2018/12/23

Have a snow-filled Christmas

(Otsikon pun intended.)

On aika pikkuhiljaa rauhoittua joulun viettoon. Sanan mukaisesti nimenomaan rauhoittua - lepo ja kiireettömyys tulee hektisen syksyn jälkeen tarpeeseen, ja tänä vuonna jouluhulinaakin on normaalia vähemmän, kun olosuhteiden pakosta teimme viime hetken suunnitelmanmuutoksen ja jäimmekin kahdestaan Ouluun jouluksi. Ensimmäistä kertaa ikinä. Viime hetken hypermarkettipaniikkiruuhkat on suoritettu, kuusikin (kissojen iloksi) hankittu ja lunta on maassa. Ei tosin ihan niin paljoa, kuin Länsi-Lapissa parisen viikkoa sitten. Osuimme Muonion seudulla palloillessamme aivan sattumalta sopivaan paikkaan sopivaan aikaan niin, että näimme kun Pallakset kylpivät kirkkaanpinkissä valossa. Mielettömän näköistä, ja todellakin once in a lifetime -kokemus!

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille Rauhaisaa Joulua, niin lumisiin kuin lumettomiinkin maisemiin.

Muonio-2Muonio-7Muonio-6Muonio-1Muonio-3Muonio-5Muonio-4


(Header's pun intended.)

Finally step by step it's time to calm down for christmas. And what I mean is really calm down - after a pretty hectic autumn resting and chilling without any hurry surely is welcome. This year Christmas will be even more quiet than usual, since we had to make a last minute change of plans and stay home for the holidays. Just the two of us, for the first time ever. The fridge is full of food and we even got a small christmas tree (for the cats' delight). And there's snow on the ground. Not so much as in Lapland a couple of weeks ago. When driving around Muonio, we suddenly came across the most spectacular view of Pallas fjelds bathing in bright pink. Once in a lifetime view definitely!

With these wintery photos I want to wish everyone a Very Merry Christmas - wherever you are.

2018/12/16

Greetings from Tallinn

Joulufiilistelyt ovat sen verran retuperällä tänä vuonna, että sain vasta tänään ripustettua keijuvaloja tuomaan valoa pimeyteen. Muut koristeet odottavat vielä laatikossa, ja taitavat odottaa seuraavaan jouluun saakka. Tuleehan se joulu ilmankin.

Sen verran tässä kuitenkin on ehditty hakea joulutunnelmaa, että joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna käväistiin tyttöporukalla Tallinnassa. Oulustahan ei siis ole järjen hiventäkään lähteä Tallinnaan ainakaan vain yhdeksi yöksi - kokonaisuudessaan olin vuorokauden perillä, ja matkoihin meni se toinen vuorokausi. Hohhoi. Kivaa oli silti käydä pitkästä aikaa. Pyörimme lähinnä vanhassa kaupungissa - joulutorilla, syömässä Must Puudelissa (ramen!) ja juomassa Depeche Mode -baarissa, sekä Telliskivessä, jossa tutkimme putiikkeja ja söimme F-Hoonessa (lohiannos grillatulla avokadolla ja edamame-pavuilla oli yksi parhaista koskaan syömistäni!). Tallinnassa oli jopa merenrantakaupungissa asumaan tottuneelle niin hyytävä tuuli, että hanskoja ei tarennut ottaa pois kuin sekunneiksi kerrallaan. Ei se mitään, jäisessä ilmassa kävelemisen jälkeen oli hyvä pujahtaa majoituskämppämme lämpimään. Asunnon superleveät puiset ikkunalaudat, joilla mahtui seisomaan/istumaan/makaamaan vaivatta, tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Tallinn 2018-19Tallinn 2018-28Tallinn 2018-4Tallinn 2018-1Tallinn 2018-6Tallinn 2018-2Tallinn 2018-3Tallinn 2018-5Tallinn 2018-11Tallinn 2018-17Tallinn 2018-14Tallinn 2018-15Tallinn 2018-9Tallinn 2018-10Tallinn 2018-13Tallinn 2018-22Tallinn 2018-23Tallinn 2018-27Tallinn 2018-26Tallinn 2018-30Tallinn 2018-39Tallinn 2018-35Tallinn 2018-36Tallinn 2018-33Tallinn 2018-38Tallinn 2018-40Tallinn 2018-41Tallinn 2018-18

I'm so late with Christmas this year. Just today I had the time and energy to hang some fairy lights, but I think all other decor will wait for next year. Christmas will come however much of decorations I'm putting on display.

I did get a bit of Christmassy feeling when me + some gal friends went to Tallinn in early December. Mind you, there's absolutely no sense in travelling from Oulu to Tallinn, at least just for one night. I basically spent 24 hours there and the other 24 hours travelling. Oh well. It was nice to see the city after such a long time. We mostly spent our time in the old town - its streets, Christmas market, eating at Must Puudel (ramen!) and drinking at the Depeche Mode bar - and Telliskivi, where we adventured through the small boutiques and ate dinner at F-Hoone (the salmon plate with grilled avocado and edamame beans was de-li-cious!). Even for a person who's used to a heavy sea breeze Tallinn was so freaking cold that ones fingers froze to death if she took her gloves off. That's ok though, after walking in the chilly wind snuggling up in our warm apartment felt nice. The super wide windowsills made from wood and big enough for standing/sitting/lying down made a huge impact on me.

2018/11/25

Golden light.

Valonpilkahduksia marraskuun harmaudessa.

November Sun
November Sun
November Sun


Drops of light amidst November grayness.

2018/11/18

The aeroplane flies high, turns left, looks right

Kukaan maailman menoa seurannut ei ole voinut välttyä tänä syksynä ilmastouutisoinnilta. Joka päivä saamme lukea artikkeleita ja kuulla lausahduksia milloin minkäkin valinnan vaikutuksista maapallon kestävyydelle. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että ruuantuotanto on suurin yksittäinen asia, jolla tulevaisuuden suuntaa muutetaan - kattaahan se noin kolmanneksen ihmisen ympäristökuormituksesta. Syömme yksinkertaisesti liian paljon lihaa, jonka tuotanto kuluttaa luonnonvaroja suhteessa paljon enemmän kuin kasvisten. Samalla määrällä peltoalaa, jolla nyt viljellään kasveja eläinten rehuksi, saisi ruokittua nykyistä huomattavasti suuremman määrän, jos ne kasvit menisivät suoraan ihmisten ruuaksi. Onneksi innovatiivisia kasvisproteiiniratkaisuja on tuotu etenkin Suomessa markkinoille viime aikoina, joten valinnanvaraa on huomattavasti enemmän, kuin vaikkapa 15 vuotta sitten.

Yksityisautoilu kuormittaa maapalloa turhaan, se on selvä. Suomessa on kuitenkin välimatkoja ja tilanteita, joissa ilman autoa ei pärjää. Olisiko sähköauto bensaa ja dieseliä parempi ratkaisu? Sähköä voidaan tuottaa uusiutuvin menetelmin, mutta ovatko nekään ympäristölle kestäviä ratkaisuja? Vesivoima on jo nyt tuhonnut maamme arvokkaita kalakantoja, tuuli- ja aurinkovoima eivät ole riittäviä pitämään energiantuotantoa yllä pohjoisilla leveyksillä. Ja onko energiantarve vähentymässä tulevaisuudessa? Tuskin.

Paljon puhutaan myös, mikä on pienen Suomen merkitys kokonaiskuvassa. Mitä väliä sillä on, mitä me täällä teemme, kun Kiinassa syydetään hiilidioksideja ilmakehään ja muoviroskaa meriin, ja USA taistelee ilmastosopimuksia vastaan, nokkamiehenään kasvihuoneilmiön täysin kieltävä idiootti? Ja maapallon tilanteen sijaan toisia kiinnostelee lähinnä ydinkärjillä toisiaan uhitteleminen. Tottakai pallomme suurimmilla talousmahdeilla on suurin valta myös kelkan kääntämisessä. Teollisuuden rajoitteet ja lait ovat yhtälössä suuri tekijä, eri asia on, uskalletaanko niitä talouskasvun pysähtymisen nojalla tehdä, ja kuinka moni niitä noudattaa. Fakta kuitenkin on, että yksilöinä meidänkin hiilijalanjälkemme ovat isoja verrattuna vaikkapa Aasian asukkaisiin, jotka usein elävät tiiviisti energiaa säästäen, syövät kasvispainotteisesti, eivät omista autoa, eivät lennä joka vuosi lomamatkalle toiselle puolelle planeettaa. 

On the plane

Lihansyönnin lisäksi on mielestäni kaksi asiaa, mihin länsimainen ihminen - myös suomalainen - voi tarttua. Ensimmäinen on kulutus. Kun suurin osa hyödykkeistä ja kaikenlaisesta krääsästä tuotetaan Kaukoidässä, repien pahimmillaan kertakäyttöiset tuotokset sekä maailman että työntekijöiden selkänahasta, on yksi askel yksinkertaisesti vähentää kulutusta eli turhan tavaran ostoa. Tarvitsetko sitä uutta tuikkukippoa tai hassunhauskaa naamiaishattua? Halpaa t-paitaa? Maailma tarvitsee pyöriäkseen rahan liikkumista, mutta eikö olisi mukavampi kiikuttaa roposensa vastuullisesti toimivalle, parhaimmassa tapauksessa kotimaiselle yritykselle? Ekologiset ja paikallisesti tuotetut vaatteet ja korut ovat olleet muutaman vuoden kovassa nosteessa, ja hyvä niin. Niiden täytyy kuitenkin olla vaihtoehto sille halpistuotannolle, ei vai ekstraa niiden päälle. Vaihtoehtoja onneksi syntyy kokoajan.

Toinen tärkeä asia on lentomatkustus. Olemme etuoikeutettuja, kun monella meistä on mahdollisuus matkustaa lentäen lomalle (tai työnsä puolesta) joko maan rajojen sisällä tai kokonaan toiseen maahan. Matkustaminen avartaa ja on enimmäkseen ihanaa. Uudet kokemukset ovat tärkeitä. Maailma ei kuitenkaan kestä sitä, jos jokainen sen asukas lentäisi samalla tavalla kuin länsimainen ihminen. Ja keitä me olemme kieltämään muilta saman elintason, joka meillä itsellämme on? Emme me voi selittää valintojamme sillä perusteella, että me nyt vain voimme tehdä näin, tai että Kiinan teollisuuteen verrattuna olemme pieniä kärpäsenkakkoja vain. Mikään kehitys ei toimi niin. Suurten linjausten lisäksi tarvitaan yksilöiden tekoja, joiden pienistä puroista kasvaa suuri virta.

Olen itse pohtinut lentomatkustamista paljon viime aikoina. Olen matkustaja, joka lentää lyhyehköjä matkoja joskus useamman vuodessa, Euroopan mantereelta en poistu juuri koskaan. Mikään himolentäjä en siis ole - esimerkiksi työni ei vaadi jatkuvia reissuja muualle. Lyhyetkään matkat eivät kuitenkaan ole yhtään parempi vaihtoehto kuin vuosittainen retki Thaimaahan, jos niitä tulee monta. Oulusta mihin tahansa lähtiessä joutuu yleensä tekemään välilaskun Helsinkiin, mikä sekään ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Onko ylipäätään lentomatkustamisen rakenteet tehty sellaisiksi, että kuluttajan on liian helppoa valita ilman halki liitäminen muun matkustustavan sijaan? (Olkoonkin, että laivoja pidetään päästöiltään yhtä pahoina kuin lentokoneita.) Halpoja lentoja ei ollut vielä reilu kymmenisen vuotta sitten, vaan lentomatkustaminen oli harvinaista herkkua. Ei lähdetty ex tempore viikonlopuksi Pariisiin, Lontooseen, Prahaan, ihan vain huvin vuoksi.

On the plane

Tällä hetkellä lennän edelleen. Lennän myös Suomen sisällä. Usein valitsen junan, joissain tapauksissa auton, joissain tapauksissa ajallisesti ainut järkevä vaihtoehto on lentokone. Ulkomailla olen käynyt tänä vuonna neljä kertaa. Niistä kaksi on ollut omia matkoja, kaksi työhön tavalla tai toisella liittyneitä reissuja. Kaikkiin on liittynyt yksi välilasku kumpaankin suuntaan mentäessä. Toissavuonna lensin ulkomaille länsinaapuriimme vain kerran, mutta kotimaan lentoja toki tuli muutamia. Nyt pohdinkin, että vaikka kuinka haluaisin matkustaa myös tulevina vuosina kaikkialle, miten selitän sen omatunnolleni? Vai keskitynkö valitsemaan tarkoin, mihin sen yhden ulkomaille suuntautuvan lentomatkan teen, ja maksan päästökompensaatiota? Menevätkö ne kompensaatiot todellakin järkevään käyttöön, ilmaston pelastamiseksi, vai johonkin ihan muuhun?

Lentomatkustamisen ja koko elämäntapamme ympäristövaikutuksia voisi ruotia loputtomiin. Pelkkä ruodinta ei kuitenkaan auta, vaan jotain on tehtävä oikeasti. Edes asian ajatteleminen on kuitenkin ensimmäinen askel muutokseen. Lisää ihan loistavaa pohdintaa tästä löytyy mm. Aamukahvilla- ja Salamatkustaja-blogeista. Toivon, että kahdenkymmenen vuoden päästä maapallon tilanne näyttää jo toiveikkaammalta.

On the plane

I've been thinking about the World's environmental state a lot lately - as have probably many others as well, 'cause not a day goes by without another article in the news about what our planet is heading towards. Luckily there are lots of things especially us privileged Westerners can do. One thing on my mind lately has been the use of airplanes and cheap flights. I hope to find a balance between wanting to see the World and destroying Earth while doing it.

2018/10/21

The sky is about to cry

Sitä aina miettii, mikä järki on kirjoittaa blogiin kerran kuussa.

Hirvipata

No vaikka se, että koska tämä on minun blogini, päiväkirjani, saanen kirjoittaa miten usein tai harvoin haluan. Onko järkeä kirjoittaa useammin, jos ei tapahdu mitään?

Jos päivätyöt syövät energiat ja olet yhtä väsynyt syyskuussa kuin normaalisti keskellä pimeintä talvea?

Jos kävit kyllä lomalla etelässä, mutta sekin loma meni enimmäkseen stressissä ja noroviruksessa?

Alkusyksyn inspiroiva aika meni jotenkin ihan ohi. Nyt useat puut ovat jo täysin lehdettömiä, sadepisarat kolisevat ikkunapeltejä vasten ja tuuli ulvoo lohduttomana hormeissa. Ajattelin silti alkaa järjestelmällisesti käydä vanhoja matkakuvia läpi. Tarvitaan vain aikaa, hermoja ja aivosolujen aktivoimista, sillä en todellakaan enää muista, mistä kaikkialta kuvia on napsittu. Lisäksi voi olla, että tarvitaan myös rautakuurin vaikutuksen alkamista. Joskus voi käydä niin, että elimistön rautavarastot ovat ehtyneet, vaikka hemoglobiini olisi täysin viitearvoissa. Selittää ainakin osan siitä meikäläisen väsymyksestä, ja nyt vaan napsin rautaa purkista useamman kuukauden ajan. Onneksi ferritiiniarvot voidaan mitata helposti yhdellä verikokeella. Asia on ollut jo jonkin aikaa "trendikäs" ja tapetilla, ja ehkä osittain siksi lääkärit ovat hieman nihkeitä määräämään arvoja tarkistettavaksi. Jos kuitenkin koet olosi epätavallisen väsyneeksi pitkään, suosittelen, että vaadit itsellesi testiä! Tai käyt mittauttamassa vaikka itse yksityisellä, ei maksa paljoa. Ei ole hyvä velloa väsymyksessä, jos asiaan onkin ihan selkeä ratkaisu.

Tänään kuitenkin aion jatkaa keskeneräisiä neuletöitä (ja ehkä aloittaa uusia listan jatkoksi) ja nauttia syysruuasta - padassa hitaasti kypsytetystä riistasta kotimaisilla kasviksilla ja sienillä ryyditettynä. En usein syö lihaa, mutta kun syön, se on mieluusti riistaa. Ohje tähän pataan löytyy täältä. Ja kun kuukauden lihantarve on taas tyydytetty, koko ensi viikon voikin sitten syödä maailman parasta linssikeittoa (johon löytyy resepti täältä).

Hirvipata

You always wonder, what's the point in keeping a blog if you only write once a month. 

Then again, it's my blog, my diary, I can post how often or rarely as I feel. And what's the point in posting nonsense if nothing interesting has happened?

If your energy is eaten away by day-to-day work and you're as exhausted in September as you normally are midwinter?

If you actually went for a week's holiday to Southern Europe, but that holiday was mainly spent with stress and stomach flu?

The inspirational time of a just begun autumn went by without even noticing. Now many trees are already lacking leaves, raindrops fall heavily into windows and the wind howls longingly all around. I still thought that at some point soon I'd get to go through all my travel photos and upload them, photo by photo. All I need is time, nerves and activating some brain cells, 'cause I definitely can't remember where all those pics were taken. In addition, it might just be that a person's iron levels aren't up where they should be. I finally go to get them measured and it turns out my ferritin level is low, even though my haemoglobin is fine. So now I'm eating extra iron. Maybe some day its effects can be seen and I'll have energy again.

Today I'm planning to continue some forever-not-finished knitting projects (or maybe start a couple of new ones) and enjoy some autumn food = game hot pot with season's veggies. It's a gray and dull Sunday, perfect for doing nothing (or baking a pumpkin pie).

2018/09/09

Forgotten Lapland

Lapissa, jos missä, riittää hylättyjä koteja. Ihmiset ovat joutuneet muuttamaan pois pienistä kylistä peltojen ja metsien keskeltä taajamiin, tai sitten seuraava sukupolvi ei ole ollut valmis jatkamaan tilallisen elämää suvun vanhassa talossa. Harmillista monelta kantilta, ja saapi nähdä, milloin kaupungistumisen vastaliike ottaa tulta alleen. Etelässä siitä on jo hieman merkkejä ilmassa. Kenties tämä on myös sukupolvikysymys: me, jotka olemme eläneet lapsuutemme temmeltäen ulkona ja samoillen metsissä, olemme saaneet nykymaailman digitaalisuudesta ähkyn, ja haluamme palata juurillemme.

Haluaisin kiertää ympäri Lappia kuvaamassa näitä yksinäisiä rakennuksia, kuulla tarinoita niiden takana. Tarvittaisiin vain aikaa ja auto alle.

Forgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten Lapland

Lapland. That mystical place in Northern Finland, which is quite full of abandoned houses. Unfortunately people have been forced to leave their homes in the middle of nowhere, to cities in seek of a job. Or maybe the next generation hasn't had the will to keep maintaining the family's farm. I wonder when this urbanization and migration will end. Somewhat it has already turned upside down in Southern Finland - people need to get out of the cities into the nature. Maybe it has something to do with our generation, those who have lived their childhood playing outside and wandering in forests, and who now are sort of forced to live in a digital nation.

I'd like to roam around Lapland and photograph these lonely buildings, hear stories behind them. All I'd need is some time and a four-wheeler.