2019/03/30

Greener still

Hupsista taas, mikä blogitauko. Ei se mitään. Ei tässä mitään ole tapahtunutkaan. Töitä, vähän valokuvaushommia, ja sen sellaista.

Kuluneen viikon olen kuluttanut nenäliinoja ja inkivääriä eli sairastanut kotona. Että osaakin ihan perusflunssa olla sitkeä! Sängyn pohjalla makaaminen on laskenut mielialaa ja jumittanut jokaikisen neliösenttimetrin selkälihaksista, mutta iloisiksi asioiksi on nukkumisen lisäksi laskettava kevät. Lumet lähtivät mielestäni liian aikaisin, sillä normaalisti tähän aikaan on vielä saatu nauttia kimaltavista hangista, eikä viikkotolkulla jatkuvasta loska-jää-kaaoksesta. Mutta lisääntyvä valo on kyllä ehdottomasti kiva juttu. Vihreäkin näyttää jälleen vihreältä.

Iloa on myös uusi sänky, jossa kelpaa flunssaisenakin pötköttää: runko, jonne mahtuu piiloon kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta, sekä futon-patja, joka yhdessä laadukkaiden untuvapeittojen kanssa hengittää ja lämmittää juuri sopivassa suhteessa.


Greener-1Greener-5Greener-6Greener-4Greener-10Greener-2Greener-7Greener-3Greener-8Greener-9


Oh-righty-then, let's forget this pause from blogging caused by the thing called life.

During this week I've mostly been just lying under blankets and sneezing. How a regular, boring flu can get you so down for days, I don't know. Now there's maybe some light at the end of the tunnel - I mean some actual light. This year spring came too early, not because of the light which is the same every year (doh), but because of all the snow gone. I love summer, don't get me wrong, but there wasn't a time where sun warmed you cheeks while heaps of glimmering snow filled up the scenery. Not this year.

The light and sunshine is definitely very welcome though. Even green looks green again. A piece of furniture which was also very welcome, was a new bed: a frame into which fit a lot of necessary and unnecessary stuff and a futon mattress, which accompanied with down blankets breathes and warms just perfectly.

2019/02/03

Winter, darling

Winter sun-4

Huomioita talvesta:

1. Kun taivas on ollut harmaa edelliset kolme kuukautta, on parin viikon aurinkoinen jakso tuntunut taivaalta. Kaikkialla on niin kaunista! Lumikuuraiset puut, höyryävä joki, jään kimmellys.

2. ...Kauneudella on kuitenkin hintansa. Kun on parisen viikkoa pyöräillyt ympäri kaupunkia michelin-ukoksi vuorautuneena ja silmämunien jäätyessä koloihinsa, tulee auttamattomasti mieleen, että olisi se kesä aika kiva. Ainoa ratkaisu naaman lämpimänä pitämiseen olisi kommandopipo ja laskettelulasit -kombo. Ihan vielä en ole siihen lähtenyt.

3. Iloa tuovat kuitenkin toppahousut. Mitä luksusta! Kerrankin löysin mallin, jossa on tarpeeksi korkea vyötärö ja tarpeeksi tilaa reisipaloille (valmistajana Rukka), joten hankin ihan rehdit toppahousut. Johan oli aikakin, edelliset ovat n. 12 vuoden takaa. Tätäkö on keski-ikäistyminen? Innostuu käytännöllisistä vaatteista?

Talvea on vielä jäljellä, joten parempi ottaa siitä kaikki ilo irti.




(Kuvat kaikesta huolimatta ikkunasta otettuja. Käpäläthän tonne jäätyisi, jos lähes -30 asteessa kuvaamaan lähtisi.)

Winter sun-3Winter sun-2Winter sun-1

After several weeks months of grey skies, alla this sunshine during the last couple of weeks has been heaven. I know, cycling through -29 degrees Celsius dressed up as a Michelin Man and eyeballs freezing in their sockets gets the best of anyone, but that's the price you have to pay for beautiful snowy trees and misty river banks. Luckily I found proper winter outdoor pants (previous ones were from 12 years ago) and I can happily be warm even in the lowest temperatures. Is this a sign of getting middle-aged? Getting enthusiastic over practical clothing???

2019/01/20

Finnish autobiographies

Kirja-asiaa!

Veitola & Tuisku

Maria Veitola - Veitola
Yksi viime vuoden lukemiston huipuista oli Maria Veitolan omaelämäkerta. Jo kirjan rakennekin on ainutlaatuinen, aivan kuten kohdekin - se on koottu useisiin eri lehtiin useiden vuosien aikana kirjoitetuista kolumneista. Välissä on Veitolan nykyhetken minän kommentteja omiin teksteihinsä. Miten ajatukset ovat muuttuneet vuosien varsilla? Ovatko vuodet tuoneet kokemusta, onko virheistä opittu, mitkä haamut kulkevat mukana edelleen? Vastoin odotuksiani löysin kirjasta älyttömästi samaistumisen kohteita. Sitä teki mieli lukea kokoajan, ammentaa lisää sisuksiinsa. Itse sisällön lomassa Veitola nimittäin on taitava sanojen käyttäjä. Lisäplussaa kirjan hauskasta taitosta (pinkkiä tekstiä!).

Antti Tuisku, Antti Aro, Anton Vanha-Majamaa - Antti Tapani
Kauas ei jäänyt Antsankaan elämäkerta. Tämäkin on puettu osittain kenties hieman epänormaaliin asuun, dialogimuotoon. Elämäkerrassa käydään läpi Suomen suosituimman popstaran uran ylämäkiä, alamäkiä ja kurveja, elämän kipukohtia ja hetkiä, jolloin ansaitusti korkataan samppanja jos toinenkin. Se avaa Anatuden biisintekometodeja ja päästää lukijan lähemmäs kuin koskaan aiemmin. Juorupalstoille siitä ei asiaa kuitenkaan saa, sillä henkilökohtaisimmat asiat pidetään edelleen henkilökohtaisina. Julkisuuden henkilöltä kaivataan aina tietynlaista avautumista, sitä, että yleisö päästetään likelle ja heidän annetaan rakastaa entistä enemmän. Yleisö haluaa samaistumispintaa. Antti Tuisku hallitsee julkisen ja yksityisen hiuksenhienon rajan hienosti, Antti Aron ja Anton Vanha-Majamaan kasatessa kaiken paketiksi. Luin tätä ennen Antti Tuiskun ja Otto Virtasen Petokesä-opuksen, jossa seurattiin muutaman vuoden takaista Petokesä-kiertuetta keikka keikalta Virtasen valokuvien kera. Kirjat muodostavat keskenään sopivan jatkumon.


Tiihonen & Räikkönen


Mikko Aaltonen - JHT Musta lammas
Pehmeiden pastellisävyjen jälkeen jotain mustanpuhuvaa. Maamme kautta aikain suurimman rap-artistin, Cheekin eli Jare Henrik Tiihosen, omaelämäkerran sain joulupukilta sen ilmestyttyä pari vuotta sitten, ja silloin sen jo luinkin. Kirja on kirjoitettu köykäisesti, lauserakenteet eivät ole erityisen lennokkaita ja tiettyjen fraasien jatkuva toisto sai epäilemään, onko kustannustoimittaja tehnyt hommansa täysin vailla ajatusta. Olen kuulunut ennemminkin Cheekin heittaajiin kuin tykkääjiin, mutta silti teos kiinnosti. Ja kuten usein käy - päästyään lähemmäksi hahmoa, joka aiemmin on vaikuttanut vain ja ainoastaan ylimieliseltä, häntä alkaa ymmärtää. Vasta tämän kirjan jälkeen pystyin kuuntelemaan Cheekin biisejä ja jopa pitämään niistä. Teos on edelleen kaukana soljuvasta ja taidokkaasta tekstistä, mutta yllätti sisällöllään positiivisesti.

Kari Hotakainen - Tuntematon Kimi Räikkönen
Tämän vuoden puolella sain vihdoin loppuun myös toisen testosteronia (ainakin formularadalla) uhkuvan miehen elämäkerran. Kirjailija Kari Hotakainen kertoo Kimi Räikkösen tarinaa omalla ynseällä, mutta oivaltavalla ja osuvalla tavallaan. Kerronnassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Kimissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Mutta huomasitte varmaan ensimmäisessä lauseessa sanan vihdoin - yritin nimittäin ahmia tätä kirjaa lähestulkoon väkisin. Se ei vaan uponnut. Toisaalta en voi sanoa, että Räikkösen tarina mitenkään varsinaisesti minua edes kiinnostaisi, mutta usein ihmiskohtalot ja tarinat vievät mukanaan, olivat he keitä tahansa. Tämän kirjan lukeminen oli kuitenkin lähes pakkopullaa. Ei ole formulahommelit minua varten.

*

Last year I read a bunch of (auto)biographies by Finnish celebrities/otherwise somehow important people. These kind of releases have really begun to be a trend and a lot of athletes, artists and politicians are now publishing autobiographies, whether or not they are even half-way through their lives yet. It's interesting. The results book-wise vary - some of those are actually good, some very mediocre. I guess these four I've read are here in the order I preferred them - Maria Veitola's book was very enjoyable, the one about Kimi Räikkönen didn't really get me going.

2019/01/06

A new one just begun

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Eiku.

Joulut ja uudet vuodet sujuivat harvinaisen rauhallisissa merkeissä. Ensin oleilua kotona - ensimmäinen joulu ikinä ihan vain omassa kämpässä - sitten oleilua toisella puolella Suomea. Hyvää ruokaa ja juomaa ja tv'n katselua koko vuoden edestä. Ei mitään spesiaalia, mutta lepo tuli tarpeeseen. Toki viikon päästä juhlitaan vielä toisaalla Toista Joulua, kun sairastelujen vuoksi ne varsinaiset joulusuunnitelmat menivät uusiksi. Joulumme ei siis lopu loppiaiseen.


2018_2019-72018_2019-52018_2019-2


Vuonna 2018:

* Kävin jälleen Saksassa, tällä kertaa Hampurissa. Lisäksi matkustin Tukholmaan, Kroatiaan ja Tallinnaan. Lentomatkustus ja sen vaikutus ympäristöön ahdistaa, mutta tänäkin vuonna lentomatkoja on kuitenkin tulossa. Yritän kompensoida muissa asioissa.

* Koin noroviruksen tuskan ulkomailla ollessa päivänä, jolloin piti vaihtaa majoitusta ja siirtyä katamaraanilla kokonaan toiseen kaupunkiin. Jälkeenpäin puiston penkillä oksentamiselle tosin voi vähän nauraakin.

* Opin, että show-tanssi ei ole minua varten. Sen sijaan hiphopista ja nykydiscosta nautin täysin siemauksin.

* Ruksin jälleen yhden must-see-bändin listaltani, kahdesti (A Perfect Circle).

* Nautin suuresti lämpimän aurinkoisesta kesästä, festareista ja keikkojen valokuvaamisesta.

* Saimme yllättävän paljon ystäviä vierailulle Etelä-Suomesta, kivaa!

* Aloitin elämäni ensimmäisen villapaidan. Olen edennyt 10cm. Paita on valmis tällä tahdilla noin vuonna 2026.



2018_2019-62018_2019-1


Vuosi 2019 on alkanut siten, että olen saanut jättää kaikki syöpälääkkeet pois (!). Olen napsinut lisärautaa, joka muutaman kuukauden päästä alkaa toivottavasti näyttää todelliset kyntensä. Tältä vuodelta odotan siis tietynlaista elämänlaadun kohenemista ja energiaa asioihin, jotka ovat tuntuneet viime vuodet tahmaisilta. Odotan uusia kokemuksia ja uusia paikkoja, tanssimisen riemua, Game of Thronesin viimeistä tuotantokautta. Aion kaivaa pitkästä aikaa filmikameran kaapin kätköistä, matkustaa elämäni ensimmäistä kertaa Aasiaan, nauttia enemmän luonnosta ja lähimetsistä ja opetella säästämään ja sijoittamaan. Aika paljon asioita, mutta en ota stressiä, mikäli ne kaikki eivät toteudukaan. Kaikelle on aikansa, ja jos se aika ei ole tänä vuonna, niin kenties myöhemmin.

Kunhan vuoteen mahtuu enemmän valoa kuin pimeyttä, niin olen tyytyväinen.


2018_2019-32018_2019-42018_2019-10

2018 is over. Christmas is over as well, and it was spent in a more chill matter than maybe ever before - at home. And visiting mum too at the other side of the country, chilling a bit more there. The slow holidays were very welcome.

I'm also welcoming this new year with hope for better. I've got to leave behind all cancer medicine, so that's a great start and will hopefully lead to a more energetic life. I got to travel and dance and take photographs in 2018, and those will continue in 2019 as well. I plan to see lots of good gigs, maybe dig my film cameras from the cabinets again and try to learn to save and invest money. I'm also - obviously - waiting anxiously for the final season of Game of Thrones.

Lots of aims this year, but I'll try not to stress out if those are not accomplished. If it's not time for them this year, maybe next. As long as there's more light than darkness, I'm happy.

2018/12/23

Have a snow-filled Christmas

(Otsikon pun intended.)

On aika pikkuhiljaa rauhoittua joulun viettoon. Sanan mukaisesti nimenomaan rauhoittua - lepo ja kiireettömyys tulee hektisen syksyn jälkeen tarpeeseen, ja tänä vuonna jouluhulinaakin on normaalia vähemmän, kun olosuhteiden pakosta teimme viime hetken suunnitelmanmuutoksen ja jäimmekin kahdestaan Ouluun jouluksi. Ensimmäistä kertaa ikinä. Viime hetken hypermarkettipaniikkiruuhkat on suoritettu, kuusikin (kissojen iloksi) hankittu ja lunta on maassa. Ei tosin ihan niin paljoa, kuin Länsi-Lapissa parisen viikkoa sitten. Osuimme Muonion seudulla palloillessamme aivan sattumalta sopivaan paikkaan sopivaan aikaan niin, että näimme kun Pallakset kylpivät kirkkaanpinkissä valossa. Mielettömän näköistä, ja todellakin once in a lifetime -kokemus!

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille Rauhaisaa Joulua, niin lumisiin kuin lumettomiinkin maisemiin.

Muonio-2Muonio-7Muonio-6Muonio-1Muonio-3Muonio-5Muonio-4


(Header's pun intended.)

Finally step by step it's time to calm down for christmas. And what I mean is really calm down - after a pretty hectic autumn resting and chilling without any hurry surely is welcome. This year Christmas will be even more quiet than usual, since we had to make a last minute change of plans and stay home for the holidays. Just the two of us, for the first time ever. The fridge is full of food and we even got a small christmas tree (for the cats' delight). And there's snow on the ground. Not so much as in Lapland a couple of weeks ago. When driving around Muonio, we suddenly came across the most spectacular view of Pallas fjelds bathing in bright pink. Once in a lifetime view definitely!

With these wintery photos I want to wish everyone a Very Merry Christmas - wherever you are.