2011/10/31

Stockholm vaknar långsamt

Viikko sitten tapahtunutta: Tukholma oli taas ihana ja viikonloppu liian lyhyt.


STHLM 26

1. Urban Delistä löytyy maukas brunssimenyy, evästä myös kotiin vietäväksi ja silmiä hivelevää estetiikkaa. Sijaitsee Söderin Nytorgetilla.

2. Södermalm on Götgatania lukuun ottamatta lauantai-iltana yllättävän tyhjä ja hiljainen.

3. Jesus Christ Superstar voi olla ihan hyvä myös ilman Ola Saloa. Amatöörivoimin Kungsholmenin kirkossa toteutettu proggis oli moderni ja viihdyttävä (etenkin RyGo look-alike, josta en valitettavasti saanut salakuvia) - Webberin sävellykset nyt vaan tuppaavat toimimaan missä ja milloin vain. Itse Jeesus tosin oli jokseenkin lame, mutta onneksi muilla riitti enemmän karismaa.

4. Nekun luona on maailman hienoin tapetti, jonka hohtavia neonsävyjä kuva ei tuo kunnolla esiin.

5. Ostokset sain rajoitettua Granitiin ja loppikseen (mitä nyt peruuntuneen lennon vuoksi vedin tiliä tyhjäksi myös Helsinki-Vantaalla kosmetiikan ja suklaan merkeissä, krhm).

6. PJ Harvey ♥ (juujuu, Alice&Junessa raporttia asap).


DSC_0001STHLM 17STHLM 19STHLM 18DSC_0013DSC_0006STHLM 23STHLM 24STHLM 25STHLM 30PA220022STHLM 11STHLM 12STHLM 13STHLM 15STHLM 14DSC_0117DSC_0118STHLM 16STHLM 22STHLM 21STHLM 27STHLM 29STHLM 02STHLM 03STHLM 28STHLM 06STHLM 07STHLM 31STHLM 32STHLM 04STHLM 08STHLM 09STHLM 10STHLM 05DSC_0155STHLM 20STHLM 01STHLM 33STHLM 34

Olisin selkeästi voinut olla kaupungissa pidempään, sillä vasta viimeisenä päivänä uskalsin ja sain hoidettua (ainakin lähes) kaikki asiani ihan maan omalla kielellä. Aikaisempina kohtaamisina oli pakko turvautua helppoon englantiin. Oh well, ensi kerralla sitten.


A week ago I visited Stockholm. It was as lovely as ever. Södermalm was pretty quiet and empty on a Saturday evening, which is a bit weird, but at daytime there's for example Urban Deli - a place to enjoy brunch, grab some groceries home and rest your eyes on the interior. Also thanks to Andrew Lloyd Webber's composition, a Ryan Gosling look-alike and good singers, Jesus Christ Superstar can be enjoyable even without Ola Salo. On Friday my flight was cancelled and while waiting for the next one I spent a bit too much money already in Helsinki (on cosmetics and chocolate), but otherwise I only bought a few things from the lovely Granit and a flea market. And yes, PJ Harvey = ♥.

2011/10/30

Drive

Jotain kertonee se, että jo ensimmäiset minuutit valkokankaalla saavat liimautumaan tuoliin kiinni, kynnet ovat jännityspureksinnan kohteena ja kyyneleet kihoavat silmiin - eivät tarinan vuoksi, vaan filmin upeuden. En usein sano näin, etenkin, kun arastelen sanaa paras suunnattomasti, mutta vuoden elokuva -tittelin haltijasta ei tällä kertaa ole minkäänlaista kilpailua. Nicholas Winding Refnin Drive vie pokaalin kotiin kirkkaasti.


Driven pääosassa on nimetön automekaanikko ja kahden tason kuski - päivisin stunttimies elokuvien takaa-ajokohtauksissa, öisin osa ihan oikeita takaa-ajoja ryöstökeikkojen pakoautojen ratissa. Mies elää omilla ehdoillaan ja muiden silmissä, töitä lukuun ottamatta, varsin hiljaista elämää. Hän vaikuttaa jopa yksinäiseltä. Eräänä päivänä hän tutustuu naapuriinsa Ireneen ja tämän poikaan Benicioon. Kolmikon ystävyyden kehittyminen ja lämpeneminen sulattaa myös kovalta vaikuttavan päähenkilömme ja tuo hänestä uusia puolia esiin. Benicion isä pääsee kuitenkin kiven sisästä vapaalle jalalle, ja aluksi leppoisilta vaikuttavat asiat saavat joka suhteessa uusia puistattavia käänteitä.


Tosiasiassa synopsis tuntuu turhalta, sillä leffan pointtina ei missään nimessä ole tarina suurpiirteisyydessään vaan se, miten se kerrotaan. Ryan Gosling on pidättäytyväisenä mutta varmaotteisena kuskina mieletön, ja onhan mies niin täynnä karismaa, että saisi jopa kolmetuntisen perunoiden kuorimista kuvaavan elokuvan toimimaan. Carey Mulligan on jälleen suloinen ja muutkin roolit osuvat kohdalleen, mutta suurimman työn kokonaisuuden nostamisessa muiden yläpuolelle tekee musiikki. Soundtrackista päävastuun kantaa Cliff Martinez, vaikka myös yksittäisiä eri artistien kappaleita on sujautettu joukkoon. Hemmetin kova, ei voi muuta sanoa. Toivottavasti vierustovereita ei häirinnyt jammailuni leffan ohessa. Jokseenkin epäonnistuneet trailerit suosittelen kuitenkin skippaamaan, mikäli haluat Drivesta kaiken irti.

Elokuvaa on kehuttu vuolaasti, mutta samalla varoitettu sen brutaaliudesta. Ajallisesti väkivallan osuus ei ole mahdottoman suuri, eikä käsiä tarvitse pitää silmien peittona pitkiä aikoja putkeen, mutta kohtaukset ovat yllättäviä ja veri lentää sitäkin rajummin. Hermoheikoille trilleriä ei missään nimessä voi suositella. Sen kuitenkin sanon, että biitit jyskyttävät päässä pitkään vielä leffan loputtuakin eikä tummanpuhuvan, neonvaloilla maustetun kaupungin intensiivisestä tunnelmasta pysty päästämään irti. Ahdistuneisuuden ja euforian tila seuraa vääjäämättä kotiin. Voimakasta fiilistä on vaikea kuvailla, se pitää kokea itse. Elokuva osuu syvälle ja silloin uusintakierroksen vastustaminen on mahdotonta. Tänään uudestaan teatteriin siis.


I don't say this often, but when the first minutes of a movie get you glued onto your seat and panicking with excitement, you get tears to your eyes not because of the story, but the overwhelming splendour of the film, you're watching the movie of the year. Drive is something you won't easily forget.

The movie is about an anonymous driver. At daytime he works as a car mechanic slash stuntdriver for movies, at night he becomes the getaway car driver for random criminals. He is in control of his own life, which apart from the rather dangerous jobs seems rather peaceful. He even seems lonely sometimes. But of course there's bubbling on the inside. Our driver developes a friendship with his neighbour Irene and her 6-year-old son, and he really opens up and comes out of his shell. But when Benicio's father gets out of prison, things which at first seem rather ok suddenly get right out of hand.

In one word the movie is absolutely brilliant. Ryan Gosling has such charisma he could make anything work, and as a reserverd but clever driver he's magnificent. Cary Mulligan is as cute as ever, too, but one main thing that gives the movie a dozen extra points is the music. Cliff Martinez is in charge of most of the soundtrack with some other artists contributing also. One of the best soundtracks ever made.

Drive is a violent, dark movie with glimpses of warmth and heroism. The strong beats throb in your head long after walking out of the cinema, and you feel both anxious and euphoric. There is no way any film could compete with it this year, and you just want to watch it again and again.


Pictures: Rotten Tomatoes

2011/10/29

2011 / Lokakuu

 
Viggo Mortensen
53 vuotta viime viikolla täyttänyt hurmuri Viggo Peter Mortensen Jr. tuli kaikille tutuksi viimeistään Taru Sormusten Herrasta –trilogian Aragornina. Puoliksi tanskalainen, puoliksi amerikkalainen herra asui lapsena useassa eri maassa ja puhuukin sujuvasti montaa kieltä. Näyttelijänä Viggo tunnetaan karismastaan ja periksiantamattomuudestaan eli siitä, että kohtaus purkitetaan loppuun asti, vaikka hampaita irtoaisi kesken kaiken. Luovuutta löytyy myös – elokuvien lisäksi tyypin ansiolistalta löytyy valokuva- ja kuvataideteoksia, runoja ja jazz-levyjä. Huh. LOTRin lisäksi omiin Viggo-lemppareihini kuuluu esimerkiksi A Perfect Murder. Tulevaisuudessa hänet nähdään ainakin Sigmund Freudina psykoanalyysin synnystä kertovassa, mielenkiintoa herättävässä A Dangerous Methodissa.




This month's calendar boy: Viggo Mortensen.
Pictures from all around the Internet.

2011/10/28

M83 - Midnight City

Elektronista unipoppia ranskalaiseen malliin aka M83'a saadaan kuulla helmikuun lopussa Tavastialla. Liput menivät vaihteeksi kaupaksi todella nopeasti, ja jep, itselläkin moinen on. Jei! Vastikään ilmestyneeltä Hurry Up, We're Dreaming -levyltä lohkaistu Midnight City tuo juuri sopivasti lämpöä harmaaseen perjantaihin.





p.s. Coldplay ei ole kiinnostanut moneen vuoteen, mutta uusi Mylo Xyloto on murskakritiikin ohella saanut yllättävän positiivisia hyminöitä aikaan. Ja kyllähän se hiivatin Paradise jää päähän soimaan salakavalasti ja liian tiukasti. Pakko sitä levyä kai sitten jossain vaiheessa on kuunnella...


Electronic dreampop in the form of French M83 is available at Tavastia club in February. Or at least was - the tickets sold out pretty quickly and yes, I'm lucky enough to have gotten one. They just released a new album called Hurry Up, We're Dreaming and the single Midnight City is just perfect to bring warmth to a grey Friday.

2011/10/27

Vintage Everyday

 
Haluatko nähdä lisää hauskoja, surullisia, informatiivisia tai täysin päättömiä vanhoja valokuvia? Suuntaapa Vintage Everyday -blogiin (bongattu Suvin kautta), josta löytyy kaikenlaista. Lisää noita muuten vaan hupaisia otoksia täällä, itseäni viehättivät myös mm. seuraavat:

etc. :)


Are you into old photographs - funny, sad, informative or just plain crazy? Check out Vintage Everyday blog! They have lots of good clips from the past, some of my favourites are listed above.