Beauty daily

Arkipäivän kosmetiikkakatsaus.

bareMinerals SPF15 Original Foundation

bareMinerals Multi-tasking Summer Bisque SPF20

Clinique Lash Power Mascara

Clinique Cream Shaper For Eyes

Anastasia Dipbrow Pomade

YSL Touche Éclat Highlighter

NARS Bronzing Powder

MAC Extra Dimension Blush

My day-to-day cosmetics.

Fixation

Fiksaatio, mikä se on?




Fixation - what are you talking about?

Grey goes Black

...And June stays red.



Kiharat tällä kertaa tehdyt, eivät omat, jos joku ei pörröttömyydestä hoksannut. Seuraava toive: kasva, otsis, kasva!

My diet consists of glitter

Puolitoista viikkoa, niin olen Lontoossa pomppimassa Manic Street Preachersin tahtiin ♥ En ole ehtinyt suoda juurikaan ajatuksia koko reissulle ja keikkavaatetuskin on päättämättä - Manicsia kun ei voi mennä katsomaan pukeutumatta jotenkin aiheeseen! Seilorikauluksiin, vanhaan kapiaisen takkiin, väriin tai glitteriin tai kaikkiin niistä. Eräänä väsyneenä perjantai-iltana väsäsin viiden minuutin koemeikin keikkaa varten kahdella eri värillä. Aikaa kulutin ihan minimin verran, joten huolellisuus oli toissijaista ja värin päättäminen pääasia. Toinen luomi on siis musta ja toinen sininen, joskin mustakin näyttää varsin sinertävältä (viimeinen kuva). Syksyiset kuvausolosuhteet my ass.

Lopputulos: täytynee testata vielä kovempi musta meikki niin, että häivytys on minimaalista, ja glitterin määrä vieläkin överimpää. Sinisestä pidän enemmän (se clashaa nätisti punaisen tukan kanssa), mutta Manics-meininkeihin taidan päätyä mustaan, sillä se sopii paremmin punaisen huulipunan kanssa. Sen sijaan tämänpäiväinen Patrick Wolfin Tavastian keikka taitaa huutaa sinistä kimallusta!

Luomivärit Grimas/Inglot/MAC, glitter Grimas. 

p.s. Kimaltavaa Itsenäisyyspäivää! ;)

Just a little over a week and I'll be jumping up and down while Manic Street Preachers play their greatest hits ♥ There's no way I could go to that gig without dressing up a bit - into a sailor outfit, old army jacket, lots of colours or glitter, or all of the above. One tired Friday evening I decided to do an eye make-up test for the occasion. My other eye is made with black and the other with blue eye shadow and they both took like five minutes to make - so no accusations of being sloppy, please. ;) I made them only to decide the colour.

I'll probably go with the black make-up (or even blacker than in the picture), 'cause it suits better with red lipstick than the blue one. But I think tonight's Patrick Wolf gig at Tavastia just screams blue glitter!

I used Grimas, Inglot and MAC eye shadows and Grimas glitter.

Just cheap tarnished glitter

Hejssan! Stokiksesta on palattu. Menolento peruttiin (pääsin silti perille), PJ oli upeus, Ryan Goslingin kaksoisolentoa tuli niin ikään ehkä vähän kuolattua, samoin syötyä paljon hyvää ruokaa niin kotosalla kuin ulkonakin ja käveltyä öisellä Söderillä. Lisää kuvien kera myöhemmin, nyt ensin muutama kisakuva parin viikon takaa.

Meikki Inglotin luomiväreillä, ripset en-muista-mistä. Glitteriä en itse luomiin laittanut, joten sen epätasaisesta jakautumisesta ette voi minua syyttää. ;)

I'm back from a great weekend in Stockholm. :) Pictures later, here are a few shots from a cheer/dance competition a couple of weeks ago.

The End has no End

Kun on ollut sosiaalista tapahtumaa, on jaksanut vähän pukeutuakin. Päivänasupläjäys!

Teatterissa. Valkoisesta ja vihreästä saa aina aikaan raikkaan kokonaisuuden, tuumaan ma! Pitsimekko Yumi/Asos, kengät Clarks, rannekoru Secco.

gTiella. Jotenkin aina välissä unohdan miten paljon tykkään tästä Onlyn 16 euroa maksaneesta pussimekosta. Hyvin on siinä saanut rahansa takaisin. Vyö Pieces, kengät Converse, rannekoru Nykistä. Meikki onnistui tuona päivänä myös, siksi pärstäkuva.

Jumitusta. Valkoinen toppi raikastaa minkä tahansa arkisen kokonaisuuden, kuten New Yorkista hankitut farkut (DKNY), sortsit (DKNY) ja ruutupaidan (Converse). Näissä on jumitettu keikkoja, piknikkejä, työpäiviä. Näemmä jumitan samoissa kengissäkin kokoajan.

Piknikillä. Vasemmanpuolimmaisessa bloggareiden kanssa, oikeanpuolimmaisessa vanhojen kirjekavereiden ja swappareiden kanssa. Kukkamekko Topshop, musta riekalemekko Gina Tricot. Vyö Pieces, kengät Clarks.

IAMX. Ravin kanssa meiningeissä. En ole tänä vuonna enää jaksanut välittää noista möhkälereisistäni, vaan näyttäytynyt ihmisten ilmoilla lyhyissäkin shortseissa. Jos jotakuta häiritsee, voivoi! Paita DIY, shortsit Robin Hood (tässä vaiheessa saa nauraa), kengät Converse. Sain myös aurinkoisen meikin onnistumaan, vaikka minun kärsivällisyydelläni tämä sutaistiin alle 10 minuutissa, minkä myös huomaa häivytysjäljestä :)

Hiuksillekin tapahtui tuossa yhdessä välissä jotain. Vedettiin tyveä vähän tummemmaksi liukuväriefektillä, tuli ikään kuin poltetun sävyinen. Aluksi sävy tuntui aivan liian tummalta ja punaiselta, mutta nopeastihan tuo on taas haalistunut. Tyven tummus on samaa astetta kuin oma värini, mutta punaisempi. Ja edelleen kuvat saavat tukan hehkumaan voimakkaampana kuin luonnossa!

En ajatellut tätä kommentoida, mutta nyt on ihan pakko - sille anonyymille, joka ihmetteli hiusteni huonoa kuntoa: lienet eri mieltä näistä suoristetuista kutreista? :D Niin se vain on, ettei luonnonkiharasta kovin helpolla saa mainosten kiiltelevää pehkoa, vaan tyytyminen on Röllin osaan :)


I haven't posted any outfits for a while. So here's a bunch! When summer comes I always want to wear colours, dressing up in black seems odd. Although I do love the black dress in collage number two. I've been wearing dresses to social activities like picnics and the theatre and sticking to shorts and jeans for gigs and work. My hair also got slightly darker at the hairdresser's a couple of weeks ago. At first it felt too red, but then again red always fades way too quickly!

Product of 1962

Rakastan teemajuhlia. Ra-kas-tan. Ideoita löytyy yleensä helposti, kunhan vähän pään sopukoita kaivelee, ja haluaisinkin panostaa teeman mukaiseen ulkonäköön huolella. Mutta jostain syystä silti aina varsinaista asua alkaa miettiä hiukkasen viime tingassa. Onneksi suurin osa vaatteista ja asusteista löytyy yleensä valmiiksi omasta kaapista, eivätkä bileet siis syö naista rahallisesti. Mutta nämä tekijät tuottavat yleensä teemaansa nähden sekasikiön, joka on napannut vaikutteita sieltä täältä, mutta joka ei edusta yhtäkään esikuvaa täydellisesti.

Otetaanpa esimerkiksi perjantaiset ihanan Nooruskan ja hänen ystävänsä syntymäpäiväbailut. Teemana oli 62, käsitti sen sitten miten tahansa. No, minähän käsitin helpoimmalla mahdollisella tavalla eli vuosilukuna. Arvonta 1960-luvun koulutytön (kauluspaita, skraga, punaruudullinen vekkihame, nirunarukengät, nahkainen olkalaukku), sihteerikön (kauluspaita, musta tulppaanihame, 60-luvun silmälasit) ja modin välillä päätyi viimeisen voittoon siitäkin huolimatta, että tajusin antaneeni parhaiten teemaan sopivan neulemekon juuri pois, ärrpurr. No, ei kait siinä, löytyihän minulta aito 60-luvun mymmelimekko (napit lisätty jälkikäteen), joka kelpasi loistavasti. Vaikka se ei juuri kenenkään vartaloa mallillaan imartele. Siksi päädyin lopulta kuromaan itselleni kuvitteellisen vyötärön leveällä vyöllä - A-linjainen mekko näyttää ihan hyvältä kyllä edestäpäin katsottuna, mutta sivuprofiili on muodoton säkki.

Tein ensimmäistä kertaa meikin ja hiukset 1960-luvun henkeen, ja vaikka itse sanoinkin, onnistuin mielestäni ihan hyvin. Etenkin, kun molemmat hoituivat tunnin sisään. Koska en tähän hätään saanut kuontalostani mod-henkistä, graafista polkkaa, päädyin tukan kanssa Brigitte Bardot -tyyliseen puolittaiseen beehiveen. Olen oikeasti surkea hiusten kanssa, joten ylipäätään tupeeraaminen oli aikamoinen suoritus :D Meikki on aika perus kuuskytlukulaista, vaaleat, lähes elottomat huulet ja tummat, raskaat silmät (todellisuudessa meikatummat, kuin miltä kuvissa näyttää).  Tekoripset olisivat olleet piste i'n päälle mutta totesin, etten vaan jaksa. Sen verran tuli vedettyä omatkin ripset överiksi.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuus taisi vilahtaa enemmän 60-luvun lopun tai jopa 70-luvun puolelle kuin oli tarkoitus, eiväthän moditkaan varsinaisesti olleet pinnalla ennen kuin 1964. Mutta väliäkö hällä, pukeutuminen itsessään on kivaa, ja mikäpä sen parempi syy kuin juhlat kivojen ihmisten seurassa :)

Mekko, laukku, villatakki ja kaulahuivi second hand, vyö Pieces, rannekoru Secco, toppatakki Fjällräven. Vagabondin kengät kuvausrekvisiittaa, järkevänä tyttönä vaihdoin ulos mennessä saapikkaat.


p.s. Totesin, että ottamani juhlakuvat eivät ehkä olekaan niin julkaisukelpoisia kuin ajattelin, enkä niitä tänne jaksa laittaa. Tunnelmia siis enemmän Nooruskan tontilla.
p.p.s. Oli sitten pakko sählätä ja tehdä yksi gif, buah.

Ihmeaineita

Ihmeaineita, onko niitä? Jotkut väittävät, että on. Toisen ihmeaine voi kuitenkin olla toisen kaatopaikkajäte, ihmiset kun tunnetusti ovat yksilöitä ja jokaisella ainekset toimivat hieman eri tavalla. Tähän väliin siis hieman tyttöjuttuja, kun seuraavat allekirjoittaneen talven pelastaneet purkit ja putelit ansaitsevat hivenen ruutuaikaa.

Kynnet

Kynteni kasvavat kohisten, mutta liuskoittuvat helposti ja ovat siten entistä hauraammat. Olen kokeillut Trindin ja muiden valmistajien erilaisia vahvistavia ja/tai hoitavia kynsilakkoja sekä napsinut hivenaineita purkista, mutta millään ei tunnu olevan vaikutusta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kynsieni kärjistä on 50-100% ollut kokoajan vailla päällimmäistä kerrosta, lukuun ottamatta yhtä parin vuoden jaksoa, jolloin kynnet voivat harvinaisen hyvin (ruokavaliotani en tuolloin muuttanut joten en tiedä mistä oli kyse). Tykkään värikkäistä lakoista, mutta en pitkistä kynsistä, joilla ei voi käytännössä tehdä yhtään mitään, tai hillittömästä kynsikoristelusta. Silti hauraat kynnet ovat haaste jokapäiväisessä elämässä, kun ei voi kuvitellakaan käyttävänsä kynsiään apuna vaikkapa purkkien aukaisussa. Pahimpia vihollisia ovat avaimenperien avainlenkit.

Apteekin hyllyltä on vihdoin tainnut löytyä vastaus ongelmiin: ACOn Nail Strengthener. Hajutonta nestettä levitetään kuten lakkaa, mutta se imeytyy kynsiin vahvistaen niitä. Parin viikon päivittäisen käytön jälkeen eron huomaa selvästi! Aine ei kasvata liuskoittunutta kynsikerrosta ja jätä sinne ilmaa alle, kuten yleensä käy, jolloin kerros repeää uudelleen irti, vaan ikään kuin sulauttaa liuskoittuneen reunan alempaan kynteen kovettaen samalla hela hoidon. Päälle voi laittaa normaalia kynsilakkaa niin halutessaan. Tykkään! Kovettumisen jälkeen kynnet tosin ovat alttiimmat murtumiselle, joten lohkeilun estämiseksi täytyy muistaa myös kosteuttaa hyvin. Tämä ei ole itselleni ongelma, olenhan käsirasva-addikti.

Hiukset

Kynsien ohella toinen murheenkryyni ovat hiukset. Jep, niitä on paljon ja ne ovat muokattavissa aika moneen suuntaan, mutta kihara hius tarvitsee niin älyttömän paljon kosteutta, ettei minulla ole sitä tarjota. Seurauksena kuivat kutrit ja haaroittuneet latvat. Avuksi on saapunut Davinesin Mellow split ends repairing sealing serum, joka tekee latvoista pehmeät. Tuotteessa on silikonia, mutta se ei silti ole mikään pika-apu, vaan tuloksia saadaan pidemmällä aikavälillä. Olen myös ottanut tavaksi 5-30 minuuttia ennen pään pesua levittää hiuspituuksiin joko siskon tekemää Hair Puddingia (sisältö tuntematon mutta luonnonmukainen) tai järempää asetta tarvittaessa kookosöljyä. Molempien öljyt auttavat hiusta pitämään kosteuden sisällään ja samalla suojaavat tukkaa sampoon kuivattavalta vaikutukselta. Tavoitteena on, että saisin olla leikkaamatta hiuksiani kesään asti…

Ja kun itse hiukset ovat kuivat, on sitä päänahkakin. Olen tarkka sen kanssa millaisia sampoita käytän, mutta esimerkiksi avocadonaamio voisi silti olla kokeilemisen arvoinen. Vaikka eipä sillä, ihmiset ovat jättäneet sampoot ja suihkusaippuat kokonaan pois repertuaaristaan, ja vaikka alku voi olla vaikeaa (kuvitelkaa useampi viikko likaisilla hiuksilla...), ovat lopputulokset olleet hämmästyttäviä. Hiukset alkavat puhdistaa itse itseään ja ihokin tasapainottuu. Kieltämättä vähän houkuttelisi.

Iho

Edinburghin Bootsista kesällä hankittu Botanics-sarjan superaine tuoksuu ja tuntuu hunajalta, vaikka se sisältääkin lähinnä agaveöljyä ja shea butteria, jännää. Tahmaisen oloisen tökötin saa levitettyä kasvoille yllättävän helposti ja kosteutus/kosteuden haihtumisen estäminen (koska se kai on se varsinainen asia, jota öljy tekee) on taattua. Saman asian ajavat tietenkin puhtaat öljyt, joita on lukuisia erilaisia – kookos tuoksuista parhaimpana. Öljyjä ei tarvitse välttää edes rasvaisella/sekaiholla, sillä iho osaa tasapainottaa myös itseään. Tukkeutuneita huokosia putsaillaan usein järeillä aineilla, jotka taas helposti kuivattavat ihon pintakerrosta, jonka jälkeen iho alkaa erittää lisää rasvaa estääkseen kuivuutta, jolloin puhdistamisesta ei oikeastaan ollut hyötyä. Netin keskustelupalstojen mukaan öljystä on saatu apua jopa akneihoon. Toimii myös meikinpoistoaineena!

Keväällä ostettu Dermalogican Skin Smoothing Cream tuntui lähes vikatikiltä, mutta talviseen nassuun se on loistava. Iho ei kuiva, mutta voide sopii kuitenkin hyvin meikin alle. Putkilo on loppumaisillaan, joten uusi tilaus sekä tästä että sen kevyemmästä sisaresta on jo tehty.

Sisäinen

Mikään ulkoinen kosteuttaja ei toimi yksinään ilman sisäistä vastaavaa. Syön reippaasti kalaa ja kalaöljykapseleita, pähkinöitä ja oliiviöljyä, mutta syksyn mittaan repertuaariin lisätty avocado on myös hyvine rasvahappoineen vaikuttanut etenkin ihon hyvinvointiin. Koko talvena ei ole tarvinnut turvautua supertehokkaisiin vartalokosteusvoiteisiin, vaan kevyemmilläkin versioilla on pärjännyt – hyytävistä pakkasista ja kuivasta sisäilmasta huolimatta.

Kokemusteni perusteella öljyn voi siis laskea ihmeaineeksi :)

Davines

Nekku oli vieraanani loppuviikosta, ja kävinkin hänen mukanaan perjantaina IdHAIRilla kuuntelemassa juttua Davinesin tuotteista. Kyseinen hiusten hoitoon keskittynyt merkki oli minulle ennestään tuttu, tosin lähinnä sävyttävien hoitoaineiden kautta. Enpä tiennyt, että osa tuotteista sopii vallan mainiosti myös kasvojen tai vartalon iholle! Plussaa tulee miedoista tuoksuista (mikä Tigi-kyllästys, minullako?) sekä syötävän kauniista pakkauksista. Alchemic System -sarja muistuttaa erehdyttävästi apteekin pulloja ja purkkeja hyllyn päällä, Essential Haircare taas koostuu minimalistisista purnukoista, joiden pastellinsävyinen sisältö tekisi mieli syödä. Muitakin sarjoja toki löytyy, esimerkiksi For Wizards sisältää erilaisia muotoilutuotteita (ja sen osia pitäisi hankkia ihan vain nimen takia).

Italialaisen Davinesin tuotteita ei testata eläimillä ja suurin osa raaka-aineista on luonnonmukaisia. Pakkaukset ovat raikkaita ja oman kokemukseni perusteella niiden sisällöt loistavia. Pienen testailun jälkeen ostin kotiin Melu Serumin, jolla hoidetaan haaroittuneita latvoja. Jos en ole kertonut, hiusteni latvat eivät siis ole kaksihaaraisia, vaan kolmetoista- tai pahimmillaan kaksikymmentäyksihaaraisia. Aiemmin minulla on ollut Tigin Ego Boost, mutta se ei ole tarpeeksi vahva ja käy lähinnä jätettävästä hoitoaineesta. Joskus laitan latvoihin oliiviöljyä (kookosöljy on ostoslistalla), mutta sitä jos hulahtaa liikaa, niin lähmäletti on valmis. Serumin vaikutukset pitäisi näkyä muutaman viikon jälkeen.

Paitsi että brunssin tarjoilu oli varsin maukas, saimme lähtiessämme korruptiokassit aka tuotepaketit mukaamme. Hiustyyppini perusteella paketista löytyi samaa Melua sekä sampoo että hoitoaine, Jojo-puhdistusliinoja sekä Hammam käsienhoitopaketti kuorinta-aineineen ja voiteineen. Voin kertoa, että kaikille on käyttöä! Sampoon ja hoitoaineen taidan tosin säästää reissuja varten, koska ovat sen verran kätevän kokoisissa paketeissa. Samoin puhdistusliinat ovat matkalla helppoja käyttää. Sen sijaan käsiä tekisi mieli hoitaa samantien, kuiva talvi-ilma yhdistettynä esimerkiksi tiskaukseen ei ole niin hirveän kiva yhdistelmä.

Käyn todella harvoin missään tämän kaltaisissa tilaisuuksissa, enkä osaa niitä millään muotoa edes kaivata. On kuitenkin suuri ilo löytää uusia tuotteita, jotka sopivat omiin tarkoituksiin loistavasti :)

Kuvasta unohtui kauniilla mustavalkoisella kuvalla varustettu paperinen säilytyspussukka.

Toffeetukka

Lopetan hiushölinät ihan kohta, mutta sneak peek kuitenkin siitä, miten punainen pää on asettunut parin viikon sisällä kampaajakäynnin jälkeen. Samalla vähän päivänasuja.

Kuten näkyy, luonnonvalossa kupari muuttuu toffeeksi, sisällä hehkulampun alla se taas suorastaan tuntuu leiskuvan. Ensimmäisessä kuvassa (ylin vas.) hiukset on muka laitettu normaaliin olotilaansa (eli kevyt suoristus edellisen illan pesun jäljiltä), mutta vähän huonolla menestyksellä. Toisessa kuvassa samaa on yritetty uudestaan myöhemmin samana päivänä, onnistuen paremmin. Kolmannessa ja neljännessä kuvassa tukka on perus leijonanharjalla eli vähemmillä kiharoilla. Suoristukseen käytetty ghd'tä, aiemmassa kahdessa vanhaa Babylissin suoristusrautaa, joten ero syntyy jo pelkästään muotoiluhärvelin vaihdolla.

Vanhat vaaleat raidat ovat alkaneet jo toden teolla puskea punaisen värin läpi, joten käytin tukassani Davinesin kuparinsävyisen, sävyttävän hiusnaamion (alemmat kuvat, päällä Star Wars -paita).  Otsis on vielä vähän turhan lyhyt kunnolliseen asettumiseen, mutta nopeastihan se siitä kasvaa. Vaatteista sen verran havaintoja, että kaikki haaleat sävyt kuten nude ja vaaleanharmaa tuntuvat näyttävän hyviltä punaisen tukan kanssa. Tai toisinpäin. Ajanpuutteen ja laiskuuden vuoksi paljon peiliräpsäisyjä.

Yksittäisenä tekijänä täytyy kehua uutta kihara-ainetta, jonka ostin vähän pakon edessä kun olin muualla ja jättänyt normaalit tököttini kotiin. Hätäratkaisuna päädyin halvimpaan creme-muotoiseen aineeseen mitä Sokoksen kampaamo-osastolta löysin. Pullo kuitenkin osoittautui löydöksi! Cutrinin Curlism Curl Refresher tekee sen minkä lupaa, ja verrattuna Tigeihin aine on jytympää kamaa, eikä sitä tarvitse laittaa puolta pulloa kerralla päähän. Tykkään!

Blondes are noticed but redheads are never forgotten

Näin siinä sitten kävi:

Fakta numero yksi: en ole koskaan niiden kasvojeni ihoon sopimattomien, kamalien kastanjanruskeiden ja mahonginpunaisten (eli elämäni ensimmäisten) värikokeilujen jälkeen pitänyt punaista minun värinäni. Pinkkiä on päästä löytynyt useaan otteeseen, mutta lämpimät kuparin sävyt olen yhdistänyt räiskyviin personiin, joka en itse ole. Tämä siis siitä huolimatta, että rakastan punaisia hiuksia ja olen koko elämäni ihaillut niitä muilla.

Fakta numero kaksi: vuosi sitten syksyllä keksin, että ei kai se punainen nyt niin paha väri itsellänikään olisi. Vaati kuitenkin vielä useiden kuukausien kypsyttelyä ja kampaajan konsultointia päätöksen varmistumiseksi. Kutrien jatkuvan vaalentamisen taustalla on siis ollut auringon paahtamat viljapellot -fiiliksen lisäksi ihan toinenkin syy. Välissä kun olisi tehnyt mieli juosta ruskean väripurkin ääreen useampaan otteeseen. Mutta maltti on valttia.

Pienestä pelokkuudesta johtuen matkaan on syytä lähteä varovaisesti - luonnollisen punertava sävy muistuttaa kylmässä luonnonvalossa käsintehtyä fudgea, hehkulampun alla se loistaa kuparisena. Kuviin sitä on näemmä mahdotonta saada tallentumaan oikean sävyisenä, milloin se on liian tumma, milloin liian punainen tai oranssi tai kaikkea siltä väliltä. Älkööt siis luottako kuviin. Aikaisemmat vaaleat raidat sekä niskassa oleva ikivanha tummanruskea eivät peittyneet kokonaan punaisen alle, mikä mahdollistaa elävän värin ilman varsinaista monisävyisyyttä. Jännä juttu, että kampaajan tuolista noustessani tuntui siltä, kuin tämä väri olisi ollut minulla aina! Kiitos kuuluu luultavimmin pisamille.

Hamppulatvoista olisi kuulemma rehellisesti sanottuna pitänyt napsia jopa kymmenen senttiä, mutta annoin luvan vain pahimpien mörköjen karkottamiseen. Samalla otsalla roikkuva reuhka sai lyhyemmän mitan. Kuten joka ikinen syksy, nytkin haaveilin täysin suorasta otsatukasta, joka yhdessä porkkanasävyn kanssa olisi luonut täydellisen menneiden vuosikymmenien fiiliksen. Valitettavasti tiedän kokemuksesta, että hermot kyseiseen otsismalliin menevät kahdessa päivässä. Vino malli on kuitenkin tässä vaiheessa sen verran lyhyt, että sen yllättäen saa myös koko otsaa peittämään.

If you want trouble... find yourself a redhead.

Kampaajani on Elina Studio Ysistä, väriksi on sekoitettu kahta eri sävyä jostain organics-sarjasta, jonka nimeä en tähän hätään sen kummemmin muista, mutta väriaineissa ei joka tapauksessa ole käytetty ammoniakkia. Tämän vuoksi värin vaikutusaika ja -tapa on vähän normaalista poikkeava, mutta samalla se on hellävaraisempi hiuksille. Sävyn ylläpitämiseksi hankin myös Davinesin Alchemic-sarjan värinaamion sävyssä copper. Naamiosta tulee todennäköisesti hitusen kuparisempi sävy kuin mitä tukkani tällä hetkellä on, mutta mitäpä se haittaisi. Voi olla, että ensi kerralla sävy joka tapauksessa syvenee...

All Is Vanity

Muutaman viikon takaiset Joan kiharat inspiroivat pitkästä aikaa itseäkin jättämään päässä kasvavan pöheikön varsinaisesti laittamatta, antautuen kikkuroiden armoille. Noh. Jos vastoin tapojaan pesee kutrit aamulla, ei illalla, ja tunkee niihin (edelleen liian pienen) kasan erinäisiä tököttejä, pysyvät tukasta poissa ehkä ne kaikista pahimmat kasarivibat. Seuraavan päivän lookista ei sitten puhuta.

Blondaus toki vaikuttaa epäedullisesti pörröisyyteen, vaikka ovatpa hiukseni muutenkin vaikeasti taltutettavissa. Helpoin tie käy siis suoristuraudan kautta. Tänä iltana olen todennäköisesti pääni kanssa piikkisuora kiitos kampaajan. Viimeksi kävin ennen juhannusta, joten kaksihaaraisten tilalta on löytynyt enemmänkin kuusihaaraisia, eivätkä yli kymmenhaaraisetkaan latvat ole mitenkään poikkeuksellisia. Niin paljon kuin osittain vaaleasta tukastani olenkin pitänyt, nyt on aika jollekin muulle. Ihan jo pelkästään noiden hiusten kunnon vuoksi.

In the meantime, suosittelen punapääfaneille suloista We ♥ Redheads -blogia! Ja kaikille villasukkia ja jättikupillista kaakaota sateenkaarenvärisillä vaahtokarkeilla kuorrutettuna. Ihan vaan sen typerän maanantaifiiliksen karkottamiseksi.

Edinburgh 5/5

Shoppailumahdollisuuksia Skotlannin pääkaupungista löytyy laidasta laitaan. Pääostoskadun, Princes Streetin, varrella ja sen poikkikaduilla sijaitsevat useat ketjuliikkeet Topshopista Marks & Spenceriin, matkamuistomyymälät sekä Jenners. Viimeiseksi mainittu oli Britannian toiseksi suurin itsenäinen tavaratalo, kunnes se myytiin House of Fraser -yhtymälle. Itse tavaratalo on sijainnut samassa paikassa viktoriaanisessa rakennuksessa teiden risteyskohdassa 1800-luvulta lähtien. Ostoskeskuksia Edistä löytyy kolme: melko pieni, mutta muutaman helmen putiikin sisuksiinsa napannut Princes Mall (Princes Streetin päässä), St. James Centre, jossa on monta kymmentä liikettä (lähellä ostoskatua sekin) sekä satamassa oleva Ocean Terminal. Valinnanvaraa siis riittää.

AllSaints viehätti paitsi upeilla armeijahenkisillä vaatteillaan, myös rouhealla sisustuksellaan etenkin pukukopeissa. Nam! Valitettavasti kohtalaisen korkeat hinnat estivät koko puljun tyhjentämisen. Princes Streetin varrella piti myös olla Primark, mutta kappas kun ikkunat oli edelleen teipattu umpeen värikkäillä raidoilla, ja sisältä kuului poran ja muiden työkalujen ääniä. Alunperin Primarkin piti avautua jo viime jouluksi, sitten keväällä, ja tällä hetkellä avausajankohtana on aikaisintaan elokuu. Mikä pettymys! Kaikki Primarkissa käyneet nimittäin tietävät, että sieltä saa jopa kohtuulaadukasta tavaraa erittäin pienellä rahallisella panostuksella.

Kuva Ravenwaves

Suureksi rakkaudeksi osoittautui Urban Outfitters. Jostain syystä ketjun Lontoon liikkeissä en ole ikinä viihtynyt pientä kiertelyä kauempaa, mutta Edinburghin puljuun olisin voinut muuttaa asumaan. Suuri vaikutus oli tietenkin sisustuksella - paljaita puu- ja betonipintoja, vanhoja kameroita, vinyylilevyjä, hehkulamppuviritelmiä, Singer... Kauppa ei ollut liian täyteen ahdettu, vaikka sieltä löytyi niin naisten kuin miesten vaatetusta, asusteita, pieniä sisustusasioita ja kirjanurkkaus. Yläkerroksessa oli myös design-kamaa. Kirjahyllyjen lomasta pilkistelevät kamerat olivat suuri lööv, mintunvihreä Diana ei yhtään helpottanut jo pitkään vallinnutta himotusta jonkinlaista lomokameraa tai Holgaa kohtaan, ärh...

Kuva Ravenwaves

Old Townissa on Royal Milen varrella paljon turisteille suunnattuja krääsäkauppoja, mutta myös varteenotettavia putiikkeja. Esimerkiksi sympaattinen, pastellinväristä tweed-henkeä ja kierrätystä suosiva Ness sekä lukuisia kashmir-neulekauppoja. Hieman sivummassa pääkadulta sijaitsee vintageliikkeitä kuten Armstrongs. Paikka on second hand shopiksi melkoisen suuri, ja varsinainen aarreaitta. Tavaraa löytyy joka lähtöön! Eniten siellä kuitenkin kiinnosti kaikki sisustukseen liittyvä - karusellihevonen, vanhat lastenrattaat, matkalaukut, vaaleanpunainen puhelin ja söpöt taulut - jotka eivät olleet myynnissä. Pois lähdettiin siis tyhjin käsin. Olen koukussa myös kaikkiin 80-luvun brittiläisiin karkkeihin (Love Hearts!!), joita suloinen karkkikauppa meille tarjosi. Sisustus oli täälläkin kohdallaan. Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että otan alanvaihdon myymäläsuunnittelijaksi. Suomen kaupat ovat niin käsittämättömän kurjan näköisiä näihin verrattuna! (Poikkeuksia toki on, toim.huom.)

ThreadBARE Vintage löydettiin reissun viimeisellä "kotimatkalla". Putiikilla oli pienet tilat asuinrakennuksen pohjakerroksessa ja joka nurkka oli täynnä upeuksia. Paitsi vanhoja vaatteita, myös erilaisia koruja, kenkiä ja omia ompeluksia kierrätysmateriaaleista pursusi pöydiltä ja laatikoista. Valitettavasti tässä vaiheessa käteisvarannot olivat huvenneet pahasti, eikä kortti käynyt maksuvälineenä. Sain kolikoista kerättyä juuri ja juuri sen verran, että sain ostettua syötävän söpön rusetin! Sen jälkeen rahaa jäi n. 57 senttiä. Aika tarkkaan budjetoitu, etten sanoisi.

Ostoksista kosmetiikka tuntui vievän suuren osan. Boots on ehkä yksi maailman parhaista kempparikaupoista! Sen omista sarjoista tarttuivat mukaan silmänympärysvoide sekä Botanics-sarjasta supervoide superkuiville kasvoille (talvella ehdoton) ja savinaamio. Palmer'sin voiteet on ennenkin havaittu kaakaopavun tuoksussaan vastustamattomiksi, joten käsi- ja jalkavoide sekä minttusuklainen huulivoide olivat pakollisia hankintoja. Soap & Glory Skincare -tuotteet olivat fiftarihenkisillä pakkauksillaan silmiäni vahvasti hiveleviä. En siis voinut olla ostamatta jotain sarjan tuotteista - koriin päätyi Glow Job, hohdetta antava kosteusvoide. Cliniquen luottoripsari lentokentältä, peltipurkki jostain asustekaupasta Old Townista (Joe 3?).

Kaunis lintuaiheinen rasia kätkee sisälleen mitäpäs muutakaan kuin koruja. Korulipas Urban Outfitters, Alice in Wonderland -korvakorusetti Claire's, kelttiläistä kolminaisuuden solmusymbolia Triquetraa kuvaavat hopeakorvikset eräästä matkamuistokaupasta Princes Mallissa, vanhasta 1930- tai 40-luvun kankaasta tehty rusetti threadBARE Vintage.

Kirjat ja leffat kuuluvat aina pakollisina hankintoina Britannian-matkoille. Elokuvat Control ja Crossing Over on nähty ja hyviksi havaittu, Tudorsin kolmas kausi oli pakko ostaa sen ollessa alennuksessa - Nelonen kun ei vieläkään ole näyttänyt sarjaa kahta kautta pidemmälle, mur! The Donnie Darko Book oli sekin vastustamaton scripteineen, haastatteluineen ja selityksineen, eikä kolmen punnan hinta päätä huimannut. Nämä kaikki HMV'stä. Kuolaamista aiheuttava kuvakirja The Polaroid Book Urban Outfittersistä.

Suomen alennusmyynneissä en ole kierrellyt, enkä taida jaksaakaan, joten Edinburrien valikoiman läpi käyminen ja sieltä vaatteiden löytäminen oli iloinen asia. Harmaa ihkaoikea koulutyttöhame Marks & Spencer, kukkamekko (nähty päällä Torissa) TopShop, harmaa epäsymmetrinen, rypytetty hame AllSaints. Siinä on söpöt napit sivulla, eivät vain näy tässä kuvassa. Pitkä raitapaita/-tunika joka paljastaa yläselän New Look, kameratoppi ja The Cure -henkinen t-paita Urban Outfitters.

Edinburghissa järjestetään elokuussa suuret festivaalit, jotka keräävät väkeä ympäri maailmaa. Vaikka festarit jäivät meiltä tällä kertaa väliin, oli niitä varten tehty kangaskassi liian ihastuttava jätettäväksi kauppaan. Mustat, nahkaiset, yksinkertaiset, matalat, kohtuuhintaiset ja hyvät kävellä (ei lättäpohjia) = Clarksin ballerinat. Kosmetiikkakuvasta unohtunut Carmexin ihana huulirasva viilentää ja maistuu kirsikalta, nam.

Varovaisina hankintatavoitteinani reissulle oli kukkamekko ja haikailemani mustat nahkaballerinat. Olen siis äärettömän tyytyväinen että molemmat löytyivät, ilman minkäänlaista suuretsintää! Omien ostosten lisäksi rahaa meni tietenkin tuliaisiin, ruokaan ja muutamiin sisäänpääsy- tai bussilippuihin. Karkkia ja muita herkkuja tuli hankittua omiinkin kaappeihin, mutta ne ovat pääasiassa samaa linjaa kuin talvisella Lontoon matkalla.

Kaiken kaikkiaan reissu oli todella onnistunut. Edi näytti meille parhaat puolensa :) Ainoa pieni pettymys koski vanhaa kaupunkia: Old Town on kaupungin pienen pinta-alan (suhteessa väkimäärään) vuoksi täynnä autoja ja muuta toimintaa, ja siten vähemmän "vanhan kaltainen" kuin esimerkiksi Tukholman Gamla Stan. Mutta kokonaisuus ratkaisee, ja viehättävämpää maan pääkaupunkia saa hakea. Edinburgh on ainutlaatuinen. Ja olen varma, että sinne tulee mentyä joskus uudestaan :)