I'm up in the woods, I'm down on my mind

Päivää ennen jouluaattoa toimivat rakas Reiska sekä Hiirulainen, joka on yhtä vanha kuin minä, nopeahkon kuvaussession malleina kahdenkymmenenneljän asteen pakkasessa. Vanha suuli, umpihanki, punatukkainen neito ja kirves - mitä muuta sitä voi ihminen toivoa?

Just a day before Christmas Eve my beloved Ravenwaves (and a mouse called Hiirulainen, which is as old as me) turned into a model in a small photo shoot. Everything was shot quite quickly because of the -24 degrees celcius... An old barn, unbroken snow, a redheaded girl and an axe - what more could one wish for?

Jouluista

Joululoma alkaa än yy tee nyt! Tai no, alkoi jo eilen, mutta mitäs pienistä. Tiedossa on matkustelua eestaas ja hyvää ruokaa, joten veikkaan, että loman jälkeen tarvitsisin vielä muutaman palautumispäivän... Vielä ei edes tunnu joululta. Mutta eiköhän tässä juhlafiilikseen kuitenkin päästä.

Jos meikäläisen joulusoittolista ei innosta, löytyy Levy Päivässä -blogista myös omansa!

picture tumblr

My Christmas holiday started yesterday! I'll be travelling all over Finland and eating a lot of good food, so I'll probably need another vacation just to recover from this one... I don't even feel that christmassy yet. But soon I will.

If my Xmas playlist on Spotify doesn't seem like your cup of tea, there's another one me + the other guys from Levy Päivässä made! >> PLAY

Yötön yö

Lunta tupruttaa järjettömiä määriä (Helsingissä on ennätysmäärä lunta sitten vuoden 1965 tai jotain) ja pohjoisessa Suomessa on kohta pimein aika vuodesta, mutta kesällä tilanne oli päinvastainen. Koin elämäni ensimmäisen yöttömän yön, auringonlaskun ja -nousun sulautumisen yhdeksi värimereksi ja tuon tulipallon luoman haloefektin. Juhannus ei ole juhannus myöskään ilman grilliruokaa tai neonvärisiä varpaankynsiä. Hetkellinen paluu puolen vuoden takaisiin tunnelmiin siis.

Pärstäkuvista kiitos kuvaajalle.

Yes, I know, it's midwinter and the darkest time of the year, and in Northern Finland the sun doesn't shine at all. But the situation is the exact opposite in the summer. Last June I experienced the famous nightless night for the first time in my life when sundown and sunrise melted into one big ocean of colours and the fireball never dived under the horizon.

Candy

Alice & Junessa sivusin erästä toista elektronista biisiä viikonloppua varten, mutta onhan Chromaticsin uusinkin soinut repeatilla jokseenkin reippaasti.

At Alice & June there's a post about another electronic song for the weekend, but I have to admit I've been listening to the new Chromatics album quite a lot, too.

Running from the Sun

Stella kirjoitti taas ihan liian osuvasti joka-aamuisista iskuista palleaan. Turha sitä kieltämään, jatketaan samalla linjalla. Ehkä masentava marraskuukin vaihtuu kohta toisenlaiseksi jouluvaloineen ja höyryävine glögikupposineen, eikä pimeyttä tarvitse enää paeta.

(Ei sitten sanaakaan siitä tuhottoman pitkästä, valottomasta tammikuusta, kiitos.)

Otoksista, joissa meikäläinen esiintyy, kiitokset kuvaajalle.

Depressing November always gets me down, sometimes more than should be legal. But maybe soon we can welcome christmas lights and mugs of something warm to drink, and stop running away from the darkness.