Viitisen vuotta sitten, kun muutin Helsinkiin, kuvailin osia kodistani ja silloisesta sekasotkusta sisustuksesta. Hello Kitty -kylppäri, ruusuinen keittiö sekä pieni eteishalli tulivat tutuiksi, mutta yksiön varsinainen asuinhuone jäi kokonaan kuvaamatta. Katsotaan, jaksanko vielä vaivautua ennen muuttoa ensi kuun lopussa. Kyllä, asunto on irtisanottu ja ensimmäiset levyt siirretty hyllystä pahvilaatikkoon. Apua.
Näiden seinien kätköissä on vietetty monia iloisia ja haikeita hetkiä, juhlittu, itketty, ihmetelty 160-senttisen varren riittämättömyyttä lamppuja vaihdettaessa ja haaveiltu, paljon. Tämä on asunto, jossa olen äidin helmoista lähtemisen jälkeen asunut kaikkein pisimpään. On selvää, että tulen kaipaamaan Helsingin kodistani monia asioita.
…leveitä ikkunalautoja
…korkeita huoneita
…raitiovaunun kolinaa ikkunan alla
(kuva lainattu, kiitos)
…avaraa porraskäytävää
...Linnanmäkeä ja koko Alppilan seutua
…vanhoja ovia ja sitä hassua kulmakaappia
…ja jopa keittiön mummotapetteja
Sen sijaan tuskin ikävöin minikokoista kylpyhuonetta, kellastunutta koivuparkettia, tuulisella säällä vetäviä ikkunoita tai parvella nukkumista (tai sinne kiipeämistä ja varsinkaan sieltä aamutokkurassa alas kömpimistä).
Koko kaupungista jään kaipaamaan niitä eurooppalaisia piirteitä, joita ei kaikkialta löydy - puistokulttuuria, kahvilakulttuuria, liiankin runsasta brunssivalikoimaa, vanhoja asuinalueita, ja etenkin livemusiikkiskeneä. Onneksi monet näistä aspekteista voi rakentaa itsekin uuteen paikkaan. Voi järjestää brunssiringin ystävien kanssa, makoilla kahvikupposen kera omalla parvekkeella ja kerätä kasaan ihka oman bändin. Ystäviä tulen kaipaamaan eniten.
Kliseistä kliseisimmin: aika aikaansa kutakin. Kenties palaan näihin 1920-luvun tunnelmiin vielä jossain vaiheessa elämääni, mutta tällä hetkellä polkuni suuntaa toisaalle.
This apartment I've called my home for almost five years now is the one I've lived in for the longest time since moving out of my childhood house. I'm going to miss a lot of things both from this flat and the entire city of Helsinki. Although it's small compared to several other capitals and cities in the world, in Finland's perspective it is a unique city, the most European with all the parks and cafés. Most of all I'll miss my friends and the live gig scene. But right now my path seems to guide me somewhere else. I'm sure I'll make a home up North, too, and after all you never know what life brings. Maybe this southern girl will find herself near her roots once again some day.
