2011 / Marraskuu

Ryan Gosling

Vielä on marraskuu, joten vielä ehtii juhlia Ryan Thomas Goslingia, joka täytti tässä kuussa 31 vuotta. Goslingin ura on alunperin lähtenyt liikkeelle samasta Mickey Mouse Clubista, josta Britney Spears ja Justin Timberlakekin ovat ponnahtaneet. Jotenkin tyypit vain menevät täysin eri kastiin. ;) Jos kanadalainen ei hurmannut ennen tätä syksyä, ovat viimeistään Crazy, Stupid, Love. ja Drive saaneet itse kunkin pauloihinsa. RyGo onkin saanut tehdä kasan hyvin erilaisia, mieleenpainuvia rooleja, joissa jokaisessa hän onnistuu olemaan häikäisevä. Eläinrakas näyttelijä ei suinkaan ole jättänyt musiikkiakaan lapsuusvuosiin, vaan soittaa kummitusfolkia yhdessä Zach Shieldsin kanssa Dead Man's Bonesissa. Kuolalammikko edessäni senkun kasvaa. Stop being so Ryan Gosling!

Kannattaa muuten tsekata myös seuraavat tumblr-blogit: graafikoille Typographer Ryan Gosling, naisten puolella oleville Feminist Ryan Gosling ja ihan muuten vaan Fuck Yeah Ryan Gosling. ;)

 

Gloomday

Moni on varmasti kanssani saman periaatteen kannalla: blogin kuuluu tuottaa iloa, niin kirjoittajalleen kuin mahdollisille lukijoilleenkin, ja masentavat purnaamiset pidetään sähköisiltä sivuilta poissa (elleivät ne sitten ole blogin idea, that is). Tänä maanantaina ei ole tapahtunut mitään erityisen ikävää. Sain päivittäisen kirkasvaloannokseni, skippasin kahvin jo kolmatta päivää, en ole tiputtanut (vielä) mitään lattialle ja ulkonakin on juuri ja juuri havaittavissa sinistä jostain harmaan pilviverhon raosta.

Aion kuitenkin ottaa oppia ainin ja Chatrinin negistelyistä ja todeta, että päivän pilaamiseen riittää kyllä ihan vaan se fakta, että on maanantai. Miten epäreilua on, että kun ihminen menee väsyneenä ajoissa nukkumaan, uni tulee vain tunnin pätkissä? Tai että kaikilla työpaikoilla ei ole äänieristettyä ja pehmustettua huutohuonetta? Ajatus sekotilastojen julkaisemisesta verotietojen sijasta vaikuttaa marraskuisessa synkkyydessä täysin toteuttamiskelpoiselta idealta. Tiedän monta, jotka olisivat kärkisijoilla.

Taivaan siniseksi muuttumisesta ei ole iloa, kun päivän koko valoisa aika menee sisällä istuessa. Sen sijaan aion luukuttaa Placebon Archive-coveria, tehdä monen monta taukojumppaa ja haaveilla lounaaksi vääntämästäni kasvisgratiinista. Hyvä ruoka, parempi mieli. Ja sitten on vielä pincers, joka jaksaa hihityttää jopa kaameina päivinä.

This Monday is no better than any other Monday. I'm feeling really negative although nothing really bad has happened. But just the fact that it's Monday is enough. I think it's extremely unfair that when one is tired and ready to go to bed early, sleep only comes in one-hour periods. And that there's not a soundproof, possibly padded, room at every workspace to spend your coffee break yelling in. Blah.

The sky is slowly turning from grey to blue, but that doesn't give joy to a person whose destined to sit inside the whole day. So I'm just gonna listen to Placebo's Archive cover, daydream about lunch and swell in gloominess. And maybe chuckle a little to DanRad's pincers.

Picture

Movie MTWTFSS

Olen ollut uskomattoman laiska osallistumaan Movie Monday -haasteisiin viimeiset, öh, kaksi kuukautta. Jotenkin en ole kokenut, että minulla olisi ollut aiheisiin tähdellistä sanottavaa (tai ainakaan mitään eriävää muiden vastauksista). Kuitenkin, ihan vain jotten rikkoisi kaavaa, aion käydä kaikki väliin jääneet topicit lyhyesti läpi.

#20 - Tanssin taikaa

Rakastan tanssielokuvia, ja jos ajatellaan vain elokuvallisia ansioita, on Black Swan ehdottomasti ykkönen. Toisaalta siinä tanssia on tavallaan melko vähän, ja siten erilaiset street dance -tyyppiset filmatisoinnit tuovat enemmän virikkeitä itse koreografioinnin osalta. Juontahan niissä sitten harvoin on nimeksikään. Mutta minulle voi myydä lähes minkä tahansa tanssielokuvan helposti.

#21 - From Finland

Minkä elokuvan näyttäisin ulkomaalaiselle? Suomesta on vuosien aikana tullut paljon hyvää valkokankaille, mutta jos haluaisin kertoa, millaista kansaa olemme, osuisi valinta tasan yhteen: Rare Exports. Kiero, hauska ja sympaattinen elokuva.

#22 - Someone New

Uusimpia lempinäyttelijöitä kyseltiin. On muutamiakin, joilta olen nähnyt vain roolin tai pari, jolloin ihastukseni perustuu pääasiassa näihin roolihahmoihin, enkä osaa pelkästään niiden perusteella vielä heitä top-listoille laittaa (Carey Mulligan, Mary Elizabeth Winstead, Yasmin Paige, Fanningin siskokset). Sitten on niitä, joita olen seurannut vuosikausia, mutta joille olen vasta viimeisten vuosien tai kuukausien aikana lämmennyt (Michelle Williams). Ja sitten on niitä, joille muuten vaan olen lämmennyt harvinaisen hitaasti. Kuten tämän kuun komistus (luvassa pian).

#23 - Tuntematon

Indiefilkka tai muuten vaan suurelta yleisöltä piiloon jäänyt oma lemppari. Tätä piti miettiä pitkään, sillä monet sellaiset, jotka ovat nykynuorisolta paitsiossa, ovat kenties joskus olleet kohahduttavia kaikessa "pienuudessaan". En myöskään aina tiedä jonkin tietyn elokuvan (tai musiikin) suuruudesta mitään, koska en yleensä ota selvää sellaisista asioista - minä pidän tai en, suosiolla ei ole väliä. Hmm. Mainitaan sitten vaikka In Search of a Midnight Kiss, kiva pieni leffa, joka tuli katsottua vähän aikaa sitten ja josta kirjoitan enemmän myöhemmin.

#24 - Eläinystävämme

Saako tähän vastata Simba, saako? Saa.

#25 - Hävettää myöntää, mutta...

"...en ole nähnyt. Mutta koska se on niin noloa, niin valehtelen kaikille että olen nähnyt." Itseasiassa tällaisia elokuvia ei (enää) ole - olen kasvanut aikuiseksi ja myönnän sivistymättömyyteni. :D Mutta toki iso kasa leffoja pitäisi nähdä joka tapauksessa. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ole nähneet vanhaa Star Wars -trilogiaa, mutta samaan aikaan olen itse täysin tietämätön Kummisedistä.

#26 - Xmas Time

Jep, olin vähän ajoissa tämän aiheen kanssa, mutta ei se mitään. Kun ei ole lunta, voi edes leikkiä, että joulu on tuloillaan! The Nightmare Before Christmas on ehtaa joulutunnelmointikamaa ja Samu Sirkkakin pitää katsoa joka jouluaatto. On kuitenkin yksi, jonka väliin jättämisestä saan itkupotkuraivarin. Ja joka toisaalta itkettää joka tapauksessa aina ihan liikaa - The Snowman. Tajusin, että olen katsonut sen joka ikinen joulu todella, todella monen vuoden ajan, ja koskaan siihen ei kyllästy. ♥

Here are just some past Movie Monday topics that I haven't been writing about. Sorry, too lazy and busy to translate them right now! :/

Speed vs. Distance

Otsikko kertoo kaiken - marraskuu on kadonnut jonnekin sillä aikaa, kun itse olen juossut keikalta toiselle, tunkenut kuvitteellisia tikkuja silmiin niiden auki pitämiseksi ja päivitellyt sitä, miten aurinko ei enää koskaan näyttäydy. Arkistoista löytyy läjä käsittelemättömiä aiheita, kuten luettuja kirjoja, kymmenen katsottua elokuvaa, kuukauden kolli ja järjettömästi muokkaamattomia valokuvia. Edessä olisi vielä lisää keikkoja, retki Lontooseen ja joku kummallinen tapahtuma nimeltään joulu. Kivoja asioita, mutta kalenteri piiputtaa punaista. Hohhoi.

Onneksi päiviin voi merkata niitäkin menoja, jotka ovat puhtaasti rentoutumista: covereiden kuuntelua, bloggaritovereiden tapaamista ja krhm, niitä keikkoja. Esimerkiksi huomenna kannattaa suunnata Korjaamolle nauttimaan Suomi-indiestä Solitin bändien tahtiin, tänään taas Kuudennelle Linjalle fiilistelemään Fotoshopia. Kivvaa!

Mukavaa viikonloppua itse kullekin, olkaa te tekemättä mitään minunkin puolestani. ;)

The topic says it all - November has simply disappeared somewhere while I've been running from places A and B to C and D. They greyness is overwhelming and I can't keep my eyes open. I've got tons of things to write about in this blog, but no time. Luckily I like all the gigs and other stuff that have filled up my calendar to its limits, but I can't even start to think about things like Christmas yet. Phew!

Of course some of the happenings are purely relaxing - you can listen to good covers, meet other bloggers for a night out and go to yet more gigs. Tomorrow some great Finnish indie at Korjaamo, today Fotoshop. Goody!!

Sykkivä eturauhanen

Lindgrenin kalapuikot ovat saaneet haastajan. Meininki menee aina vain härskimmäksi! :D

Does my beard look big in this?

Rakastan Cyanide & Happiness -nettisarjakuvaa, mikä on ehkä tullut ilmi aiemminkin. Maanantain piristykseksi sopii pari parta-aiheista strippiä!



Cyanide & Happiness @ Explosm.net


Cyanide & Happiness @ Explosm.net


Cyanide & Happiness @ Explosm.net

Cyanide & Happiness is the best web comic ever!

Pretty in Decadence

Marraskuisia kuvatuksia.




Just some November pictures.

Lindgrenin kalapuikot

Movember, tuo viiksekkäiden miesten kuukausi. (Sana move tosin saattaa viitata myös järjettömään määrään kalenterintäytettä, toim. huom.) Paitsi, että kuka tahansa voi kasvattaa itselleen muhkean kasvokarvoituksen ja samalla nostattaa varoja ja tietoisuutta miesten terveysongelmista, ovat muutamat julkisuuden henkilöt lähteneet hommaan astetta suuremmalla väännöllä. Tommy Lindgrenin ja Anssi Kelan välinen viiksibattle on saanut uusia vivahteita, kun ensimmäiseksi mainittu laittoi gangstahoppivaihteen silmään. Hillitöntä!!

Gentlemen, remember to grow beards and moustaches this month, it's Movember! Don Johnson Big Band's frontman Tommy Lindgren and singer Anssi Kela are even battling about their facial hair. Here's what Tommy came up with recently.

How it changes lanes

Viikonloppu liitelee hyvin todennäköisesti ohitse yhtä nopeasti kuin aina, mutta ainakin tekeminen on mieluista. Suunta on kohti Ääsjokea ja luvassa on laatuaikaa kera Reiskan, Manboyn ja Kemopetrolin. Jiihaa! Matka taittuu tietenkin junalla, mutta autoileville ja muille Drive-leffan fiilistelijöille tiedoksi, että sain soittiksen julkaisukuntoon. Löytyy Alice&Junesta. :)

Mukavaa viikonloppua!

Weekends are always over before they even start. Well at least there are nice things to spend the time with - I'm heading a couple of hundred km up North, meeting up with Ravenwaves and dancing to the live sounds of Manboy and Kemopetrol. Yay! Although I'll be travelling by train, of course, I finished my Drive playlist to all the drivers and movie lovers out there. You can find it from Alice&June. :)

Have a nice weekend!

Flesh and Bones

Tauluseinä on saanut lisää asukkaita. Joista jokainen on muuten oman asteluvun verran vinossa. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka tunnistaa kaikki! (Reiska sua ei lasketa)

There are new tenants on my own wall of fame. Recognise them all?

Arkkitehtuurista

Arkkitehtina olo on joskus vähän liiankin hauskaa. Voi hullutella ammatillisilla tatuoinneilla sekä keikkua naurun ja itkun rajamailla tuijottaen liian lähellä totuutta olevia diagrammeja ja Dilbertiä. Tai sitten muuten vaan sulostuttaa päiviään arjen sarjakuvilla. Että niin.

Being an architect is sometimes just too much fun. You can go crazy with profession-related tattoos or dangle on the thin line between laughing and crying to charts and Dilbert (which both are a bit too close to the truth). Or then just sweeten up your days with some comic strips. Ahem.

Little Red Riding Hood

Paljon punaista, ripaus sinistä, lohkeillut kynsilakka - inspiraatiota ei tarvitse hakea kovinkaan kaukaa.

 

Duffle coat - Topshop, cardigan - Fred Perry, felt boots - Huopaliike Lahtinen

p.s. Kuvat näyttävät huomattavasti paremmilta omalta läppäriltäni kuin esimerkiksi työpaikan pöytäkoneen näytöltä tarkasteltuna, joten jos ylisaturaatio vaivaa, syyttävät katseet tänne vaan, kiitos. Huokaus.