2009/04/30

Vappu Vappen

Aurinkoista Wappua!!

2009/04/29

Bookworm

Listalla olisi pari haastettakin, mutta jotenkin en osaa niihin nyt tarttua. Tahmaiset tassuni eivät myöskään ole tarttuneet kirjoihin viime aikoina... Alkuvuoden käsittämätön lukemisbuumi Twilightista innostuneena on lopahtanut. On niin paljon muutakin tekemistä. Pari opusta on kuitenkin tullut kahlattua läpi!

Henna-Kaisa Sivonen - Kasarikirja
Kaikille 80-luvun lapsille ja aikuisille! Kirja kertoo varsin seikkaperäisesti elämästä 1980-luvulla, pääasiassa lapsen silmin. Millä leluilla silloin leikki, mitä söi lounaaksi päiväkodissa tai koulussa, missä lomailtiin, mitä laitettiin päälle kuraleikkeihin... Olen 80-luvun lapsi ja innostun monesta kasariin liittyvästä asiasta. Oli ihanaa löytää kirjan sivuilta tuttuja piirroshahmoja ja samanlainen My Little Pony -reppu, joka minulla joskus oli (ja on edelleen)! Olin ihaillut tätä kirjaa pitkään ja talvemmalla se tarttui mukaani Ateneumin kirjakaupasta. Todella sympaattinen kirja, suosittelen :)

J.K. Rowling - The Tales of Beedle the Bard
Useissa Pottereissa mainittu kirja sai muotonsta Rowlingin käsissä jokin aika sitten. Kirja sisältää viisi kertomusta, joita velhoille ja noidille kerrotaan pienenä. Opettavaisia tarinoita, joita voi verrata meidän jästien kuulemiin ja lukemiin H.C. Andersenin ja Grimmin veljesten satuihin. Jokaisen kertomuksen lopussa on lisäksi Albus Dumbledoren omat merkinnät ja muistiinpanot tarinoiden sisällöstä. Viihdyttävää luettavaa tämä, vaikka ei sinänsä ole mikään kirjallisuuden mestariteos ollenkaan. Mutta täydentää mukavasti Harry Potter -maailmaa. Oli mahtavaa lukea kokonaisuudessaan esimerkiksi The Tale of the Three Brothers. Pahoitteluni, luin tämän alkuperäiskielellä enkä ole selvillä suomennoksista.

Candace Bushnell - Sex And The City
Rakastettavan TV-sarjan innoittamana sain vihdoin ja viimein hankittua alkuperäispokkarin. Lukeminen on kylläkin vielä kesken... Jostain syystä kirja ei innosta minua puoliksikaan niin paljon kuin sarja. Ehkä osansa on englannin kielellä, jonka sutkautukset eivät päässäni taivu läheskään yhtä sarkastisiksi kuin oikuttelevan Carrien suusta, TV:n kaiuttimista kuultuna. Lisäksi henkilöt ja heidän väliset suhteensa ovat hieman erilaisia sarjaan verrattuna. Osa tapahtumista on selkeästi yhdistettävissä juuri tiettyihin jaksoihin. Osaa ei taas ole käytetty sarjassa ollenkaan, tai sitten ne on muokattu lähes tunnistamattomiksi. En vielä tiedä, mitä mieltä olen kirjasta. Jotenkin se ei täysin aukea, mutta välillä tulee lukuja, jotka saavat hykertelemään.

Kameran sisuksista löytyi kuvia kirjoistani. Niitä ei ole järjettömiä määriä, sillä a) tykkään hyötykäyttää kirjastoa, b) tykkään enemmän kovakantisista kirjoista kuin pokkareista, ja nehän tuppaavat olemaan yleensä kalliimpia, c) tykkään paljon suurista kuvakirjoista, jotka nekin ovat hintaluokaltaan siellä yläpäässä. Hyvät kirjat ovat siis aina tervetullut lisä hyllyyni :) Toivottavasti kuvat eivät ole liian pimeitä, en jaksanut muoksia. Tuttuun tapaan suurentuvat klikkaamalla, jolloin nimet näkee paremmin!



Lempifantasiaa. Tolkien ei ikinä petä ♥



Tästä hyllystä puuttuvat Harry Potterit 1-4 (englanniksi),
koska ovat lainassa. Niiden paikan ovat täyttäneet hääkansio,
SATC sekä lainassa olevat Beedle ja Terry Prachettin joku.




Rakkauskirjoja! Suomalaisia romaaneja, satuja,
sarjakuvia, taidetta ja pukeutumista.




Jotain alan kirjallisuuttakin täytyy olla. Aika säälittävän
vähän tosin... Vaan enpä minä sitä niin hirveästi kaipaakaan.



Random. Muutamia pokkareita tässä, joista Bram
Stokerin Dracula olisi seuraavaksi luettavat-listalla.


Miten on sinun lukemisesi laita tällä hetkellä?

2009/04/27

Karavaanari


What is her name


That caravan girl


What is her name?


You were like the sun


A hazy day


What is her name?

* pussihelmainen mekko / Only
* trikoopaita / H&M
* nahkatakki / second hand
* sukkikset / H&M
* nahkasaappaat / äidin vanhat
* unicorn-koru / TiTiMadam
* arskat / junasta löydetty

* Goldfrapp / Caravan Girl


Kohti kesää mennään! Ei ehkä niin vauhdilla kuin haluaisi - ulkona vallitsee harmaan sateinen säätila tällä hetkellä. Oheiset kuvatkin ovat viime viikolta. Kuitenkin pienet auringonpilkahdukset ja viimeistään vappupiknik saavat itse kunkin uskaltautumaan ulos kesäisissä tunnelmissa. Onko sinulla jo kesä?

2009/04/26

All sweet things

Aurinkoista sunnuntaita, lapsukaiset. Miksei aikuisetkin. Tällä viikolla olen kuitenkin todennut aikuisuuden jälleen äärimmäisen hankalaksi velvollisuuksineen, järjestettävine asioineen ja sivistyksellisine käyttäytymismalleineen. Sen takia blogikaan ei ole ihan kamalasti innostanut. Ideoita on kyllä varastossa riittämiin, mutta niiden saattaminen näyttöpäätteelle asti on ollut vaivalloista. Joskus olisi kiva, jos voisi palata aikaan ennen vastuuta omasta arjesta ja hengissä pysymisestä. Ei minulla mitään niitä vastaan ole - eri asiat vaan saisivat kaatua päälle eri aikoina, eikä kaikki samaan aikaan.


As usual, ei niin paljon pahaa etteikö jotain hyvääkin. Positiivisuuksia tällä viikolla ovat olleet mm. kesää imitoiva auringonpaiste, herkkuruoka, rankka salitreeni ja eräs hankinta, jonka totesin tulevan halvemmaksi näin, kuin alkuperäisen ideani mukaan toteutettuna. Mutta siitä lisää myöhemmin. Positiivista on myös äidin myöntyminen tarjoamaan minulle syntymäpäiväkseni kampaajakäynti. Alemmassa kuvassa tukkani näyttää hälyttävän blondivivahteiselta, mitä se ei siis oikeasti ole. Latvoja on kuitenkin saksittu viimeksi marraskuussa... Joten leikkuu + pieni kesäväritys tulee tarpeeseen.


Positiivisuuden listasta ei saa unohtaa myöskään sitä, että Suomi voitti cheerleadingin MM-kilpailuissa Floridassa hopeaa sekä pronssia! Hopeamitali tuli naisten premier-sarjassa, eli ylemmässä cheer-puolen kilpailusarjassa. Pronssia vetivät tytöt tanssipuolen freestyle-sarjassa. Sekajoukkueiden cheer-sarjassa Gorillat jäivät valitettavasti neljänneksi, vaikka suoritus oli mainio ja kokemus varmasti mahtava itsessäänkin. Kaikissa sarjoissa hyvin pärjäsi isäntämaa USA, jossa cheerleading onkin maailman pisimmälle vietyä. Suomi liittyi viime vuonna uuteen maailmanliittoon, ICU'iin, jonka myötä kilpailutapa kansainvälisissä arvokisoissa muuttui. Enää ei kerätä maajoukkuetta, niin sanottua all star teamia, erikseen, vaan edustuspääsystä kilpailuihin taistellaan erillisissä karsinnoissa. Suomen kolme edustusjoukkuetta tulevat kaikki eri puolilta: Helsingistä, Tampereelta ja Oulusta. Huippu suoritukset, onnea kaikille!!

Valkosuklaa, aurinko, ihmiset ja yleinen kirjoittaminen pitkästä aikaa saivat hymyn nassulle :) Mukavaa viikkoa kaikille!

2009/04/24

Tunnistaisitko?

Mikaela haastoi!

Nyt (ja aiemminkin) on ollut liikkellä paljon faktahaasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 bloggaajaa tekemään sama edelleen.



1 h i u k s e t

Jos en jostain käsittämättömästä energiapuuskasta johtuen ole jaksanut suoristaa tukkaani (kuten aion huomenaamulla tehdä) tai laittaa sitä kiinni, on se yleensä iso ja pursuileva. Pitkät, luonnonkiharat ja ilmavat hiukset tykkäävät lennellä eri ilmansuuntiin, eikä takuilta voi välttyä mitenkään päin. Yleensä minut löytää parhaiten tukkani perusteella.

2 l y h y y s

Suuri hiuskuontalo onkin kätevä apu etsittäessä minua ihmisjoukosta, sillä lyhyyteni vuoksi en juuri nouse esiin massojen keskeltä. Virallinen pituuteni taitaa olla 159,5 cm, mutta pyöristän sen aina sataankuuteenkymppiin.

3 p i n k k i

Tämä ei tietenkään ole itsestäänselvyys - osaanhan pukeutua myös mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Yleensä kuitenkin, jos tiedossa on jokin mukavan pirteähenkinen tapahtuma kuten festarit, vaaleanpunainen väri on menossa mukana. Tyllihame, Converset tai kaulahuivi näin esimerkkeinä. Jos minulla ei ole pinkkiä päällä, en tunne oloa itsekseni.

4 p i s a m a t

Mikaelakin mainitsi nämä naamaa peittävät ruskeanoranssit pilkut. Talvella toki häipyvät auringonpaisteen puutteen ja paksumman meikkikerroksen vuoksi, mutta kesällä täyttävät nassun kuin mikäkin lapsen sormivärileikkien lopputulos. On aikoja, jolloin toivon ettei pisamia olisi, ja aikoja, jolloin rakastan niitä. Luonnon polka dotseja löytyy toki muualtakin kuin naamasta - käsistä, jaloista, olkapäistä. Pikkusiskolla niitä löytyy myös kyynärtaipeista ja korvista!

5 m a a n i s u u s

Tätä ehdotti kaveri. Myönnän sen olevan totta - vaikka olenkin perusluonteeltani melankolinen ja kärsin lähinnä päinvastaisesta eli depressiosta, saan järjettömiä innostuskohtauksia. Ne voivat kestää tunnin, päivän, viikon tai harvemmin jopa kuukauden. Sinä aikana mikään muu asia ei tunnu kiinnostavan. Saan älyttömiä ideoita liittyen innostuksen aiheeseen ja kuvittelen voivani toteuttaa ne kaikki. Ja eritoten kuvittelen, että muut ovat kanssani samalla aaltopituudella ja saan vastakaikua ideoilleni :D


Haastetta on vaikea laittaa eteenpäin, sillä niin monilla tämä on jo ollut. Töihin joutuvat kuitenkin seuraavat: L, Laura, Suklaasydän, Sarkku (tai vaikka koko sweet vanityn porukka) ja Norppa. Ja kuka tahansa muu, joka tahtoo!

Wappukuva viime vuodelta on ensi viikon tunnelmissa valittu.


p.s. Kaappien tyhjennys jatkui kirpparipöydän täyttämisellä kaverin kanssa. Mikäli eksyt Oulun keskustan Second Hand Storeen, tsekkaa pöytä nro 124!

2009/04/23

Vinyl time

Keskiviikko-illan tuunausprojektiin tarvitaan:

* Vanha vinyylilevy kirpparilta, Romeo&Juliet vuodelta 1978 käy hyvin.
* Kellon koneisto, halpa sellainen, 10mm, Sinooperista.
* Kellon viisarit, mielellään mahdollisimman kamalat kullanväriset krumeluurit.
* Pientä nirhimistä levyn kanssa koneiston läpimenemisen edistämiseksi (tässä vaiheessa voimakeinot ovat sallittuja - paina koneisto reiästä läpi niin siitä lähtee automaattisesti pala. Kätevää!)
* Puhisemista siitä, miksei netistä löydy ohjetta yksinkertaisen kellon koneiston kokoamiseen. Pienen hammasrattaalta näyttävän osan hukkaaminen pariin otteeseen.
* Riemua siitä, kun osaakin koota koneiston ensimmäisellä kerralla toimivaksi kokonaisuudeksi.
* Muutama muu taistelukohtaus (mm. seinä, jolla valmiiksi oleva koukku ei tykkää kellon koukusta).
* Tieto senhetkisestä ajasta, jotta viisarit voi vääntää summittaisen oikeisiin kohtiin.
* Kamera, jolla kuvata koko komeus.



2009/04/20

I'm not sure yet if I'll hate tomorrow


When you jump in the air


But never come down


Is that how it feels


When you lose your mind?


(kasariteemalla: farkkulegginsit/pieces, college-paita/second hand/only, nahkatakki/second hand, kengät/reebok, korvikset/claire's. teksti nykyaikaa: manboy/i hate today.)

2009/04/19

Loud music, voices and laughter

Perinteiseen tapaan sunnuntain kunniaksi pientä summausta koko viikonlopusta. Mainittakoon, että kovin moni tunti on kulunut erilaisen säätämisen parissa. Säätäminen on lisäksi hyvin suurilta osin liittynyt parhaaseen kotimaiseen yhtyeeseen jonka tiedän, ja josta on mainittu täälläkin useampaan otteeseen... Kuvien muokkausta, VHS-tallenteiden siirtämistä koneelle et cetera et cetera. Siinä sivussa olen ehtinyt siivota lehtikasoja, urheilla ja viettää tuttua ja turvallista lauantai-iltaa kera ystävän, hyvän ruoan ja melko mielenkiintoisen leffan parissa.



Sain joululahjaksi paketin tee-se-itse-falafeleja. Vaikka joulusta on aikaa, vasta nyt tuli testattua tämä taikinaseos. Ohjeiden mukaan lisätään vain vesi, annetaan turvota, pyöräytetään söpöjä pikku pullia ja paistetaan öljyssä rapsakoiksi. En ole eläissäni tehnyt lihapullia tai mitään niiksi luettavaakaan, joten falafelien ulkoinen olemus muistutti enemmänkin tyhjentynyttä koripalloa, kuin matemaattisten oppien täydellistä palloa. Oh well, maku oli sama kuitenkin. Ekokauppa Ruohonjuuresta näitä ainakin pitäisi saada.



Falafelien seuraksi salaattia! Vaaleanpunaisesta Hello Kitty -kulhosta kaikki salaatit maistuvat entistä maukkaammille. Sisältö olisi tosin itsessäänkin toiminut - villirucolaa, kurkkua, miniluumutomaatteja, maustettua fetaa (salaattijuustoa), auringonkukansiemeniä. Nam.



Lopputulos lautasella. Falafelien dippailuun kelpasi mainiosti täysvegaaninen chilimajoneesi. Lisukkeena myös Kantolan Valitut-suolakeksejä päällysteenään ruohosipulituorejuustoa. En enää ikinä syö Tuceja, nämä rapeat vehnänalkioilla, merisuolalla ja oliiviöljyllä maustetut keksit ovat ylivertaisia!



Se elokuva... Bongattiin joskus muinoin Makuunista Highway, jota tähdittävät Jared Leto, Jake Gyllenhaal ja Selma Blair. Tajusimme jo silloin, että jos emme koskaan olleet kuulleetkaan kyseisestä filkasta, ei se missään nimessä voinut olla täydellisyyttä hipova. Monta kertaa kävelimme sen ohitse miettien 'toi otetaan ens kerralla'. Koko kaupungin videovuokraamoista ei löydy vuoden 1992 versiota Wuthering Heightsista, joten luonnollisesti (?) nappasimme mukaan nyt sitten kerrankin Highwayn.

Elokuva kertoo siitä, kun Jack (Jared) joutuu vaikeuksiin, ja ystävänsä Pilotin (Jake) kanssa he päättävät suunnata auton nokan kauas pois, seurauksia (körmyisiä pahaa tahtovia miehiä) pakoon. Matkalla mukaan liittyy yksinäinen Cassie-neito (Selma), jolla on salaisuus piiloteltavanaan. Pieniä, pimitettyjä tietoja selviää lisääkin itse kultakin, ja soppa on melkoinen.

Juonesta voisi kuvitella leffan kuuluvan kategoriaan draama. IMDb'kin tarjoaa draamaa ja rikosta, mutta omasta mielestäni Highway oli pikemminkin komedia. Jo pelkästään Jaredin ja Jaken hiustyylit saavat naurun purkautumaan vatsanpohjasta, puhumattakaan typeristä letkautuksista ja kohelluksesta, jota matkan varrella sattuu. Puolitoista tuntia oli aivan riittävä tälle vedolle. En voi sanoa, että tämä olisi huonoin elokuva minkä olen ikinä katsonut, mutta ei sitä voi hyvällä tahdolla oikein suositellakaan. Jos nimittäin haluaa tosissaan elokuvaelämyksen. Uteliaisuudella ja hölmöllä huumorilla varustettuun iltaan tämä sopinee silti mainiosti. (Huomatkaa muuten puolentoista litran Dr. Pepper -pullo! Autuutta!!)



Ystävä oli sitä mieltä, että edellisen postauksen kuvat Bush-bändiä ihannoivasta kotimekostani eivät antaneet ilmi tarpeeksi. Minä vähän mutristelin uusien kuvien otolle, mutta suostuin kuitenkin paparazzin häiriöinnin kohteeksi. Ainakin tässä näkyy myös selässä komeileva logo. Kädessä oleva ihkupihku nahkaranneke by H&M. Takana tuijottelevat ihkupihkut julisteet ovat Manboyn keikkajulisteita levyjen kansista. Ylemmän valkoisen taiteilut ovat Herra Ylpön käsialaa muuten.

Ulkona on ollut mielenkiintoinen päivä järkyttävine tuulenpuuskineen, lumisateineen ja auringonpaisteineen. Niskaa kiristää, alakerran naapuri jumputtaa suomiräppiä bassojen sivaltaessa korviani oman musiikkini yli ja yleinen sunnuntai-angst valtaa mielen. Onneksi voi aina elää seuraavaa viikonloppua varten.

2009/04/17

Spring fever

Sinne meni se kevät, Oulussa näytti tänä aamuna tältä...



Lunta satoi kaikista mahdollisista ilmansuunnista ylös alas ja sivulle. Onneksi illaksi aurinkokin päätti tulla esiin, ja pääsin pienelle juoksulenkille. Kuntoa on kasvatettava (eikä muutaman kilon pudotus tietysti olisi sekään pahitteeksi), sillä kuukauden päästä on kisat, joissa pitäisi vetää tanssiohjelma täysillä. Elämäni ensimmäiset kilpailut! Jännittää.



Tällä viikolla olen koettanut, kenties auringonpaisteen innoittamana, siirtyä pikkuhiljaa kesävaatetukseen. Mutta kuten tämänpäiväinenkin todistaa, on onni etten ole vielä ehtinyt roudata talvikamoja varastoon. Kevät ja kesä tuovat kuitenkin ulkoiseen olemukseeni enemmän värejä. Tässä eräänkin päivän asu. Seurana vielä pinkit Hait. (farkut - H&M, t-paita - Stocker, neule - H&M, muovihelmet - kasaria lapsuudestani)



Viikon takainen keikka ja pääsiäinen ylipäätään, vietettiin tutussa ja turvallisessa outfitissa - farkkuleggareissa (Pieces), pitkissä valkoisissa topeissa (Panik, H&M) ja suuressa neuletakissa (Vero Moda). Pitkästä aikaa kaivoin esiin kuvassa näkyvän Hennes&Mauritzin AIDSin vastaisen kampanjan hihattoman topin. Kampanja on toteutettu muistaakseni parikin kertaa. Molemmilla kerroilla tunnetut artistit ovat suunnitelleet printtejä t-paitoihin, toppeihin ja huppareihin. Oman paitani kuvatus on Rufus Wainwrightin käsialaa. Mikä onni että artisti on yksi lemppareistani, ja kuvakin on vielä hieno ;)


Jokunen aika sitten jaksoin kaivaa myös ompelukoneeni kaapin uumenista. Floridasta vuonna 1998 ostettu miesten jättikokoinen bändipaita koki muodonmuutoksen, jota oli jo odotettukin. Jostain syystä tuohon aikaan halusin ostaa kaiken kokoa XL... Miesten suuret t-paidat ovat kuitenkin mitä parhaimpia muokkausta varten - tarvitaan ainoastaan hihojen poisleikkuu ja koko paidan kavennus :) Hihoja tässä tekeleessä ei siis varsinaisesti ole, mutta pienet tyngät jäi, koska miesten paitojen hartialinja on niin kovin leveä. Kaula-aukko ehkä kaipaisi vielä suurentamista. Tämä Bush-yhtyeen (kyllä, Gwen Stefanin miehekkeen Gavin Rossdalen vanha ihku pändi) kuvaa edessä ja logoa takana kantava mekko on uusi kotijumitusvaatteeni. Yhdistettynä puuvillalegginseihin (perus long johnit, heh) ja villasukkiin se on mukavuuslistan numero ykkönen.



Tänäänkin mekko pääsi käyttöön, kun ystävän kanssa oli opintopiiri luonani. Motivaatiota piti hakea milloin netin sisuksista, milloin teen juonnista... Jotain kuitenkin valmistuikin, jee.



Aamulla siivotessa oli hyvä olla kevyt ja löysä vaatetus. Tämä kuva tässä siksi, että näytin taas vaihteeksi noin 10-vuotiaalta. Onneksi on noi päätetyöskentelyyn tarvittavat silmälasit, niillä saa ikäuskottavuutta!

Tänään voisi olla taas punaviinilasillisen paikka. Viikonloppuja!

2009/04/16

Muotia postimerkeissä

Postimerkki on nyt muodikas, sanailevat Itellan nettisivut. Toukokuun 6. päivä ilmestyy uusi postariarkki, jossa on viisi muotia kuvaavaa ikimerkkiä. Kuva-aiheet ovat peräisin suomalaisista tyyliluomuksista, joiden suunnittelijoita ovat Minna Parikka, Julia Lundsten, Jasmin Santanen, Sanna Kantola sekä Tuomas ja Anna Laitinen. Kuvituksesta on huolehtinut Laura Laine, jonka kevyen unelmoivaa kädenjälkeä olemme saaneet ihastella myös Trendi-lehden sivuilla.

Tässäpä mainio idea kaikille muotibloggareille (ja toki muillekin) - seuraavan kerran, kun lähetät arpajaispalkintoja, huuto.netissä myymiäsi kolttuja tai muuten vain yllätyspostia jollekin, piristähän kuorta näillä herkuilla!

Kuva: Posti/Itella

Edit: Pitihän se arvata, Nelliina ehti ennen mua kirjottaa samasta aiheesta. Mur :D

2009/04/15

Born in the 50's

Lauantaina tuli runsaiden yöunien (krhm) jälkeen juhlittua eräitä 50-vuotispäiviä. Juhlien numeron mukaisesti minä + ystäväni pukeuduimme 50's-henkeen liehuvien helmojen, korkokenkien ja punaisten huulien kera. Lopputulos ei ollut täydellinen, mutta se ei ollut tarkoituskaan.







Ystävä (kuvissa vasemmalla):
* ruutumekko / Seppälä
* musta tyllihame / Only (lainassa minulta)
* kengät / SixMix
* nahkatakki / Vila
* pikkulaukku / Seppälä
* korvikset / ?

Minä:
* mekko / self made
* bolero / Vila
* kengät / Clarks
* nahkatakki / second hand
* huivi / second hand
* pikkulaukku / second hand
* korvikset / Claire's


Kummankin hiukset laitoin minä, todiste siitä että en ole käynyt parturikampaajan koulutusta...

Hendelle suurkiitos kuvista!

p.s. Mulla on harva pää, mutta ei nyt kuitenkaan unohdeta sitä arvontaa... Joka on siis Marilla!

2009/04/14

Miespoika iskee jälleen

Hengissä ja pääsiäisestä selvinneenä. Suklaamunasaldo jäi varsin pieneksi tänä vuonna, mutta kaikkea muuta tuli syötyä munien edestä - suurimpana herkkuna mainittakoon mangomoussehyytelöjuustokakkujuttu! Namskis. Reseptiä luvassa täällä ehkä joskus, kun saan sen ensin itse hyppysiini ja kokeiltua (ja todennäköisesti pilattua).

Herätys tänä aamuna kello viisi pohjoiseen lähtevää junaa varten on jättänyt jälkensä. Aikaisia aamuja on lisäksi luvassa enemmänkin tällä viikolla. Siksi tyydyn tänään tynkäpostaukseen.

Perjantaisen ihanaisen parhaan Manboyn keikan kunniaksi sain kuitenkin ladattua tuubiin jo syksyllä kuvatun videon, jossa on pätkä eräästä uuden levyn biisistä. Check it out!


2009/04/10

Easter Blythe


Glad Påsk!

Blogi vetäytyy viettämään pääsiäislomaa.

2009/04/09

Suurkoulu - puolesta vai vastaan?

Äsken juotu suuri ja vahva café latte -kupillinen nosti vereni kofeiinipitoisuuden taivaisiin, ja aiemmin vallinnut synkeä olotila vaihtui hypomaniaan. Siispä täydellinen hetki kirjoittaa syvällisistä asioista!

Aiemmin tänään kahvitellessani tyydyin kuitenkin vain teehen, kun kävin juttelemassa erään kaupunginvaltuutetun kanssa. Muutamia kertoja olen yrittänyt ottaa kaupungin eri tahoihin yhteyttä diplomityö mielessäni. Suunnittelen lopputyönäni erään koulun korjausta ja laajennusta. Koulun, jonka tulevaisuus on tällä hetkellä auki - on ehdotettu mm. vanhustentaloa ja puskutraktoria. Varmaa on kuitenkin se, että tällä hetkellä rakennuksessa opinpolkuaan käyskentelevät balttiarallaa tuhat oppilasta tulevat muutaman vuoden päästä olemaan jossain muualla. Aihe on kuuma peruna, ja kaupungilla ollaan suhtauduttu fiktiiviseen työhöni melko nihkeästi tai jopa torjuen pääsyni aiheeseen liittyviin tilaisuuksiin. Tällä kertaa onneksi kävi toisin.


Jo muutamien vuosien ajan eri lautakunnissa, valtuustossa ja hallituksessa on käyty läpi erilaisia vaihtoehtoja muutamien peruskorjaukseen tulevien Oulun koulujen tilanteesta. On esitetty erilaisia kouluyhdistelmiä ja hintahaarukoita. Jossain vaiheessa pari vuotta sitten joku neropatti keksi, että hei, rakennetaan yksi yhteinen suurkoulu! Näin päästään kerralla kaikista home- ja sisäilmaongelmista, tehostetaan kiinteistöjen ylläpitokustannuksia ja kaiken kaikkiaan saadaan ongelmat lakaistua maton alle. Uudisrakennuksen vaihtoehtoa pyöriteltiin pitkään. Siihen tehtiin lukuisia muutosehdotuksia, mutta käsitykseni mukaan ne enimmäkseen hylättiin, ja hankesuunnitelma on pysynyt kokonaan tai lähes ennallaan koko tämän ajan. Viime syksynä edellinen kaupunginvaltuusto jätti asian pöydälle. Mielestäni tämä oli melkoista vastuun pakenemista. Näin ollen päätös, rakennetaanko uusi koulu vai korjataanko vanhoja, sysättiin uuden valtuuston harteille.

Olin itse kuuntelemassa uuden eli nykyisen valtuuston ensimmäistä istuntoa. Lähdin pois kuitenkin ennen päätöksen julistamista, sillä yli kolme tuntia istuttuani puheenvuoropyynnöistä oltiin käyty läpi vasta maksimissaan puolet. Siinä ajassa puhujista suuri osa koitti erilaisilla järkisyillä perustella uuden monitoimitalon, suurkoulun, nousemista OYSin takamaille. On totta, että jotkin asiat toimisivat kenties paremmin suuressa koulussa. Mutta onko se syy vanhan hävittämiselle? Toivosta luopumiselle?

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että suurissa kouluissa ongelmat kärjistyvät. Tätä ollaan nähty jo Oulussakin eräässä eteläisen kaupunginosan koululaitoksessa, vaikka jotkin tahot sanovatkin, ettei heillä kiusaamista tapahdu ollenkaan. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan myöskään väitetyt suurien kouluyksiköiden positiiviset puolet eivät tosiasiassa ole yltiöpäisen mahtavia pieniin kouluihin verrattuna. Esimerkiksi valinnaisaineet ovat kaikissa kouluissa resursseista kiinni, eikä varoja varmasti ole suuressa koulussa käytettävissä yhtään sen enempää, kuin on ollut tähänkään asti pienemmissä yksiköissä. Hankesuunnitelman mukaan tämän uuden koulun rakentaminen maksaa hitusen enemmän, kuin kolmen nykyisen koulun korjaaminen. Entä kiinteistönhoitokustannukset - mainitsemassani tutkimuksessa todetaan (tai väitetään, miten vaan) kustannusten pienenevän vain tiettyyn pisteeseen asti, suhteessa oppilasmäärään. Kun oppilaiden sankka joukko kasvaa, eivät kulut enää pienenekään.

Puhumattakaan sosiaalisista ja psyykkisistä ongelmista, jotka suuri koulurakennus tuo tullessaan. Puhutaan, että 'kouluunhan tulisi erillisiä yksiköitä eri ikäryhmille, ei se silloin ole suurkoulu'. Totuus kuitenkin on, että lapset kokevat sen silti yhtenä kouluna. Väliäkö sillä, kuinka monta solua rakennuskompleksi pitäisi sisällään. Jos oppilaita ja henkilökuntaa on yhteensä n. 1600 aina päiväkodista lukioon asti, ei yhteentörmäyksiltä voida välttyä. Mielestäni suurkoulun puolustajien tulisi yhtä kärkevästi puolustaa resurssien lisäystä niin, että henkilökuntaa saataisiin riittävästi niin opetukseen kuin oppilashuoltoonkin. Ryhmäkokoja tulisi saada pienemmiksi. Oulussa lienee keskiarvo 25 oppilaan paikkeilla, mutta koot vaihtelevat paljon. Luokattomissa lukioissa kurssikoot voivat olla todella suuria, mutta on myös alakoululuokkia, joissa 34 oppilasta on ahtautunut samaan luokkaan ja yksi opettaja yrittää pitää järjestystä yllä. Suuri koulu voi olla mahdollisuus monelle ulospäinsuuntautuneelle lapselle tai nuorelle. Syrjäänvetäytyvät taas voivat kärsiä suurestikin.



Muistan itse pienenä tokaluokkalaisena, miten jo vitoset tuntuivat hurjan isoilta. Edes ala- ja yläkoulun yhdistäminen saman katon alle ei tunnu mielestäni luontevalta. Hallinnollisestihan peruskoulu on nykyään yhtä ja samaa yhtenäiskoulua, mutta fyysisesti sen ei tarvitse sitä olla. Itse olen käynyt samassa kaupungissakin asuessani eri kouluja useissa eri rakennuksissa. Yläasteellani taisi olla oppilaita maksimissaan 300, ja sekin tuntui jo suurelta. Tietenkin kaikki on suhteellista. Hyvällä arkkitehtisuunnittelulla voidaan saada paljon aikaan, mutta ei ihmeitä.

Voisin puhua loputtomiin Oulun kaupungin päätöksenteosta, siitä miten kouluhanketta on jyrätty eteenpäin lopsauttamatta korvaakaan tutkimustuloksille tai kansalaisten mielipiteille. Toki joukossa on niitäkin, jotka ovat taistelleet alkuperäisten korjausvaihtoehtojen puolesta. Valitettavasti heidän äänensä ovat hukkuneet raivoisan puolustuksen alle. Asiaan liittyy paljon mutkia niin liikenteen järjestämisen, suunnittelukilpailun kuin lapsivaikutusten arvioinninkin suhteen.

Joka tapauksessa lopputulos on se, että pohjoisen suureenpieneen kaupunkiin nousee muutaman vuoden kuluttua jotain jättimäistä. Aika näyttää, toimiiko se hyvänä vai huonona esimerkkinä muulle Suomelle. Minä en silloin ole täällä.


Mikä on sinun kantasi suuriin kouluihin?
Millaisissa kouluissa olet itse opiskellut ja miten koet niiden koon vaikuttaneen elämääsi?


Kalevan sivuilla on käyty keskustelua koulun rakentamispäätöksen tiimoilta. Oman kommenttinsa voi heittää kehiin täällä, tai lukea jo näpyteltyjä mielipiteitä. Niitä kun löytyy molempiin suuntiin.

Kuvat Opetusministeriö, YLE

2009/04/08

Naughty

Kilttikin tyttö voi olla tuhma joskus. Kilttikin tyttö voi rikkoa lupauksensa. Kilttikin tyttö voi kiivetä tikkaille, nostaa vaatekomeronsa ylimmäiseltä hyllyltä paketin ja myhäillen laskea sen lattialle, antaen ilta-auringon säteillä sen hohtavasta pinnasta.


Kiltti tyttö voi myös katkaista valkoisen, kiharretun nauhan ja repiä hohtavan paperin universumin tomuksi silmänräpäyksessä. Kiltti tyttö voi ihailla pronssisen väristä, kimaltelevaa boksia, vaikkakaan sen kannessa olevat kirjaimet eivät oikeasti anna mitään osviittaa sen sisällöstä.


Kiltti tyttö voi kenties miettiä hetken, mitä tulikaan tehtyä, ja palata sitten takaisin touhuihinsa. Kiltti tyttö voi nostaa laatikon kannen paikoiltaan ja...


Mutta katsokaa nyt niitä!!


Jos joku ei tiennyt, niin helmikuussa marssin kanta-asiakkaan alennussetelin kanssa Stockmannille, jossa olin tiiraillut ja sovitellut ja huokaillut Clarksin mustien nahka-avokkaiden perään. Sanoin myyjälle, että parempi olis laittaa kengät lahjapakettiin, jotten avaisi niitä ennen syntymäpäivääni. No, synttäreihin on vielä kuukausi, mutta...


Mielestäni kestin hyvin kuitenkin kaksi kuukautta, ja siitä minua palkittakoon ;) Olin sitä mieltä, että lauantaina oleviin viiskymppisjuhliin en halua laittaa Vagabondeja, enkä myöskään ihan juhlavimpia kenkiäni, enkä punaisia, joten vaihtoehdoksi jäivät nämä. Siksi lahjapaketin aukaiseminen vaivainen yksi (1) kuukausi etukäteen oli lähestulkoon sallittua. Todennäköisestihän voin käyttää näitä nyt tämän yhden päivän ajan, ja sitten ne joutuvat takaisin pimeään pahvilootaan (niisk) odottelemaan parempia kelejä. Oulun jäässä, loskassa ja kurassa kun ei edelleenkään ole järkevää melskata muuta kuin kumisaappaissa.

Kuvat eivät ehkä ole kaikista kerronnallisimpia popojen ulkonäön suhteen, but whadda you think?

2009/04/07

Look in the mirror, it's only your face

Aikomuksenani oli kirjoittaa tuhmasta asiasta, jonka tein sunnuntaina. Mutta säästän sen huomiseksi! Tänään tekee mieleni sylkeä sanallisesta arkustani sillisalaattia. Kolmen ässän sääntö ja sillee. Voisi vaikka ajatella, että päivän parhaat kuvin ilmaistuina.


...Vaikka ne kuvat olisivatkin sitten tätä laatua. Voi köh. Jotenkin silti koin, että koska en ole pitkään aikaan laittanut tänne normipäivän asuani, tahdon sen kaikelle kansalle näyttää, vaikka laatu olisikin jossain ojan pohjassa :D

* trikoomekko / H&M
* ihana leveä vyö / Pieces
* jalassa harmaat farkkuleggarit / Pieces
* päällä myös musta neuletakki / Vila



Päivän parhaisiin kuuluu ehdottomasti myös kirppislöydöt, jotka olivat mahtavia! Esimerkkinä tämä tummanruskea nahkatakki. Ignorataan tässä kohtaa peilin kautta otettu ylivalottunut kuva, sillä kameran ajastus ei ollut ystäväni tänään. Minähän taannoin kerroin, etten halua ostaa nahkatakkia uutena. Mutta silti olen tällaista himiöinyt... Joten löytö oli lähes täydellinen :) Vain lähes siksi, että 25 euron hinta oli hieman yli tämänhetkisen budjettini (kiroan tätä loppukuusta), ja koska takki on hitusen liian iso (ei näy kuvassa). Mietin, että voisin käyttää sitä nahkaompelijalla, jos vain jaksan. Eli en. Takissa on muutamia yksityiskohtia, mitkä tekevät siitä mielestäni ei-ihan-niin-teinimäisen, kuin monet muut katukuvassa tällä hetkellä pyörivät nahkatakit. Tai sitten vain selitän niin itselleni, jotta tosiaan jotenkin eroaisin niistä kaduilla pyörivistä teineistä...



Lila satiinipussukka ei olisi välttämättä lähtenyt matkaani, mikäli se olisi ollut jonkun toisen värinen. Vaikka tämä on malliltaankin juurikin sopiva ja ihana ja söpö ja perfect. Mutta se väri, ystävieni häiden teemaväri, häiden joissa olen kaasona ja joihin minulla alkoi jo kehittyä laukkudilemma. So problem solved.



Kävin tänään myös napsauttamassa otsista lyhyemmäksi. Normaalisti teen sen itse, mutta tässä mallissa (eh, mikä malli?) en uskaltanut tehdä sitä. Olisin kyllä varmasti osannut sittenkin itse. Anyway, ihanaa kun näkee taas eteensä.



Olettekos jo näitä syöneet? Salmiakkipätkiksiä! Tiedätte Fazerin salmiakkisuklaan. Yhdistäkää se maku (pikkuriikkisen miedompana) Pätkiksen pehmeään koostumukseen ja voilá. Olen hamstrannut näitä kaupoista muutaman päivän ajan, vaikka karkkipäiväni on oikeasti vain viikonloppuisin (ja viikonloppuhan on YKSI päivä, on on)...

Ja sillisalaatin loppuhuipennus: käykäähän äänestämässä YleX himoitummat -listalle Manboyn A Reasonia! ;)


Millainen on sinun sillisalaattisi tänään?