2010/06/30

Killed by the morning sun
























Tehtyjä huomioita menneestä juhannuksesta:

* Kalajoen hiekkarannat ovat kauniita keskikesän öisessä valossa. Ainakin, kun unohtaa Pohjanmaan teinilauman ja hiekassa piilevät lasinsirpaleet. Ystävä osannee kertoa myös sen, että biitsillä samoilemista varten ei kannata laittaa jalkaansa korkkareita.

* Ensimmäiset shortsit since ala-aste ovat löytäneet tiensä kaappiini (yläasteen hoppishortseja ei lasketa, ne kun ylsivät käytännössä puoleensääreen). Päätin, että jos paksut valkoiset reiteni jotakuta häiritsevät, se on heidän ongelmansa.

* Jos haluaa juhlia useampana päivänä peräkkäin, kannattaisi ensimmäisenä iltana ottaa vähän rauhallisemmin. Tosin tällä kertaa ainakin vauhti korvasi määrän. Laadusta en mene takuuseen.

* Antipelikonsoli-ihmisenä olen elämäni ensimmäisen Singstar-hoilailun jälkeen koukussa. Kolme levyllistä tuli koluttua läpi melkoisen tehokkaasti, joten ensi vuodeksi tarvitaan uusia biisejä. Jos saisin valita, hankkisin ensimmäisenä juuri ilmestyneen Kent-singstarin!!

* Maailma on pieni. Suomi vielä pienempi.

* Oli kivvaa, toivottavasti teilläkin! :)



Psst. Alla tämän päivän musiikkiotos.

Day 06

A song that reminds you of somewhere.

Kun biisissä lauletaan Tukholman Kungsholmenista, ei sitä kovin moneen muuhun paikkaan voi yhdistää. Tullut niitäkin katuja jonkin verran kuljettua. Kentin Tillbaka till Samtiden -platan parhaimmistoon kuuluva Columbus on muutenkin ihana, talvinen tekele. Sopii siis hyvin kesähelteisiin ;)


2010/06/29

Day 05

A song that reminds you of someone.

Eräs tekstiä lukeva henkilö saattanee tunnistaa tästä itsensä. Taiskan Mombasaa kun ei kovin moneen ihmiseen voi yhdistää ;)

2010/06/28

Day 04

A song that makes you sad.

Anneken upea ääni yhdistettynä melankoliseen melodiaan on yhtä kuin täydellisyys. Kummallista kyllä, The Gatheringin You Learn About It ei itselläni liity mihinkään tiettyyn elämänvaiheeseen (kuten surullisimmat kappaleet yleensä), mutta ei tämä iloiseksikaan tee. Nyyh!


2010/06/27

Day 03

A song that makes you happy.

Undone - The Sweater Song ei ehkä ole hauskinta Weezeriä, mutta ei tästä voi tulla ainakaan huonolle tuulelle! Ei etenkään Rivers Cuomon hullusta moppitukasta, eikä videon lopussa juoksevista koirulaisista ^___^

2010/06/26

Day 02

Your least favourite song.

Tarvitseeko tätä nyt jotenkin selitellä? :D Siedän suomipoppia a) karaokessa b) juhannuksena, mutta Martti Vainaa & Sallitut Aineet menee Pelimiehineen yli käsittämis- ja sietämiskykyni. Edes läpällä tätä ei pysty kuunnella. Yh.

2010/06/25

Day 01

Your favourite song.

Maailmankaikkeushan on pullollaan upeaa musiikkia, ja moni kappale olisi ansainnut päästä tälle paikalle. Placebon Protège Moi on kuitenkin minun biisini, ihan omassa sfäärissään. Tämä Ranskan tv'n liveversio on Pariisin dvd'lle kuvatun kiertuevedon lisäksi lempiliveversioni biisistä. Ah ♥




Kaikkien päivien aiheiden listaus nähtävissä mm. täällä.

2010/06/24

Midsommarfest


• Kamera, laturi, ysärimusiikkia
• Kasa epämääräisiä vaatteita, joissa joko jäätyy tai paahtuu, mutta joissa ei varmasti ole sopiva
• Bikinit ja aurinkorasva yltiötoiveikkaita ajatuksia varten
• Liikaa ruokaa
• Liian vähän juomaa
• Kirja, jota ei tasan ehdi lukea
• ..Prkl hyttyskarkote unohtui
• Meikit siltä varalta, että täytyy jossain vaiheessa näyttää ihmiseltä
• Unilääkkeet, jos ei muuten niin paluumatkalle
• Särkylääkkeet!
• Epäilyttävän avointa mieltä

...Ja tyttöjen traintrip kohti Kalajokea voi alkaa! Hiekkadyynit olkoon kotini tämän juhannuksen ajan, perinteistä poiketen. Hmm, toivottavasti yksi seurueen jäsen on kuitenkin kunnioittanut perinteitä siinä määrin, että on pakannut mukaan kasan pelejä ja leikkejä (joita kukaan ei muka ikinä halua pelata, mutta joita ilman juhannus ei vaan ole sama asia). Kohtapa näen, kun rautatieasemalle askeleeni käy.
Blogi jää tämän myötä pienoiselle kesälomalle. Postauksia tulee kyllä, mutta kunnon jutut tulevat harvemmalla tahdilla kuin normaalisti. Se ei silti tarkoita, etteikö joka päivä ilmestyisi jotain - sain vihdoin hampaita kiristämällä kirjattua loppuun 30 päivää musiikkia -listauksen, joten biisejä on luvassa joka aamu huomisesta alkaen.

Ihanaa juhannusta, vietitpä sitä tai et! :)


Kuva toissajussilta, musta tukka ja pelit ja leikit menossa.

2010/06/23

25 faktaa / sisustus

25 faktaa aiheesta minä & sisustus.


01 Pidän erilaisista tyyleistä, minkä vuoksi asuntoni on melkoinen sekasikiö.

02 Haluaisin tulevaisuudessa kotini jokaisen huoneen olevan erityylinen tai erivärinen. Parhaiten minusta saa leikiteltyä wc- ja eteistiloilla. Olen sisustusnatsi, mutta leikkimielisyys on vahvasti sallittua.

03 Erään aiemman postauksen perusteella saamani kommentti 'geek meets princess' lämmitti mieltä ja otin sen suurena kohteliaisuutena.

04 Viimeiset 10 vuotta olen haaveillut keittiöstä, jossa on mustavalkoruudullinen lattia ja Smegin punainen jääkaappi. American Diner -tyyppiset kalusteet ja vanhat peltipurkit sekä mainosjulisteet kuuluvat pakettiin.

05 Olen myös vuosia pitänyt valkoisesta, johon yhdistyy väripilkkuja. Ennen tämä tyyli oli mieleeni eniten Miami-henkisenä iloitteluna. Tällä hetkellä vanha ja kulunut tuntuu paremmalta.

06 Olen aina halunnut asua loftissa. Ronskit betoni- ja tiilipinnat, korkeat valoisat huoneet ja virtaava tila - me likes!

07 Myös ateljeetyyppinen kattokämppä kelpaisi.

08 Toisaalta vanha puinen kartano keskellä metsää ei olisi paha sekään. Talon henki määrää joka tapauksessa osittain myös sisustusta. Arkkitehtuuri ja tilpehööri kulkevat käsi kädessä, mutta kontrastit ovat silti parhautta.

09 Englannissa asuessamme minun ja siskoni huonetta kiersi Tiheikön Väki -boordi. Lisäksi minulla oli tietenkin pitsinen prinsessakatos.

10 Olin aika prinsessa muutenkin - Suomeen muutettuamme huoneestani tuli vaaleanpunainen.

11 Lukiossa hopparikautenani olin täysin antiprincess ja huoneeni sai uuden, sinisen lookin. Näin jälkeenpäin vähän harmittaa.

12 Lattia, joka koostuu leveistä lankuista, on jotain parasta. Tosin pitkän muovimattokauden jälkeen nykyinen koivuparkettikin on luksusta.

13 Talo, jossa nyt asun, on rakennettu vuonna 1926. Leveät ikkunalaudat ja korkeat huoneet antavat mahdollisuuksia.

14 Minulla on ehkä liikaa Ikean kalusteita, mutta toisaalta olen todennut nimenomaiset yksilöt toimiviksi. Lisäksi opiskelijana ei ole ollut varaa kaikkein kalleimpaan.

15 Rakastan klassikoita, vaikka niistä saakin maksaa liikaa. Siksi tsiljoonan vuoden takainen haave, Eamesin RAR-tuoli, ei ole vieläkään päätynyt omistukseeni.

16 Rakastan myös Nekun ja Jouhanneksen industrial-seinää ja haluaisin samanlaisen.

17 Monet ystäväni ovat tehneet paljon kalusteita itse. Minäkin haluaisin, mutta valitettavasti yhdistelmä bubble + mikä tahansa puutyökone ei ole järin toimiva.

18 Kerään paljon inspiraatiokuvia sisustukseen liittyen. Olen silti tajuttoman laiska toteuttamaan edes omia ideoitani, saatika toisten.

19 Esimerkkinä: kesti melkein vuoden ennen kuin sain viimeisen neljästä keittiön tuolistani verhoiltua. Samoin yli vuoden kestänyt projekti seinälle kehyksiin teetettävistä valokuvista on edelleen kesken. Ehdin luultavasti muuttaa ennen kuin saan mitään vietyä loppuun.

20 Musiikki näkyy sisustuksessani mm. levyjen, soittimien, pianon ja julisteiden/taulujen muodossa.

21 Olen superkyllästynyt Arne Jacobsenin tuoleihin, vaikka ne ovatkin tietyllä tapaa upeita. Niitä vain on näkynyt viime vuosina mielikuvituksettomissa sisustuslehdissä hieman liikaa.

22 Minä en sisusta viherkasveilla, koska ne eivät pysy hengissä.

23 Olen huono mattojen käyttäjä eteistä ja kylpyhuonetta lukuun ottamatta. Niiden lisäksi minulla on vain yksi valkoinen räsymatto. Minkään valtakunnan verhojakaan ei ole. Sen vuoksi keittiössä ehkä hieman kaikuu.

24 Sohvan tilalla kodissani on kaksi nojatuolia, ja nukun parvella. Löhöilyoleskeluun ei siis ole kauheasti mahdollisuuksia.

25 Ikioma asunto siintelee haaveissa. Kenties parin vuoden sisällä toive saattaisi toteutuakin - jos sopiva koti tulee vastaan.



Kuva Designsponge. Kattovalaisin, Tulppaani-pöytä ja eritoten suuret seinällä leijuvat kirjaimet = luv!

2010/06/22

1979

Otsikko voisi viitata Smashing Pumpkinsin loisteliaaseen biisiin, mutta ei tällä kertaa. Mummulan vintin kätköistä keväällä löytynyt Muoti + Kauneus -lehti vuodelta 1979 suorastaan huusi päästä kuvattavaksi ihmisten ilmoille. Lehti tarjoaa kuuta taivaalta lupaavia mainoksia, vastauksia  lukijoita askarruttaviin hius- ja meikkiongelmiin, perustietoa perusasuista sekä tietenkin joka tilanteeseen sopivien vaatteiden kaavoja ja teko-ohjeita.

Voimme oppia, että kevään suurin hiustrendi on Cherie Bibi -malli, toisin sanoen rikottu potta.  Marimekon vaatteet ovat perusasuja parhaimmillaan, ja pyöräytettäessä hät'hätää huulipuikosta väriä  huulille käy helposti niin että pehmeän voidemainen huulipuna menee poikki. Vaatteiden teko itse tuntui 31 vuotta sitten olevan huomattavasti edullisempaa kuin nykyisin. Henkkamaukalta saa t-paidan halvemmalla kuin pelkän kankaan kaupasta. Mutta tosimies ja -nainenhan tekee itse sen vuoksi, että haluaa juuri tietynlaisen vaatteen, jota ei kaupasta löydy. Siis kuka nykymies ei muka haluaisi violettia jumpsuitia, häh?

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Ja pikkukuvien sommitteluhan on tarkoin harkittu, Bloggerin mielivaltaisuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.



2010/06/21

Kemikaaleja Kitaan

Vaikka henkilökohtaiset, etenkin terveyteen liittyvät, asiat eivät mielestäni tähän blogiin kuulukaan, tunnen pakonomaista tarvetta valaista taannoin tekemäni vehnättömän myslin taustoja.

Olen kärsinyt erinäisistä vatsavaivoista jo vuosia. Viimeisen vuoden aikana ne ovat kuitenkin kirjaimellisesti paisuneet sen verran järjettömiin mittasuhteisiin, että ärsyyntymis- ja alakuloisuuskynnys on ylitetty tsiljoona kertaa. Lääketieteellisten testien mukaan keliakiaa ei ole, ei geneettistä taipumusta laktoosi-intoleranssiin (varsinaista rasitustestiä ei ole tehty, mutta omasta mielestäni maito ei aiheuta minulle mitään oireita), eikä kilpirauhasessakaan ole mitään vikaa. Turpoamista ja järjetöntä kipua sen sijaan on liiankin kanssa. Tiedän näitä ongelmia olevan monella, ja esimerkiksi Kemikaalicocktailin Noora on kirjoittanut omista vatsaongelmistaan ja niiden kanssa taistelusta, ja antanut samalla uskoa kipujen selättämiseen meille muillekin.


Tällä hetkellä voin sanoa olevani moniruokavammainen: kiitos ei sanon lihalle, siipikarjalle, vehnälle, hiivalle ja lisätylle sokerille. Raaka sipuli ei sekään ole parhaimmasta päästä vaihtoehtoja, mikäli haluaa välttää kaksinkerroin lattialla makaamisen. Kahvin kanssa on vähän niin ja näin. Jäätelö ja maustetut/sokeroidut jogurtit ovat saatanan (anteeksi) keksintöjä, samoin kuin kaikki muutkin leivonnaisherkut. Hyvästi juustokakut, mudcake, pirtelöt ja perinteinen pulla!*

Valitettava tosiasia on, että usein nämä itselle sopivat/sopimattomat ruoka-aineet löytää vain kokeilemalla. Ja sittenkin saa tehdä hiuksia halkovaa tutkimustyötä selvittääkseen erilaisten ruokien ainesosia. Voitteko uskoa, että näkkileivässäkin on hiivaa?! Vehnäjauhoja tungetaan niitäkin ihan joka paikkaan, esimerkiksi karkkeihin. Onneksi on olemassa joitakin hiivattomia ja vehnättömiä leipiä, joita saa jopa omasta minikokoisesta lähikaupastani. Kuitenkin on ollut lähes väistämätöntä, että ruokavaliossani ovat hiilihydraatit vähentyneet rajusti viime aikoina. Keskityn syömään vihanneksia ja hedelmiä (omena on tosin välillä ongelmallinen), tarpeeksi proteiinia ja hyvää rasvaa sekä kuituja. Karkkikin on jäänyt pois. Paheista tumma suklaa ja täysin sokeriton valkoviini ovat osoittautuneet kohtuullisen mukaviksi nautittaviksi. Suurin kompastuskivi ovat työpaikan pullaperjantait, jolloin houkutusten vastustaminen on yleensä osoittautunut mahdottomaksi. Joka kerta sitä tosin saa myös katua.


En siis todellakaan ole yksin vatsavaivojeni kanssa. Niiden määrän kasvusta kertoo jo sekin, että kauppoihin on viime vuosien aikana tullut ties mitä Activioita, joiden väitetään poistavan ikäviä oireita. Itse en ole moisia kokeillut, enkä kokeile (lisäksi kärsin vähän erityyppisistä oireita kuin mihin näiden sokerilitkujen sanotaan tuovan helpotusta). Ongelmien lisääntyminen kertoo mielestäni suoraa sanaa siitä, mitä moskaa me nykypäivänä tungemme sisuksiimme. Lukuisat lisäaineet eivät vain voi olla hyväksi elimistölle. Kun viime aikojen elintarviketeollisuuden lakot ovat uhanneet, ihmiset ovat rynnänneet henkensä kaupalla kauppoihin ja marketteihin hamstraamaan eineksiä - ne kun loppuvat lakon aikana ensimmäisinä hyllyistä. Järjetöntä! Ihan kuin normaalilla ruoalla ei pärjäisi.

Ei ihme, että luomu, lähiruoka ja itse kasvatettu ovat kasvattaneet suosiotaan jatkuvasti. Yhä enenevässä määrin ihmiset tuntuvat hoksaavan, mistä heille tulee hyvä olo ja mistä ei. Eikä kaikesta tarvitse luopua kerralla - voi jättää yhden ruoka-aineen kerrallaan pois ja kuulostella, miltä tuntuu. Itsekin napsin edelleen lisäaineita esimerkiksi proteiinijauheen muodossa. Mutta näissä asioissa myös annostelulla voi olla merkitystä. Kun syö tiettyä ainetta tarpeeksi vähän eikä tyhjään mahaan, voivat oireet pysyä poissa. Taidanpa silti jossain vaiheessa kokeilla hamppuproteiinijauhettakin.


Ainakin pääkaupunkiseudulla luomu- ja lähituotannon tarjonta on ilahduttavan laajaa. Kampissa sijaitsevat Eat & Joy Maatilatori sekä hiljattain uudistettu, lähes jättimäinen Ruohonjuuri tarjoavat kuluttajille laidasta laitaan normaalia markettikamaa eettisempiä tuotteita. Ja kun niiden suosio yhä edelleen kasvaa, saadaan hintojakin todennäköisesti hitusen alaspäin. Kaikista ihaninta olisi silti oma kasvimaa (ja oma puutarhuri sitä hoitamassa, tällä viherpeukalolla ei paljoa mitään kasvateta), josta saisi kesäisin tarpeellisia värkkejä ainakin salaatteja varten. Pihan ja parvekkeen puutteessa yrttitarha jää tosin haaveeksi vain. Onneksi on kuitenkin äidin viinimarjapensaat, joita pääsee tänäkin kesänä antaumuksella tyhjentelemään.

Itselläni vehnän pois jättäminen on auttanut olotilaan suuresti. Pastanarkkarina muutos ei ole edes ollut järin hankala, sillä spelttipasta ei aiheuta ikäviä oireita ollenkaan. Lisäksi gluteenittomia vaihtoehtoja löytyy nykyään varsin runsaasti. Mutta omat ongelmansa erikoisruokavalio toki ajoittain aiheuttaa. Mieliteoista ja turhautuneisuudesta selviää kun muistaa, että paras olo tulee sisältä päin :)



* Speltti- ja gluteenittomista jauhoista tehtynä herkut voivat mennäkin, pitää alkaa testailemaan. Jos tiedät hyviä ohjeita, otan mielelläni vastaan! :)

Kuvat Tekes/Matias Uusikylä

2010/06/20

Princess

Sunnuntaista on tullut perinteinen viikon kertaus -päiväni. Tähän viikkoon onkin mahtunut kaikenlaista, eritoten paljon sosiaalista elämää. Olen nähnyt ihmisiä useista eri kaveripiireistä, kiitos murut! ♥

Eräänä tapahtumana mainittakoon perjantainen illallinen ystävien kanssa. Kruununhaassa sijaitseva italialainen Rodolfo saa ruusuja hyvästä palvelustaan (paitsi loppuillasta se vähän takkusi) ja monipuolisesta menustaan, johon kuuluu suhteellisen runsaasti myös erikoisruokavaliota noudattavalle soveltuvia herkkuja. Itse söin gluteenitonta pizzaa, joka oli hyvää, mutta olen syönyt parempaakin (tosin ei-gluteenitonta, vaikka ei jauhojen laatu makuun sinänsä vaikuta). Jälkiruoaksi nauttimani italialainen paahtovanukas oli nannaa ja artisokka-sieni-pastaa valkosipulivoikastikkeessa kehuttiin myös. Tänne uudestaan!


Päälle pääsi Mina UK'n kirpparimekko, josta tykkään valtavasti. Jalat huusivat ballerinapäivän jälkeen korkoja, joten Clarksit päätyivät varpaitani peittämään. Vyö second hand.

Lauantaina vahtasimme ystävän kanssa Ruotsin prinsessahäitä, kuinkas muuten. Satumaiset asiat viehättävät minua aina, ja olin tippa linssissä prinsessa Victorian kävellessä kirkon käytävää pitkin kohti alttaria. Sniff. Tyyliasioista sen verran, että Victorian klassisen yksinkertainen mutta kaunis puku sopi hänelle täydellisesti, ja Madeleinen upea sininen puku oli sekin silmää miellyttävä.

Prinsessavalvojaisissa pitää olla kunnon eväät - skumppaa ja mansikoita! Tarkemmin sanottuna suklaaseen dipattuja mansikoita, namnam. Kaverina hedelmärahkaa, salaattia ja tilkka punaviiniä. Tämän päivän aamupala koostui yli jääneistä mansseista, mmm... Kuin prinsessoilla ikään.





Tavoilleni uskollisena olin myös pukeutunut teeman mukaisesti. Piknik-hame by Sugarbabylove, alla muhkuhame eBaysta sekä Gina Tricotin vaaleanpunainen body. Vyö second hand, samoin kengät, jotka toimivat kuvausrekvisiittana - tokikin sisällä ollessani hengasin ihan paljain varpai.

Tällä hetkellä ei tunnu edes pahalta että huomisaamuna työt taas kutsuvat, kun tiedossa on normaalia lyhyempi viikko ja huominen sushilounas, jee!  Aurinkoista viikon alkua itse kullekin :)

2010/06/19

25 faktaa / musiikki

Blogeissa pyörinyt 100 faktaa itsestäni on aivan liian tylsä allekirjoittaneelle toteutettavaksi. Tässä siis 25 faktaa, aiheena minä & musiikki. Seuraavat 25 tulevat liittymään sisustukseen. Ja Star Wars -kuvituksella jatketaan, kuva Flickr/Stéfan (tsekatkaa muuten tyypin muutkin Stormtrooper-kuvat, hilarious!).


01 Musiikki on yhtä kuin elämä. Piste.

02 Kuten kaikessa, pyrin musiikissakin olemaan avarakatseinen. En tuomitse musiikkia pelkästään sen esittäjän vuoksi.

03 ...Mikä ei tietenkään luonnistu puoliakaan ajasta. Esimerkkinä Sunrise Avenue, jonka biisit periaatteessa ovat ihan okei. En kuitenkaan voi sietää Samu Haberia - hence en voi sietää koko bändiä.

04 Moni musiikkirakkauksistani on syttynyt kypsässä teini-iässä. Tykkäyslista kuitenkin karttuu kokoajan uusilla, lupaavilla artisteilla. Uusimpana lienee Owen Pallett. Vanhimpana voisi kai pitää Nirvanaa tai Smashing Pumpkinsia. Niin tai Queenia, jonka olemassaolon havaitsin lähes 20 vuotta sitten, tosin sen kuuntelussa oli välissä useiden vuosien tauko.

05 Musiikkitallenteita hyllyssäni on yhteensä 433. Näihin lasketaan dvd't ja vinyylit, mutta ei C-kasetteja.

06 Pelkästään Placebon julkaisuja on 48, sisältäen kaikki levyt, sinkut ja dvd't.

07 Kuten näkyy, mp3-aikakausi ei ole vienyt minulta iloa fyysisestä musiikista. Levyjen kannet ovat lähes yhtä tärkeät kuin itse sisältö, niitä pitää päästä hipelöimään. It's all about the package.

08 Kaikista parhaita ovat oikeasti vinyylilevyt. Niitäkin on kertynyt jokunen, tosin itse soitin on tällä hetkellä toimintakyvyttömänä. Saamattomuuteni on valitettavasti kulminoitunut sen korjauttamiseen.

09 Ensimmäinen ostamani C-kasetti oli Hits '94. Kyseinen kokoelma sisälsi mm. Take Thatia ja Whitney Houstonia.

10 Olinkin ala-asteella kova Whitney-fani nähtyäni Bodyguardin. Queen of the Night taisi olla lempibiisini.

11 Ensimmäinen popkeikkani oli tenavatähti Christopher Rombergin konsertti, tämäkin niin ikään ala-asteella. Astetta katu-uskottavampaa soitantaa katselin livenä ensimmäistä kertaa seiskalla, bändi oli tuolloin uunituore Rasmus ja paikkana Korian nuorisotalo.

12 Ensimmäinen suuri keikkani oli Garbage Helsingin jäähallilla vuonna 1998. Paikat olivat surkeat ja jouduimme kaverini kanssa lähtemään kesken keikan ehtiäksemme junalle. Oli silti mahtavaa nähdä Shirley Manson livenä.

13 Pisin aika, mitä olen odottanut yhtä keikkaa hallin tai klubin edessä/sisällä on noin 14 tuntia (Muse 2007). Yötäni en sentään koskaan ole makuupussissa ovien edessä viettänyt. Olen aivan liian mukavuudenhaluinen moiseen.

14 Yleisesti ottaen alan tuntea oloni liian vanhaksi kaikenlaiseen odottamiseen, jonottamiseen, ja jopa festarointiin. Silti niistä ei voi luopuakaan. Huomioitakoon tosin, että olen viimeksi nukkunut festareilla teltassa vuonna 2001.

15 Yksittäinen bändi, jonka keikkoja olen nähnyt ylivoimaisesti eniten, on Manboy.

16 Nimmarit ovat tyhmiä. Silti tilanteen sattuessa ei sellaista osaa oikein olla pyytämättäkään. 'Suurin' bändi, jonka nimmari komeilee hyllyssäni, lienee Muse. En tosin ole saanut nimikirjoituksia valitettavasti henkilökohtaisesti. Vaikka jälkeenpäin sain kuulla että sekin olisi ollut mahdollista, ellei bändi olisi juuttunut Venäjälle rajamuodollisuuksiin. Prkl.

17 Ryhmäkuviakin tulee otettua, jos ja kun se on mahdollista. Pitkäaikaisin haave olisi tietenkin yhteiskuva Placebon kanssa. Impossible, I know, but a girl's gotta dream.

18 Olen aikoinani soittanut pianoa ja viulua, molempia seitsemisen vuotta. Tällä hetkellä minulla on sähköinen piano/koskettimet sekä äidin luona oikea piano. Viulukin on, mutta en saa siitä minkään valtakunnan puhdasta ääntä enää ulos.

19 Myös akustinen kitara löytyy. Bravuurini sillä on David Bowien Five Years Brian Molko -versiona. Ystävät voivat todistaa (..plik..pluk..eiku!) (jos katsotte linkin, älkää skipatko alkua - Brii puhumassa ranskaa, oijoi).

20 Olen myös ollut musiikkiluokilla ja siten laulanut koko ikäni. Yksi unelmistani olisi päästä laulamaan taustoja jonkun loistavan muusikon levylle. Se olisi tarpeeksi kunnianhimoista, taidot kun eivät riitä solistin rooliin.

21 Klassisen teknisestä soittotaidosta on se haitta tai hyöty, että osaan soittaa lähinnä nuoteista - en korvakuulolta. Paitsi Manboyn Panicin (omalla sovituksella tietenkin).

22 Musiikilla on suuri rooli myös elokuvissa. Muutamia loistavia soundtrackeja mainitakseni: Velvet Goldmine, The Crow, Amélie, Across the Universe, kaikki Tim Burton/Danny Elfman -tuotannot, Matrix, Lost Highway.

23 Kuuntelen pääasiassa englanniksi laulettua musiikkia. Mutta mukaan mahtuu myös suomea, ruotsia, islantia, tanskaa, ranskaa, japania ja erittäin harvoin saksaa.

24 Yksi kamalimmista kappaleista joita tiedän, on 11-minuuttinen Katri Helena -potpurri. Kiittäkää onneanne että sitä ei löytynyt Tuubista.

25 En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ikinä kuuntele musiikkia. Ikinä.

2010/06/18

OK Go - Here It Goes Again

Elämä on tuntunut harmaalta, loputtomalta massalta viimeiset pari viikkoa. Kesämasennusta? Onko sellaista? Toivoakseni loman ja auringon myötä mielialakin paranee (tai juhannuksen grillailujen, toim.huom.), mutta sitä ennen voi tuijotella yhtä maailman hauskimmista musiikkivideoista. Kun OK Go'n Here It Goes Again ladattiin ensimmäisen kerran YouTubeen, sai se yli miljoona katsojaa alle viikossa. Kolmen vuoden aikana katsojia kertyikin sitten jo 42 miljoonaa. Huhhuh.

Minullahan on juoksumattokammo, mutta chicagolaisilla rokkipojilla ilmeisesti ei!




Bändi muuten nähdään elokuussa Suomessa kahteenkin otteeseen - 24.8. Tavastialla ja 25.8. Oulun musiikkivideofestivaaleilla.

2010/06/17

Kesäkattila!

Hackman täyttää tänä kesänä 220 vuotta. Sen kunniaksi Dog Design on suunnitellut kesäkattilasarjan, johon kuuluu kuvassa näkyvän nelilitraisen lisäksi pikkuinen kasari. Vihanneskuviointi on saanut inspiraationsa vanhoista 1960- ja 70-lukujen emalikattiloista. Uusissakin kesäkattiloissa on emalipinta, mutta sisältä ne ovat rautaa, ja sopivat siten myös induktioliedelle.

Sanomattakin selvää, että koska en usko koskaan söpöä vanhaa kattilaa* löytäväni (ainakaan hyväkuntoisena ja kohtuuhintaisena), tämä raikkaan värikäs yksilö löysi tiensä keittiööni, kun sen tarjouksesta bongasin. Kyllä kelpaa keitellä kesän herkkuja!

Muuten, jos 30-40 vuoden takainen muotokieli puhuttaa, suosittelen mainiota 70-luvulta, päivää! -blogia :)



* Apua, en millään muista sen yhden hyvin samannäköisen, 70-luvun emalikattilan nimeä. Oliko se ihan vain vihanneksia? Löytyykö kattilaa joltain, edes kuvia? Googlella ja minulla meni sukset ristiin tämän asian kanssa.