 2018-15Tallinn 2018-9Tallinn 2018-10Tallinn 2018-13Tallinn 2018-22Tallinn 2018-23Tallinn 2018-27Tallinn 2018-26Tallinn 2018-30Tallinn 2018-39Tallinn 2018-35Tallinn 2018-36Tallinn 2018-33Tallinn 2018-38Tallinn 2018-40Tallinn 2018-41Tallinn 2018-18

I'm so late with Christmas this year. Just today I had the time and energy to hang some fairy lights, but I think all other decor will wait for next year. Christmas will come however much of decorations I'm putting on display.

I did get a bit of Christmassy feeling when me + some gal friends went to Tallinn in early December. Mind you, there's absolutely no sense in travelling from Oulu to Tallinn, at least just for one night. I basically spent 24 hours there and the other 24 hours travelling. Oh well. It was nice to see the city after such a long time. We mostly spent our time in the old town - its streets, Christmas market, eating at Must Puudel (ramen!) and drinking at the Depeche Mode bar - and Telliskivi, where we adventured through the small boutiques and ate dinner at F-Hoone (the salmon plate with grilled avocado and edamame beans was de-li-cious!). Even for a person who's used to a heavy sea breeze Tallinn was so freaking cold that ones fingers froze to death if she took her gloves off. That's ok though, after walking in the chilly wind snuggling up in our warm apartment felt nice. The super wide windowsills made from wood and big enough for standing/sitting/lying down made a huge impact on me.

2018/11/25

Golden light.

Valonpilkahduksia marraskuun harmaudessa.

November Sun
November Sun
November Sun


Drops of light amidst November grayness.

2018/11/18

The aeroplane flies high, turns left, looks right

Kukaan maailman menoa seurannut ei ole voinut välttyä tänä syksynä ilmastouutisoinnilta. Joka päivä saamme lukea artikkeleita ja kuulla lausahduksia milloin minkäkin valinnan vaikutuksista maapallon kestävyydelle. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että ruuantuotanto on suurin yksittäinen asia, jolla tulevaisuuden suuntaa muutetaan - kattaahan se noin kolmanneksen ihmisen ympäristökuormituksesta. Syömme yksinkertaisesti liian paljon lihaa, jonka tuotanto kuluttaa luonnonvaroja suhteessa paljon enemmän kuin kasvisten. Samalla määrällä peltoalaa, jolla nyt viljellään kasveja eläinten rehuksi, saisi ruokittua nykyistä huomattavasti suuremman määrän, jos ne kasvit menisivät suoraan ihmisten ruuaksi. Onneksi innovatiivisia kasvisproteiiniratkaisuja on tuotu etenkin Suomessa markkinoille viime aikoina, joten valinnanvaraa on huomattavasti enemmän, kuin vaikkapa 15 vuotta sitten.

Yksityisautoilu kuormittaa maapalloa turhaan, se on selvä. Suomessa on kuitenkin välimatkoja ja tilanteita, joissa ilman autoa ei pärjää. Olisiko sähköauto bensaa ja dieseliä parempi ratkaisu? Sähköä voidaan tuottaa uusiutuvin menetelmin, mutta ovatko nekään ympäristölle kestäviä ratkaisuja? Vesivoima on jo nyt tuhonnut maamme arvokkaita kalakantoja, tuuli- ja aurinkovoima eivät ole riittäviä pitämään energiantuotantoa yllä pohjoisilla leveyksillä. Ja onko energiantarve vähentymässä tulevaisuudessa? Tuskin.

Paljon puhutaan myös, mikä on pienen Suomen merkitys kokonaiskuvassa. Mitä väliä sillä on, mitä me täällä teemme, kun Kiinassa syydetään hiilidioksideja ilmakehään ja muoviroskaa meriin, ja USA taistelee ilmastosopimuksia vastaan, nokkamiehenään kasvihuoneilmiön täysin kieltävä idiootti? Ja maapallon tilanteen sijaan toisia kiinnostelee lähinnä ydinkärjillä toisiaan uhitteleminen. Tottakai pallomme suurimmilla talousmahdeilla on suurin valta myös kelkan kääntämisessä. Teollisuuden rajoitteet ja lait ovat yhtälössä suuri tekijä, eri asia on, uskalletaanko niitä talouskasvun pysähtymisen nojalla tehdä, ja kuinka moni niitä noudattaa. Fakta kuitenkin on, että yksilöinä meidänkin hiilijalanjälkemme ovat isoja verrattuna vaikkapa Aasian asukkaisiin, jotka usein elävät tiiviisti energiaa säästäen, syövät kasvispainotteisesti, eivät omista autoa, eivät lennä joka vuosi lomamatkalle toiselle puolelle planeettaa. 

On the plane

Lihansyönnin lisäksi on mielestäni kaksi asiaa, mihin länsimainen ihminen - myös suomalainen - voi tarttua. Ensimmäinen on kulutus. Kun suurin osa hyödykkeistä ja kaikenlaisesta krääsästä tuotetaan Kaukoidässä, repien pahimmillaan kertakäyttöiset tuotokset sekä maailman että työntekijöiden selkänahasta, on yksi askel yksinkertaisesti vähentää kulutusta eli turhan tavaran ostoa. Tarvitsetko sitä uutta tuikkukippoa tai hassunhauskaa naamiaishattua? Halpaa t-paitaa? Maailma tarvitsee pyöriäkseen rahan liikkumista, mutta eikö olisi mukavampi kiikuttaa roposensa vastuullisesti toimivalle, parhaimmassa tapauksessa kotimaiselle yritykselle? Ekologiset ja paikallisesti tuotetut vaatteet ja korut ovat olleet muutaman vuoden kovassa nosteessa, ja hyvä niin. Niiden täytyy kuitenkin olla vaihtoehto sille halpistuotannolle, ei vai ekstraa niiden päälle. Vaihtoehtoja onneksi syntyy kokoajan.

Toinen tärkeä asia on lentomatkustus. Olemme etuoikeutettuja, kun monella meistä on mahdollisuus matkustaa lentäen lomalle (tai työnsä puolesta) joko maan rajojen sisällä tai kokonaan toiseen maahan. Matkustaminen avartaa ja on enimmäkseen ihanaa. Uudet kokemukset ovat tärkeitä. Maailma ei kuitenkaan kestä sitä, jos jokainen sen asukas lentäisi samalla tavalla kuin länsimainen ihminen. Ja keitä me olemme kieltämään muilta saman elintason, joka meillä itsellämme on? Emme me voi selittää valintojamme sillä perusteella, että me nyt vain voimme tehdä näin, tai että Kiinan teollisuuteen verrattuna olemme pieniä kärpäsenkakkoja vain. Mikään kehitys ei toimi niin. Suurten linjausten lisäksi tarvitaan yksilöiden tekoja, joiden pienistä puroista kasvaa suuri virta.

Olen itse pohtinut lentomatkustamista paljon viime aikoina. Olen matkustaja, joka lentää lyhyehköjä matkoja joskus useamman vuodessa, Euroopan mantereelta en poistu juuri koskaan. Mikään himolentäjä en siis ole - esimerkiksi työni ei vaadi jatkuvia reissuja muualle. Lyhyetkään matkat eivät kuitenkaan ole yhtään parempi vaihtoehto kuin vuosittainen retki Thaimaahan, jos niitä tulee monta. Oulusta mihin tahansa lähtiessä joutuu yleensä tekemään välilaskun Helsinkiin, mikä sekään ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Onko ylipäätään lentomatkustamisen rakenteet tehty sellaisiksi, että kuluttajan on liian helppoa valita ilman halki liitäminen muun matkustustavan sijaan? (Olkoonkin, että laivoja pidetään päästöiltään yhtä pahoina kuin lentokoneita.) Halpoja lentoja ei ollut vielä reilu kymmenisen vuotta sitten, vaan lentomatkustaminen oli harvinaista herkkua. Ei lähdetty ex tempore viikonlopuksi Pariisiin, Lontooseen, Prahaan, ihan vain huvin vuoksi.

On the plane

Tällä hetkellä lennän edelleen. Lennän myös Suomen sisällä. Usein valitsen junan, joissain tapauksissa auton, joissain tapauksissa ajallisesti ainut järkevä vaihtoehto on lentokone. Ulkomailla olen käynyt tänä vuonna neljä kertaa. Niistä kaksi on ollut omia matkoja, kaksi työhön tavalla tai toisella liittyneitä reissuja. Kaikkiin on liittynyt yksi välilasku kumpaankin suuntaan mentäessä. Toissavuonna lensin ulkomaille länsinaapuriimme vain kerran, mutta kotimaan lentoja toki tuli muutamia. Nyt pohdinkin, että vaikka kuinka haluaisin matkustaa myös tulevina vuosina kaikkialle, miten selitän sen omatunnolleni? Vai keskitynkö valitsemaan tarkoin, mihin sen yhden ulkomaille suuntautuvan lentomatkan teen, ja maksan päästökompensaatiota? Menevätkö ne kompensaatiot todellakin järkevään käyttöön, ilmaston pelastamiseksi, vai johonkin ihan muuhun?

Lentomatkustamisen ja koko elämäntapamme ympäristövaikutuksia voisi ruotia loputtomiin. Pelkkä ruodinta ei kuitenkaan auta, vaan jotain on tehtävä oikeasti. Edes asian ajatteleminen on kuitenkin ensimmäinen askel muutokseen. Lisää ihan loistavaa pohdintaa tästä löytyy mm. Aamukahvilla- ja Salamatkustaja-blogeista. Toivon, että kahdenkymmenen vuoden päästä maapallon tilanne näyttää jo toiveikkaammalta.

On the plane

I've been thinking about the World's environmental state a lot lately - as have probably many others as well, 'cause not a day goes by without another article in the news about what our planet is heading towards. Luckily there are lots of things especially us privileged Westerners can do. One thing on my mind lately has been the use of airplanes and cheap flights. I hope to find a balance between wanting to see the World and destroying Earth while doing it.