Drops of light amidst November grayness.
2018/11/25
2018/11/18
The aeroplane flies high, turns left, looks right
Kukaan maailman menoa seurannut ei ole voinut välttyä tänä syksynä ilmastouutisoinnilta. Joka päivä saamme lukea artikkeleita ja kuulla lausahduksia milloin minkäkin valinnan vaikutuksista maapallon kestävyydelle. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että ruuantuotanto on suurin yksittäinen asia, jolla tulevaisuuden suuntaa muutetaan - kattaahan se noin kolmanneksen ihmisen ympäristökuormituksesta. Syömme yksinkertaisesti liian paljon lihaa, jonka tuotanto kuluttaa luonnonvaroja suhteessa paljon enemmän kuin kasvisten. Samalla määrällä peltoalaa, jolla nyt viljellään kasveja eläinten rehuksi, saisi ruokittua nykyistä huomattavasti suuremman määrän, jos ne kasvit menisivät suoraan ihmisten ruuaksi. Onneksi innovatiivisia kasvisproteiiniratkaisuja on tuotu etenkin Suomessa markkinoille viime aikoina, joten valinnanvaraa on huomattavasti enemmän, kuin vaikkapa 15 vuotta sitten.
Yksityisautoilu kuormittaa maapalloa turhaan, se on selvä. Suomessa on kuitenkin välimatkoja ja tilanteita, joissa ilman autoa ei pärjää. Olisiko sähköauto bensaa ja dieseliä parempi ratkaisu? Sähköä voidaan tuottaa uusiutuvin menetelmin, mutta ovatko nekään ympäristölle kestäviä ratkaisuja? Vesivoima on jo nyt tuhonnut maamme arvokkaita kalakantoja, tuuli- ja aurinkovoima eivät ole riittäviä pitämään energiantuotantoa yllä pohjoisilla leveyksillä. Ja onko energiantarve vähentymässä tulevaisuudessa? Tuskin.
Paljon puhutaan myös, mikä on pienen Suomen merkitys kokonaiskuvassa. Mitä väliä sillä on, mitä me täällä teemme, kun Kiinassa syydetään hiilidioksideja ilmakehään ja muoviroskaa meriin, ja USA taistelee ilmastosopimuksia vastaan, nokkamiehenään kasvihuoneilmiön täysin kieltävä idiootti? Ja maapallon tilanteen sijaan toisia kiinnostelee lähinnä ydinkärjillä toisiaan uhitteleminen. Tottakai pallomme suurimmilla talousmahdeilla on suurin valta myös kelkan kääntämisessä. Teollisuuden rajoitteet ja lait ovat yhtälössä suuri tekijä, eri asia on, uskalletaanko niitä talouskasvun pysähtymisen nojalla tehdä, ja kuinka moni niitä noudattaa. Fakta kuitenkin on, että yksilöinä meidänkin hiilijalanjälkemme ovat isoja verrattuna vaikkapa Aasian asukkaisiin, jotka usein elävät tiiviisti energiaa säästäen, syövät kasvispainotteisesti, eivät omista autoa, eivät lennä joka vuosi lomamatkalle toiselle puolelle planeettaa.
Lihansyönnin lisäksi on mielestäni kaksi asiaa, mihin länsimainen ihminen - myös suomalainen - voi tarttua. Ensimmäinen on kulutus. Kun suurin osa hyödykkeistä ja kaikenlaisesta krääsästä tuotetaan Kaukoidässä, repien pahimmillaan kertakäyttöiset tuotokset sekä maailman että työntekijöiden selkänahasta, on yksi askel yksinkertaisesti vähentää kulutusta eli turhan tavaran ostoa. Tarvitsetko sitä uutta tuikkukippoa tai hassunhauskaa naamiaishattua? Halpaa t-paitaa? Maailma tarvitsee pyöriäkseen rahan liikkumista, mutta eikö olisi mukavampi kiikuttaa roposensa vastuullisesti toimivalle, parhaimmassa tapauksessa kotimaiselle yritykselle? Ekologiset ja paikallisesti tuotetut vaatteet ja korut ovat olleet muutaman vuoden kovassa nosteessa, ja hyvä niin. Niiden täytyy kuitenkin olla vaihtoehto sille halpistuotannolle, ei vai ekstraa niiden päälle. Vaihtoehtoja onneksi syntyy kokoajan.
Toinen tärkeä asia on lentomatkustus. Olemme etuoikeutettuja, kun monella meistä on mahdollisuus matkustaa lentäen lomalle (tai työnsä puolesta) joko maan rajojen sisällä tai kokonaan toiseen maahan. Matkustaminen avartaa ja on enimmäkseen ihanaa. Uudet kokemukset ovat tärkeitä. Maailma ei kuitenkaan kestä sitä, jos jokainen sen asukas lentäisi samalla tavalla kuin länsimainen ihminen. Ja keitä me olemme kieltämään muilta saman elintason, joka meillä itsellämme on? Emme me voi selittää valintojamme sillä perusteella, että me nyt vain voimme tehdä näin, tai että Kiinan teollisuuteen verrattuna olemme pieniä kärpäsenkakkoja vain. Mikään kehitys ei toimi niin. Suurten linjausten lisäksi tarvitaan yksilöiden tekoja, joiden pienistä puroista kasvaa suuri virta.
Olen itse pohtinut lentomatkustamista paljon viime aikoina. Olen matkustaja, joka lentää lyhyehköjä matkoja joskus useamman vuodessa, Euroopan mantereelta en poistu juuri koskaan. Mikään himolentäjä en siis ole - esimerkiksi työni ei vaadi jatkuvia reissuja muualle. Lyhyetkään matkat eivät kuitenkaan ole yhtään parempi vaihtoehto kuin vuosittainen retki Thaimaahan, jos niitä tulee monta. Oulusta mihin tahansa lähtiessä joutuu yleensä tekemään välilaskun Helsinkiin, mikä sekään ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Onko ylipäätään lentomatkustamisen rakenteet tehty sellaisiksi, että kuluttajan on liian helppoa valita ilman halki liitäminen muun matkustustavan sijaan? (Olkoonkin, että laivoja pidetään päästöiltään yhtä pahoina kuin lentokoneita.) Halpoja lentoja ei ollut vielä reilu kymmenisen vuotta sitten, vaan lentomatkustaminen oli harvinaista herkkua. Ei lähdetty ex tempore viikonlopuksi Pariisiin, Lontooseen, Prahaan, ihan vain huvin vuoksi.
Tällä hetkellä lennän edelleen. Lennän myös Suomen sisällä. Usein valitsen junan, joissain tapauksissa auton, joissain tapauksissa ajallisesti ainut järkevä vaihtoehto on lentokone. Ulkomailla olen käynyt tänä vuonna neljä kertaa. Niistä kaksi on ollut omia matkoja, kaksi työhön tavalla tai toisella liittyneitä reissuja. Kaikkiin on liittynyt yksi välilasku kumpaankin suuntaan mentäessä. Toissavuonna lensin ulkomaille länsinaapuriimme vain kerran, mutta kotimaan lentoja toki tuli muutamia. Nyt pohdinkin, että vaikka kuinka haluaisin matkustaa myös tulevina vuosina kaikkialle, miten selitän sen omatunnolleni? Vai keskitynkö valitsemaan tarkoin, mihin sen yhden ulkomaille suuntautuvan lentomatkan teen, ja maksan päästökompensaatiota? Menevätkö ne kompensaatiot todellakin järkevään käyttöön, ilmaston pelastamiseksi, vai johonkin ihan muuhun?
Lentomatkustamisen ja koko elämäntapamme ympäristövaikutuksia voisi ruotia loputtomiin. Pelkkä ruodinta ei kuitenkaan auta, vaan jotain on tehtävä oikeasti. Edes asian ajatteleminen on kuitenkin ensimmäinen askel muutokseen. Lisää ihan loistavaa pohdintaa tästä löytyy mm. Aamukahvilla- ja Salamatkustaja-blogeista. Toivon, että kahdenkymmenen vuoden päästä maapallon tilanne näyttää jo toiveikkaammalta.
I've been thinking about the World's environmental state a lot lately - as have probably many others as well, 'cause not a day goes by without another article in the news about what our planet is heading towards. Luckily there are lots of things especially us privileged Westerners can do. One thing on my mind lately has been the use of airplanes and cheap flights. I hope to find a balance between wanting to see the World and destroying Earth while doing it.
L A B E L S //
society,
travelling
2
comments
Subscribe to:
Posts (Atom)