2019/05/21

Thank you GoT 2011-2019

SPOILER WARNING.


Muistatteko vielä sen kerran, kun pääsin katsomaan Game of Thronesin koko ensimmäisen kauden leffateatterissa? Yli kymmenen tuntia penkissä istumista tuntui takapuolessa, mutta tuo kokemus on jäänyt vahvana mieleen kaikiksi näiksi vuosiksi. Istuinluista viis, kokisin mielelläni saman milloin tahansa uudelleen.

Vähätpä tiesin tuolloin, millainen rooli GoT'lla tulee elämässäni olemaan.

Eilen nähtiin saagan viimeinen jakso. Olen puinut kahdeksatta eli viimeistä kautta jo monessa eri tuutissa viime viikkojen ajan, mutta haluan koota kaiken sanoiksi vielä tännekin. Koko kautta - kuten edellistäkin - on vaivannut suuri kiireen tuntu. Se on syönyt pohjaa useilta tarinankäänteiltä, jotka ovat siten vaikuttaneet ö-luokan ideoilta ja järjettömiltä U-käännöksiltä. Hahmot ovat ajautuneet statisteiksi, heidän tarinoitaan ei ole viety eteenpäin ja loogisuus on loistanut poissaolollaan. Pikakelaus on kaiken pahan alku ja juuri. Tarina olisi pitänyt kertoa vähintään kymmenellä kaudella, ei tunkien sisältö väkisin kahdeksaan kauteen niin, että ensimmäiset 5-6 edetään verkkaisesti ja loput harppoen olennaisuuksien yli.

Tämä ajanpuute nimenomaan aiheutti sen, että perusteluita usealle juonenkäänteelle ei ollut laisinkaan - minkä vuoksi taasen useat fanit ovat olleet järkyttyneitä ja pettyneitä ja ihmetelleet käänteitä. Mikäli ei olisi kiirehditty maailman valmiiksi saattamisessa, olisi voitu keskittyä henkilöiden taustoihin ja nimenomaan luoda sitä pohjaa ja perusteluja tietyille päätöksille. Kaaret olisivat olleet loogisia ja ymmärrettävissä. Mukaan oltaisiin saatu henkevää dialogia ja enemmän harmaan sävyjä, juuri niitä hienouksia, joista GoT tunnetaan. Olen varma, että siten myös tarinan loppu olisi ollut monen mielestä uskottavampi. George R. R. Martinhan kertoi tv-sarjan luojille sen, miten kaikki päättyy, mutta ei reittiä sinne. Luojat valitsivat siten omat polkunsa, joissa tekivät turhan paljon oikomista, jättäen ammottavia aukkoja jälkeensä.

Itse pidin loppua ainoana oikeana. Game of Thrones on ollut hyvin pitkälti Starkin perheen tarina, ja sellaisena se loppuikin. Jokainen Starkin lapsi sai sen, mitä alusta saakka halusikin. Useiden sivuhahmojen suhteen en ollut samoilla linjoilla kuin käsikirjoittajat (esim. Varysin kuolema oli turha, ja olisin halunnut nähdä hänet uudessa kuninkaan neuvostossa), mutta Sansan ja Jonin lopputulemat olivat juuri sitä, mitä toivoinkin. Romantisoin pohjoista erakkoutta toki ehkä aavistuksen liikaa, mutta Jon ehdottomasti kuuluu pohjoiseen. Jos Aegon Targaryen olisi päätynyt valtaistuimelle, olisin ollut valtavan pettynyt.

Kauas on tultu siitä, kun Ned lähti etelään vain menettääkseen henkensä. Kauas on tultu siitä, kun Arya oli miekkailua opetteleva pikkutyttö, Lannisterit juonivat valtakuntansa eteen minkä ehtivät ja perheet olivat ehjiä. Matka on ollut mieletön, ja pari huonompaa kautta eivät sitä pilaa. Visuaalisesti ja äänimaailmaltaan sarja on vain parantunut loppua kohden, mutta kuten tässä on jo hoettu, se on valitettavasti tapahtunut tarinan ja hahmojen kustannuksella.

Silti, yksi hienoimmista sarjoista tv-historiassa. Kiitos GoT.


Picture by HBO


Do you still remember the time I got to see GoT (haha) from the big screen? Over ten hours' sitting still was tough, but I'd do it again anytime. Little did I know then what role Game of Thrones would play in my life.

Yesterday the World saw the final episode of the saga. The eight and final season has been somewhat a flop in many senses and fans have criticised heavily all those weird U-turns and unlogical decisions throughout the way. The same goes with the 7th season as well. Many great characters have been diminished into nothing.

To me, the biggest problem is TIME. There isn't any. Everything had to be crammed into a few episodes when the last couple of seasons should've been spread into two more (making ten seasons in whole, at least). Then we might've gotten some logic to the stuff by giving justification for plot twists so totally against characters' natures. We would've gotten some great dialogue and lots of shades of grey instead of black and white. We wouldn't have been in doubt and in shock about every turn since they'd been natural outcomes. That goes with the ending as well. Sure, George R. R. Martin told the creators of the series how the story was going to end, but the creators took their own paths to get there. A path with many leaps over critical points, with leaving huge gaps behind.

But I liked the ending. I don't think there could've been any other way. GoT has always been about the Stark family, and all the Stark kids got what they truly wanted. I didn't feel the same about some of the minor characters (Varys for example, he should've been on the king's council), but Sansa and Jon, oh I'm so happy for them. Yes I might romanticise the North a bit too much, but wandering in the true North with the free folk is the only way for Jon. If Aegon Targaryen would've sat on the throne, I'd be disappointed.

We've come such a long way since Ned travelled to the South just to lose his life. Such a long way since Arya was just a little girl learning how to sword fight, when Lannisters were scheming how to take over the World and families were still intact. It's been a hell of a journey, and a couple of not-so-good seasons won't take that away from me. Visually, alongside with music, the series has gotten better and better towards the end - even though, as said, at the cost of characters and the actual plot. Still, one the best tv shows ever.

Thank you GoT.

2019/05/12

Hamburg 1 - The City

Vajaa vuosi sitten vastaanotin kollegoideni kanssa kesää Hampurissa, tutustuen paikalliseen arkkitehtuuriin ja kaupunkirakenteeseen. Keski-Euroopan maiden pääkaupungit ovat tunnettuja matkailukohteita, mutta osa niiden pikkusisarista on sellaisia, jotka eivät tule ensimmäisenä mieleen matkakohdetta valittaessa. Kuin tulisi Suomeen kaupunkilomalle, ja Helsingin sijaan matkustaisi Tampereelle.

Merenrantakaupunki Hampuri tunnetaan paitsi keskeisestä roolistaan Hansaliitossa satoja vuosia sitten, myös Reeperbahnista ja siitä, että muuan The Beatles breikkasi kansainvälisesti juuri Hampurissa. Se on Saksan toiseksi suurin kaupunki ja edelleen tärkeä satamapalvelujen tuottaja. Mutta kuten useat satamakaupungit, myös Hampuri muuttuu - kaupungin kasvaessa keskeisimmät rahtiliikennealueet kaavoitetaan muuhun käyttöön, ja teollisuus siirtyy sivummalle. Tällainen alue on esimerkiksi Hafencity, jonne rakentuu kokoajan uusia asuinkortteleita ja kivijalkakauppoja. Entisellä satama-alueella sijaitsee myös uusi, moderni, ja suurinvenstointina toteutettu konserttitalo Elbphilharmonie, jossa sijaitsee musiikkisalien ohella myös mm. hotelli ja asuntoja.

Itse keskusta on keskieurooppalaisittain kivinen ja kylmähkö. Ketjuliikkeitä, kahviloita, kansainvälistä meininkiä, mutta ei juurikaan paikallista uniikkia kulttuuria, vaan sliipattua saksalaista tarkkuutta. Hieman samaa edusti Radisson-hotellimme, joka sijaitsi keskustan laitamilla liikenteen solmukohdassa, erottuen ympäristöstään melkoisena möhkäleenä. Vieressä sijaitsi kuitenkin suuri kasvitieteellinen puisto japanilaisine puutarhoineen ja metrien korkuisine rhododendroineen, ja olihan korkealta kohtalaisen kivat näkymät kaupungin ylle.

Pidän paljon satamista, niiden teollisuusfiiliksestä ja punatiilirakennuksista. Hampuri on mukava matkakohde Eurooppaa esim. autolla tai junalla kiertäessä. Mikäli kaipaat paikallista boheemiutta, sitäkin löytyy - myöhemmin on tulossa postaukset hipsterialueista.


Hamburg-4Hamburg-12Hamburg-41Hamburg-288Hamburg-10Hamburg-163Hamburg-171Hamburg-31Hamburg-180Hamburg-172Hamburg-201Hamburg-254Hamburg-262Hamburg-225Hamburg-166Hamburg-242Hamburg-6Hamburg-2Hamburg-195Hamburg-279Hamburg-427Hamburg-424Hamburg-212Hamburg-295Hamburg-291Hamburg-213Hamburg-320Hamburg-435Hamburg-307Hamburg-316Hamburg-332Hamburg-430Hamburg-304Hamburg-340Hamburg-44


Little less than a year ago I celebrated summer with my colleagues in Hamburg, getting to know local architecture and urban spaces. Usually people are familiar with capitals of several Central European cities, but some of the smaller ones might get unnoticed. It's like coming to Finland and not staying in Helsinki, but in Tampere.

As a seaside city Hamburg is known for its role in the Hanseatic League some centuries back, Reeperbahn and for The Beatles making their international break in Hamburg. It's the second largest city in Germany and to this day an important harbour. But like other cities alike, Hamburg too changes through time. Ports are relocated further from the centre of the city, and old harbouring areas are redesigned as living and commercial districts. One of those areas is Hafencity and the new, modern, hella expensive concert hall (with also a hotel and apartments on top) Elbphilharmonie.

The city centre itself is like most European ones - cold and made of stone. Chain stores, cafés, international feeling, but not much of a unique touch in it. A bit of the same style was seen in our Radisson hotel, which was located on the outskirts of the city centre, rising to the sky as a huge concrete block. It had great views though, and a huge park next to it with a Japanese garden and huge rhododendrons.

I like port cities a lot, their industrial feeling and red brick buildings. Hamburg is a nice stop-down to anyone travelling across Europe by car or train. And if you're more into the local boho or hipster areas, there are those too - just wait for the next posts!

2019/05/05

Neljä / Four

Pitkästä aikaa teki mieli tarttua blogeissa kiertävään haasteeseen! Tässä vastataan neljään kysymykseen itsestä, kuudessa eri kategoriassa. Ajatuksena on kertoa samalla muistoja vastausten takaa. Haasteen nappasin Kultturelli Matkalaukussa -blogista (joka tosin toteutti haasteen ajat sitten).



Twigs


Neljä paikkaa, jossa olen asunut

KUUSANKOSKI
Synnyinkaupunkini ja se, jossa lopulta kävin kouluvuodet aina toisesta luokasta alkaen lukion loppuun saakka. Pieni paikkakunta, jota ei kaupunkina ole kuntaliitosten myötä enää olemassa. Kuten aina, pieniin kaupunkeihin liittyy toki tietynlaista sisäänpäinlämpiävyyttä ja kapeakatseisuutta, mutta onneksi olen itse kasvanut ja kasvatettu avarakatseiseksi pienestä pitäen. Kuusankoskella oloni on levollinen, olihan se niin pitkään kotini.

CHESTER
Luoteis-Englannin kaupunki, jolla on pitkä historia. Kaupungin vanha keskusta koostuu keskiaikaisista kauppakujista, ja kaupunkia itseään ympäröi muuri. Wikipedia tietää myös kertoa asioita, joita minä en tiennyt tai muistanut, kuten että kaupungin rakensivat alunperin roomalaiset (siellä on mm. suurin Italian ulkopuolinen amfiteatteri), ja jo pitkään se on ollut varakkaiden asukkaiden suosiossa. Asuimme täällä 1980-luvun lopulla pari vuotta, ja nuo vuodet ovat muokanneet identiteettiäni enemmän kuin uskoisi. Sielultani olen aina puoliksi brittiläinen, olivat vanhempani miten umpisuomalaisia tahansa. Kenties siksi myös kaipaan maahan aina uudelleen ja uudelleen.

OULU
Saadessani vuonna 2002 kirjeen, että olen saanut opiskelupaikan arkkitehtuurin osastolta Oulun yliopistosta, pääsi minulta itku. Ouluun! En halunnut niin kauas! Olinhan hakenut ykkösvaihtoehtona Tampereelle samalle alalle, rakastin Tamperetta. Toiselle puolelle Suomea vei kuitenkin tieni, ja vaikka kaupungissa on hurjan paljon kehitettävää, on täällä myös hyviä asioita - kuten kaikkialla muuallakin. Välillä kävin Etelä-Suomessa, ja palasin taas Ouluun.

HELSINKI
Valmistumisen kynnyksellä halusin pois Oulusta, halusin ystävieni ja perheeni lähelle, uusia kokemuksia. Muutin siis Helsinkiin samana vuonna kuin valmistuin. Sain suurehkon, viihtyisän yksiön kohtuuhinnalla Alppilasta, ja asuin kyseisessä kämpässä koko sen viisi vuotta, jonka etelässä olin. Rakastin Alppilaa! Se on aivan Kallion kyljessä, mutta rauhallisempi. Lintsi oli käytännössä takapihallani, puistot niinikään vieressä, kolmosen ratikka kulki ikkunan alta. Ja koska kolmonen kulki ratikoista kaikista myöhimpään, pääsi keikoilta kotiin vaivattomasti. Välillä ikävöin tänne paljon.


All green


Neljä paikkaa, jossa olen ollut töissä

ARKKITEHTI
Ammatiltani olen ollut arkkitehti yli yhdeksän vuotta jo, ja sitä ennenkin useita kesiä ja talvia meni avustavan arkkitehdin hommia paiskiessa eri toimistoissa opiskelujen ohella. Itseasiassa olin assistenttina kouvolalaisessa suunnittelutoimistossa jo ennen opiskeluni alkamista. Vähän ihmettelen, miksi silti hain vielä opiskelemaankin, mutta... Koen alan ristiriitaisena, eniten järjettömien rakentamisaikataulujen ja -kustannusten vuoksi, ja vasta viimeisen vuoden aikana olen kerännyt itselleni tarpeeksi ammatillista itseluottamusta. Enää en haaveile toisesta alasta joka päivä. Sen sijaan haaveilen alan radikaalista muutoksesta sellaiseksi, mitä se on joskus ollut - luovaksi ja arvostetuksi työksi.

TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ
Olen aina ollut siistin sisätyön tekijä, ja useita kouluaikaisia kesiä olin töissä suuren insinöörifirman listoilla. Työ sisälsi pääasiassa kokouskahvituksia, lähetin hommia, järjestelyä ja muuta yleistä toimistosälää. Kerran järjestin isäni (firmassa töissä) saamat käyntikortit aakkosjärjestykseen. Talkin' about vastuu.

VALMENTAJA
Aloitin kilpacheerdancen valmentamisen vuonna 2011, harrastettuani lajia sitä ennen viitisen vuotta. Aloin valmentaa omaa joukkuettani, missä itsekin tanssin, osittain ajan säästämiseksi (Helsingin sisällä saattaa matkoihin kotoa treenipaikalle ja takaisin kulua yllättävän paljon aikaa), ja osittain siksi, koska halusin valmentaa nimenomaan aikuisia. Oulussa olen sittemmin valmentanut myös cheertanssin alkeisryhmää sekä juniori-ikäisiä tanssijoita. Pidän valmentamisesta hurjasti! On ihanaa nähdä, kun valmennettavat kehittyvät ja nauttivat. Jos minulla olisi enemmän aikaa, en olisi valmentamista lopettanutkaan. Sen huono puoli on ehdottomasti se, että se ottaa aika paljon. Päivätyön ja oman urheilun lisäksi millekään mulle ei olisi enää jäänyt yhtään aikaa.

LASKUVARJOHYPYN SM-KISAT
Käydessäni työpaikkoja läpi, huomasin, että en ole kovin montaa erilaista työtä tehnyt... Tämä laskuvarjohypyn SM-kisojen jobikin oli lähinnä talkoo- tai hyväntekeväisyystyötä, mutta jonkinlaista työtä kumminkin. Ehkä minun ansiostani kahvilatiskiltä välipalaa hakeneet eivät kuolleet nälkään ja saivat vielä vaihtorahaakin. Erilaisia talkoo- ja muita töitä on tullut tehtyä tanssinkin nimissä, kuten inventaarioita.


Tracks next to each other


Neljä paikkaa, jossa olen käynyt

KRUGERIN KANSALLISPUISTO
About miljoona vuotta sitten (eli 2006) olin safarilla Etelä-Afrikassa. En itsenäisesti olisi ikinä varmaan päätynyt moiselle reissulle, mutta lähdin isän ja hänen "uusioperheensä" kanssa matkaan päiväntasaajan tuolle puolen. Retki jäi kyllä mieleen! Missään kevyissä teltta-asumuksissa ei oltu, vaan laadukkaissa majoituksissa ympäri Etelä-Afrikkaa. Päivisin ajeltiin ympäri savanneja bongaamassa kirahveja, seeproja ja sarvikuonoja. Leijonia ei valitettavasti nähty, mutta vihreänä hohtava kameleontti kyllä. Kaikeksi onneksi en myöskään törmännyt black mambaan, supermyrkylliseen käärmeeseen, joista meitä varoitettiin useaan otteeseen. Tai hippoihin, joita lymyili erään majoituspaikan viereisessä joessa. Siksi ikkunoissa oli kalterit.

NEW YORK CITY
Hyvin kauan olin haaveillut Nykiin pääsystä, kun kaveriporukalla sinne muutamia vuosia sitten lähdimme. Oli huikeaa kävellä High Linea pitkin, kiivetä pilvenpiirtäjään katsomaan auringonlaskua ja nähdä Carrie Bradshawn'n kotiportaat. Lempparipaikkoihin lukeutuivat ehdottomasti Brooklyn ja Williamsburg, jotka kaikessa hipsteriydessään olivat lämminhenkisiä ja rentoja. Toivottavasti vielä joskus päädyn kaupunkiin. Sillä kertaa haluaisin ehkä kokea sen talvella, vaikka olenkin kuullut, että siellä on silloin järjettömän koleaa.

ISLANTI
Maagisin paikka, jossa olen koskaan käynyt, ja jonne ehdottomasti aion vielä joskus mennä! Nämä kuvat odottavat vielä blogiin pääsyä (vaivaiset 3 vuotta reissun jälkeen), mutta kerrottakoon sanoin, että sympaattisempaa ja kauniimpaa saarta saa hakea. Keskellä kesää tarvitaan villa- ja kuorikerroksia, mutta kaikki ne mustat hiekkarannat, lupiini- ja sammalpellot, mereen turkooseina palasina valuvat jäätiköt ja kuumat lähteet, joissa lillua. Taivas!!!

KÄSIVARREN LAPPI
Toissa kesänä kävin ns. aikuisten oikeasti vaeltamassa, tosin silloinkin reilusti alle 20 kilometriä, mutta kuitenkin ihka oikeassa maastossa. Ei reilusti tallattuja polkuja, ei huusseja, ei laavuja, vain Lapin maisemaa silmänkantamattomiin. Puroja, Saana, harvinaisen helleaallon herättämiä paarmoja ja hämärän laskeuduttua kuoritakkia vasten kopisevia hyttysiä. Luonto tulee minusta monesti turhan lähelle, sillä en oikein siedä ötököitä, eikä minulla ole minkäänlaisia survival skillsejä kaupungin ulkopuolella (jos sielläkään). Silti se hetki, kun kömmit teltasta ulos aamuaurinkoon, peset kasvosi jääkylmässä purossa ja alat suunnitella kahvin keittoa, on jotain, mitä on vaikea pukea sanoiksi.


Here, birdy birdy birdy..


Neljä ohjelmaa, joita olen seurannut tv.stä

GAME OF THRONES
Oletan, että tähän sarjaan lasketaan myös ns. nykyajan tv, eli suoratoistopalvelut. Game Of Thrones on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, sillä sarja on kokonaisuudessaan vaan niin mieletön.Ensimmäisen kauden näin putkeen leffateatterissa (mahtava kokemus! vaikka takapuoli olikin kovilla), viimeistä jaksoja odotan kauhulla ja kieli pitkällä. En halua, että se loppuu.

ER
Vanha suokkari, jonka haluaisin katsoa alusta asti uudestaan, mutten ole saanut aikaiseksi hankkia sitä mistään (enkä varsinkaan haluaisi ostaa DVD-boksia kaapin täytteeksi). Minulle Teho-osasto on ainoa oikea sairaalasarja. (Hox - tiedättehän muuten tuon ärsyttävän ongelman suomennoksessa? ER ei suinkaan ole suomeksi "teho-osasto", vaan päivystys. Teho-osasto on ICU. Argh.)

ALLY MCBEAL
Kuka muistaa neuroottisen Allyn? En kuolemaksenikaan enää muista, mikä tässä sarjassa vetosi, sillä nykyään en varmaan jaksaisi tanssivia vauvoja ja Richardin kaulafetissiä sekuntiakaan. Ehkä se oli juuri se neuroottisuus. Kaikki ei ollut pelkkää kiiltokuvapintaa.

YÖKYLÄSSÄ MARIA VEITOLA
Nykytelevisiosta en seuraa juurikaan mitään, sillä helpommin ja varsinkin omaan aikatauluun sopivammin kaikki löytyvät erinäisistä suoratoistopalveluista. Lisäksi teevee on jo vuosia tarjoillut pääosin erilaista realitya, joka menee hömpötyksenä, muttei jaksa kiinnostaa loppuun asti. Sitten on nämä poikkeukset. Maria Veitola on mielestäni kiinnostava toimittajana ja ihmisenä, ja onkin yksi idoleistani. Hän uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa asioita ääneen, tarttua epäkohtiin, mutta olla empaattinen.


Unexpected


Neljä ruokaa

TEXMEX
Rakastan meksikolaisia ja texmex-mausteisia ruokia. Fajitat, tacot, enchiladat, quesadillat, samoista aineksista tehdyt salaatit - you name it.

SALAATIT
...Mistä päästäänkin niihin salaatteihin. Lähes kaikki saldet ovat mielestäni maukkaita, ja usein työpäivän lounaaksikin kasaan lähikaupan salaattibaarista itselleni kulhollisen. Parasta yleensä ovat lohi-, juusto- ja kasviperäinen proteiini -saldet.

SUSHI-/POKEBOWL
Sushi on nannaa, ja vielä enemmän pidän siitä kulhomuodossa - koska se on helpompaa syödä, ja varsinkin helpompaa tehdä itse. Siitä on aikaa, kun ensimmäisen kerran tutustuin sushiin, ja silloinkin kantapään kautta. Luulin tukholmalaisen lounasbuffan vihreän mönjän olevan avokadotahnaa, ja auta armias, kun vedin sitä kokonaisen lusikallisen suuhuni.

KORIANTERI, HERKKUSIENET, SELLERI, POSSU
Olen lihaa lukuun ottamatta melko kaikkiruokainen. Lapsena olin huomattavasti nirsompi, mutta nykyään pyrin aina maistamaan kaikkea etenkin, jos ruokaa minulle tarjotaan. Ruokia voi syödä, vaikkei niistä tykkäisikään. On kuitenkin muutamia asioita, jotka mieluummin noukin pois annoksestani, kuin laitan kurkusta alas.


I'm just sitting

Neljä juomaa

VESI
Juon oikeastaan lähes yksinomaan vettä. En pidä sen kummemmin mehuista tai limsoista (koska sokerilitkut, tai vielä pahempaa, aspartaamilitkut, plus hiilihapot), ja maitoa en todellakaan juo. Toki joskus herkuttelen myös limsalla.

PIIMÄ
En siis juo maitoa, en ole juonut vuosikausiin, mutta piimää hairahdun joskus ottamaan. Siis ehkä kerran puolessa vuodessa, kun pysähdymme Suomen turneellamme ABC'n lounaalle.

OLUT
En ole koskaan ollut oluen ystävä. Viimeisen vuoden sisällä olen kuitenkin ostanut olutta useamman kerran, hämmentävää! Kaikki tämä johtuu siitä, että löysin sourin - makeahkon ja kirpeän hedelmäisen oluttyypin, joka sopii suuhuni huomattavasti lagereita ja muita paremmin. Harmi, että kyseiset juomat eivät yleensä ole gluteenittomia. Vaikka eipä sillä, harvemmin niitä saan muutenkaan juotua kuin max. yhden pullollisen. Niin oluen ystävä en vielä ole.

FENTIMAN'S ROSE LEMONADE
Kun harvoin ostan limonadia, on se ruusulimonadia. Parasta! Tai ainakin toiseksi parasta heti Dr. Pepperin jälkeen. En oikein osaa päättää, kumpi on parempaa. (Ehkä ruusulimsa, koska siinä on lähtökohtaisesti vähemmän hiilihappoja. Röyh.)



Haasteeseen saa tarttua ken vain!

* Kuvituksena mainitun Afrikan matkan kuvia, ikivanhalla digipokkarilla otettuja ja editoimattomia.


Bird again


Sorry, Finnish only this time. Just babbling about random stuff in form of a blog challenge. :)

2019/04/28

See the river run through

Jetlag alkaa helpottaa. Oulussa paistaa aurinko, joskin lämpötila on 25 astetta vähemmän kuin maailman toisella puolella, jossa olin vielä tiistaina. Ilma on kehittyvän maan suurkaupunkia puhtaampaa katupölystä huolimatta.

Olimme viikon Jakartassa, Indonesiassa, niin sanotusti sukulaisvierailulla. Olimme molemmat tuossa maailmankolkassa ensimmäistä kertaa elämässämme, sillä Kaakkois-Aasia ei ole matkakohteiden top-listojemme kärjessä. Ensimmäinen kerta oli myös noin monen tunnin lentokoneella matkustamiselle putkeen (1+6+8h suuntaansa + vaihdot), ensimmäinen kerta myös sille epäonniselle sattumalle, että kun ensimmäinen lento myöhästyy viitisen tuntia, menevät kaikki jatkolennot ihan pipariksi. Paluumatka kesti lopulta 40 tuntia, vähempikin olisi riittänyt.

Länsi-Jaavan jonkinlainen sadekausi tai sen loppu tekee sen, että aurinko ei paahda sitä kahtatoista tuntia vuorokaudessa, mitä se ylipäätään on ylhäällä, vaan yli 30 asteen kuumuus on pilvien läpi jopa siedettävää.  Itse maa (ja oma kaukomaahan matkustaminen - ei matkan syy, mutta lentäminen) herätti paljon ristiriitaisia ajatuksia, joita en oikein ole saanut vielä jäsenneltyä. Pikkuhiljaa, ja blogiinkin sitten kuvien kera. Esimerkiksi oheisessa kuvassa Boeing 787 lentää Sumatran sademetsien yllä, enkä paljon ristiriitaisempaa komboa äkkiä löydä: tuhoisat hiilidioksidipäästöt ainutlaatuisen ja maapallon hyvinvoinnille tärkeän luonnon yläpuolella. Mitä upean auringonnousun värittämästä kuvasta ei näy, ovat yli kymmenen kilometrin korkeudestakin näkyvät laajat hakkuualueet.

Iloinen silti olen, että sain rentoutua ja ylipäätään matkustaa maahan, jonne en suurella todennäköisyydellä tule koskaan menemään toiste. Ja kuten aina, matkailu avartaa. Suomessa on loppujen lopuksi moni asia todella hyvin.

Palataan aiheeseen, sitä ennen lentokoneesta napatun kevätflunssan parantelua!


Above Sumatra


Soon the jet lag is just a memory. Northern Finland is bathing in the sun, although the temperature outside is a whole 25 degrees (Celcius) colder than on the other side of the World, where I still was last Tuesday. The air is both fresher and cleaner here than in a third world metropolis.

We spent a week in Jakarta, Indonesia, visiting family. We were there for the first time ever, since Asia in whole isn't our priority when choosing where to travel to. Thus it was the first time for such a long time sitting on a plane, and unfortunately also the first time for a delayed first flight of three when heading back home, leaving us with a wreck of a flying schedule. 40 hours later we finally got back to Oulu. Could've done with less.

In West Java some kind of monsoon season made the heat actually bearable, with the Sun hiding in the clouds for most of the day. The country itself raised a lot of contradictory thoughts in my mind, as did the travelling there itself (not the cause of the travel, but the flying bit). Still trying to gather and analyze those thoughts, they'll most probably end up on the blog as well with pictures. The photo above says it all:  a Boeing 787 flying over Sumatra rainforests, polluting air as it goes above the unique nature so crucial to this planet. Even from the over 10km distance huge patches of chopped down rainforests were very visible.

Still happy that I got to visit Indonesia, since there's a big chance I'll never go back there again. And as always, travelling widens your knowledge like nothing else. Things in Finland are pretty good in many aspects.

Anyhoo, I'll get back to this, as soon as I get this friggin' spring cold caught from the plane out of my system!

2019/03/30

Greener still

Hupsista taas, mikä blogitauko. Ei se mitään. Ei tässä mitään ole tapahtunutkaan. Töitä, vähän valokuvaushommia, ja sen sellaista.

Kuluneen viikon olen kuluttanut nenäliinoja ja inkivääriä eli sairastanut kotona. Että osaakin ihan perusflunssa olla sitkeä! Sängyn pohjalla makaaminen on laskenut mielialaa ja jumittanut jokaikisen neliösenttimetrin selkälihaksista, mutta iloisiksi asioiksi on nukkumisen lisäksi laskettava kevät. Lumet lähtivät mielestäni liian aikaisin, sillä normaalisti tähän aikaan on vielä saatu nauttia kimaltavista hangista, eikä viikkotolkulla jatkuvasta loska-jää-kaaoksesta. Mutta lisääntyvä valo on kyllä ehdottomasti kiva juttu. Vihreäkin näyttää jälleen vihreältä.

Iloa on myös uusi sänky, jossa kelpaa flunssaisenakin pötköttää: runko, jonne mahtuu piiloon kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta, sekä futon-patja, joka yhdessä laadukkaiden untuvapeittojen kanssa hengittää ja lämmittää juuri sopivassa suhteessa.


Greener-1Greener-5Greener-6Greener-4Greener-10Greener-2Greener-7Greener-3Greener-8Greener-9


Oh-righty-then, let's forget this pause from blogging caused by the thing called life.

During this week I've mostly been just lying under blankets and sneezing. How a regular, boring flu can get you so down for days, I don't know. Now there's maybe some light at the end of the tunnel - I mean some actual light. This year spring came too early, not because of the light which is the same every year (doh), but because of all the snow gone. I love summer, don't get me wrong, but there wasn't a time where sun warmed you cheeks while heaps of glimmering snow filled up the scenery. Not this year.

The light and sunshine is definitely very welcome though. Even green looks green again. A piece of furniture which was also very welcome, was a new bed: a frame into which fit a lot of necessary and unnecessary stuff and a futon mattress, which accompanied with down blankets breathes and warms just perfectly.