Glasvegas - It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry

Lauri ilmaisi taas osuvasti: Glasvegas-kiima. Sitä tämä on. Kyllä ihminen voikin olla päästään sekaisin! Mutta ei kai se minun vikani ole, jos musiikki silittelee pehmeästi korvakäytäviäni? Ja sitä on saatava 24/7? Ja kyllä, olen viimeisen kahden viikon aikana yrittänyt kuunnella välillä muutakin, mutta se on tuntunut täysin järjettömältä ja turhalta, kun pään sisällä kuitenkin soi vain skottiaksentilla höystetty kitarapoppi. Nimenomaan aksentti on se joka hurmaa, ilman sitä Glasvegas olisi rokkibändi muiden joukossa - hyvää musiikkia, muttei täydellistä. Oi oi.

Tämän nimenomaisen kappaleen olen kuunnellut jo täysin yli ja siirtynyt osaksi uudemmankin levyn biiseihin, mutta loppujen lopuksi asiat voi vetää niinkin pahasti överiksi, että ne alkavat kuulostaa jälleen tuoreilta. ♥

NYC - Williamsburg

SoHon vanhojen tehdasrakennusten vuokrien noustessa liian korkeiksi vapaille taiteilijoille ja kansainvälisten brändien vallatessa katukerrosten lofteja liiketiloiksi, siirtyi boheemi elämä halvemmille asuinsijoille. Brooklynin pohjoispuolella sijaitsee sen pikkusisar Williamsburg, truu hipstereiden tyyssija. Ja ränsistyneine teollisuurakennuksineen se on jotain niin ihanaa. Vintagea löytyy joka nurkalta niin vaatteiden kuin huonekalujenkin muodossa (maininnan arvoinen on esim. Beacon's Closet), ja aterian nauttimiseenkin löytyy kuuleman mukaan useita vaihtoehtoja (itse emme täällä syöneet). Sympaattinen helmi suurkaupungissa! Kimppakämppä Williamsburgista, anyone?

Brooklyn's little sister Williamsburg is pure heaven for hipsters. Vintage stores on every corner, a relaxed atmosphere and decayed old storage buildings amongst humane cribs. This is where all the bohemian people have gone, when SoHo became a bit too commercialized and expensive. And yes, I wouldn't mind living in Williamsburg either.

Atonement

Atonement (suom. Sovitus) perustuu Ian McEwanin samannimiseen romaaniin. 1930-luvun Englannissa varakkaan perheen 13-vuotias tytär heittää ilmaan syytöksen, jonka seurauksena useamman ihmisen elämä muuttuu dramaattisesti. Enempää en juonesta halua kertoa, se on koettava itse.

Jostain syystä olen elämässäni päätynyt ihan liian monta kertaa katsomaan Keira Knightleyn tähdittämiä elokuvia ottaen huomioon, etten pidä kyseisestä näyttelijättärestä yhtään. Onneksi Atonementissa Keira on siedettävä, eikä hänen hahmonsa Cecilia ole ylitsepursuavassa roolissa. Saoirse Ronan nuorena Brionyna on valloittava ja paikkaa Keiran rasittavuutta, puhumattakaan syötävästä skotista eli James McAvoysta, nam. Joten no harm done tuon yhden typykän osalta. Vanessa Redgraven vilahdus lämmitti myöskin mieltä.

Kun leffaa oli kulunut puoli tuntia, tuntui minusta jo, etten halua katsoa tätä loppuun. En pysty katsomaan tätä loppuun... Kyse ei ole elokuvan laadullisuudesta, sillä se on täynnä hienoja sävyjä, kohtauksia ja iholle tulevia tunteita, vaan rankkuudesta. Vaikka osa juonenkäänteistä on melko ennalta-arvattavia, tulee osa yllätyksenä jos ei varsinaisen asiansa, niin sen toteutuksen suhteen. Tiedän, minua on helppo miellyttää haalistetuilla värisävyillä ja millä tahansa brittiläisellä, mutta Atonement on kyllä täyttä rakkautta.

*

Muita leffajuttuja:

1. Melancholia. Tiedän, tiedän, miten voi olla niin vaikeaa pukea yhtä elokuvaa sanoiksi? Mutta kun vaan on. Yritän oikeasti vielä joskus. Tämä hankaluus kertonee kuitenkin jo jotain Lars Von Trierin uusimmasta.

2. Harvemmin tuntuu siltä, että jonkin elokuvan olisi saanut jättää täysin tekemättä - yleensä huonoillakin pätkillä on edes jotain viihdearvoa, jos ei muuten niin ainakin niitä tuijottamalla saa aivosolujaan lepuutettua. World Trade Centerin käsikirjoituksen olisi kyllä saanut heittää suoraan roskalavalle ja tuotantoon menneet rahat budjetoida muualle. Voi huokaus. No, ainakin se hyvä puoli leffan katsomisessa oli, että sain yllättäen inspiksen vihdoinkin lankata talvipopot ja siirtää ne kesäteloille...

3. Ja vielä sen verran, että huomenna starttaa Movie Monday -haasteblogi! Se toimii samalla tavalla kuin esimerkiksi Valokuvatorstai, eli joka viikko annetaan uusi aihe elokuviin liittyen. Aiheen saa toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla, rönsyilevästi tai tiukan tiivistetysti viikon aikana, tai jättää toteuttamatta jos siltä tuntuu. No panic :) Jos kuitenkin rakastaa elokuvia ja kaipaa postauksen aiheita, on mitä loistavin idea ottaa haaste vastaan!

I watched Atonement the other day. And loved it. Ok, I admit, I really hate Keira Knightley in almost every movie but she was practically tolerable in this one. And of course there was the yummy Scot James McAvoy to fill the holes. The film was very beautiful with faded colours and beautiful setting, but it was also very tough to watch. And I loved it. Did I already say that?

I'm still trying to find words how to describe Lars Von Trier's newest, Melancholia. It's proving to be an incredibly difficult task... Which already tells something about the movie. I also watched World Trade Center a while ago. I thought it was a total waste of money, didn't like it a bit.

Kuvat

NYC - Brooklyn

Manhattanilta pääsee metrolla tai siltaa pitkin kätevästi matalamman rakentamisen lähiöön, Brooklyniin. Täällä voi törmätä julkkiksiin, ihailla eteläkärjen pilvenpiirtäjiä ja syödä hyvää pizzaa. Ympäristöstä huokuva rauhallisuus tuntuu luksukselta keskustan humuun verrattuna. Brooklynia tai Williamsburgia (josta myöhemmin) ei saa jättää New Yorkin visiitillä väliin! Lempipaikkojani Greenwich Villagen ohella, ehdottomasti.

Japanilaista turistia imitoiva pose ja sen jälkeinen kuvatus by Jaakko Annala, vaikka jälkimmäisessä laukaisinta kylläkin painoi Hannie, joka otti myös bubble istuu puiston penkillä -kuvat.

Brooklyn is just five minutes away from Manhattan. Its peaceful streets and view towards the city make your mind calm down and legs want to rest on a bench forever. If you visit New York, you must visit Brooklyn too!