Hard candy

Kiitokset vielä kaikille, jotka kommentoivat ja osallistuivat arvontaan! Aihe-ehdotukset olivat hyviä ja koitan parhaani mukaan toteuttaa joka ikisen niistä, jossain vaiheessa. Eniten päänvaivaa tulee todennäköisesti aiheuttamaan kommentti kirjoita vaikka musiikkityylistäsi ja/tai lempimuusikoista/bändeistäsi - siitä kun ei sitten tulekaan ihan lyhyt tarina! :D

Kuten Nekku minua ystävällisesti muistutti, pitäisi uusi arvonta järjestää sillä perusteella, että nyt myös bloggerin kautta olen saanut 10 lukijaa :) Kiitos siitä! Myöhemmin arvontoja tulee varmasti harvemmin kunhan keksin sopivan tahdin... Mutta tähän mainitsemaani syyhyn palaan ensi viikolla, kun olen takaisin ruodussa. Tämän postauksen aikaan olen nimittäin muualla päin maata viikonlopun vietossa.

Mutta iloksenne/tuskaksenne muutama kuva viime viikonlopulta.

Perjantaina ystävän luona (taustalla) paljon hyvää syötävää, mm. iso kulhollinen karkkia!



Joku monsteri yritti kahmia itselleen kaikki herkut.



Kynttilät loivat tunnelmaa.



Lauantai: pakollisia vessakuvia. Minä risoissa pääkallo-Chuckeissa, ystävällä mustat nahkaiset. Jaloillamme ei oikeasti ole juurikaan kokoeroa, kuva hämää!



Splattermonster iski kasvoihini peittääkseen ne muulta maailmalta.

* harmaa tunika - nümph
* wet lookit - gina tricot
* ranteessa vanha koru, niittejä sinisellä muovilla





Myös varsinaisen baarin puolella pakollinen vessakuva, ja pakollinen meikkaustuokio.

Mukavaa viikonloppua!!

Dish of the day

Eilinen työpäivä alkoi normaalia myöhemmin paitsi sen vuoksi, että päätin nukkua univelkoja pois, myös siksi että päätin kerrankin kuvata päivän asun. Näissä vaatteissa riennettiin töiden jälkeen pikaisesti syömään ja sitten sinne leffaan.

Ensimmäinen kuva todistaa sen, miksen tykkää ottaa kuvia tässä kämpässä... Kuvista tulee luokattoman huonoja ja niitä pitää sensuroida kovalla kädellä. Oh well.

* Neulemekko - BikBok (lyhyet hihat, mutta korkea kaulus ja ihanan lämmintä angoraa ♥ niin ja taskut!)
* Alla musta pitkähihainen trikoopaita - H&M

* Farkkulegginsit - Pieces
* Pinssi - I Was A Teenage Satan Worshipper (teksti: OMG Techno Chicks)

* Kädessä muovista ja vanerista valmistettu ihana sormus. Saatu lahjaksi, mutta todistettavasti hankittu ModCloth.comista.

* Ulos mennessä jalassa Lacosten lämpimät nahka-/toppakengät.

* Lyhyt, hupullinen ruututakki - Stocker
* Kolmiohuivi ja kimalteleva pipo - self-made
* Korvikset - Romeo & Julia

* Takissa roikkuva heijastin design by Paola Suhonen.

Arvonnan voittaja?

Ja arvonnan voitti...




Onnea!! Laitan sinulle sähköpostia, jotta saadaan palkinto perille oikeaan osoitteeseen :)

(Huomaattehan alla olevan päivän toisen postauksen:)

Twilight the movie

Ei hyvää päivää. Liityin juuri klubiin, joka oli vallannut suurimman osan leffateatterin kakkossalista. Hyvästi normaali, aikuisuutta hipova elämä. Tervetuloa kikattavien 12-vuotiaiden tyttöjen maailma.

(Okei, aikuisuudeksi voidaan kenties laskea se, että kuuntelen tällä hetkellä klassista musiikkia. Vanha viulunsoittaja minussa nostaan päätään.)

Tarkoitus oli kertoa Twilightin elokuvaversiosta. Jos kirjoittaisin ajatusvirtana, teksti käsittelisi lähinnä Edward Cullenia. Kuinka yllättävää. Jos nyt kuitenkin palataan siihen elokuvaan... Lienee turhaa sanoa, että kävi kuten kirjojen filmiversioissa yleensäkin - tapahtumat seurasivat toisiaan liian tiheään tahtiin vailla selittelyjä. Bellan ajatukset ja tuntemukset, joihin kirja pohjautuu, jäivät lähes täysin pois. Kokonaisuus jäi hahmottumatta. Toki tätä hahmottumista häiritsee se, että kirja tuli luettua vasta hyvin vähän aikaa sitten. Kenties jos sitä ei olisi lukenut ollenkaan, kokonaiskuva olisi erilainen. Ainakin se olisi kertynyt pienistä seikoista mieleeni täysin eri tavalla.

Sinänsä mitään äärimmäisen oleellista ei oltu mielestäni jätetty pois. Kohtauksia oli vääristelty ja yhdistelty tottakai - aina kun monisatasivuinen romaani yritetään typistää maksimissaan kahteen ja puoleen tuntiin elokuvakelaa, täytyy tehdä kompromisseja. Ja on mahdotonta, että ihmiset, paikat, kaikki visuaalinen, vastaisi millään tavalla niitä mielikuvia, joita on oman pääkoppansa sisällä luonut. Mutta itse ajattelen elokuvat ja kirjat täysin eri maailmoina. Vaikka pohjana olisikin yksi ja sama luotu miljöö. Tulisin hulluksi, mikäli tarkkailisin elokuvaa silmin, jotka huomioisivat jokaisen pienen yksityiskohdan joka ei ole oikein. Elokuva on sen tekijöiden käsitys asiasta. On mahdotonta, että minun käsitykseni olisi samanlainen.

Joskin on asioita, joissa käsitys voi osua hyvinkin paljon yksiin. Kuten näyttelijävalinnat... Mutta aloitetaan huonoimmasta. Naispääosasta. Bellan henkilöitymä oli minusta äärimmäisen rasittava. Yksi-ilmeinen, yhdellä ja samalla äänenpainolla puhuva (lukuunottamatta muutamia vihan tai tuskan huudahduksia) Bella (Kristen Stewart) ei sopinut mielikuvaani pätkän vertaa. Bella tuntui liian hyökkäävältä ja teräväkieliseltä ollakseen sama ujo ja kompasteleva tyttö, kuin kirjassa. Sain kuvan nimenomaan näyttelemisestä. Että nössön ja kömpelön kuoren alla olisi oikeasti fiksu ja sanavalmis ihminen, joka vain näyttelee ensiksi mainittuja.

Koko Cullenin perheen näyttelijäkaarti oli ookoo. En ollut kuvitellut vampyyreita mielessäni kovin tarkasti, sillä miten kuvittelet täydellise ihmiset? Carlisle ja Esme olivat vähiten kuvitellun kaltaisia. Jostain syystä olin ajatellut Esmen hieman pyöreänä ja kenties taustaltaan tummaihoiselta, tai latinolta. Carlisle oli liian nuori (vaikkakin loppukohtauksissa rypytkin näkyivät), enkä pääse yli siitä että hän on blondi, vaikka kirjassakin niin väitetään. Sen sijaan oli ihastuttavaa nähdä Rosalien roolissa loistava näyttelijätär Nikki Reed. Vaalean hiuskuontalon ja kalpeiden kasvojen takaa meinasi tosin olla vaikea tunnistaa tyttöä.




Edward. Myönnän, minulla oli epäilyni Robert Pattinsonin suhteen, sillä en ole ikinä ollut kovin suuri Cedric-fani (Harry Potter). But seriously, ensimmäisestä kohtauksesta jossa Edward avasi suunsa minulla ei ole mitään muistikuvaa. Muistan että se oli biologian luokassa, siinä kaikki. Samettinen ääni, hymy joka pirskahtelee paitsi huulilta, myös silmistä - kuka niitä voisi vastustaa? En minä ainakaan. Aistini sumentuivat sillä hetkellä. Okei, okei, pakko myöntää että Brendan Fehr -tyyppiset (kuka muistaa loistavan sarjan nimeltä Roswell?) hiukset olivat hieman liikaa, mutta täydelliselle vampyyriherrasmiehelle sallittakoon pienet mokat!

Rooleista kohtauksiin - hyviä, mieleenpainuvia kohtauksia oli mielestäni kuusi:

1 - Alku. Peuran tuonti elokuvan ensimmäiseen kohtaukseen oli mielestäni hyvä idea, se herätti varmasti myös niiden ihmisten mielenkiinnon, jotka eivät olleet kirjaa lukeneet.
2 - Jo mainitsemani biologian tunti. Näen tästä ehkä unta ensi yönä.
3 - Kohtaus, jossa Bella tajusi mikä Edward on, ja joka jatkui heidän kävellessään metsään. Tässä suurimpana plussana oli intensiivinen, viidakkorumpumaisella rytmillä maustettu musiikki.
4 - Baseballin peluu. Tempon vaihtelu leikkauksessa antoi hyvän kuvan pelin kulusta. Lisäksi jotain tekemistä saattoi olla taustalla soivan Musen Super Massive Black Holen kanssa...
5 - Pianokohtaus. Hämyisä tunnelma, Edward ja Bella mustan, kiiltävän flyygelin ääressä, Edward soittamassa... Lisäksi tästä näki, etenkin tietäen Pattinsonin muusikon kyvyt, että hän soitti oikeasti.
6 - Kohtaus peilisalissa. Huomattavasti parempi kuin oletin, visuaalisesti vaikuttava mutta ei liian pitkä.

Lisäksi viimeisen prom-kohtauksen tuonti elokuvaan oli kohtuu hyvä idea, vaikken tiedä loppuiko elokuva silti täysin 'oikealla' tavalla. Kirjassa minua nimittäin häiritsi tanssiaisten puuttuminen.

Kaiken kaikkiaan elokuva vastasi sitä tosiasiaa kirjasta, että ilman Edward Cullenia se ei olisi toiminut. Jos siis haluat hetkeksi taukoa aikuisten maailmasta, voin suositella Twilightia. Aivonystyröitä koettelevaksi kokemukseksi siitä ei ole nimeksikään. Mutta aina ei tarvitsekaan.

----

Huh, sain äsken kuulla että lempibändini saapuu Provinssirockiin. Joten toisesta aistien sumentumisesta toiseen... Tätä tietoa tosin täytyy vielä sulatella sen verran, että palaan siihen vasta huomenna. Tänä iltana tiedossa vielä se arvonta!

Irish blood, English heart

Asioita:

* Tänään tuli Elloksen paketti, joka sisälsi uudet urheilutrikoot. Kyllä, juurikin tässä ensimmäisessä kuvassa esitellyt :)

* Kuvia olisi viikonlopulta, mutten tiedä milloin ehdin niitä laittaa. Viime viikolla hankittu tunikakin pääsi koekäyttöön!

* Arvontaan ehtii vielä osallistua! :)

* Hankin sitten liput Morrisseyn keikalle kesäkuuksi, vaikka ensin mietin pitkään lähtisinkö sinne vaiko en. Mutta kun pyydettiin, niin ei voinut vastata kieltävästi. Sen kunniaksi tämä pätkä: (tiedän, on Smithsiä eikä Morrisseyta mutta odotan tätä silti ehkä eniten!)

Vampyyreja ja ruotsalaisia rokkareita

Onko normaalia ajatella vampyyreita koko päivä?
Miettiä, millaista olisi olla yksi heistä?
(Ystävän kanssa jo suunniteltiin pitävämme omat vampyyrijuhlat, mikäli sopivia naamiaisia ei tule vastaan. Kyllä, olen lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä ikävuotta.)

Aloitin New Moonin lukemisen nimittäin eilen... Ei niin järkevä idea kun on muutenkin herkässä tilassa. Kolmannen luvun jälkeen posket olivat märät kyynelistä, mutta lukemista ei voinut silti lopettaa. Huok. Minulle tunne näistä kirjoista on vähän sama kuin Star Warsin kanssa - etenkin uudemmat flikat ovat dialogiltaan kökköjä ja ilmeisesti tarkoitettu ihmisille, jotka ovat kehitykseltään 3-vuotiaan tasolla. Mutta se maailma. Ihan sama miten huonosti Twilight ja sen jatko-osat on kirjoitettu, kun se maailma imaisee sisäänsä niin täydellisesti! En oikeasti millään malttaisi odottaa keskiviikkoon ja elokuvaversioon asti (Nekku, kävitkös katsomassa sen tänään ja mitä olit mieltä?). Ihan sama sekin, miten huono filmatisointi on. Minun on yksinkertaisesti saatava tätä maailmaa lisää.

----

Llauralla on muuten arvonta käynnissä, osallistukaahan! Lisäksi tyttö haastoi minut:

1. Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. Pick the 4th picture in that folder.
3. Explain the picture.
4. Tag 4 people to do the same!




Hha, kerrankin kävi mäihä! Sattui nimittäin kohtuuhyvä kuva The Arkin vokalistista Ola Salosta :) Kyseinen kuva Ankkarockista 2005.

Taggaan Sarin, V'n, whatsoeverin ja L'n. Lisäksi toki kaikki muutkin jotka haluavat ja kynnelle kykenevät, voisivat tämän tehdä! :)

Twilight - Houkutus

I'm in love with Edward Cullen.

Mutta kukapa ei olisi? Tämä rakkaus on sitäpaitsi täysin sallittavaa myös parisuhteileville, sillä Edward on fiktiivinen henkilö. Ja vampyyri.



Sain kaiken arkisen tohinan keskellä luettua Stephenie Meyerin paljon puhutun teoksen Twilight. Niille jotka eivät tiedä, kirja kertoo Isabella Swanista, joka muuttaa ankeaan pikkukaupunkiin isänsä luo. Forks osoittautuu kuitenkin pikkuhiljaa kaikkea muuta kuin ankeaksi. Syynä tähän on yksi paikkakunnan omituisimmaksi ajatellun perheen jäsen - häkellyttävän täydellinen 17-vuotias Edward. Bella antaa tunteidensa Edwardia kohtaan kasvaa yhä suuremmiksi saaden niille yllättäen myös vastakaikua. Edwardilla ja koko Cullenin perheellä on kuitenkin omat salaisuutensa. Bella ei pelkää mitään vaikka kenties pitäisi, ja nuorten rakkaus johtaa lopulta suureen vaaraan.

En ole tavannut ketään joka olisi lukenut Twilightin ja inhonnut sitä. Ja moista mielipidettä ette saa irti minustakaan. Kirjan aikana milloin haukoin henkeäni, milloin naureskelin tapahtumille ja sarkastisille kommenteille, milloin annoin vatsassa liitelevien perhosten päästä valloilleen. Teoksessa kuvataan niin hyvin sitä, miltä tuntuu kun rakastuu. Sitä, kun toinen hipaisee vahingossa kättäsi, ja sydämesi tuntuu pamppailevan ulos rinnastasi. Pelkkä rakkaustarina kirja ei kuitenkaan ole. Vaikka romanttisuutta on paljon, sitä ei ole vuorattu ällömakeaan siirappiin, eikä oksennusreaktiota tule. Itse kun en tykkää lukea mitään perinteisiä rakkausromaaneja.

Jokin minua kuitenkin Twilightissa häiritsi alusta asti, ja pitkällisen mietinnän jälkeen keksin syyn - se on kirjoitettu minä-muodossa. Se luo väkisinkin mielikuvan turhan teinimäisestä tarinasta. Toki päähenkilöt ovat teinejä - joskaan kyseistä seikkaa ei tuoda mitenkään liioitellusti esille. Lisäksi ymmärrän miksi minä-muoto on kerronnalle ainoa luonnollinen vaihtoehto.

Jos nyt pelästyit teini-sanaa, on pelkosi turha. Kirja kertoo niin paljon kaikesta muusta. Jostain syystä on tullut verrattua sitä Harry Potteriin, vaikka ne lopulta ovatkin täysin erilaisia teoksia. Muutamia yhtymäkohtiakin toki on - molemmat ovat kirjasarjoja, joissa kerrotaan normaalin arjen vaikeudesta yhdistää se maailmaan, jonka suurin osa ihmisistä kokee fantasiaksi. Lisäksi olen itse lukenut Potterit kaikkia alkuperäiskielellä, kuten Twilightinkin (ja sen jatko-osat tulevaisuudessa). Tavallaan tuntuu, että lukiessa käännöstä jotkin asiat eivät vain tulisi samalla tavalla kielellisesti ilmi. Toisaalta taas, vaikka englanti on kielenä minulle vaivaton, se ei kuitenkaan ole äidinkieleni. Sanastoni ei ole täydellinen. Välillä tulee vastaan adjektiiveja, joita ei ymmärrä, tai lauseita, joiden sarkastinen ilmaisu menee täysin ohi korvien (silmien). Harjaantumistahan moisetkin asiat vaativat. Ehkä joskus pitäisi lukea kirja myös suomeksi käännettynä. Kokeilla saisiko siihen erilaisen tuntuman.

Varsinaiselta kielelliseltä rakenteeltaan Twilight eroaa Pottereista paljon. Vaikka kirja toki perustuu lähes kokonaan Bellan ajatuksiin ja kokemuksiin, oli se kielenkäytön kannalta pettymys. Odotin jotain enemmän. Pottereissa taas kieli on tietyllä tapaa yksinkertaista, mutta nasevaa. Twilightia lukiessa välillä tuntui, että on vaan haluttu saada asiat kerrottua, vailla sen kummempaa kunnianhimoa. Siksi pidänkin kirjasta sen erikoisen tarinan ja hyvien henkilöhahmojen, en sanamuotojen tai lauserakenteiden vuoksi. Niiden kaipausta tyydyttämään luen kenties Milan Kunderaa.

Kolmas asia johon olin ehkä hieman pettynyt, oli loppu. Se oli liian ennalta-arvattava, vaikka joka hetkellä ei siltä tuntunutkaan. Ehkä lopun pettymys johtui kirjan keskivaiheiden intensiivisyydestä. Se tunne ei valitettavasti jaksanut pitää ihan loppuun asti. Tietenkin tästäkin voisi saada erilaisen mielikuvan, jos lukisi kirjan yhdeltä istumalta kokonaan. Jokatapauksessa, jatko-osa New Moon odottaa pöydällä kantensa aukaisua. Sehän on luettava jo pelkästään uteliaisuuden vuoksi - Twilightkin sai janoamaan itseään kokoajan lisää. Mitä kaikille tapahtuikaan kaiken sen jälkeen?

Kirjasta tehty elokuva on suunnitelmissa keskiviikoksi. En odota siltä paljon mitään, mutta toivon sen olevan silti viihdyttävä. Itse olen myös kuvitellut Edwardin enemmän Tom Riddle -tyyppiseksi, sellaiseksi kuin Tom kuvataan Harry Potter and the Chamber of Secrets -elokuvan lopussa. Joten nähtäväksi jää, miten hyvin Robert Pattinson pystyy täyttämään odotukset Edward Cullenista :)



p.s. Näin jälkeenpäin ajatellessani, ainoa mikä kirjan oikeasti pitää pinnalla, on nimenomaan Edward Cullen. Ilman häntä kirja uppoaisi.

Arvonta!

Lupasinhan pienimuotoisen arvonnan sitten, kun blogilistalla on 10 tilaajaa. Olen vähän myöhässä tämän kanssa, pahoitteluni :)




* Arvotaan siis suomalaista designia á la moi. Pinkki kukka villalangasta, pienempi kukka heijastinlangasta + keskellä hopeahelmi. Molemmissa hakaneula kiinnitystä varten. Sopii hyvin esim. takkiin tai laukkuun kiinnitettäväksi! Lisäksi vaaleanpunaiset nappikorvikset (korvan läpi menevä osa hopeaa). Molemmat vaaleanpunaiset asiat ovat enemmän koralliin kuin lilaan taittuvia sävyltään. Mittakaavan hahmottamiseksi heijastinkukkanen on halkaisijaltaan n. 4 cm.

* Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla yhden asian, josta haluaisit minun kirjoittavan tänne :)

* Keksi itsellesi nimimerkki, anonyymien kesken on vaikea arpoa!

* Jos olet bloggari, voit jo tutuksi tulleeseen tapaan tuplata mahdollisuutesi (saada kaksi arpalippua) linkittämällä tämän arvonnan omaan blogiisi. Kerrothan minulle mikäli tuplaat :)

* Arvonta päättyy ke 28.01. klo 19.00.

* Muistakaa kommentoida! :)



Nyt kutsuvat viikonlopun riennot joten mmmoi!

Sisustamisen alkeita

Olen pitkästä aikaa innostunut sisustamisesta. Toki uusi design ja sisustuksen linjat kiinnostavat aina, mutta jos ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta sisustaa mieleisellään tavalla, tuntuu turhauttavalta edes tutkia erilaisia lehtiä inspiraation toivossa. Kesällä on kuitenkin edessä muutto toiselle puolelle maata ja sen myötä uusi asunto. Se antaa mahdollisuuden leikkiä jälleen mielikuvituksella, hakea kenties jotain tyyliä jota ei ole ennen käyttänyt.




Jostain syystä kammoan tylsyyttä ja persoonattomuutta lähes kaikessa. Pukeutumisessakaan en tunne oloani kotoisaksi tai levolliseksi, jos päälläni ei ole mielestäni mitään railakasta yksityiskohtaa tai sitä juttua. En tietenkään väitä ettenkö silti olisi tylsä ihminen. Jokatapauksessa sisustuslehtien sivut ovat liian usein täynnä Jacobsenin Egg-tuolilla varustettuja, viimeisen päälle siistittyjä unelmakoteja. Designissa ei tietenkään itsessään ole mitään vikaa - sehän yleensä tarkoittaa paitsi silmiä hivelevää estetiikkaa, myös perusteellisesti mietittyä toimivuutta. Itse kuitenkin pidän myös hauskoista esineistä joilla ei välttämättä ole funktiota, mutta jotka tuovat persoonallisuutta kotiin. Esimerkkinä voisin mainita oman liesituulettimeni päällä majailevat japanilaiset taistelijat, maatuskan ja pienikokoisen Lontoon taksin. Ei niillä varsinaisesti mitään tee (etenkään kyseisellä paikalla), mutta ne kertovat minun elämästäni. Niiden funktio on henkinen, ei fyysinen.




Moisen ajatusmaailman sekä keräilijän luonteeni vuoksi minulle kertyy järjettömät määrät järjetöntä tavaraa. Sen vuoksi en halua julkaista kuvia koko 34-neliöisestä yksiöstäni, sillä se ei ole tämänhetkisen makuni mukainen. 34 kvadradmeteriä kuulostaa suurelta verrattuna 20-tai-alle-neliöisiin kopperoihin, mutta tavaramääräni perusteella tarvitsisin vähintään kolminkertaisen neliölukeman. Säilytystilan määrä on tietenkin yksi ratkaiseva tekijä - itselläni on hyvin vähän kaappitilaa, ja siksi osa niistä tavaroista jotka mieluusti piilottaisin ovien taakse, lojuu ympäri kämppää. Toisaalta asuintapa on minulle luonnollinen. Tavaraa kertyy, ja jopa ahdistun liiassa pelkistyneisyydessä. Tarvitsen tuttuja tavaroita ympärilleni, että tuntisin oloni kotoisaksi (sotkuisuus on eri juttu). Mutta omakin maku muuttuu, ja ehkä eri asiat tekevät kodin tulevaisuudessa.




Tulevaisuudessa joudun luopumaan hyvin suuresta osasta tavaroitani. Se on alkanut jo nyt erilaisten kaappien ja laatikoiden sisältöjen karsimisena. Muuttohan on täydellinen tapa hankkiutua eroon itselle turhasta materiasta. Eräs kollega joskus kertoi muuttaneensa opiskeluaikoina parin vuoden aikana nelisen kertaa - ensimmäisellä kerralla kamaa oli rahdattavana vielä 4 pikku Fiatillista, viimeisellä kerralla enää yksi. Tehokasta!




En tiedä, riitelevätkö pariskunnat oikeasti usein sisustuksesta. Ehkä silloin, jos sisustus on molempien intohimo (eivätkä maut mene yksiin), tai sitten se vain jätetään suosiolla toisen harteille. Omalla kohdallani uskon, että vaikka näkemykset olisivatkin eriäviä tietyistä asioista, on lopputulos kuitenkin sama. Toinen tekee kompromissin jossain asiassa ja toinen toisessa :) Sen sijaan en ole valmis tekemään sellaisia kompromisseja, joihin kumpikaan ei ole tyytyväinen. En halua esimerkiksi hankkia pöytää sen takia, että tarvitsisimme äkkiä jonkin pöydän, jos pöytä ei ole sellainen minkä kumpikaan varsinaisesti haluaisi. Moiseen ei kannata haaskata rahojaan. Ei ole myöskään ekologista, jos sitten jo vuoden päästä hankkii uuden pöydän, kun vanha ei miellyttänyt alunperinkään. Mieluummin elän ilman pöytää niin kauan, kunnes löytyy mieleinen. Sitten hankkii kerralla a) silmää miellyttävän ja b) kestävän kapistuksen.



Tarkoitukseni olin alunperin laittaa muutamia itseä kiinnostavia sisustusratkaisujen kuvia tähän joukkoon, mutta koska päädin pälpättämään näin paljon, laitan niitä joskus toiste. Joudutte siis tyytymään yksityiskohtiin asunnostani (muutamia lempikohtiani) :)

Mikä sinun mielestäsi on persoonatonta, mikä persoonallista sisustamista?
Jos asut jonkun kanssa, tuleeko teillä riitaa sisustukseen liittyvistä asioista?

Nyt loppui syöminen!

Otsikon mukaisesti viimeistään nyt on syytä alkaa katsoa mitä suuhunsa pistää. Eilinen leffailta ystävän kanssa meni sellaisessa herkuttelun huumassa, että tänä aamuna vaa'an lukema kirveli mieltä. No, onneksi siitä voi syyttää nesteen kertymistä suolaisten sipsien siivittämänä (onko se sitten hyvä vai huono asia).

Ensiksi arvio Estrellan uusista salt&vinegar-sipseistä. En ole sipsi-ihminen siinä mielessä, että söisin niitä paljon ja milloin vain. Pääosin sipsit maistuvat sen kahden ensimmäisen puraisun jälkeen ainoastaan rasvalta ja suolalta tai muilta mausteilta. Silti rakastan englantilaisia viinietikkasipsejä! Estrellalla oli joskus vuosia sitten viinietikkamakua tarjonnassaan, ja tauon jälkeen niitä on näköjään tullut uudestaan kauppoihin. Mutta voi sitä pettymystä! Viinietikan maku oli kyseisissä sipseissä lähes mitätön, vaikka kaunis Union Jack pussin kyljessä antoi odottaa jotain ihan muuta. Kurjuus. Tästä lähtien hankin edelleen salt&vinegar-herkkuni Behnford'silta.

Toiseksi, tein muffineja, taas. Jostain syystä olen viimeisen reilun kuukauden aikana tehny kolme kertaa muffineja, sitä edeltävän elämäni aikana kerran (!). DagensMuffin on loistava sivusto täynnä reseptejä, joista suurin osa on käännetty myös suomeksi. Suosittelen! Itse olen nyt testannut reseptejä niitä hieman muokaten. Eilen tuli tehtyä Fazerin Lontoo Rae -suklaisia muffineja :) Mutta täytyy sanoa että aiemmin testaamani Pätkis toimii leivoksissa paremmin. (Ja kyllä, koristeluvärkkien puutteessa muffinit saivat huipukseen M&M's-karkin.)




Leffaillan ohjelmaan kuului The Dark Knightin lisäksi The Prestige. Christian Balen tähdittämiä leffoja siis ilta täynnä! The Prestige on toinen muutama vuosi sitten ilmestyneistä taikurileffoista. Se toinen, Edward Nortonin tähdittämä The Illusionist tuli katsottua heti dvd-version ilmestyttyä, mutta tämän toisen katsominen venyi jostain syystä näinkin pitkälle. The Prestigen takakansi lupasi kutkuttavaa jännitystä, draamaa ja huikean loppuratkaisun. Mieliämme riipi koko elokuvan ajan tuo viimeinen lupaus - mitä kummaa se voisi olla? Kaikista arvuutteluista huolimatta emme onnistuneet arvata loppua oikein. Siinäpä siis hyvän elokuvan merkki! Leffa piti hyvin otteessaan ja se pitäisi katsoa toiseen kertaan - aivan kuten siinä varoitettiinkin. Balen lisäksi roolisuorituksensa kunnialla vetivät mm. Hugh Jackman, Scarlett Johansson ja David Bowie. Are you watching closely?




Loppuun vielä illan asu perjantailta, kun oli ystäviä kylässä. Lähinnä postaan tämän sen takia että kuvasta ei saa mitään selvää :D Kaikki näyttää mustalta.

* musta taskullinen neuletunika - Vero Moda
* wet look -legginsit - Gina Tricot
* tummansiniset, palmikkoneuleiset sukat - joulupukilta
* vinyylipinssi - hankittu Lifestyle Kaupasta, en kuolemaksenikaan muista kenen.. Ehkä Kooky Gemsin?

Nyt iltapalaksi vielä viimeinen muffini! Öitä!

What kind of bride will you be?

Hassua, että kolmenkin eri kaveripariskunnan kanssa on tullut keskusteltua heille tärkeästä tilaisuudesta viimeisen vuorokauden aikana. Kaikki kuusi henkilöä kun sanovat tahdon vielä ennenkuin kesä 2009 vaihtuu syksyksi. Itse olen kaaso yksissä häissä, ja kaikenlainen hääbuumi tarttuu minuun vähän turhankin tehokkaasti. Ja mikäs sen mukavampaa, kun selata netissä toinen toistaan täydellisempiä pukuja!




Lähinnä kokeilin onneani erilaisilla hakusanoilla. Nimekkäiden muotisuunnittelijoiden hääpuvut jätin kokonaan pois laskuista. Ne ovat yleensä tyyliltään hyvin klassisia, tai vaihtoehtoisesti liian omituisia (joskin Carrie-morsmaikun Vivienne Westwoodin suunnittelema puku kelpaisi kyllä!), ja ennenkaikkea tavoittamattomissa. Puvun pitäisi lisäksi olla minun näköiseni, toisinsanoen minun suunnittelemani. Virikkeitähän voi toki hakea vaikka mistä.

Hakusanoilla prom ja dress löytää kasan jenkkiläisiä sivustoja, jotka kaikki ovat valmiina täyttämään teinitytön unelman. Yhdysvalloissa Senior Prom on viimeistä vuottaan lukiossa viettävien kohokohta. Joissain kouluissa järjestetään myös Junior Prom. Kuten elokuvista ja sarjoista olemme saaneet oppia, valitaan tanssiaisissa myös Prom King ja Queen - yleensä koulun suosituimmat oppilaat. Meininki on siis täysin toisenlaista verrattuna meikäläiseen traditioon, Wnahojen Tansseihin. Joskin molempiin saa uppoamaan rahaa useita satasia.

Anyway, Prom-pukuja löytyy jos jonkinlaista. Prinsessa-lookia himoitsevalle löytyy kimalletta ja tyllihelmoja, hillitympää hakevalle A-linjaisia ja kellohelmaisia iltapukuja. Myös enemmän klubille sopivia bilemekkoja löytyy. En tiedä, miten tarkat säännöt kouluissa on helman pituudesta. Periaatteessa Promin pukukoodi on kuitenkin tumma puku.

Olen jo miettiny tulevaa kaason mekkoani ja piirtänyt siitä yhden suttuisen luonnoksen. Sen on ehdottomasti oltava olkaimeton ja siinä on oltava pallomainen helma. Tällaisia virikkeitä löysin:



01 Voin kuvitella morsiamen haukkovan henkeään mikäli hän tätä lukee - miksi sen piti valita neonpinkki mekko jossa on iso rusetti?? Malli on tässä aika pitkälle sitä mitä haen. Värin ja ison rusetin voi kuitenkin unohtaa. Vaikka pinkki on lemppareitani, ajattelin pysyä häiden teemavärien linjalla - tummanruskeaa, vaaleaa lilaa ja luonnonvalkoista.

02 + 03 Näissä mekoissa yhdistyy pallohelma ja rinnan alle haluamani kiristysnauha. Tyyliltään ovat kuitenkin hitusen liian 'arkisia' ajatellen parhaan ystävän häitä. Lisäksi helmat kohoavat turhan ylös. Viime kesänä Suomenlinnassa tuli nähtyä yksi häävieras (kaaso?), jonka tunikamaisen mekon helmat olivat jo valmiiksi hyvin ylhäällä, puhumattakaan niihin tarttuneesta tuulesta. Sinänsä sähkönsininen puku oli upea ja rohkea valinta.



04 Näissä on ihanan pallomainen helma! Rypytyskin näyttää yllättävän hyvältä, vaikka en itse moista haluaisikaan. Pallohelman ongelma on nimenomaan se, että ollessaan liian pitkä se läsähtää. Onneksi olen lyhyenläntää sorttia, joten helma ehkä pysyy ruodussa vaikka peittäisikin polveni.

05 Tämä hipoo jo täydellisyyttä :) Malliltaan, ei niin väreiltään tai materiaaleiltaan. Olkaimeton, leveä vyö, pallohelma. Vaikka haluaisinkin oman pukuni olevan todennäköisesti taftia, hehkuu tämä nimenomainen yksilö keveyttä ja vaatimatonta glamouria.

06 Ilman ässää hihassa ei saa ikinä lähteä liikenteeseen. Mikäli kyllästyn pallohelmaideaan, voisi tämänkaltainen puku tulla myös kyseeseen. Yksinkertainen, mutta leikkaus ja helman rypytys tekee mekosta silti mielenkiintoisen. Ehkä päädyn sittenkin tähän!

Sitten morsiuspuku-unelmiin :)



07 Selaillessani eri pukuja läpi törmäsin jatkuvasti tämän hetken ilta- ja morsiuspukutrendiin - jänniin rypytyksiin. Ne näyttävät yllättävän hyviltä yksinkertaisen, tiukan yläosan kanssa, eikä lopputulos ole ollenkaan niin kermakakkumainen kun voisi luulla. Tämä puku olisi tosin vielä kauniimpi ilman tuota kaikkea blingblingiä.

08 Prinsessa sisälläni huutaa tätä mekkoa! Ehkä kuitenkin sofistikoitunut tyyli ajaa ohi, enkä tule koskaan päätymään tällaiseen. Yläosa on kiva muodoltaan, ja olis vielä parempi jälleen kerran ilman kaikkea krumeluuria.

09 Mikä on morsiuspuvun sopiva pituus? Mielestäni juuri se, missä morsian tuntee itsensä kotoisaksi. Tässä puvussa on keijukaismaisuutta. Polka dotit tuovat kivaa särmää, mutta eivät ole liian rock tai vie tyyliä arkisempaan suuntaan. Kelpaisi.



10 Päästiin täydellisten pukujen osastolle. Tämän puvun helma!! O-M-G! Hameosa näyttää tietyllä tapaa strutsin höyheniltä, mutta on rikottua tylliä. Keveä ja sopisi hyvin myös talvihäihin. Puvun yläosa ei ole mieleeni mutta helma vei kyllä sydämeni ♥

11 ...Ja toinen täydellisyys. Olkaimettomuus, leveä PINKKI vyö jossa iso rusetti, pitkä harsomainen helma jossa häivähdys pinkkiä... Mitä muuta sitä voi ihminen haluta??

12 Toisaalta en tarvitsisi kymmeniä metrejä tylliä tai edes pinkkiä väriä, jos löytäisin jostain valkoisen pitsimekon. Vartalonmyötäisen ja mieluiten vintagea. Kuvan mekon löysin ASOSilta. Hihaton versio olisi mukavampi. Lievästi houkuttelisi tämän tilaaminen varastoon, vaikkei vintagea olekaan...

Mitä sinä olit mieltä puvuista? Aiheuttiko mikään niistä ah ja oh -ääniä pääsi sisällä? Jos mikään ei kohahduttanut, minkälainen morsiuspuku tai iltapuku olisi täydellinen?

Huomautettakoon, etten itse ole lähiaikoina menossa naimisiin, mutta mekoista haaveilemista se ei estä :) Lopuksi vielä Quizillan hömppätesti kaikille tuleville morsiamille ja miksei muillekin.

Carrien kuva
Mekkojen kuvat CB's Limited, TJFormal, Morilee, Simply Dresses, Cyber Gown ja Nexteve.

Täydellinen talvipäivä by Polaroid

'Oulun läänissä on poutaa, pakkasta on viidestätoista kahteenkymmeneenviiteen astetta.'

Jälleen kerran puin marshmallow man -henkisen asun päälleni ja suuntasin salille. Herääminen viivästyi suunnitellusta noin kahdella tunnilla, mutta jaksoinpahan salilla tehdä täyden setin ja vielä vähän lajiharjoituksia. Takaisintulo oli hidasta pyörän vaihteiden jäätymisen ja väsyneiden lihasten takia. Nyt pitäisi löytää energiaa siivoamiseen, kun illalla tulee vieraita.

Mutta ennen moisia velvollisuuksia ehdin leikkiä Polaroid-kamerallani! Oikeammin kamera on siskoni omaisuutta, mutta minulla hieman lainassa... Systi sai sen lahjaksi jotakuinkin 10v sitten, silloin kun oli vielä kivikova Spice Girls -fani (sittemmin siirtynyt Children of Bodomin ja HIMin kautta kuuntelemaan mm. Alkaline Trioa... No meillä kaikilla lienee musiikillisia luurankoja kaapissa?). Kamera on nimittäin ehta Spice Cam!

Polaroid on yhdysvaltalainen valokuva-alan yritys, joka tunnetaan parhaiten ns. pikakameroistaan. Kameroihin ladataan filmipaketti, ja kuva kehittyy itse sen jälkeen kun se on otettu ja kamera on sylkenyt kuvapohjan ulos itsestään. No kaikkihan tämän tietävät. Viimeistään Poladroid-ohjelman kautta etenkin monet bloggarit ovat saaneet tuntuman 'entisaikojen' valokuvaukseen kummallisine värisävyineen ja epätarkkuuksineen. Ensimmäinen pikakamera kun tuli markkinoille jo 1948.

Valitettavasti Polaroid lopetti pikakameroiden valmistuksen vuonna 2008, ja tämän vuoden alusta loppui myös filmien valmistaminen :( Filmipaketteja toki saa ostettua vielä mm. eBaysta, mutta osa filmeistä on jo kauan aikaa sitten mennyt vanhaksi, ohittanut expiry daten. Sillä ei välttämättä ole vaikutusta, mutta joskus värit saattavat vääristyä kehitysaineen ollessa vanhentunutta. Toisaalta sillä saa kuviin vain mielenkiintoisia efektejä ;) Spice Camiin käy 600-sarjan filmi, jota tilasinkin tässä pari viikkoa sitten Jenkeistä. Tilasin neljä pakettia, joista kustakin tulee 10 kuvaa. Filmit ovat viimeistä valmistuserää, jonka expiry date on vasta elokuussa 2009. Kaksi pakettia saapui jo perille ja latasinkin tänään toisen niistä masiinaan.



Heh, miten järkevää on ottaa polaroidista polaroid? x) Tulipahan kuitenkin testattua. Kuvan (sen alkuperäisen) oikeassa laidassa näkyvä valkoinen raita on ikkunan karmi. Otin kuvan tuuletusikkunani kautta, kun totesin etten enää tarkene hipsiä ulos. Kuvasta tuli ylivalottunut, oikeasti taivas hohtaa vaaleankeltaisena ja -sinisenä. Lisäksi Poladroid muutti kuvan turhan sinisensävyiseksi. Silti, täydellinen talvipäivä.

Save the Trees with Legos?

Ennen eilistä teatterielämystä päädyin tsekkaamaan vielä viimeiset alennusmyynnit, kun aikaa kerta oli. Mukaan tarttui EsTi:Ci:n valkoinen trikoopaita, jota oli hypistellyt jo aiemmin syksyllä. Nyt se oli puoleen hintaan 6e, joten tarttui mukaan sen kummemmin sovittelematta :) Värikäs printti legoilla ja Save the Trees -tekstillä, sivuilla rypytysnyörit ja niskassa myös nyöri. Me like!


Pahoittelen surkeaa kuvaa. Ottaisin mielelläni enemmän päivän asu -tyyppisiä kuvatuksia, mikäli a) aamuisin olisi aikaa b) olisi valoa c) olisi paikka. Kämpästäni ei löydy yhden ainoaa järkevää taustaa, jota vasten voisi kuvata. Lisäksi näin talvisaikaan kun aurinko on vain muutaman tunnin päivästä horisontin yläpuolella, pitäisi kuvat ottaa ehdottomasti juurikin siihen aikaan, kun en yleensä ole kotona. Valaistus täällä on niin onneton, että siihen on turha luottaa. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Myös poikkikselle tarttui mukaan t-paita. Printti oli mielestäni hulvaton, eikä Volcomin paidalle jäänyt alennuksen jälkeen hintaa kuin vajaa parikymppiä. Kitaristiprintin lisäksi takana toisessa hihassa sekä paidan helmassa lukee valkoisella Volcom.



Tänään osasin sentäs hillitä shoppailuani, ja tyydyin ostamaan pelkkiä ruoka-aineksia. Lähdin kävelylenkille -18 asteen pakkaseen näyttäen vaahtokarkilta... Pukeutuen siis päästä varpaisiin asti vaaleanpunaiseen. Olo itseasiassa tuntuikin vaahtokarkkimaisen pehmeältä kaikkien niiden vaatekerrosten takia. Lenkin lopuksi piipahdin kaupassa ja kannoin kotiin mm. yksinkertaisen salaatin ainekset: rucolaa, kurkkua, miniluumutomaatteja ja paprika-yrtti-fetaa :)



Tilaajia blogilistan mukaan on muuten tällä hetkellä 9. Kun pyöreä luku tulee täyteen, arvon jotain pientä ja kivaa :) Itseasiassa tiedänkin jo kivan palkinnon, mutta sen arpominen vaatii vielä pienen hetken odottelun - ensin kun pitää tilata netistä jotain pientä ja sitten väkertää...

Koittakaahan pysyä lämpimänä!

Kuinka äkäpussi kesytetään

Joskus käy niin, että ihminen eksyy teatteriin. Monen, monen vuoden tauon jälkeen. Ja tällä kertaa katsomoon.

Kävin eilen katsomassa Kuinka äkäpussi kesytetään -teoksen kenraaliharjoituksia. Teatterissa käynti ei kuulu normaaliin päivä-, viikko- tai edes vuosirytmiini. Joskus olen sentäs esiintynyt näytelmissä ja musikaalissakin, mutta pokan pitäminen ei kuulu parhaimpiin puoliini. Ehkä siksi olen keskittynyt kulttuurissa ja taiteessa myös yleisön jäsenenä niihin osiin, jotka koen enemmän omikseni.

Oulun kaupunginteatterin sivuja lainaten: Kuinka äkäpussi kesytetään on vaiheikas kertomus kahden sisaren - lempeän ja äkäisen - naimakaupoista. Sulhasehdokkaiden kisailu ja juonet nujertavat lopulta ärhäkkäimmänkin pirttihirmun polvilleen. Shakespearen klassikon suosio läpi aikojen on perustunut moraaliseen ärsyttävyyteen yhdistettynä vastaanpanemattomaan viihdytykseen.

Mielipiteeni näytelmästä on kenties melko tylsä - se oli 'ihan jees'. Alku lähti liikkeelle vähän verkkaisesti (tai sitten se johtui vain omasta hitaasta lämpenemisestäni), mutta loppujen lopuksi ensimmäinen puoliaika oli parempi kuin toinen. Mielestäni teosta leimasi sama ongelma, mikä suurinta osaa mistä tahansa komedioista - puolet asioista olisi voinut jättää pois. Lopputuloksena olisi ollut paremmin keskittymiskyvyn ylläpitävä ja lähes kokoajan hauska näytelmä. Toki nytkin oli paljon kohtia joissa nauroi, tai vähintään hymyili ja hymähteli. Mutta kahteen ja puoleen tuntiin (+ väliaika) mahtui myös kohtauksia, joita ei joko a) oikein ymmärtänyt tai b) oikein jaksanut edes seurata.

Näyttelijätyö oli loistavaa. Teatteri on niin erilaista verrattuna elokuva- tai tv-näyttelemiseen, että olin lähes unohtanut miten hienoa on, kun roolit voi vetää täysin yli. Mielestäni paras asia koko hommassa oli kuitenkin puvustus. Puvut olivat hauskoja, milloin mistäkin tehtyjä. Muun muassa äkäisen sisaren hame oli tehty vanteilla pyöreäksi kohotettuun verkkoalushameeseen kiinnitetyistä tamponeista (oletan, että ne olivat niitä). Isän viitta näytti olevan kahdesta vanhasta täkistä tehty. Petruccion nahkatakkiviritelmä oli jotain niin karmaisevaa, että ihmettelen onko moisia vaatekappaleita olemassakaan. Mutta teattereiden varastot ovatkin melkoisia aarreaittoja. Puvustuksen näytelmään on suunnitellut Pirjo Valinen.

Jos pidät komedioista, käy ehdottomasti vilkaisemassa tämä! Koska en itse ole järin suuri komedioiden ystävä, tämä ehkä meni minulta vähän turhan paljon ohi nauramismielessä. Muun muassa takanani istui henkilö, joka tuntui hekottavan lähes kokoajan. Toisaalta eihän kaikki huumori voikaan koskettaa jokaista. Oli kuitenkin piristävää käydä pitkästä aikaa teatterissa, tehdä jotakin erilaista.
(Ja mainittakoon, että Oulun kaupunginteatterin sisätilat - vaikka ulkomuotoa kuinka parjattaisiinkin - miellyttävät silmääni.)

Minkälaisia kokemuksia sinulla on teatterista?

Myöhemmin tänään luvassa jonkinnäköinen hömppäpostaus koskien ainakin vaatteita :)

Changeling

Kävin eilen ystäväni kanssa katsomassa elokuvan Changeling - vaihdokas. Leffa sijoittuu 1920- ja 30-lukujen vaihteen Los Angelesiin ja sen lähiössä elävään yksinhuoltajaäitiin Christine Collinsiin (Angelina Jolie), jonka poika katoaa mystisesti. Pimeää pelkäävä poika ei palaa kotiin seuraavana aamunakaan, ja siitä alkaa äidin pitkä matka poikansa löytämiseksi. Läpi korruptoituneiden poliisien sankan rivin, väärien henkilöllisyyksien ja useiden vastoinkäymisten alkaa matka käydä jo varsin epätoivoiseksi. Korvaamatonta apua Christine saa pastori Gustav Brieglebiltä (John Malcovich). Enempää en juonesta kerrokaan, koitan välttyä spoilaamasta ketään. Leffan on ohjannut konkari Clint Eastwood.

Tiesin elokuvasta ainoastaan sen, että joku poika katoaa, ja sen mitä elokuvan nimi antaa ymmärtää. En siis osannut odottaa mitään. Kuitenkaan en osannut kuvitella turbohuuli Angelina Jolieta kolmekymmentäluvun työväenluokan yksinhuoltajaäitinä ihan heti. Vaan turhaa oli jälleen kerran sekin pelko - Angelina on ammattilainen työssään ja veti roolin uskottavammin, kuin kukaan muu siihen todennäköisesti olisi pystynyt. Tosin loistavan Girl, Interrupted -rainan Lisa Rowen roolin nähneenä en ymmärrä miksi edes epäilin asiaa :)

Kuten suurin osa mieleenpainuvista elokuvista, oli tämäkin tunteisiin vetoava, yhtäaikaa sekä kamala että ihana. Vaikka en kannata väkivaltaa, olisi välillä tehnyt mieli motata kunnolla muutamia tyyppejä, tai vähintäänkin huutaa kurkku suorana! Käsittämättömiä ihmisiä sitä onkaan maa päällään kantanut. Niin, nimenomaan, elokuva kun perustuu tositapahtumiin. Se teki joistain asioista entistä kauheampia, ja myös hankalampia käsittää. Että tämä kaikki on tapahtunut joskus...

Jos et ole lajia, joka pystyy pitämään hermonsa kasassa ainoastaan komedioita katsellen, suosittelen Changelingia lämpimästi :) Varsin pitkänä lajinsa (draama) edustajana kaksi-ja-puoli-tuntinen piti otteessaan kokoajan. Saa nähä, irtoaako tästä pääosan esittäjälle tai ohjaajalle vielä eräs kultainen patsas nimeltään Oscar. Ehdokkaat saamme tietää kuluvan kuun 22. päivä.

Nyt voikin taas keskittyä maanantai-illan uuteen tv-putkeen - Helppoon Elämään, Lifeen ja The Fringeen. Aika näyttää, miten pitkään kyseiset sarjat pysyvät pinnalla ja jaksavat kiinnostaa. Vielä ne siinä onnistuvat, samallahan voi neuloa myssyä valmiiksi :)

Shirley Manson

Tyyli-idoleitani miettiessä mieleen ei tullu ketään. En mukaile tyylissäni ketään 'julkkista', ainakaan tietoisesti. Ehkä teinivuosina idoleita oli enemmän myös pukeutumismielessä. Silloin muinaisella 1990-luvulla ja etenkin sen lopulla, tyyli-idoleitani olivat kaksi lempinaisvokalistia. No Doubtin aikainen Gwen Stefani sekä Garbagen Shirley Manson. Ehkä etenkin ensimmäistä voisi pitää jonkinnäköisenä tyyli-idolina nykyäänkin, ehkä molempia. Mutta enemmän se tyylin ihannoiminen oli kokonaisvaltaista, lauluäänestä pukeutumiseen asti.


Nyt esittelen teille toisen näistä ihastuttavista daameista, Shirley Mansonin :)


Shirley Manson on skottilainen muusikko, ja nyttemmin myös näyttelijä. Pienenä häntä kiusattiin mm. punaisen tukkansa ja suurien, sammakkomaisten (ei minun termini) silmiensä vuoksi. Minusta tämä on käsittämätöntä - Shirleyn silmät ovat mielettömät! Mutta lapsille mikä tahansa erilaisuus riittää kiusaamiseen. Kiusaaminen oli paitsi henkistä, myös fyysistä.

Ennen Garbagea Shirley toimi kaupassa myyjänä ja toimi myös erilaisissa bändeissä. Goobye Mr. MacKenzie levytti 1980-luvulla ja Angelfish 1990-luvun alussa. Angelfishin yhden hitin ansiosta Butch Vig kiinnostui Shirleyn äänestä, ja siitä alkoi Garbagen tarina.

Vaikka Shirley oli Garbagen keulakuva, oli hän myös vahvasti mukana itse musiikin teossa. Se vaan jätettiin turhan usein huomioimatta. Upean lauluäänen lisäksi Shirleyta pidettiin heti alusta alkaen style iconina. Hänen rohkea oma tyylinsä, vaikkakin senaikaisen grunge-tyylin kaltainen, oli kuitenkin muista poikkeava ja täysin hänen omansa.


Shirleyn tavaramerkkejä alusta asti ovat olleet punaiset hiukset, punaiset huulet ja mustat silmät. Tässä kuvassa vielä ihastuttava ysärilook ;)


Garbagen toisen levyn aikaan Shirley näytti tältä. Elettiin vuotta 1998.


Tiukkistyyliä 1990-luvun lopulta/2000-luvun alusta.


Kuka muka väitti, ettei kirkkaanpunainen huulipuna sovi mustan silmämeikin kanssa??


2000-luvulla edetessä Shirley muuttui lyhyttukkaiseksi ja vaaleammaksi.


Garbage hajosi vuonna 2003 väliaikaisesti, ja palasi parin vuoden päästä takaisin musiikkimarkkinoille. Täysblondi tukkalaite taitaa ajoittua circa vuoteen 2005. Henkilökohtaisesti tämä tyyli on minusta kamala. Ei sovi Shirleylle ollenkaan, mutta kaikkea on (ilmeisesti) kokeiltava.


Sitten uutta Shirleyta! Ei uskoisi että tämä nainen on 42-vuotias :)


Tämä kuva on yksi lemppareistani ♥ Huomaa, että Shirley on toiminut myös Calvin Kleinin mallina :) Kuvauksellisuus tulee luonnostaan.

Tällä hetkellä Garbage on tauolla. Kokoelma julkaistiin vuonna 2007, ja tulevaisuudesta ei ole tietoa. Shirleyn huhutaan tekevän sooloalbumia, ja hän on myös saanut roolin Terminator: The Sarah Connor Chronicles -sarjasta. Hän on uransa varrella panostanut myös hyväntekeväisyyteen ja mainostanut mm. M.A.C. AIDS Fundin, Waverley Caren (HIV) ja PETAn kasvoina.

Vaikka Shirley Mansonin tyyli ei muutamia poikkeuksia lukuunottamatta sopisi minulle itselleni lainkaan, voi sieltä - kuten muodista yleensäkin - poimia pieniä asioita. Vääntää ja kääntää ja muokata niistä itselle sopivia. Siitä huolimatta ihailen kyseistä naista suunnattomasti :)

Kuka on sinun tyyli-idolisi? Onko Garbage/Shirley Manson tuttu?

Loppuun vielä pakko laittaa Garbagen Only happy when it rains -video. Tätä tuli luukutettua teininä paljon, ja haaveiltua Shirleyn ihanaisesta kirkkaansinisestä (senaikainen lempiväri) kotelomekosta :)



Kohta tulee superkiire leffaan kun jumituin tähän, siitä raporttia/arvostelua huomenna! Ciao!

Miss Blythe

Pieni vaaleanpunainen tyttö saapui tänään kotiin!

Jollekulle voi olla epäselvää, että olen keräilijäluonne. Laukut, levyt, korut, tarrat, lelut, astiat, kynttilät - you name it. Koko elämäni ajan olen keräillyt jotain. Se näkyy valitettavasti myös asunnossani. Käsittämätön määrä kaikennäköistä tavaraa on kertynyt, ja useiden siivousoperaatioiden jälkeenkään se ei tunnu vähentyvän millään. Ja kaikki tämä tavarahan on toki tarpeellista.

Tämän hetken levyistä ja muista käyttöesineistä poikkeavat keräilykohteet lienevät My Little Pony -lelut, ne ihanat pastellinväriset otukset 1980-luvulta ja 90-luvun alusta. Juuri ne, joilla itse tuli leikittyä monet leikit. Kokoelmani taitaa olla balttiarallaa 260, mutta ei ole kasvanut suuntaan jos toiseen pariin vuoteen. Tästä lähtien kun pink ego boxissa puhutaan keräilystä, tarkoittaa se todennäköisimmin kuitenkin Blythe-nukkeja. Alunperin 1970-luvulla tuotannossa ollut kummallisen näköinen tyttö on nyt uudelleen tuotannossa ja himoittu keräilykohde.

Itselläni on tällä hetkellä vain kaksi pienikokoista nukkea. Oikeat, isot Blythet ovat noin 30-senttisiä ja maksavat sadasta dollarista ylöspäin. Turha kai sanoa ettei ainakaan tällä hetkellä ihan moiseen ole varaa. Sen sijaan petite-versioita (n. 12 cm) saa parillakympillä. Vaaleanpunapäinen yksilö saapui eilen kotiin Portugalista, tummatukkainen yksilö odottaa hiuksia laitettavan päähänsä. Koska olen customoinut jonkun verran My Little Poneja esim. ystäville lahjoiksi, päätin customoida yhdestä Blythestäkin mieleiseni. Projektit vain tuppaavat usein hieman kestämään...

Blytheillä tavoitan kaksi pientä haavettani: ensinnäkin, olen aina pitänyt miniatyyreista ja tietyllä tapaa sietääkin, kun pienoismalleja on opiskeluaikana tullut tehtyä ;) Näinpä saan pikku-blytheilla nukkekotihaaveeni toteutettua! Tämä projekti on tietysti hyvin vahvasti vielä työn alla. Onneksi kuitenkin lähes kaikki lelut on lapsuudesta tullut säilytettyä, joten kaappien kätköistä on löytynyt yhtä jos toistakin vinhaa.

Toiseksi, tarkoituksenani on kehittyä valokuvaajana nukkejen kautta. Netti on pullollaan mieletöntä valokuvataidetta Blythe mallinaan. Barbeihin verrattuna Blythe on luonnottoman näköinen, vähän liiankin söpö, ja sopii mielestäni valokuvauksen kohteeksi siis täydellisesti. Hienoja valokuvia on löydettävissä esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.

Mikä oli sinun lempinukkesi tai muu lelusi pienenä? Tai mihin leluihin törmäät paljon kenties nykypäivänä?

P.S. Söpöstä puheenollen - fffridalla on käynnissä arvonta, jonka palkinto ainakin omasta mielestäni on huippu!! Arpaonni ei kyllä normaalisti suosi minua, mutta jospa kerrankin kävisi tuuri :)

Alphabets of my life

Haasteet on tarkoitettu toteutettaviksi :)

Elämäni Aakkoset

A = Amnesty International. Maailmassa on liikaa epäkohtia, pyrin auttamaan edes joidenkin niistä oikaisemisessa.

B = Blythe. Ihana, isopäinen, isosilmäinen nukke.

C = Cheerdance. Itselle tärkeä harrastus ja urheilumuoto.

D = Dr. Pepper. Sitä joko vihaa tai rakastaa - minä rakastan!

E = Ekoilu. Pyrin edes jossain määrin ekologisempaan elämään, esim. kierrättämällä.

F = Fruits. Pidän japanilaisten nuorten pukeutumisesta, se on niin vailla rajoitteita. Molemmat Fruits-kirjat löytyy hyllystä.

G = Garbage. Naislaulajat vievät harvoin sydämeni, mutta Shirley Manson onnistui siinä jo vuosia, vuosia sitten. Fiittaa myös bannerissani :)

H = Harry Potter. Onko joku joskus väittänyt näitä lastenkirjoiksi? Aivan mahtavia. Nimim. Proud to be Slytherin.

I = Indie. En tiedä voiko tätä oikeastaan sanoa musiikkigenreksi, mutta jos se sellaiseksi luokitellaan, niin on yksi lemppareistani.

J = Juokseminen. Pitäisi aloittaa taas.. Olen on-off-juoksija, joka kyllästyi koko hommaan puolimaratonin jälkeen vuonna 2006, ja koittaa joka vuosi aloittaa sen uudestaan.

K = Kynttilät. Pidän paljon erituoksuisista kynttilöistä, ja poltan niitä läpi vuoden.

L = Lontoo. Yksi lempikaupungeistani maailmassa ♥

M = Musiikki!! Intohimo, ei voisi olla ilman.

N = Napsu. Semmoinen yksi nappisilmä ♥

O = OZ. Maximum-security prison. Yksi maailman hienoimmista (ja kenties raaimmista) tv-sarjoista.

P = Placebo. Yksi elämäni tärkeimmistä bändeistä, nähty livenä kaksi kertaa.

Q = Quesadillot. Kun muut fajitas-ainekset on syöty, tee näin: sivele tortillapohjan päälle salsaa ja ripottele päälle juustoraastetta. Pidä uunissa niin että juusto sulaa ja nauti.

R = Roxy. Quiksilverin naisten mallisto, monet vaatteet eivät sovi mulle, ja käytän lähinnä ehkä muuta kuin surffi-skeitti-snoukka-vaatteita, mutta joku fiksaatio tähän merkkiin mulla on.

S = Suklaa. En yksinkertaisesti voisi olla ilman! Tämän hetken lemppari lienee Fazerin lontooraesuklaa. Myös Fazerin sesonkituote piparisuklaa vei pisteet kotiin. Ja Maraboun Daim ja Digestive. Ja valkosuklaa. Ja..

T = Taiteet. Harrastuksena ja kiinnostuksen kohteena. Taiteeksi luen lähes kaiken, itselle ehkä tärkeimpiä musiikki, maalaus ja valokuvaus. Ja kaikenlainen askartelu.

U = Ujous. Olen pohjimmiltani ujo, vaikka aina sitä ei uskoisi.

V = Velvet Goldmine. Yksi parhaista leffoista ever!

W = Wilson, Steve. Nerokas mies. Vaikuttaa mm. Porcupine Treessa, No-Manissa sekä omalla nimellään.

X = Xylitol. Hampaita alkaa suoraan sanoen särkeä jos en saa purkkaa ruuan jälkeen! Happohyökkäykset kuriin!

Y = Ystävät. Kiitos teille! ♥

Z = Zorba the Hutt. Jabba the Huttin isä (Star Wars, you know). Joo okei en oikeasti keksinyt tähän mitään :D

Å = Åbo. Mukava kaupunki, kiinnostava keskiaikainen historia, Ruisrock, ystäviä.

Ä = Äiti. Asuu 530 km päässä ja osaa olla rasittava, mut äiti on aina äiti.

Ö = Ökkömönkiäinen. Sana jota käytän lähes kaikista kissaa pienemmistä eläimistä.



Haasteen nakkaan seuraaville: Norppa, hyppysellinen, Sari, Bea, Nekku ja Jouhannes (voitte tehdä vaikka asuntonne aakkoset ;)

JB

Pirulainen. Kun koko viikon olin ajatellut tehdä postauksen Joe Blascosta, Bea ehti ensin! Vaan eipä anneta sen haitata ;)


Syy aiheeseen oli se, että Blascon meikkivoiteeni veteli viimeisiään. Kuin tilauksesta kyseinen tuote on tässä kuussa Stockmannin kanta-asiakasalessa. Jippii! Kävin siis tänään hakemassa uuden rasian. 39 euroa kyseisen tasoisesta meikkivoiteesta ei ole paljon. Etenkin kun tuote on järjettömän riittoisaa, edellinen rasia on kestänyt mulle jonkun neljä vuotta... En ole pysynyt perillä laskuissa. Tosin itse käytän sitä vain talvisin. Sävy on alabaster, joka taitaa olla kaikista vaalein sarjassa. Kesällä päivettyneelle hipiälle se on aivan liian vaalea, ja kesällä on muutenkin mukavampi käyttää ohuempaa meikkikerrosta.

Blascon meikkivoiteesta on kyllä laatuimagostaan huolimatta monia eri mielipiteitä. Joidenkin mielestä se on liian rasvainen, joiden mielestä kuivattaa. Parisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että se kuivattaa myös minun ihoani. Tällä hetkellä mielipiteeni on kuitenkin toinen, uskoen Stockmannin konsulttia - paksu meikkivoide on sikäli parempi kuivalle iholle, että se pitää kosteuden paremmin ihon sisällä ja estää sitä haihtumasta. Toki tämä vaatii hyvän ja tarpeeksi riittoisan kosteusvoiteen meikin alle. Itselläkin kuivuusongelma hävisi, kun tajusin vaihtaa parempaan kosteusvoiteeseen :)

Joe Blascon meikkivoiteen lisäksi vakipaikan elämässäni on saanut saman sarjan peitevoide, joka taitaa kulkea virallisesti neutralisoija-nimikkeellä. Itselläni on Red Neutralizer 1. Käytän neutralisoijaa tummiin silmänalusiin, punaisiin nenänpieliin (kroonisen nuhan takia niistän kokoajan ja nenänpielet punertuu) sekä, onneksi aika harvoin, näppyihin. Silmänalusiin olen kokeillut monia eri valokyniäkin, mutta todennut niiden käytön suhteessa lopputulokseen hivenen hankalaksi. Toki neutralisoijankin kanssa täytyy olla tarkka, ettei siitä tule paksua pakkelikerrosta silmien alle. Parhaan ja ohuimman (mutta peittävän) lopputuloksen saa siveltimellä. Meikkivoiteen levittämiseen käytän luonnonkumista valmistettua sientä.

Kesäisin kun en käytä Blascon meikkivoidetta, käytän Kanebon meikkipuuteria, sävyttävää päivävoidetta tai muita kevyitä meikkivoiteita riippuen tilanteesta. Arkikäytössä saatan puuteroida Kanebolla vain kasvojen kiiltävän t-alueen, ja kuivemmat posket sivellä sävyttävällä päivävoiteella :) Muita lempimeikkejäni joita en vaihtaisi pois, on mm. Kanebo Silk Performance 38*C -mascara. Tainnut olla käytössäni jo kohta 10 vuotta, oho! Luomiväreistä parhaita ovat M.A.C.in ja Make Up Storen runsaspigmenttiset luomivärinapit. Niitä tulee kuitenkin käytettyä lähinnä iltamenoissa. Muissa tuotteissa en ole niin merkkiuskollinen, toisinsanoen en ole löytänyt Sitä Täydellistä joka sopisi juuri minulle. Meikkilaukkuani penkoessa huomaa kuitenkin, että suosin monesti Lumenea tai The Body Shopia.


^ Muutamia lempimeikkejä. Lumenen aurinkopuuteri ja BS'n poskipuna ovat myös ahkerassa käytössä, ja jäivät niiden eriävän sijainnin vuoksi pois kameran linssin ulottuvilta.

Jos tuntuu ettei ole rahaa kalliisiin meikkituotteisiin, kannattaa a) katsella tarjouksia (esim. Kanebon ripsiväri ja Blascon tuotteet ovat usein tarjouksessa) ja b) seurata jälleen yhtä vanhaa viisautta - köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa! Markettimeikkejä kalliimpi tuote on yleensä laadukas ja riittoisa, ja maksaa itsensä takaisin. Poikkeuksethan vahvistavat säännön - halvalla voi saada hyvää ja toisaalta kallis merkkimeikki ei aina sovi itselle.

Mikä on suhteesi kalliimpien merkkien meikkeihin? Onko Blasco tuttu?

Agnetha nakkasi haasteella, ja koitan paneutua siihen huomenna! Eilinen 14,5-tuntinen työpäivä vaati veronsa siinä määrin, että ylimääräinen koneella oleilu ei tällä hetkellä houkuttele. Mitä luultavimmin löydän silti itseni tästä istumasta vielä parinkin tunnin päästä...

Run, Forrest, run!

Niin. Se on taas alkanut. Salit ja jumpat on täynnä uuden vuoden lupauksia tehnyttä kansaa. Urheillessa ei enää itse mahdu sekaan. Uusien lajien löytäminen tai vanhoihin palaaminen on jostain syystä ihmisille helpompaa aina kaksi kertaa vuodessa - alkusyksystä ja alkuvuodesta. Itse urheilen läpi vuoden, ja kyseiset ajankohdat käyvät hitusen hermoille ajoittain. Onneksi minulla on vain yksi urheiluharrastus jossa ihmismassoja näkyy, kuntosaleilu. Muut hoituvat joko yksin tai joukkueen kanssa.



Kun ne lupaukset on sitten tehty, entäs niissä pitäytyminen? Vanha sääntö 'ei makeaa mahan täydeltä' pätee lehtien mukaan urheilussakin täysin. Kun aloittaa maltillisesti, ei kyllästy heti. Itse sain koululiikunnasta aikoinaan suuret traumat, ja kesti monta vuotta ennenkun tajusin oman hyvinvointini takia aloittaa oikeasti urheilla. Sittemmin olen kasvanut siihen kiinni, enkä enää osaisi olla ilman. Urheilu on parasta sellaista terapiaa, johon pystyy ilman kenenkään apua.



Itsellä yksi parhaista motivointikeinoista on uudet urheiluvaatteet! Niitä saa sitäpaitsi ostaa hyvällä omatunnolla, koska menevät vain hyvään tarkoitukseen (näin ainakin koitan asiaa itselleni selittää...) ;) Viime viikolla tuli myös Henkkamaukan ja Elloksen kesäkuvastot, mitä helkkaria, hyvä kun talvi on edes alkanut! Niissä oli kuitenkin monia söpöjä urheiluun sopivia vaatteita. Normaalisti pyrin laadukkuuteen treenivaatteissa, sillä vaatteet kokevat kovia ja laatu kestää paremmin kuin H&M'n halpistopit. Laatu kuitenkin maksaa, eikä opiskelijalla ole aina varaa. Vaan kun olet kerran siirtynyt vanhoista virttyneistä t-paidoista laadukkaseen keinomateriaalista valmistettuun, tekniseen urheiluvaatteeseen, et halua enää palata takaisin! Aina ei tarvitse kuitenkaan olla niin nipo, vaan voi hankkia myös huokempaa...


Kuten huomaatte, etsiskelin Elloksen ja H&M'n sivuilta erilaisia kivoja treenivaatteita ja ripottelin niitä tähän mukaan :) Parhaat viimeisenä...



Vaikka rakastankin polaroid-valokuvia ja siten myös Poladroid-ohjelmaa, ei se ehkä ole kätevin tällaisessa esittelyssä. Ottakaahan siis huomioon, että tuotteiden värit voivat olla hivenen vääristyneitä :)