2010/12/31

Another year over


Kuluvaa vuotta on jäljellä enää noin kaksitoista tuntia. Mitä olen tehnyt? Matkustanut Skotlantiin ja rakastunut Edinburghiin, tutustunut moneen mahtavaan bloggariin niin netissä kuin myös irl, lukenut paljon kirjoja pitkästä aikaa, hyppinyt ja fiilistellyt monella upealla klubi-, halli- ja festarikeikalla, sairastanut liian monta flunssaa, viettänyt ensimmäistä kunnollista kesälomaa vuosikausiin, nauttinut auringosta ja onnistunut hankkimaan ruskeamman hipiän kuin ikinä ennen, haaveillut punatukkaisuudesta, kilpaillut SM-tasolla, ostanut ehkä hivenen liikaa (tarpeellisia) kenkiä, löytänyt ja ymmärtänyt uusia asioita. Ei kovin paha siis :) Mutta jospa tuleva vuosi olisi entistä iloisempi! Ainakin flunssat voisin jättää suosiolla entiseen elämään, kiitos.

Toivotan kaikille loisteliasta uuden vuoden aattoa sekä vuotta 2011!!



Kuvat weheartit.com

2010/12/30

Something Red

Huopikkaat, huopikkaat,

Äiti koettaa piilottaa,

Sama se,

Löydän ne,

Terve vaan mua ootetaan!

Tällä kertaa Lahtisen kotimaisia huopikkaita ei tosin äiti ollut piilottanut mihinkään vaikeampaan paikkaan kuin joululahjakääreeseen. Kera Maraboun mango-suklaalevyn, noms. Nyt on vuosien himoamisen kohde saavutettu, siinä ainoassa oikeassa huopikasvärissä - kirkkaanpunaisessa.

2010/12/29

Vuoden musiikit


Levyarvioviikko jäi suunnitelmista huolimatta pitämättä, enkä koe että asiaa on koko vuoden aikana ilmestyneistä levyistä niin paljoa, kuin olin meinannut. Ihan vähän kuitenkin. Monien muiden bloggaajien tavoin en kuitenkaan tee mitään top-listaa, sillä sen laatiminen olisi täysin mahdotonta. Ainoastaan ykköspaikka olisi selkeä tapaus newyorkilaistuneiden ohiolaisindierokkareiden ylivoimalla.

Osa kuluneen vuoden levyistä on jäänyt jatkuvaan soittoon, osa on alkuinnostuksen jälkeen hautautunut muiden alle. Uusia artistituttavuuksiakin on kantautunut korviin aimo liuta, mutta niistä kaikki eivät ole julkaisseet mitään nimenomaan tänä vuonna. Upeimpina ilmestyksinä mainittakoon The Nationalin High Violet, joka ei lähde kulumallakaan soittimesta pois, sekä Owen Pallettin Heartland. Meadow Islandin debyytti sekä Antony & the Johnsonsin Swanlights ovat nekin runsaan ylistyksen arvoisia, mutta kenties sellaisia, jotka sopivat vain harvoihin ja valittuihin tilanteisiin. Jónsin soolodebyytti on niinikään mieletön pläjäys, joka on kuitenkin täynnä kesäfiilistä ja iltojen pimetessä jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Magenta Skycode, Beach House, Arcade Fire, Sufjan Stevens, Deerhunter, The xx, Weezer, Junip, Prince of Assyria - kyllä näitä positiivisuuksia löytyy läjittäin.

Tutun tasaisia plattoja on niitäkin suollettu tuutista. Ääripäitä ovat Lapko, joka jäi alun runsaan hypetyksen jälkeen jonnekin hyllyn perukoille sekä Manic Street Preachers, jonka Postcards from a Young Man ei ole vielä saanut minusta vahvaa otetta. Toivoani en kuitenkaan menetä, vaan haluaisin kovasti kyseisen levyn niin sanotusti laajentavan tajuntaani - tarvittaisiin vain lisää kuuntelua kehiin. The Arkilta en viime aikojen suuntauksia haistelleena ihan kamalasti odottanutkaan, ja The Smashing Pumpkinsin konseptilevy on mennyt muutamia hienoja kappaleita lukuun ottamatta jotenkin täysin ohi, mutta vuoden suurin pettymys on vailla kilpailijoita Interpol. Yhtyeen omaa nimeä kantava neljäs pitkäsoitto sisältää kyllä hyvän musiikin aineksia, mutta kokonaisuudessaan se ei iskenyt puoliksikaan yhtä voimakkaasti kuin edeltäjänsä, ja kuuntelukertoja on kertynyt alle parikymmentä. Kenties vielä jonain päivänä tajuan levyn hienouden. Sitä odotellessa.

Ja katse tulevaisuuteen. Ensi vuonna voimme odottaa tuoretta musiikkia ainakin ysärirakkaudeltani, Bushilta. Todennäköisesti tauon jälkeen julkaistava materiaali ei vastaa aiempien tasoa, mutta voihan niitä helmiäkin löytyä. White Liesin odotettu Ritual näkee päivänvalon 17.1., Manboyn viides lapsi syntyy 2.2., electrokunkku IAMX’n neljäs lätty ilmestyy maaliskuussa ja Patrick Wolfin niinikään viides pitkäsoitto näillä näkymin toukokuussa. Kaikkia näitä kuolaan kieli pitkällä, joskin Manboyn Something Wonderfulia on odotettu ehkä pisimpään, ja odotan levyn sisällön olevan sen nimen mukaista. Samoin The Arkin kokoelmalevy tulee ulos helmikuussa. Se sisältää pari uutta kappaletta, joten saanee paikan hyllystäni varmuudella, vaikka sieltä toki kaikki tähän mennessä ilmestyneet löytyvät nekin.

Kevään keikkasaldo näyttää tällä hetkellä vahvalta, vaikka epäilykset sen suhteen olivatkin jossain vaiheessa melko suuria. Godspeed You! Black Emperor, Manboy, Junip, The National, The Ark, White Lies, IAMX ja Ulver on merkattu minun kalenteriini. Kaikki ensimmäistä lukuun ottamatta olen nähnyt livenä aiemminkin, jotkut useita kertoja, mutta yhtälailla odotan kaikkia keikkoja kädet täristen. Vuoden vaihtuminen tuo jännitystä keikkarintamalle myös kesän suhteen, kun festarijärjestäjät alkavat pikkuhiljaa ilmoitella kiinnitettyjä artisteja.

Fyysisiä levyjä ostin vuonna 2010 aivan liian vähän, mutta se korjattakoon 2011. Kokonaisuudessan hyvä musiikkivuosi!



p.s. Eilen FST'ltä tuli söpö dokumentti The Arkin Ola Salosta aka Ola Svenssonista. Dokkari on kuvattu niihin aikoihin, kun herra esiintyi  Malmössa pääosassa Andrew Lloyd Webberin musikaalissa Jesus Christ Superstar. Mikäli missasit ohjelman, se on viikon ajan nähvävillä Yle Areenassa.
p.p.s. Tänä vuonna levyarvosteluita tuli tehtyä melkoisen vähän, mutta niitä vanhempia voi käydä tsekkailemassa records baby -labelin alta.

2010/12/28

Girl in a Suitcase




"Käydään ihan pikaisesti vaan" -lausahdus kirpparin ohitse kuljettaessa johti aatonaattona mieluisiin löytöihin. Kokoelmasta puuttuville peltipurkeille löytyy aina kavereita, puhumattakaan järjettömästi viehättävistä vanhoista lääkepulloista - joilla tällä kertaa oli jopa järkevä hinta. Samoin allekirjoittanut yritti olla  järkevä ja kykeneväinen itsehillintään hamstraushimossaan ja toi niitä kotiin vain kolme kappaletta, pari jäi hyllyyn. Sanottakoon, ettei olisi mitään toivoa raahata kaikkea taas kotiin pääkaupunkiseudulle. Johonkin täytyy siis vetää raja.

Mutta sitä ei vedetty ihanan, vanhan matkalaukun kohdalle, eikä myöskään 1940-luvun lasimaljan, joka on edellisen postauksen kuvissa se suurempi kaunokainen. Sen sijaan mielettömän mahtavan upea (ylistyssanat eivät riitä) viinilaatikko, jonka kyljessä luki Helsingfors, oli pakko jättää kirpputorille killumaan siitä puuttuvan hinnan vuoksi. Liekö sitten edes myytävänä, argh! Mutta onneksi nämä löydöt lämmittävät sydäntä :)

2010/12/27

Mistletoe and Wine


Joulun koostuu tärkeistä tuoksuista: kylmästä lumesta ja pakkasesta, appelsiinista ja neilikasta, havunneulasista, lämpimästä kotimaisesta glögistä, suklaasta ja hedelmistä, punaviinistä ja vastapaistetuista piparkakuista.

Pukkikin kävi tuoden niin tarpeellisia asioita kuin hivenen luksustakin. Avainsanoina smoothiet, lämpimänä pysyminen, kosmetiikka (niin itsetehty kuin ostettukin), kynttilöiden valosta nauttiminen ja herkuttelu. Not bad ja kiitos!

Vielä viikko aikaa enemmän tai vähemmän lomailla. Itse olen saanut parina päivänä ystävien näkemisen ja varsin pienimuotoisen urheilun ohella kulutettua aikaa tapittamalla Heroesin ensimmäistä kautta. No need to say, että voisin tehdä sitä 24/7 ;)

Toivottavasti itse kullakin oli ihana joulu, tästä on hyvä lähteä kohti seuraavaa vuotta!

2010/12/24

Manic Street Preachers - Love's Sweet Exile / Ghost of Christmas

Vaikka puuro, pukki ja saunomisesta punaiset posket kolkuttelevat ovella ihan näillä näppäimillä, tunnen pakonomaista tarvetta listata viikonlopun soundtrackiksi jotain muuta kuin joululauluja. Walesilaisyhtye Manic Street Preachersin vuonna 1995 kadonnut kitaristi julistettiin kuolleeksi parisen vuotta sitten. Se ei silti estä toivottamasta nyt 43-vuotiaalle miehelle hyvää syntymäpäivää joka vuosi – emmehän tiedä varmasti, missä menneenä keskiviikkona vuosia täyttänyt Richey James Edwards nykyisin majailee. Manicsien upeisiin biiseihin ei yleensä ole tehty maailmaa mullistavaa visualisointia, vaikka videot perushyviä ovatkin. Hohtavimpana helmenä muiden joukossa kuitenkin Love’s Sweet Exile, joka miellyttää silmääni kaikin mahdollisin keinoin. Nam.



Okei, laitetaan sitten sitä jouluveisuakin kehiin, rikkomatta kuitenkaan postauksen linjaa… Olisin kyllä halunnut mieluummin James Dean Bradfieldin akustisen Last Christmasin, mutta sitäpä ei saanut embedattua. Siksi vähän rokimpaa meininkiä!

2010/12/23

God Jul


Tämän tekstin putkahtaessa eetteristä olen jo muualla joulun vietossa. Todennäköisesti kuorimassa potaatteja imellettyä perunalaatikkoa varten, valitsemassa kuuseen tämän vuoden koristeita tai rupattelemassa ystävien kanssa kuuman glögimukin äärellä. Joulu on vain kerran vuodessa, ja siitä sietää nauttia täysin siemauksin. Olen antanut itselleni luvan avata tietokoneen korkeintaan tapaninpäivänä. Sitä ennen nautin lumen saartaman talon rauhasta ja ahmin kirjoja ja suklaata yhtäaikaa kynttilänvalossa.

Toivotan kaikille äärimmäisen rentouttavaa, kiireetöntä ja lämmintä Joulua! ♥


p.s. Pysyn poissa koneelta muutaman päivän, mutta huomenna luvassa kyllä vielä vähän viikonlopun soundtrackin tynkää ;)

2010/12/22

Pienen joulun meininkiä

Vuoden toisia ja viimeisiä pikkujouluja tuli juhlittua vanhassa kotikaupungissani Oulussa.




Ulkonäöllisesti mentiin samalla linjalla kuin blogipikkareissa, vaihtaen ainoastaan asusteita (sukkikset tällä kertaa joulunpunaiset). Koruina Omstartin mahtavat lusikkakorvikset, joita olen kuolannut jo pidempään mutta jotka hankin vasta tämänvuotisista TOKYOn joulumyyjäisistä, sekä JC'n mahtava pupusormus, joka on Frankin kaksoisolento, ja jonka sain J'n kautta, kiitos! Hiukset punertuivat lisää muutamaa päivää ennen juhlistamista ja pääsivät myös suoristusraudan alle. Luomilla harmaan sävyjen ohessa rakkauttani, Make Up Storen eyedustia sävyssä amazonas.






Ravintola Puistolan upeiden puitteiden sekä maukkaan viininmaistelun ja pitkän kaavan illallisen (jossa lemppariruokalajikseni osoittautui alkuruoka nro 2 - nauriscappuccino. Herkullista!) jälkeen jatkoille siirryttiin yhteen torinrannan aitoista. Vanhat parisataavuotiaat hirret, niukka valaistus ja vielä kesken olevan remontti loivat uskomattoman tunnelman kolmikerroksiseen rakennukseen. Puhumattakaan tarjoiltavista ja seurasta, kyllä siinä vanhakin jaksoi ihmeen pitkään (vaikka seuraavana aamuna 3,5 tunnin yöunien jälkeen ei ehkä tuntunutkaan kovin virkeältä). Kyseisen aitan, Uutta Seurahuonetta vastapäätä, alakerrassa on muuten joulukauppa, jossa on myynnissä kaikkea pientä kivaa, suosittelen mikäli lahjoja on vielä hankkimatta!

Kun pienet joulut on juhlittu, voi alkaa keskittyä siihen vähän suurempaan.

2010/12/21

Winterberry

Viikonloppuna mummulassa.