2013/03/28

Happy Easter from Ryan Gosling

Hahahaha, en virallisesti kestä! Viime vuonna lanseerattu Ryan Gosling Easter Egg Hunt osui silmiini vasta nyt, mutta sepä on jälleen ajankohtainen. Vaikka paluu vuoden takaiseen New York Cityyn onkin nykyteknologian valossa mahdotonta. En ole suuri suklaamunien ystävä, mutta tuollainen kyllä kelpaisi.

Tämä tyttö on julkaisuhetkellä jo Lapissa nauttimassa auringosta, lumesta, seurasta ja poroista (tästä voidaan keskustella myöhemmin). Iloista Pääsiäistä!!




Hahaha, I can't officially take this! Last year 200 Ryan Gosling Easter Eggs were released into the wild a.k.a. New York City. Oh how I wish I could've been there. But, since that's not possible with any current technology, let's just enjoy the fruit.

This post is queued 'cause right now I'm already in Lapland enjoying the sunshine, snow, people and reindeer (maybe we'll talk about this later). You too have a Happy Easter!!

2013/03/22

The Place Beyond The Pines (+ Oz + Candy)

Pitkästä aikaa leffajuttua!



The Place Beyond The Pines kuuluu niihin elokuviin, joista tiesin lähtökohtaisesti tasan tämän: Ryan Gosling ajelee punaisessa nahkatakissa motskarilla, lujaa. Tottakai jo pelkästään tämä fakta riittää syyksi raahautua kuluttamaan teatterin penkkiä, mutta kun itse elokuva on myös kaikkea muuta, se jää mieleen pyörimään huomattavasti pidempään kuin mitä RyGon rooli valkokankaalla kestää.


Vetyperoksidiblondattu Gosling on Luke Glanton, kiertävän sirkuksen moottoripyöräilevä hurjapää ja vetonaula, joka ajautuu erinäiseen sotkuun vuoden takaisen suhteen vuoksi. Tarina ei kuitenkaan pyöri lopulta vain "Handsome Luken" ympärillä, vaan viidentoista vuoden ajalla seurataan myös paikallisen poliisin (Bradley Cooper) uraa, sen laskuja ja nousuja, sekä hänen poikansa taistelua isänsä huomiosta. Tarinat nivoutuvat yhteen ja loppukohtauksen gilbergrapemaisuus syntyy ainoastaan soundtrackista ja maisemasta, ei tarinasta itsestään.


Kuvitellaan edelleen nahkatakkinen Gosling moottoriajoneuvon kuskina. Harvassa ovat ne, joilla ei tulisi mieleen Drive, mutta näennäisestä yhtäläisyydestä huolimatta The Place Beyond The Pines on täydellisen erilainen. Toki muutaman kohtauksen musiikit huumaavat yhtälailla kuin mainitussa, ja saavat hymyn väreilemään huulilla väkisinkin (leffan jo nähneet tietävät taatusti mistä kappaleesta puhun), mutta tunnelma ei ole kylmän sliipattu vaan rähjäinen, kipeä ja armoton. Tapahtumat tuodaan julki rehellisinä mutta tietyllä tapaa pinnallisina, sillä ihan kaikkea ei kerrota - siihen ei ole aikaa, eikä tarvettakaan. Lähes kaksijapuolituntinen elokuva voi kuulostaa pitkältä, mutta tarinaa ei olisi voitu kertoa mitenkään lyhyemmin.

Muutaman kerran piti sulkea silmät, mikä kertonee jotain leffan aiheuttamista tunnereaktioista. Pidin paljon, ja en voi kuin suositella.


Viikon sisään on nykyisten kiireiden aiheuttamasta säännöstä poiketen tullut katsottua pari muutakin itselle uutta filmatisointia:

Oz The Great And Powerful kertoo nimensä mukaisesti siitä, miten Taikuri Oz päätyi Ihmemaahan. Suurilla nimillä (James Franco, Rachel Weisz, Mila Kunis, Michelle Williams), värillä ja tilpehöörillä kuorrutettu satu aiheutti ähkyn, eikä se lopulta ollut perusleffaa kummempi. Dawson-ajoistaan ihanaksi muuttunut Williams ei ollut kotonaan roolissaan, mutta Kunis oli hilpeä vihreänä Wicked Witchina. Posliininukketyttö varasti silti suloisuudellaan koko show'n. Danny Elfmanin musiikki (ja varsin timburtonmainen, mustavalkoinen intro) antoivat odottaa enemmän, mutta lopputulos oli lievä pettymys. Kenties nimenomaan Burtonin käsissä elokuva olisi herännyt enemmän eloon.

Candy (Abbie Cornish, Heath Ledger) kertoo boheemista pariskunnasta, jonka elämän ilot ja surut kaikki jaetaan heroiinin kanssa. Melko perinteinen draama onnistui sekä viihdyttämään että aiheuttamaan ahdistuneisuutta, mutta pientä punaista lankaa se olisi kaivannut. Ehdottomasti voin silti katsoa uudelleenkin.







The Place Beyond The Pines is one of those movies, from which you know very little beforehand: only that there's Ryan Gosling on a motorbike wearing a red leather jacket. Yes, that's enough of a reason to go spend your evening at the movie theatre, but the movie's so much more.

Peroxide blonde Gosling is Luke Glanton, a respected motorcyclist at a carnival, who gets into trouble over a fling he had a year ago. But this is only part of the story - the other part follows a local cop's (Bradley Cooper) life and career with its ups and downs, and his son, who craves for his father's attention. As usually in these cases, the stories have something in common.

Although your first thought may have been
Drive, with Gosling behind the wheel (or bars in this case) and everything, The Place Beyond The Pines is something else. It's not cold and glossy but extremely rough around the edges, hurtful and ruthless. Not everything is told, but everything that is, is done so truthfully. With lasting for almost two and a half hours the movie might sound a tad long, but it's not. There's no way this story could've been told in less time. A few times I had to close my eyes from the widescreen, which also tells something about the huge reactions to the film. And I really liked it.

----

Lately I've also watched
Oz The Great And Powerful and Candy. The first tells the story about how The Wizard of Oz actually got into Oz and the battle behind his morality. The fairy tale is very colourful and full of glitz and glam and honestly, it was a bit too much. Because of the intro with Danny Elfman's music and an overall feeling of Tim Burton being in charge was so lovely, I expected a lot more. But even the cute China Girl or Mila Kunis as the green Wicked Witch couldn't save the film from being just a basic adventure with nothing more.

Candy is also kind of a basic drama about a young couple (Abbie Cornish, Heath Ledger) who spend their life's joys and sorrows together with heroin. The movie was both entertaining and caused anxiety, but it lacked a bit of a common thread. Nevertheless I would watch it again.



Pictures: official site

2013/03/16

Pink pancakes

Hyvä ruoka, parempi mieli.

DSC_1859-2DSC_1857-1DSC_1885-4DSC_1887-5Pancake 1DSC_1891-6Pancake 2


1. Uunissa valmistettuja, oliiviöljyssä ja taco-mausteissa pyöriteltyjä punajuuri- ja bataattiviipaleita ja halloumia sekä salaattia, jossa babypinaattia, avocadoa, kurpitsansiemeniä + mausteet (oliiviöljy, suola, pippuri).
2. Smoothiessa tällä kertaa babypinaattia, avocadoa, punaherukoita, mansikoita ja mustikoita.
3. Pinkkejä lettuja! Olen yrittänyt kehitellä omaa, viljatonta lettureseptiä. Yleensähän näissä käytetään banaania, mutta koska vatsani ei oikein siedä sitä, olen yrittänyt etsiä korvaavia aineksia. Nämä elintarvikevärillä ja vadelmilla kuorrutetut versiot eivät oikein pysyneet kasassa, kuten kuvasta näkyy.
4. Tämä versio sen sijaan pysyi kasassa! Yhteen isoon, täyttävään lettuun meni 2 kananmunaa, ruokalusikallinen kookosjauhoa, hieman kaurakuitusta + Fibrex-sokerijuurikashiutaleita (nämä voinee korvata esim. kauraleseillä), ripaus suolaa sekä puolisen desiä jotain muscle madness -protskujuomaa maussa cookies 'n cream - niin ällömakeaa, että pelkälteen sen juominen on melko tuskaista, mutta maidon sijasta se toimi letussa oikein hyvin. Pinnalle omenaviipaleita, punaherukoita ja kanelia. Nam!


1. Beetroot, sweet potato and halloumi cheese made in the oven and accompanied with baby spinach, avocado, pumpkins seeds and seasoning.
2. A smoothie with baby spinach, avocado, strawberries, blueberries and redcurrant.
3. I've been trying to make pancakes without any grain and banana. These pink versions were made with additional colouring, but they just didn't stay intact at all.
4. Now this one worked out better! In one single, filling pancake is 2 eggs, 1 spoonful of coconut flour, sugar beet flakes, oat fibre flour, salt and cookies 'n cream flavored protein milk. On top sliced apple, redcurrant and cinnamon. Yummy!

2013/03/10

UoM pom dance

Tarkoitus on kyllä kirjoitella vähän muutakin, mutta tänä viikonloppuna ajankäytön kanssa ei ole ollut ongelmaa: tanssi- ja muut työt ovat syöneet tehokkaasti kaikki liikenevät minuutit. Eipä sillä, kivaa sekin on ollut. Tässä maistiainen eräästä, kenties maailman parhaasta, cheerdance-joukkueesta. Cheerdance jaotellaan nykyisin useissa kisoissa pom-, jazz- ja hiphop-koreografioihin, tässä siis esimerkki pomista. Uskomatonta tiukkuutta ja yhdenaikaisuutta! Minnesotan yliopistossa osataan. Wow.




I'm supposed to write about other things too, but dance and other work has taken all my time this weekend. Luckily I still enjoy them. :) But here's an example of exquisite (cheer) dancing. University of Minnesota cheer dance team is probably the best in the whole world, and I'm not surprised - here in this pom routine their synchronization and the tightness of their limbs and movement is just... wow.

2013/03/01

Laskumusaa eli Papa Roach

Huomenna olisi tiedossa eräs keikka, jonne pitäisi jostain kerätä energiaa - päivä nimittäin menee taas rinteessä! Jee! Yhdistelmä univelat + snoukkaus lienee aika kuolematon illan virkeystasoa ajatellen, mutta menköön nyt.

Sitä illan keikkamusaa kuultavissa Alice & Junessa. Tähän sen sijaan yritin etsiä jotain lautailumusiikkia, joka ei olisi perinteistä Rage Against The Machinea. Jostain syystä seuraava mielikuva oli Papa Roach. No, laitetaan sitten sitä.




Tomorrow I'm going snowboarding again, yay! I tried to find some music to fit the occasion, something that wasn't so traditional (aka Rage Against The Machine). Somehow I ended up with Papa Roach. Oh well.