Pitkästä aikaa kirjajuttuja! Viime vuonna luin kirjoja nihkeästi. Tänä vuonna tavoitteeni on lukea 12 kirjaa 12 kuukaudessa, mikä on paljon minulle, mutta olen kumma kyllä vielä tavoitteessani! Tässä kuitenkin muutama luettu viime vuodelta (tai no, Stasilandin lopettelin vasta vuoden 2018 puolella, mutta aloitin sen viime vuonna, joten...). Yhdistäviä tekijöitäkin niillä on.
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia
Statovcin esikoisteos on hämmentävä. Siinä käytetään niin paljon kielikuvia, että lukijan aivot joutuvat tekemään hämmästyttävän paljon töitä, eivätkä siltikään tunnu pysyvän kärryjen kyydissä. Mikä on totta, mikä metaforaa? Kirjassa käsitellään maahanmuuttoa, vähemmistöjä, ennakkoluuloja, sen verran siitä saa selvää. On Bekim, joka etsii seuralaista, joka ei pelkäisi hänen lemmikkikäärmettään - ja päätyy jonkilaiseen suhteeseen omintakeisen ja vaativan kissan kanssa. On naittamista odottava maalaistyttö. On kosovolainen perhekulttuuri, Suomeen pakeneminen Jugoslavian kauhuista. Tämä on kirja, joka täytyy lukea toisen kerran, luultavasti myös kolmannen.
Barbara Demick - Suljettu Maa
Millaista on elää maassa, jossa aivopesu on arkea? Ihmisiä kuolee nälkään, mutta valtio kieltää nälänhädän olemassaolon. Pakkotyö on kaikkien riesa, "kaikkien hyväksi", kovemmilta työleireiltä harva selviää elossa. Rajan yli loikkaamisesta rankaistaan maahan jääviä sukulaisia vielä monta sukupolvea jälkeenpäin. Maa on paras maailmassa, valtio, jossa kaikilla on asiat hyvin - Pohjois-Korea. Demickin teoksessa on haastateltu useaa diktatuurin alla elänyttä pohjois-korealaista, joista jokaisella on oma, karmaiseva tarinansa kerrottavanaan. He kertovat meille sen, mitä emme ikinä muuten saisi tietää - Pohjois-Korea on mestari rajoittamaan informaation kulkua ja tiedämme maasta ainoastaan sen, mitä sen johtajat meidän haluavat tietää. Kirja on selkäpiitä karmiva ja valitettavan totta vielä tänäkin päivänä. Fyysisesti helppoa luettavaa, henkisesti ei.
Anna Funder - Stasiland
Jos Pohjois-Korea tuntuukin kaukaiselta ja kulttuuri vieraalta, niin ei tarvitse mennä kovin montaa sataa kilometriä etelämmäs, kun vastaavaa löytyy entisestä Itä-Saksasta. Funder on tutkinut sekä Stasia että heidän nyrkkinsä alla olleita ja sitä vastustaneita, haastatellut heitä ja punonut juonista kokonaisuuden. Pääsemme askeleen lähemmäksi aikaa ennen Berliinin muurin hajoamista - ja aikaa sen jälkeen. Sillä eivät jäljet noin vain katoa. Teoksessa on paljon mielenkiintoisia pointteja, hurjia kohtaloita, asioita, joilta haluaisi oikeasti ummistaa silmänsä. Loppua kohden kirja alkoi kuitenkin hieman tökkiä. Syiksi löysin runsaanlaisen saksalaisten nimien droppailun (englanniksi lukeminen ei ole ongelma - sen sijaan kaikki saksankieliset sanat ja nimet valuvat suoraan toisesta korvasta ulos) sekä draaman kaaren puuttumisen. Toki Miriamin tarina tuo jonkinlaista jatkuvuuden kaarta kirjaan, mutta ei ehkä tarpeeksi. Lukemisen arvoinen ehdottomasti silti.
*
After a long while - some thoughts about books! Last year I didn't read much. This year my goal is to get through 12 books in 12 months, which is a lot to me, but somehow I'm in schedule. Anyway, here are a few novels from last year. They are connected with a theme.
Pajtim Statovci's debut novel Kissani Jugoslavia (My Cat Yugoslavia) is confusing. One doesn't know which is real, which is a metaphor, are there several tales or just one which is told from different perspectives? There's immigration, being in minority, facing prejudice. There's Bekim, who is looking for a partner who doesn't fear his pet boa, and ends up in a relationship with an eccentric and demanding cat. There's a peasant girl waiting to get married. There's the family culture of Yugoslavia and fleeing to Finland away from the horrors of war. This is a novel I will definitely read for a second time, maybe a third.
Barbara Demick's Suljettu Maa (Nothing To Envy) tells the true story of a country which claims to be the best in the whole wide World. But what does it feel like to live in a dictatorship where you get brainwashed your whole life? Where people are forced to work all the time, where people die of hunger even though according to the government hunger does not exist inside the borders of North Korea? The novel consists of several people telling their story, how they managed to stay alive and sane, how they hopped to China or South Korea and what happened to their families after that. The tales are horrifying and difficult to read about. But sadly, North Korea is no fairy tale. And we wouldn't know anything about it if these people wouldn't have told us.
Anna Funder's Stasiland has similarities to Nothing To Envy. Instead of a land far away we head much closer, to DDR, former East Germany. Funder has interviewed several members of both the notorious Stasi and those who have been under their influence and/or tried to get rid of it all. What was life like before the Berlin Wall fell? And after that - was everything suddenly okay? The book was creepy as hell, but overall lacked a certain natural arch of events. So at the end I had difficulties whilst reading - also because of all the German words and names which totally do not stick into my head. Still, I very much recommended read!