Vuoden vaihtuessa kirjoitin pitkähkön jutun siitä, miten vouhkaus elämän uudistamisesta yhden numeron vuoksi on mielestäni jokseenkin älyvapaata hommaa. En usko siihen, että ihmisen järkeilyvietin seurauksena kehitetty vuosiluvun vaihtuminen toisi tullessaan mitään mullistavaa. Oman olemuksensa täydellinen refreshaaminen on silmänlumetta, eikä yksi kellonlyömä poista hetkellisesti hevosvaunuiksi muuntautuneita kurpitsoja komeroista tai tee kenestäkään maagisesti kauniimpaa, kiitollisempaa tai muuten vaan parempaa ihmistä.
Mutta tavoitellut muutokset lähtevät silti aina itsestä. Ja joskus turha kansanjuhla, sen luomat paineet ja krapula ovat ainoat keinot saada ihminen katsomaan menneisyyteen. Vaikka
joskus usein tuntuukin, että junnaa paikallaan, niin jokin muuttuu aina, väistämättä. Asiat vain huomaa vasta pitkää aikaväliä tarkastelemalla. Kaikkeen ei tarvitse jättiaskelia, ja muutokset tapahtuvat joskus myös ikään kuin itsestään. Lisäksi menneisyydestä voi oppia, aina.
Tässä välissä alkuperäisessä tekstissä oli lista kolmesta asiasta, joiden suhteen muutuin vuonna 2011 - sekä ajatusmalleiltani että toiminnaltani. En tietenkään täysin kääntänyt takkiani, sillä introverttiyteen taipuvasta ihmisestä ei saa päinvastaista muutamassa kuukaudessa eikä se ole tarkoituskaan, mutta jo pienet muutokset voivat tuoda tuloksia ja helpotusta arkeen. Ja ne asiat, joiden on luullut olevan irroittamaton osa itseään, voivatkin olla jotain ihan muuta.
Tällä hetkellä tuntuu turhalta toistaa listaa. Ehkä palaan siihen sitten, kun vuosi vaihtuu seuraavan kerran. Lopulta nimittäin jätin koko postauksen julkaisematta alkuvuoden rankkuuden vuoksi. En pystynyt iloitsemaan mainitsemistani pienistä, positiivisista muutoksista koska tuntui, että unohdin ne täysin vuoden kahtena ensimmäisenä viikkona ja piilouduin stressin ja pimeyden taa. Olin rikkonut (ja rikon jatkuvasti edelleen) sen yhden ainoan uudenvuodenlupaukseni pidemmistä yöunista ja salainen toiveeni noudattaa
Stellan onnellisuusteoriaa karahti kipeästi teräville kiville. Kun koko alkuvuosi on yhtä maanantaita, ovat pienet ilon aiheet kuin neuloja heinäsuovassa: niiden etsiminen kiinnostaa yhtä paljon kuin... no, tiedätte.
Olen silti väittänyt kaikille, joilla on ollut yhtään samoja ongelmia, että vuosi 2012 tulee olemaan edeltäjäänsä parempi. Ja seison edelleen sanojeni takana. Mikään ei tapahdu itsestään eikä askeleita jonkin saavuttamiseksi ota puolestasi kukaan muu, mutta aina on myös niitä asioita, jotka tulevat eteen odottamatta. Silloin punnitaan rohkeus tarttua tilaisuuteen. Riskejä karttavana tiedän, että hyppy tuntemattomaan ei ole mutkatonta, mutta kuinka monta kertaa uskaltamista on tarvinnut katua?
Hetkessä elämistä joutunee jokainen hektisessä nykymaailmassa asuva opettelemaan. Joskus se on mahdotonta, joskus vaivattomampaa kuin luuleekaan. Joskus aika kulkee tuskastuttavan hitaasti, joskus se saisi pysähtyä kokonaan. Mieliala aaltoilee, kulkee kuoppaisia teitä ja kaipaa lepoa enemmän kuin sitä on mahdollista antaa. Vuotta on vielä melkein kolmesataa päivää jäljellä ja sinä aikana voi tapahtua vaikka mitä, mutta kuukausien verran eteenpäin ajattelu ei kiinnosta järisyttävän paljoa silloin, kun keskittyy pysymään hereillä hailakassa kevätauringossa, haaveilee tulevista keikoista ja matkoista ja huomaa hymyilevänsä enemmän kuin aikoihin.
(Just some random rambling about life, changing things either purposefully or by accident, living in the moment and so on. Sorry, no energy to translate this time. :/)
