Sell me a coat 'cause I feel cold

Räntäperhoset piiskaavat ulos hairahtunutta kulkijaa, mutta kulkija ei välitä. Miksi? Koska hänellä on takki, joka pitää perhoset loitolla ja eteenpäin ajavan tulen sisällä. Ladies and gentlemen, meet Acts wool.

Vaikka materian hankkiminen ei ole se kaikista ekologisin teko maailmassa, niin ainakin olen kannattanut suomalaista käsityötä oikein olan takaa - takki on oululaisen KIKSin armeijan säänkestävästä ylijäämävillasta valmistettu yksilö, tupsupipo rovaniemeläislähtöisen Vausti designin. Molemmat on valmistettu omien väritoiveideni  mukaan, ja molemmat toimivat niin pyöräillessä kuin metsässä tarpoessakin, säällä kuin säällä. Paljon paremmin ei kyllä varojaan voisi sijoittaa!

A few months ago I bought the best coat ever from KIKS. The item is made from weather-proof wool and it goes perfectly with my Vausti design beanie! Both are designed and hand-made in Finland, according to my colour wishes. So I think money could've been spent way way worse!

All photos by TP Photography

House of the rising sun

Kääntäessäni katseeni ikkunaan voin todeta, että tänään on enimmäkseen taas sellainen tasaisen tappava harmaa päivä. Pilviä, tuulta, ei mitään järin houkuttelevaa. Ei sillä, että täältä vällyjen alta ulos edes lähtisin, mutta piristää se aurinko sisälläkin - kuten eilen napatut kuvat todistavat.

Pari vilahdusta taas kotoakin, yhä ja edelleen keskeneräisestä makuuhuoneesta sekä ruokasalin (lue: olohuoneen nurkkauksen) seinällä olevasta tämänhetkisestä taidekollaasista. Metsästin metallisia, valkoiseksi maalattuja taululistoja pienen ikuisuuden, ja vihdoin löysin ne Zarrosta. Pidän niiden siroudesta, en olisi kelpuuttanut mitään Ikean lastulevylistoja meille. Taulut vaihtelevat fiiliksen mukaan, tällä hetkellä seinältä löytyy Anne-Julie Aubryn printti, ystävän grafiikkaa, metallikyltti Lontoosta ja pitkään mukana kulkenut 7" jostain mistä lie. Seinävalaisin retroa.

When I look outside the window, I see a grey sky. Wind in the trees, a carpet of clouds, nothing tempting. Not that I would go outside anyway with this sickness. But sunshine can cheer one up even indoors, as the pictures taken yesterday prove.

There are a couple of shots from our home, too - from the never-finished bedroom and the corner of the living room we call our dining room. I hunted for those slim, steel slates for what seemed like forever, and finally found them from Zarro. Art on the slates (we have two) keeps changing depending on our current mood and vision.

Hunter's Dream

Terveiset sairasvuoteelta. Viiden päivän käheys ja kurkunpääntulehdusepäilyt vaihtuivat päivystyksen kautta influenssaan ja särkyjen epätoivoiseen unohtamiseen nukkumalla. Ihan tosi, olen ollut tänään hereillä jotain kolmen ja neljän tunnin välillä.

Vilttien keskellä minulla on seuranani karvakaveri, josta kaivoin yhden arkistokuvan joululomalta. Tyyppi sai silloin ensikosketuksensa lumeen. Ja voin kertoa, että koko viiden minuutin suorituksen ajan ilme sen kasvoilla oli täsmälleen samanlainen.

Greetings from the sick bed. I've got a bad flu and will be staying between blankets with my furry buddy for the rest of the week. Which brings me to this pic from last Christmas - Smaug getting in touch with snow for the first time. And let me tell you, the expression on her face was exactly the same for the whole five minutes she dwelled in the cold, white thing.

Minilife

Koska ilmeisesti koskaan ei ole tarpeeksi keskeneräisiä projekteja, varsinkaan ompelemiseen tai maalaamiseen liittyviä, päätin ennen joulua iltapuhteina toteuttaa yhden pienistä haaveistani - nukkekodin. En tosin itselleni, vaan joulupukin konttiin ilahduttamaan erästä kolmevuotiasta.

Rungon hankin harrastelijapuusepältä huuto.netin kautta. Ammattipätevyyden puuttumisesta huolimatta olisin ehkä odottanut aavistuksen viimeistellympää lopputulosta, mutta onneksi hiekkapaperi ja maalisuti pysyvät kädessä allekirjoittaneellakin. Pinnat siistiksi, vähän tapettia ja peilisalin laatoitusta, niin tilat olivat valmiit vastaanottamaan uudet kalusteet. Enää puuttui kissaperhe, joka laukkuineen jo odotti uuteen kotiin pääsyä.

Apparently I don't have enough on my hands when above everything else I decide to start a doll house project… Oh well. My excuse is that it wasn't for me, but for a certain three-year-old.

I got the frame from ze Interwebs and with a little bit of paint, sweat and tears I had the whole thing finished for Christmas - just in time for the Sylvanian Cat Family to move in.

Aurinkobrunssi

Uudenvuodenlupaus nro 1 on pantu täytäntöön: yksitoista aikuista ystävää, yksi 7-kuukautinen ihmislapsi ja yksi 9-kuukautinen karvalapsi nauttivat brunssiherkuista teemalla aurinko samalla, kun ulkona pyrytti vaakasuuntaan ties monettako päivää. Note Ouluun matkaaville: täällä on lunta. Helvetisti.

Mutta onneksi lumi pysyy ulkona, safkat ja lämmin tunnelma sisällä.

One of my new year's resolutions has been fulfilled for the first time: eleven friends, a baby and a cat gathered together today to enjoy a sunny brunch. By sunny I mean the theme of the whole thing, not the weather, which in Oulu has been the same for a whole week - snow, snow and more snow. Ugh.