2010/07/31

Edinburgh 4/5










Kuten Britannian muissakin suurissa kaupungeissa, myös Edinburriessa on suuria, suljettuja puistoja. Avain näihin puistoihin on ympäröivillä asukkailla, jotka maksavat tästä käyttöoikeudestaan hurjia summia (puhutaan sadoista, ellei tuhansista punnista vuodessa). Private parkeihin ei oletettavastikaan ole pääsyä mattimeikäläisillä, mutta onneksi pieniä vihreitä keitaita on muitakin. Kirkon ympärillä on aina puisto, ja kasvillisuudella ympäröityjä leikkipaikkojakin saattaa sattua matkan varrelle. Hautausmaista tsekkasimme Greyfriars Kirkyardin, jonka vanhimmat haudat ovat 1500-luvulta. Creepy. Eikä karmivuutta vähennä yhtään se, että kyseisellä hautuumaalla kummitellaan jatkuvasti, ja ylipäätään sen aitojen sisällä on sekä loukkaantunut että kuollut ihmisiä, osaksi ilman mitään järkevää syytä. Hrr. Onneksi olimme liikkeellä keskellä kirkasta päivää.




Kuvan otti äiti




Kuvan otti Reiska

Kaupunkia halkova Princes Street Gardens on suuri, hoidettu puistoalue. Ei niin suuri kuin Hyde Park tai Kensington Gardens Lontoossa, mutta varsin viihtyisä. Sinne pääsee pakoon melua ihan keskustassakin. Puisto on perustettu 1830-luvulla. Se pitää sisällään vihreitä nurmikenttiä, värikkäitä kukka-asetelmia ja niiden hoitajan majan, pienen ulkoilmakatsomon ja lasten leikkialueen karuselleineen. Talvisin puisto muuttuu Winter Wonderlandiksi, jossa huvipuistovekottimien lisäksi pidetään joulumarkkinat. Sinne tahtoisin päästä! Vaikka kyllä puisto oli oikein miellyttävä näin kesälläkin. Yleisnäkymiä on nähty aiemmissa Edi-postauksissa.







Kuvan otti Reiska, pälliys on taas omasta takaa



Viimeisenä päivänä nostettuamme kytkintä hotellilta ja odottaessamme lentokenttätaksia, suuntasimme muutamaksi tunniksi suhteellisen lähellä sijaitsevaan Botanical Gardensiin eli kasvitieteelliseen puutarhaan. Jättimäisessä puistossa oli niin tarkkaan hoidettua puutarhaa kuin hieman rönsyilevämpää, aika meikäläisen näköistä kasvustoa. Tällaisissa paikoissa parhautta ovat jättipuut, vesielementit, pienet elukat kuten söpöt oravat sekä levähtäminen penkillä ja eväsmuffinin syöminen. Oijoi.

Huomenna retken viimeinen osio, joka on kohteessa kuin kohteessa yleensä kiinnostuslistan kärjessä - shoppailu!

2010/07/30

Edinburgh 3/5











Edinburghissa linnaa ei voi olla huomaamatta. Se luo leimansa koko kaupungille, pilkistää joka ikiseltä kadulta rakennusten lomasta (sumusta huolimatta) ja sijaitsee paikalla, jossa on joidenkin puheiden mukaan ollut asutusta lähes ajanlaskun alusta alkaen. Itse linnan vanhimmat osat ovat käsitykseni mukaan 1300-luvulta. Uljas kuin mikä, mutta myös täynnä turisteja. Kauniin semiaurinkoisena päivänä päätimme kiivetä linnalle - emme vanhan kaupungin läpi Royal Milea pitkin, vaan Princes Street Gardensin kautta, pientä polkua rinnettä ylös. Sisäpiha sai tosin jäädä ainoaksi kokemukseksi itse linnan sisuksista, sillä turistiryysiksessä ei huvittanut maksaa kohtuullisen kallista sisäänpääsymaksua itse huoneisiin. Mitenpä ne nyt eroaisivat muista linnoista muutenkaan? Rinteiltä oli kyllä mahtavat näkymät kaupungin ylle (Princes Street ja satama).






Näkymät linnalta eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna niihin kaupungin yli häämöttäviin maisemiin, mitä Scott Monumentin huipulta näki. Scott Monument on viktoriaanisella ajalla rakennettu monumentti kirjailija Sir Walter Scottin muistolle. Se sijaitsee Princes Streetin varrella itäpäässä katua. Monumentti kohoaa yli 60 metrin korkeuteen ja päästäkseen huipulle on käveltävä 287 porrasaskelmaa. Toistan: 287 porrasaskelmaa. Ja me maksoimme kolme puntaa tästä lystistä. Hullut! Ei vaan, oli mieletön kokemus kulkea yhä ylöspäin hillittömän kapeita ja klaustrofobisia oireita aiheuttavia kierreportaita, levähtää pari kertaa tasanteilla ja saapua vihdoin ahtautumalla (kyllä, jos kiloja olisi ollut kymmenen lisää, en varmastikaan olisi mahtunut kulkemaan viimeisiä askelmia) ylös, jossa tuuli niin hillittömästi että vuorikiipeilyyn tarvittava vaatetus olisi ollut mahtava juttu. Alaspäin portaat eivät oleet niin paha juttu, of course. Maisemakuvat: 1. vuorille ja Old Towniin päin, 2. linnalle päin, näkyvissä myös Princes Street Gardens ja kansallismuseo, 3. Princes Streetiä länteen päin, 4. Princes Streetiä itään päin, taustalla Calton Hill, meri, ja jossain kaukana Norja. Etualalla oleva rakennus kellotorneineen on kaupungin kallein hotelli.






Kuvan otti Reiska




Kuvan otti Reiska


Sanomattakin selvää, että kun a) oli reissun viimeinen kokonainen päivä eikä kävelyä siis ollut enää tiedossa hirmuisia määriä ja b) selvisimme Scott Monumentin huipulle kiipeämisestä kunnialla, päätimme vielä valloittaa Calton Hillin. Kumpu on täynnä kaiken maailman historiallisia monumentteja, ja myös Skotlannin hallitus pitää majaa sen rinteillä. Myös Caltonilta oli messevät näkymät avomerelle. Kun koko matkan aikana sadekuurot olivat pitäytyneet pienessä tihuttamisessa, saimme Caltonilla niskaamme pikimustista pilvistä kunnon saavillisen. Kuuro onneksi kesti vain viitisen minuuttia, mutta siinä rytäkässä hajosi kyllä sontsa jos toinenkin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja pääsimme ehjin nahoin kukkulalta alas kohti sen juurella olevaa ostoskeskusta... Shoppailuasiat tosin saavat vielä odottaa hieman, huomenna puistoelämää!