There's a Glow

Joidenkin mielestä voi olla hullua kaivaa arkistoista julkaisemattomia asukuvia, joista suurin osa on syyskuulta tai vähintäänkin ajalta, jolloin ei tarvinnut toppatakkia. Viime setistä on kuitenkin aikaa, joten pistetään taas kerralla useampi räpsäisy kehiin. Kun ei sitä näemmä muutenkaan mitään inspiraatiota pukeutumiseensa löydä.

Kesän ja alkusyksyn elin hameissa, kukkakuvioissa ja herrainkengissä, talvi on taas mennyt paksuissa villakerroksissa ja maihareissa. Kuvien perusteella olen myös hämmentävän usein jaksanut suoristaa tukkani. Syksyllä väri tummentui ja otsis tuli kehiin, mutta ensi viikolla siintelevä kampaajakäynti enteilee jälleen sivuotsikseen palaamista. Se on vain enemmän minua.

Työhaastattelussa. Eli eh, kuva on elokuun alusta... Lempparikesäasu. Hame Zara, toppi Vero Moda, kengät Wonders.

Keikalla (Regina tai KOC). Mekko Seppälä, neule Vero Moda, kengät Wonders.

Leffassa. Mekko Yumi, neule Zara, takki vintage, kengät Molt's.

Kaupungilla. Farkut DKNY, toppi Urban Outfitters, neule Uniqlo, nahkatakki second hand, kengät Wonders (mutta eri kuin ylemmissä kuvissa).

Keikalla (Apocalyptica). Mekko Marimekko, kengät Camper.

Random (vasemmanpuolimmainen Kaiser Chiefsin keikalla). Ruutupaita Poco Loco, takki vintage, huivi second hand, kengät Molt's.

Cold. Musta villamekko Benetton, viininpunainen superihana villatakki Fred Perry, kengät Dr. Martens.

Child stardom

Movie Mondayn tämän viikon haaste koski lapsitähtiä - nykyisiä tai entisiä. Nykyisistä taidan odottaa eniten Bailee Madisonin tulevaisuuden saavutuksia, entisistä liian moni suosikki on ajautunut lain toiselle puolelle tai mullan alle. Brad Renfro ja Edward Furlong on molemmat nähty tässä blogissa aiemminkin, joten tällä kertaa otan esiin jonkun, jonka mukana olen niinikään kasvanut, mutta jonka naama ei ole ihan niin tunnettu - Jonathan Brandisin.

Vuonna 1976 syntynyt Brandis aloitti näyttelijänuransa jo 5-vuotiaana ja eteni TV-mainosten kautta yhä suurempiin rooleihin, päätyen lopulta The Neverending Storyn jatko-osan ja Steven Spielbergin seikkailusarja Sea Questin tähdeksi. Brandis liittyi surullisenkuuluisaan 27-vuotiaiden kerhoon marraskuussa 2003. Vaikka hänen kuolemansa oli itsemurha, on sen yllättävyys herättänyt läheisissä monia kysymyksiä esimerkiksi aknelääkkeen aiheuttamasta mahdollisesta psykoosista. Surullista.

Jos muuten mietitte, mitä muille lapsitähdille nykyisin kuuluu, tsekatkaa tämä juttu!

Movie Monday asked this week about child stars. Bailee Madison is one those few who I'll gladly be following in the future. Too many of my old favourites, nowadays grown up actors and actresses, are either having troubles with the law or have died, like Edward Furlong and Brad Renfro (both who have been mentioned here before). So this time I'll pick someone not so familiar, Jonathan Brandis.

Brandis was born in 1976 and started his acting career when only five years old. He rose from TV commercials to the star roles in The Neverending Story 2 and Steven Spielberg's adventurous series Sea Quest. Unfortunately Brandis joined the famous and sad club of 27-year-olds in November 2003. Although his death was a suicide, it was a total surprise and raised many questions. So sad.

In case you're wondering what other child stars are nowadays up to, check this!

Christina Perri - Jar of Hearts

Tällä viikolla olen listannut itsekseni karaokebiisejä eli kappaleita, jotka eivät ole liian monimutkaisia* ja joiden sävelkorkeus kohtaa oman äänialani - täydellisiä laulamiseen siis. Usea "tätä en sitten oikeasti ikinä kuuntele" -poppisbiisi lukeutuu kyseiselle listalle, vaikka toki myös hyvien rallatuksien tahdissa tekee mieli sirkuttaa. Yhtenä klassikkona mainittakoon Nothing Compares 2 U (ja se kuuluu laulaa Manboy-versiona).

Guilty pleasuren, karaokebiisin ja oikeasti kauniin kappaleen rajat ovat häilyvät. Christina Perrin Jar of Hearts lukeutuu kaikkiin mainittuihin kategorioihin, ja jos vahva lauluääni ja piano eivät miellytä, luulisi edes videon iskevän - herkkyyttä, rosoisuutta, haalistuneita sinisävyjä ja modernia tanssia. Tätä pitäisi niiiin päästä laulamaan. Toimikoon siis tämän viikonlopun soundtrackina, vaikka karaokebaarit tulisikin kierrettyä kaukaa!

* Liian monimutkainen = Bohemian Rhapsody. Mutta vielä se jonain päivänä menee kokonaisuudessaan.

This week I've been listing good tunes for karaoke, just for fun. Those kind of songs aren't too complicated (I will learn that Bohemian Rhapsody in its entirety someday...) and their pitch should meet my own register. Somehow many of those songs are light pop and from artists I never listen to normally, or even count as "good music". Oh well. One classic that has to be mentioned is definitely Nothing Compares 2 U (and it should be sung like Manboy's version), though it really isn't a bad song in any way.

There's a fine line between a guilty pleasure, a karaoke song and an actual fine tune. Christina Perri's Jar of Hearts fits all three categories. I you're not into strong female voices or the sound of piano, at least the video should please your eyes - sensitivity, roughness, faded blueish colours and modern dancing. And yes, I really want to sing my lungs out to this one!

Smooth moves

Lähestyn teitä maailman rakeisimman kuvan ja ällöttävimmän värisen, mutta ah-niin-maukkaan, smoothien kera. Mansikoita, pinaattia, basilikaa, hamppuproteiinia, sitruunaa, avocadoa, kanelia, auringonkukansiemeniä. Kiireisen ihmisen päivällinen.

A crappy photo and an ill-coloured but delicious smoothie. That's what I'm offering you today. Strawberries, spinach, basil, hemp protein, lemon, avocado, cinnamon, sunflower seeds.

Somewhere in London 2

Flashes of red and gold.

Somewhere in London 1

Lontoo viikko ennen joulua ♥

Rakkauteni Hyde Parkin kulmalla Winter Wonderland välkehti valoineen, vaikka muuten lumesta ei ollut tietoakaan. Jostain syystä en silti saanut suurta inspiraatiota valokuvaukseen. Tuntui, että samat kohteet löytyvät valokuva-arkistoista jo sataan kertaan, eikä edes uusia näkökulmia jaksanut sen kummemmin etsiä, vaikka tämä olikin itseasiassa ensimmäinen kerta kaupungissa järkkärin kanssa. Reissukuvia kertyikin siis vain kolmisensataa (saman verran kuin yhtenä keikkailtana keskimäärin!). Tässä kuitenkin jotain, osa yksi.

Some pictures from London, a week before Christmas! Although there was no trace of snow, Winter Wonderland sparkled in the corner of my beloved Hyde Park. Still, I didn't get any great inspiration to actually take photographs... I felt I've already taken pictures of the city so much that any new angles couldn't be found. Even though this was the first time in London when I had the DSLR with me. Blah. Here's still something. Part two coming soon!