2010/04/30

Goldfrapp - Rocket

Vapputunnelmia ruokkii hemaiseva duo nimeltään Goldfrapp. Alisonin ääni on pehmeä ja julma samaan aikaan, eivätkä nukkemaisia kasvoja kehystävät kiharat ole pahat nekään. Soitannasta huolehtii Will Gregory. Uusi levy Head First on ollut kierroksessa nyt muutaman päivän. Brittikaksikko pitää pintansa, vaikka bassovoittoisesta groovesta onkin siirrytty kevyemmille syntikkavesille. Tanssijalkaa vipattaa!



Tämän myötä toivotan kaikille värikästä vappua! :) Itse hengailen pitkästä aikaa Oulu-cityssa - tapaan ystäviä, juhlin Nekkua ja välttelen sadepisaroita. Saatan myös popittaa vähän lisää mainittua yhtyettä, kuten vaikka Number 1'ia.  Pysytään tutkalla!

2010/04/29

Magic Beans



Ystävältä tuliaisina saadut taikapavut upposivat nyt kevätauringon alla vihdoin tuoreeseen multaan. Vaikka epäilyni olivat suuret, kummallisilta vaikuttavia hökötyksiä alkoi kuin alkoikin nousta mustasta mönjästä. Suuremmalle yksilölle matka oli kuitenkin liikaa, ja se kuukahti ennen pintaan pääsyä.

Toinen sen sijaan kurottelee antaumuksella lehtiään kohti valoa. Pavussa ollut teksti tavallaan näkyy edelleen itse kasvin kyljessä, mikä onkin taianomainen efekti. Aika näyttää, paljastuuko teksti (tässä tapauksessa hymynaama) vielä selvemmin. Ja saanko otusta pidettyä edes hengissä!

2010/04/28

Prostituutiota ja syömishäiriöitä

Vampyyriputken jälkeen kaipasin lukukokemukseksi jäätävää realismia. Kylmiä väreitä nämä molemmat teokset tarjosivatkin.


Anja Snellmanin Lemmikkikaupan Tytöt ilmestyi parisen vuotta sitten, ja halusin lukea sen heti. Jostain syystä sain sen silti vasta hiljattain käsiini. Kirja kertoo siitä, miten kuka tahansa nuori tyttö voi tänä päivänä joutua mukaan arveluttaviin bisneksiin, kun houkuttimet vain ovat tarpeeksi suuret. Jasminin ja Lindan kohtalo ei ole ainutlaatuinen maailmassa. Tyttöjen katoamisen jälkeisiä tunnelmia käydään läpi niin Jasminin, hänen äitinsä kuin tyttöbisneksen parissa toimivan Randin näkökulmasta. Kerronta ei missään vaiheessa jämähdä paikalleen, mutta jokin pieni pala tai kerros kosketuspinnasta jäi kuitenkin puuttumaan. Ehkä se on vain samaistumisen heikkoutta, kun omakohtaista kokemusta ei ole. Snellman on kuitenkin taitava kirjailija, ja osaa kertoa asioista näkökulmia, joita ei tulisi edes ajatelleeksi. Epilogi- ja kiitos-osuuksien viimeinen lause kolahtaa pisteliäästi: Kuka on uhri?

Tapa minut, äiti! on tositarina, äidin kertomus tytöstä joka kieltäytyi syömästä. Vain 11-vuotiaana Katarina sairastui anoreksiaan ensimmäisen kerran, ja selvisi siitä kohtalaisen vähällä. Sairauden uusiutuessa muutamaa vuotta myöhemmin hän ei selvinnyt niin helpolla. Selvisi kuitenkin, se ei ole mikään salaisuus, mutta kuolema ei syömishäiriöissä (tai syömissairauksissa) ole ikinä kaukana. Marianne Käcko on suomenruotsalainen lastentarhanopettaja ja Suomen ensimmäisen ruotsinkielisen syömishäiriöyhdistyksen perustaja. Hänen näkökulmansa sairaan lapsen tarinaan on tietenkin erilainen kuin mitä sairastuneen itsensä. Teoksessa kuvattiin minusta liian vähän tunteita suhteessa tapahtumien kertaamiseen ja faktoihin. Hieman töksähtelevä teksti johtunee kahdestakin eri asiasta, a) Käckohan ei ole virallisesti kirjailija eikä siten sanataituri ja b) alunperin Ruotsiksi kirjoitetun kirjan käännös ei ehkä ole parhaimmasta mahdollisesta päästä. Tekstin tavanomaisuudesta huolimatta tällaiset aiheet kiinnostavat minua aina. Eräänä päivänä löysin itseni Amazonista etsimästä lisää tositarinoita...

Sinä ja jäätävä realismi? Tositarinat?


...Uh, realismia sekin, että pitää jyskyttävässä yöjunassa yrittää vetää ensi yön unet. Nimittäin koulutusta ja vapunviettoa Oulussa! Pari ajankohtaan liittyvää postausta ajastettu, mutta muuten tapaamme sitten jälleen sunnuntaina :)

2010/04/27

Bubbles & Spikes

Vaikka jokaisen kodin sisustus on täysin omanlaisensa ja asukkiensa näköinen, kivoissa kotikoloissa yleensä toistuvat muutamat perusasiat.



1. Säilytys
Oli säilytystilaa kuinka paljon tahansa, niin sitä on aina liian vähän. Vanha puulaatikko, joka on joskus saanut viininpunaisen maalipinnan, jouti ainakin väliaikaisesti eteiseen kenkien kodiksi. Ei se kyllä ihan noin toimi, joten voi olla, että se siitä vielä lähtee tai ainakin muuttuu valkoiseksi. Kyljessä juuri ja juuri havaittava teksti SEINÄJOKI viittaa laatikon alkuperäiseen kotiin, Seinäjoen Osuusmeijeriin.


1. Siisteys
Siisteys on puoli ruokaa (vai miten se nyt menikään) ja liittyy olennaisesti siihen säilytystila-asiaan. Itsehän siis en kylläkään ole sieltä siisteimmästä päästä nimenomaan tästä syystä, köh. Kaipa sitä vaatteet tulisi korjattua lattioilta paremmin kaappiin, jos ne mahtuisivat sinne... Ja jos vuokra-asunto on mitä on, eikä tiskipöydän takana olevaa ällöttävää beigeä laminaattia saa vaihdettua muuksi, täytyy pienillä asioilla luoda silmää miellyttävä kokonaisuus. Söpö tiskiharja ja -rätti eivät kustanna paljoa, mutta tuovat väriä. Alun vastustelujen jälkeen myös retro-Fairyn oli päästävä pelastamaan minunkin astiani ruoantähteiltä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - puhtaita astioita ja eyecandya!



3. Ne pienet asiat
Yleinen viihtyvyys syntyy harmonisesta kokonaisuudesta ja rakkaista esineistä. Peltikyltit miellyttävät esteetikon silmääni. Kukat ja muut vihreät taas puhdistavat ilmaa ja tuovat väriä sisustukseen. Viherpeukaloni on keskellä kämmentä, joten on suuri ihme, että nämä kasvit ovat usean vuoden jälkeen edelleenkin hengissä. Ei puhuta siitä kuinka monta olen onnistunut elämäni aikana tappamaan. Kasvit saivat nyt uudet mullat ja kukoistavat kahta kauheammin! Kaikki kolme ruukkuineen taitavat olla peräisin Stockmannilta tai saatu lahjaksi, vihreä lintuhäkki on vanhaa somistusjäämistöä ties mistä.



p.s. Villa Solbacka hurmaa aina upeilla, ilmavilla kuvillaan, ja nyt on mahdollisuus voittaa näitä kuvia itselleen korttien muodossa! :)
p.p.s. Tuli kotiasioista mieleen, että aikoja sitten pyydetty astiapostaus on edelleen tekemättä... Don't worry, ei se ole mielestäni mihinkään kadonnut! Jotenkin vain se kippojen ja kuppien kuvaus tuntuu ylivoimaiselta :D

2010/04/26

Metallic A

Lihakset huusivat eilisiltana ties mitä oopperaa, kun viikonloppuna tuli treenattua cheerdancea balttiarallaa 12 tuntia. Tanssileirit eivät ole heikkohermoisille. Ja mitä tein tänään? Kävin juoksemassa. Tällaisina hetkinä päässäni alkaa soida eräs Eppujen biisi.

Mutta asiaan. Eräänä päivänä maalasin varpaani oksennuksen värisiksi.



...Tai siltä ainakin tuntui. Alkujärkytyksen jälkeen väri alkoikin vaikuttaa yllättävän mukavalta. Metalliselta ja joidenkin mielestä ehkä jopa scifiltä. Tulee mieleen hapettunut kupari, tai pikemminkin jotenkin päinvastoin. Kupartunut vihertävä aines... Väri vaihtelee vihreästä siniseen, ruskeaan ja kaikkeen siltä väliltä riippuen siitä, missä kulmassa valo osuu kynsiin. 

Alla yönsininen Mavala 247 Mosaic Blue, päällä Maybelline Forever Strong 810 Chic Gold.



p.s. Pintaa-blogissa on huima kilpailu kaikille Tigi-diggareille!

2010/04/25

Piglets & Politics

Parin viikon sisäisiä päivä- ja iltanasuja höystettynä politiikalla. Vai toisinpäin?

 Normipäivä. Tunika AA, neule Only (hoksasin että olen ehkä aiemmin väittänyt tämän olevan VM, hehe, no mitä väliä), legginsit GT, kengät VB. Ja juu, me luvs lyhenteet. Avainkoru itse tehty, luotikoru pöllitty siskolta (hyss, ei kerrota sille!).

Työmarkkinoilla jaksaminen puhuttaa edelleen, ja syystä. Eläköitymisen myötä samoja työtehtäviä tehostetaan, ja yksi ihminen voi joutua tekemään saman duunin, minkä viisi eläkkeelle jäänyttä teki ennen. Helsingin kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäki otti kantaa myös niin sanottuun työvoimapulaan. Itsekin kirjoitin työelämässä jaksamisesta reilu vuosi sitten.

 Leffassa. Pussimekko Only, vyö Pieces, neule ja saappaat second hand. Söpöt pitsikorvikset by Minttu.

Ydinvoima. Voi huokaus. Tästä aiheesta kirjoitin postauksen jokin aika sitten, mutta loppujen lopuksi se jäi kokonaan julkaisematta. Ydinvoima on kuitenkin asia, joka jakaa kansan mielipiteitä tasaisesti kahtia. Puolestapuhujien mielestä se on päästöiltään ekologisempaa kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö energiana, mutta millä riskeillä? Voimmeko todella jättää ydinjätteen taakan tuleville sukupolville? Ja sen ekologisuudenkin kanssa on vähän niin ja näin. Lainattua Greenpeacen sivuilta: ”Ydinvoiman lisäämisen merkitys ilmastonmuutoksen torjumisessa voi olla korkeintaan marginaalinen. Ydinvoimateollisuuden visioissa noin viisi prosenttia ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittavista päästövähennyksistä saataisiin aikaan ydinvoimalla. Se edellyttäisi seuraavien 20 vuoden aikana noin 350 uutta ydinvoimalaa ympäri maailmaa – ja siltikin 95 prosenttia päästövähennyksistä pitäisi saada aikaan muulla keinoin.”

Suomen hallitus esittää eduskunnalle kahta uutta ydinvoimalupaa. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen mukaan uusien ydinvoimaloiden myötä Suomen ei tarvitse hankkia sähköä enää ulkomailta. Toisaalla taas kerrotaan, että Olkiluoto 3'n jälkeen kaikki tuotettu sähkö menisi vientiin. Ota tästä nyt sitten selvää. Joka tapauksessa vielä ehtii allekirjoittaa sitoumuksen, jossa lupaa seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestää sellaista ehdokasta, joka äänesti ydinvoimaa vastaan. Myös Ydinvoima historiaan -päivänä voi vaikuttaa.

Meikkileikki Melissaan. Kahta eri punertavan sävyä, häivytys metallisella persikalla. Hiukset hamppua.

Viime viikkoina on lakkoiltukin harvinaisen ahkerasti. Sen enempää mihinkään alaan tai lakkojen syihin syventymättä en kantaa niihin ota, mutta kyllähän esimerkiksi ahtaajien lakko pisti miettimään mahdollisia seurauksia. Ymmärrän, että irtisanomiset ja työehtojen heikentämiset johtavat jonkinlaisiin toimenpiteisiin, joista lakko tuntuu olevan työntekijöille se tehokkain. Mutta joskus kannattaisi miettiä, onko se oma työ nyt niin kamalaa, että tarvitsee koko Suomi sekoittaa (ja toisaalta - miksi ihmeessä pitäisi seota siitä, että kaupat ovat kiinni yhden päivän... Medialla on tässä suuri osuus niinkuin kaikessa). Harmi, ettei arkkitehtien lakkoa huomaisi kukaan. Pilkka osuisi vaan omaan nilkkaan.

 Rippijuhlissa. Takki Asos, sukkikset whoknowswhere, kengät VB, huivi GT, laukku second hand.

Asuihin ja politiikkaan liittymätön bonus: keuhkoton sammakko!

2010/04/24

Two of a kind


Peltiset purnukat ovat jostain syystä viime aikoina eksyneet kotiini pareittain. Polka dotsien lisäksi viime viikonlopun löydöt ovat tuplaten herkullisia. Kirpparilta löytynyt ruusupurnukka sai mummulasta kaverikseen toisen, ja samoin jo aiemmin mummun vintiltä löydetty turkoosi rasia löytyi sieltä tavallaan uudestaan.


Yksittäiskappaleina kotiin pääsivät pieni lasinen purkki sekä kirpparilta hankittu suloinen keksejä joskus sisältänyt pitkulainen rasia. Hirvittävissä hinnoissa nuo tosiaan nykyään ovat, mutta onneksi on vielä olemassa vinttilöytöjäkin :)


...Joista mainittakoon vielä oletettavasti 1970-luvun rento nahkapalalaukku sekä vanhat kirjat. Niitä kyllä löytyy kotoa lisää, mutta eritoten hauskaksi koin papan vanhan maantiedon kirjan, jonka painos on vuodelta 1939. Silloin ei paljoa kainosteltu, tummaihoiset olivat neekereitä ja japanilaisten kanssa ei kuulemma mikään muu Aasian kansa voi kilpailla etevyydessä. Nyt jo suljettu Voikkaan paperitehdaskin oli yksi Suomen suurimpia.

2010/04/23

The National


Lisää viikonlopun soundtrackia: The National! Uusi levy High Violet ilmestyy sopivasti juuri syntymäpäivänäni, mutta ennakkoon sitä voi kuunnella The New York Timesin sivuilla (ilmeisesti aina tiistaihin asti).  Biisit kuulostavat juuri niin mahtavilta, kuin mitä levyn upea kansitaidekin antaa odottaa. Oih ja voih. Vielä parisen viikkoa!

Jónsi - Boy Lilikoi

Perun puheeni siitä, että The xx olisi Flow'n odotetuin. Jón Thor Birgissonin eli Jónsin soololevy Go iskee tajuntaan niin voimakkaasti, ettei siinä mitkään tuhkaa sylkevät Eyjafjallatkaan pärjää. Islantilaisen jo lähes kulttimaineeseen nousseen, tällä hetkellä määrittelemättömän pituisella tauolla olevan, Sigur Rósin vokalistina tunnettu heppu on luonut huomattavasti bändimusiikkiaan tanssittavamman levyn. Mieli tekisi sulkea silmät, kuvitella olevansa aurinkoisella niityllä ja pyöriä, pyöriä ympäri, loputtomiin.




Tällä kertaa jo ennen levyä julkaistu biisi, mutta tsekkaa ehdottomasti myös esim. levyn avausraita Go Do sekä Tornado ja Hengilás, jotka edustavat platan rauhallista puolta.

2010/04/22

MAdM @ Virgin Oil Co.

Tasan viikko sitten Virgin Oil Co.'n tiloissa rokkasi eräs maailman mahtavimmista naisbasisteista. Holesta ja The Smashing Pumpkinsista tuttu Melissa Auf Der Maur lähti soolouralle kymmenisen vuotta takaperin. Ensimmäinen levy, Auf Der Maur, ilmestyi vuonna 2004 ja tänä vuonna saatiin vihdoin nauttia uutukaisesta, Out Of Our Minds -lätystä.


Virgin Oilin keikka oli minulle tämän naisen kolmas. Kuten jo osittain levyltä kuulee, Melissan ääni ei vaan mitenkään riitä etenkään liveolosuhteissa, vaikka paikoittain mikrofonin kautta saatiinkin upeita soundeja. Niinpä keikallakin keskityttiin paljon instrumentaalivetoihin ja hyvään meininkiin. Ja sitähän riitti! Basson jytke värisi läpi kropan ja pelkäsin jo, että verenkierto häiriintyy siitä tärinästä (sen siitä saa, kun nojaa koko keikan ajan jättikaiuttimiin). Hauskat välispiikit ja encoren Black Sabbath -coverointi edesmenneen Type O Negative -laulajabasisti Peter Steelen muistolle jättivät tapahtumasta hyvän mielen.


Jälkikäteen allekirjoittaneelle irtosi settilista sekä juttutuokio & yhteiskuva Melissan kanssa. Kuva on tosin julkaisukelvoton sekä minun että Ravenwavesin osalta, toisin sanoen peurat ajovaloissa -tyyliä... Muut kuvat kuitattiin sitten nokialaisen pikselimössöllä, keikkakamerana toimiva Olympukseni kun päätti sanoa sopimuksensa irti. Toivon todella, että kyseessä on vain ladattavien akkujen sekoaminen. Ei nyt huvittaisi ostaa uutta superzoom-kameraa kesän festareita varten, sillä järkkäriähän en tuollaisissa tapahtumissa uskalla/halua kantaa mukanani. Plää.

Encore: Peter Steel tribute & Real A Lie

Minulla on aina ollut ongelmia naislaulajien kanssa. Liekö kateutta tai jotain. Nykyään hyväksyn uusia naikkosia soittolistalleni harmillisen harvoin, mutta monet teini-ikäisenä löydetyt leidit ovat sentäs pitäneet pintansa. Melissa Auf Der Maurin näin ensimmäistä kertaa livenä vuonna 2000 Pumpkinsien jäähyväiskiertueella. Vaikka D'Arcy on kurpitsojen ainoa oikea bassotaiteilija, ei Melissa jäänyt jälkeen. Punaisena hulmuavat kiharat tekivät vaikutuksen. Ja tekevät edelleen. Musiikin ohella tietty.

2010/04/21

Pink Madness

Viime viikon Hulluja Päiviä eivät lakot haitanneet. Eivätkä muuten minuakaan. Koska viikonloppu oli täynnä ohjelmaa, onnistuin pysyttelemään enimmäkseen poissa pahan tyyssijasta. Paino sanalla enimmäkseen. Musta superlämpöinen shaali oli tarveostos jäisen toimistoilman sietämiseen, eikä Hemuli-mukiakaan tarvitse selitellä.


Mutta aijai - kun menee hakemaan valkoisia tylsiä loafereita, joista ainoat jalkaan passelit maksavat huomattavasti enemmän kuin mitä on ajatellut, ja näkee vieressä kasan söpöjä mustia ja pinkkejä Vagabondin tennareita, saattaa ajautua harhapoluille. Ja trust me, puolen tunnin aikana ehdin vaihtaa mieltäni varsin moneen kertaan parhaasta värivalinnasta. Päädyin sitten kuitenkin jokseenkin yllätyksettömästi pinkkiin. Varrettomia tennareita en valkoisten tarraversioiden lisäksi omistakaan, joten ihan hyvä hankinta. Vai?

2010/04/20

Let's Festival!

Tästä festarikesästä on tulossa jokseenkin mieletön, ja väliin joutuu pakostakin jättämään muutamia huippuja. Nyyh.


Helsinki Live. Teini-iän suosikit, elektronisen biitin mestari The Prodigy sekä yksi niistä harvoista naisvokalistibändeistä joita ihailen eli Skunk Anansie räjäyttävät tajunnan takuuvarmasti. Myös White Lies on odotettu, kun se tuli missattua viime vuoden Flow'ssa. Mukana toki myös esim. Guns n' Roses, jota voi vilkaista jos aikataulut niin sallivat. ---- PRKL juuri luin, että Prodigy ei tulekaan :( Eih!

Provinssirock
. Jää valitettavasti osaltani väliin tänä vuonna, sillä ainoastaan perjantain ulkomaiset kiinnitykset Mew ja 30stm olisivat lippuun ja junaan tuhlatun rahan arvoisia. Ja ne rahat käytän mieluummin muille festareille, onhan nämä molemmat bändit sentäs jo nähty.


Ruisrock. Täynnä kaikenlaisia kivoja pikkubändejä! Prince of Assyria on ykkösenä odotuslistalla, koska en ollut bändin keikalla parisen kuukautta sitten. Tai sitten ykköspaikan valloittaa ihana Regina Spektor. Belle & Sebastiankin kuuluu ennen näkemättömien listalle, mutta myös niitä jo koettuja on syytä hehkuttaa: Florence and the Machine, Porcupine Tree, The Ark (jonka uusi levy ilmestyy ensi viikolla!) ja hassunhauska Flogging Molly. Ainiin ja mainitsinko Don Huonot, joiden Hyvää Yötä ja Huomenta -albumi soi taukoamatta eräänkin 14-vuotiaan soittimessa.

Ilosaarirock. Tämäkin pitää finanssipoliittisten syiden vuoksi skipata, vaikka Faith No More olisi enemmän kuin kiva nähdä edes kerran elämässä. UNKLE, DJ Shadow, Katatonia, Imogen Heap ja Bad Religion... Yhyy!


Pori Jazz. Länsirannikko on jäänyt minulle tuntemattomaksi, koska olen aina asunut täysin eri puolella Suomea, mutta kerrankos sitä Poriinkin voisi eksyä (onhan sieltä eräs tietty bändikin kotoisin, khrm). Pääasiallisena syynä kuitenkin Tori Amos. Osaako joku muuten selittää, miksi niin moni ihana naislaulaja on punatukkainen? Liittyykö musiikillinen lahjakkuus punahiuksisten geeneihin? Onko kukaan koskaan tutkinut tätä?
Flow Festival. Ensimmäiset kiinnitykset julkaistiin tänään, uijuijui! Air, The xx, Jónsi (Sigur Rós) ja Ulver. Mahtavaa! Lisäksi plussaa on lyhyt matka festarialueelle ;)


Oletko sinä suuntaamassa kotimaisille festareille tänä kesänä?


Kuvituksena festarikuvia vuosien varsilta. Provinssirock 2005, Ruisrock 2007, Qstock 2006.

2010/04/19

Remember Me

Jos joku ei tiedä, Remember Me kertoo kahdesta parikymppisestä nuoresta ja heidän rakkaustarinastaan. Lässynlää-hempeilyä ei kuitenkaan kannata odottaa. Tai ainakaan pelkästään sitä.


Tyler (Robert Pattinson) on rikkaasta perheestä, jonka äiti on mennyt uusiin naimisiin, isää ei tunnu kiinnostavan lastensa huolet, pikkusisko on taiteellisesti lahjakas mutta ikäistensä joukossa syrjitty ja isoveli kuollut muutama vuosi sitten oman käden kautta. Tyler ei pysty päästämään irti veljensä haamusta, vaan kirjoittaa Michaelille joka päivä kirjeitä. Sikäli kun juhlimiseltaan ehtii. Opiskelu ei innosta, ja sekös isäpappaa juippii. Tylerin elämällä ei tunnu olevan suuntaa. Asiaa ei helpota lähestyvä 22-vuotissyntymäpäivä - Michael menehtyi juuri sinä päivänä, kun olisi täyttänyt 22 vuotta. Eräänä iltana Tyler joutuu tappeluun ja sitä myötä putkaan parhaan ystävänsä ja kämppiksensä Aidanin (Tate Ellington) kanssa. Isä (Pierce Brosnan) tulee kaikesta huolimatta pelastamaan poikansa pulasta. Ongelma on, että todellisuudessa pojat eivät tehneet mitään väärää, vaan yrittivät vain erottaa muita tappelupukareita toisistaan. Paikalle sattunut poliisi on kuitenkin kuumakalle ja hivenen toista mieltä.

Yliopistolla Aidan näkee kyseisen poliisisedän (Chris Cooper) tuovan tyttärensä (Emilie de Ravin) autolla kouluun. Tyttärensä Allyn, joka sattuu olemaan samalla maailmanpolitiikan kurssilla Tylerin kanssa. Ja jonka isä sattuu olemaan jopa liiallisen holhoava kymmenen vuotta vanhojen tapahtumien vuoksi. Alun peri tietynlaiseksi kostoiskuksi kaavailtu tyttöön tutustuminen muuttuukin rakkaudeksi ylä- ja alamäkineen, menneisyyden kummituksineen ja nykyisine hankaline perhesuhteineen. Enempää en voi kertoa spoilaamatta, mutta varoitan: kannattaa kaivaa nenäliinat valmiiksi ;)


Juoni ei ole järin yksilöllinen, mutta arjen suuret ympyrät ovatkin monessa maailmankolkassa samankaltaisia. Arkeen kuuluu suurimmalla osalla väestöstä tietyt perusasiat. Arki on myös tällaisten elokuvien viehätys. Pääsee näkemään pilkahduksen jonkun toisen tavallisesta elämästä, ilman kermakuorrutteita tai blingblingiä. Leffassa nähdään New York Citykin melko vähäisessä, arkisessa merkityksessä. Soundtrack vaikuttaa kelvolta, ja Pohjoismaat pääsevät islantilaisen Sigur Rósin ohella muutenkin sivuosaan - pikkusisko Carolinen sängyssä vilkkuvat Unikko-lakanat ;)


Emilie de Ravin on kuulunut inhokkeihini Roswellista lähtien, mutta kyllähän tyttö on tässä suloinen kuin mikä. Ja menisi uskottavasti 15-vuotiaasta, vaikka todellisuudessa onkin lähempänä kolmeakymppiä. Oli myös aivan loistavaa nähdä Pattinson jossain muussa kuin fantasiasankarin roolissa. Eipä ollut valittamista, vaikka jotenkin osaan kuvitella herran sopivan pikkuriikkisen paremmin teatterin lavalle, kuin leffoihin. Ja vielä kun saataisiin sellainen raina, jossa Rob voisi olla täysin toisenlainen kuin mihin on totuttu. Ilman pörrötukka & pulisongit - yhdistelmää (vaikka hyväksi havaittu sekin, toim. huom.). Mieleenpainuva oli myös Caroline (Ruby Jerins) - mistä näitä loistavia lapsinäyttelijöitä sikiää? Vaikkei rooli sallinutkaan ihan samanlaista irrottelua, kun mihin taannoin mainitsemani Bailee Madison ylsi Brothersissa.

Leffan loppupuolella voimistunut enteilevä musiikki aiheutti kylmiä väreitä, puhumattakaan siitä, kun näki eräät liitutaululle kirjoitetut sanat. Kun kävelin Tennarista ulos, en saanut sanottua sanaakaan.



2010/04/18

Snorphan

Rentoiluiltaan kuuluu perinteisesti hyvää ruokaa, hyvää viihdykettä ja hyvää seuraa. Ravenwavesin kanssa reippailimme ensin juoksemalla Töölönlahden ympäri ja herkuttelemalla sen jälkeen terveellisesti sekä vähän vähemmän terveellisesti. Koska itse en yleensä katso kauhuelokuvia välttääkseni paniikinomaisen tunteen ja painajaiset, johti leffaseuran saaminen kauhujen iltaan.

Villirucola, kurkku, kirsikkatomaatit, auringonkukansiemenet, mausteissa paisteltu tofu, halloumi ja tumma balsamiviinietikka = omnomnom.

Popcornit ja Cherry Cola feat. Reiskan koura.


Leffoista ensimmäiseksi haaviin tarttui Trick 'r Treat. Halloweenista - yllätys, yllätys - innoituksensa saaneessa kauhurainassa mässäillään hieman vinksahtaneella perheellä, urbaanilegendoilla, supernaturaaleilla olioilla ja kurpitsoilla. Verta lentää ja muutamia sydämen pysäyttäviä hetkiä on, mutta osa jutuista menee täysin yli hilseen ja lähinnä naurattaa. Pelottavuudeltaan ei siis pääse listani kärkipäähän. Eikä muutenkaan mielestäni ollut mitenkään kummoinen filmin pätkä. Vaikka visuaalisesti kohtauksissa kyllä olikin upeita värejä ja maisemia. Näyttelijöistä tiesin entuudestaan lähinnä Anna Paquinin, joka nähdään tässä tummaverikkönä. Ja niin, onhan minulla se lievä Punahilkka-fetissikin, muah. Leffasta lisää Geek is the new blackissa!


Seuraavana vuorossa oli Orphan. Nuorimman lapsensa menettänyt pariskunta haluaa jonkun, jolle jakaa rakkauttaan, ja päättää adoptoida lapsen. Esther on lahjakas, kuuliainen ja sanalla sanottuna enkelimäinen. Jostain syystä pahoja asioita silti tapahtuu aina, kun hän sattuu olemaan paikalla. Pian perheen äiti alkaakin tajuta jonkin olevan vialla. Asioiden selvittäminen ei vain ole helppoa, ja johtaa yllättäviin ja epämukaviin löydöksiin... (Tsekkaa tämänkin kohdalla Mikaelan tuntemukset, ja ehdottomasti myös traileri!)

Heti ensimmäiseksi Orphanista tulivat voimakkaat mielikuvat viitaten niin legendaariseen The Hand That Rocks The Cradleen kuin The Good Soniin. Etenkin jälkimmäisen (jonka luin yläasteella kirjana ja sen jälkeen tutustuin leffaan, mainittakoon että kirja on huomattavasti parempi vaikka rainassa onkin supersöpö superpieni Elijah Wood!) kanssa Orphan tuntui aluksi olevan aivan liian samanlainen,  mikä oli tietenkin pientä tylsyyttä aiheuttava tekijä. Mutta onneksi loppuratkaisu oli täysin erilainen. Karmiva Esther, aivan ihana kuuro pikkusisko Max ja jostain syystä mieleen syöpynyt Peter Sarsgaard (perheen isä) loivat upeat puitteet elokuvalle, joka pelotti huomattavasti enemmän kuin Trick 'r Treat. Psykologinen trilleri siis vetoaa herkkään mieleeni runsain mitoin. Sen tenho onkin todellisuuspohjainen, kun monet tapahtumat voisivat tapahtua ihan oikeasti. Sen sijaan yliluonnollisia asioita harvoin tulee pelättyä, koska niihin ei törmää IRL päivittäin. Pois lukien alien-jutut, joita pelkään aivan tajuttomasti. Katselin pienenä ehkä vähän liikaa X-Filesia.

Tosin, olen myös sitä mieltä, että kauhua ei genrenä tietyllä tapaa ole ollenkaan, sillä kauhu on toiselle täysin toista kuin yhdelle. Itseäni ei splatter-meininki tai zombiet pelota, mutta jännitystä tihkuvat trillerit kyllä. Yksi kaikkein hirveimmistä ikinä on Orpokoti. Loistava elokuva, jota en kuitenkaan halua nähdä enää koskaan uudestaan.



p.s. Sarsgaardista innostuneena päätimme sitten katsella vielä kolmannen lehvan yhdelle illalle, tosin ennestään tutun Jarheadin... mmm ;)
p.p.s. Molemmat kauhurainat vuokrattiin Elisa Viihteen kautta, eli kotoa ei tarvinnut poistua. Aivan liian helppoa! Odotan kauhulla laskua, kun oikein pääsen tähän vuokraamisen makuun...

Molemmat leffakuvat allmoviephoto.

2010/04/17

Sisustustavaratalo Kasvihuoneilmiö

Pääsiäisenä auton nokka suunnattiin kohti Turun moottoritietä ja ramppia numero 20. Sisustustavaratalo Kasvihuoneilmiö oli kokemisen arvoinen paikka, täynnä mitä ihmeellisempää tavaraa - osan hintalapuissa luki Day tai Sia, mutta mukaan mahtui myös tekokukkia, talonpoikaishuonekaluja, kiinalaista antiikkia, armeijan ylijäämää, leluja, koruja ja astioita. Paratiisi!



Kauppa on rakennettu vanhaan tehdashalliin ja sen kyljessä olevaan entiseen kasvihuoneeseen, jossa on paitsi myytävää ja valokuvanäyttely, myös kahvila. Lounas oli kohtuuhintainen ja maittava ja sitä oli hauska mutustella erilaisilla huonekaluilla sisustetussa tilassa. Etenkin, kun kaikki tuolit ja pöydät olivat myytävänä!








Arvatkaa, meinasinko tulla hulluksi tämän hyllyn kohdalla?! :D Onnekseni asunto on jo täynnä kaikennäköistä roinaa, joten onnistuin hillitsemään itseni, vaikka kapistus jos toinenkin olisi kyllä tahtonut päästä mukaan auton takakonttiin. Erityisesti mainittakoon upea sveitsiläinen upseerin matka-arkku, jolle ei valitettavasti löydy 80 euron arvosta käyttöä... Varsinaisestihan lähdin hakemaan  tummanvihreää puista armeijan arkkua, jota ei löytynyt (tai taisi niitä olla pari, muttei myytävänä). Mutta ei tästä paikasta helposti kyllä tyhjin käsin lähdetä.



Ihana vanha puulaatikko, oletettavasti saksalaista alkuperää (Wein aus deutschen Landen) oli kallein ostokseni parinkympin hinnallaan. Mutta ai että olen happy! Juuri tuollaista olen etsinyt ikuisuuden. Loota pääsi kontrastiksi Palaset-laatikoiden päälle ja sai sisuksiinsa kaiuttimen joka ei ole käytössä. Myös lainassa olevat Gilmoren Tytöt kurkkivat sieltä.


Litran vetoinen sormiliitoksin tehty puinen laatikko. En ole testannut vetääkö se sisuksiinsa itseasiassa kokonaista litraa, mutta punasipulit ainakin viihtyvät siellä hyvin. Valkoinen teeboksi ja New York -aiheinen tarjotin ystävältä, vaaleanpunaisissa kehyksissä tulostettu valokuva, kuvaajana Viggo Mortensen.


Vastine posliinisille popcorn-tekstillä varustetuille kulhoille: emalinen snacks-vati! Kokoa löytyy, joten tästä kyllä kelpaa nauttia leffaillan riksut ja raksut. Näiden lisäksi mukaan tarttui vielä toinen puulaatikko, joka odottaa projektin nimeltä olohuoneen pöytä alkamista. Ja minut tuntien se projekti ei tule valmistumaan ikinä.

Kasvihuoneilmiöön on myös bussikuljetus Helsingin keskustasta, mutta silloin toki täytyy jättää suurikokoisimmat ostokset tekemättä. Sisustuksesta kiinnostuneille voin silti suositella tätä paikkaa lämmöllä :)

2010/04/16

Memoryhouse - Sleep Patterns

Vaihteeksi jotain unenomaisempaa kitarasäröjen sijaan. Kanadalainen kaksikko Memoryhouse koostuu säveltäjä Evanista ja valokuvaaja Denisestä, joka hoitaa myös laulupuolen. Pitkästä aikaa jotain raikasta! Suosittelen myös tsekkaamaan hengästyttävät valokuvat.


2010/04/15

Strawberry Fields

Kesän ensimmäiset mansikat! Verrattain mauttomia espanjalaisia toki, mutta silti, mansikoita. Yhdistetään niihin kulttibiisi ja pörröpäät Jim Sturgess & Joe Anderson. Mitä saadaan? Täydellinen keväinen välipala. Eikä muuten ollut yhtään ikävää syödä seuraavana päivänä aamupalaakaan, kun myslin joukkoon sai heittää muutaman manssin. Nam.



2010/04/14

Commando Pig

En päässyt eilen nukkumaan ajoissa, kun YLEltä tuli liian mielenkiintoista ohjelmaa. A2 Teema: Eläinten vallankumous! kesti kakkoskanavalla kaksi tuntia ja otti kantaa tuotantoeläinten hyvinvointiin Suomessa. Keskustelemassa oli iso joukko asiantuntijoita: Animalian ja muiden järjestöjen edustajia, tutkijoita ja lihatuottajia. Olipa joukossa myös kokki ja taiteilija. Pääaiheena oli eläinten elinolot ja lihansyönnin tarve sekä sen viime vuosien runsas kasvu (1970-luvulta kilomäärä per henkilö per vuosi on lähes tuplaantunut). Molemmat puolet esittivät pointteja mielipiteidensä perusteeksi, mutta kyllä useaan otteeseen naurahtelin possu- ja broilerifarmarien ontuville selityksille. Harmikseni en tähän hätään muista ainuttakaan sutkautusta.

*

Useaan otteeseen mainituilla työpaikoilla on helppo nykyajan tiukassa tilanteessa perustella liha- tai turkisteollisuutta. Niillä saadaan varoja muuten epätoivon partaalla oleviin maakuntiin. Mutta ei se tee tehotuotannosta eettisesti hyväksyttävää. Ravintoympyrään myös viitattiin keskustelussa useita kertoja. Todella köykäistä, kun proteiinia todistettavasti saa muualtakin kuin eläinkunnan tuotteista. Ja onhan sitä ennenkin kouluissa syöty pinaattikeittoa lounaaksi ilman, että tarjolla olisi ollut mitään lihavaihtoehtoa (minun aikanani oli muutenkin tasan se yksi ruoka, ja sitä sitten syötiin tai ei syöty). Keskustelun lopuksi porukka siis äänesti siitä, onko yksi kasvispäivä viikossa kouluruokailussa hyvä juttu. Lihatuottajat olivat asiaa vastaan. Kasvisruokapäivä on joka tapauksessa tulossa Helsingin kouluihin. (Aiheesta on napistu blogeissakin etenkin sen jälkeen, kun eräs Helsingin kaupunginvaltuuston järjetön videonauha levisi YouTubessa. Videota katsoessa ei oikeasti tiedä nauraisiko valtuutettujen idioottimaisuudelle, vai itkisikö siksi, kun tuollaisia on päästetty päättämään yhtään mistään.)

Itse en missään nimessä kannata turkistarhausta tai nykyistä lihan tehotuotantoa, enhän edes syö lihaa. En mielestäni myöskään ole aatteen tuputtaja tai ystävieni toiminnan moralisoija. Omaa kaksinaamaisuuttaan tulee silti pohdittua: olen tekopyhä, kun syön lohta, joka on yhtälailla kasvatettua ja tehotuotettua? Miten eettisenä voidaan pitää nahkakenkien käyttämistä, kun nahka tulee lihatuotannon sivutuotteena?

*

Eräs todella mielenkiintoinen ja muotibloggareita koskettava seikka oli esittelyssä ollut TAMKin taiteilijaryhmän Route Couture. Kyse on projektista, jossa road kill -eläimitä kerätään tienvarsilta ja hyödynnetään haute couture -tyyppisissä luomuksissa. Tietyllä tapaa tämä on ainut eettinen keino turkisten tai sulkien käyttöön asuissa, kun eläin on elänyt vapaana luonnossa ja kuollut onnettomuudessa. Vaikka toki ihminen on syypää siihenkin, että eläimiä ylipäätään jää auton alle. Route Couture -projekti on paitsi taidetta ja muotia, myös vahva kannanotto eläinten kohteluun.

Ohjelman aikana ruudulla vilkkui katsojien lähettämiä viestejä. Yksi syöpyi mieleeni vahvasti: Onko oikein tappaa, jos ei todella tarvitse?


2010/04/13

Raitaputki

Tuubihuivit ovat käteviä, kun niiden päät eivät lentele tuulessa ja jos ne ovat tarpeeksi suuria, saa niistä hupun suojaamaan päälakea. Helpon kesätuubin ainekseksi suosittelen kangaskaupan jämätrikoota.


Oma tuubini syntyi raidallisesta trikoosta, josta ensin ommeltiin putki ja joka vielä taitettiin kaksinkerroin. Ja ommeltiin äärettömän rumasti kiinni pitkältä sivulta siksakilla, kun laiskuus iski. Putki mahtuu kaksi kertaa kaulan ympäri ja jää löysäksi mytyksi (ei kyllä lämmitä hillittömän paljoa, mutta eihän sitä kesällä tarvitsekaan). Kyseinen trikoopala maksoi noin 8 euroa ja siitä saa kaksi huivia. Kohtuuhintaista! Käytössä väri ei kyllä ole se kätevin, kun meikkijälkiä tuppaa kerääntymään vaaleaan pintaan väkisinkin. Seuraavaksi voisinkin tehdä punaisen tuubin..


 Meni hermot kuvaamisessa, hence the laaduttomuus.


p.s. Haha, joku oli sitten jättänyt balettipostaukseen aukkoja muutamien nimien kohdalle, ja unohtanut korjata asian ennen julkaisemista x) No, asia on nyt kondiksessa. Mikäli se ketään ikinä häiritsikään.