2018/10/21

The sky is about to cry

Sitä aina miettii, mikä järki on kirjoittaa blogiin kerran kuussa.

Hirvipata

No vaikka se, että koska tämä on minun blogini, päiväkirjani, saanen kirjoittaa miten usein tai harvoin haluan. Onko järkeä kirjoittaa useammin, jos ei tapahdu mitään?

Jos päivätyöt syövät energiat ja olet yhtä väsynyt syyskuussa kuin normaalisti keskellä pimeintä talvea?

Jos kävit kyllä lomalla etelässä, mutta sekin loma meni enimmäkseen stressissä ja noroviruksessa?

Alkusyksyn inspiroiva aika meni jotenkin ihan ohi. Nyt useat puut ovat jo täysin lehdettömiä, sadepisarat kolisevat ikkunapeltejä vasten ja tuuli ulvoo lohduttomana hormeissa. Ajattelin silti alkaa järjestelmällisesti käydä vanhoja matkakuvia läpi. Tarvitaan vain aikaa, hermoja ja aivosolujen aktivoimista, sillä en todellakaan enää muista, mistä kaikkialta kuvia on napsittu. Lisäksi voi olla, että tarvitaan myös rautakuurin vaikutuksen alkamista. Joskus voi käydä niin, että elimistön rautavarastot ovat ehtyneet, vaikka hemoglobiini olisi täysin viitearvoissa. Selittää ainakin osan siitä meikäläisen väsymyksestä, ja nyt vaan napsin rautaa purkista useamman kuukauden ajan. Onneksi ferritiiniarvot voidaan mitata helposti yhdellä verikokeella. Asia on ollut jo jonkin aikaa "trendikäs" ja tapetilla, ja ehkä osittain siksi lääkärit ovat hieman nihkeitä määräämään arvoja tarkistettavaksi. Jos kuitenkin koet olosi epätavallisen väsyneeksi pitkään, suosittelen, että vaadit itsellesi testiä! Tai käyt mittauttamassa vaikka itse yksityisellä, ei maksa paljoa. Ei ole hyvä velloa väsymyksessä, jos asiaan onkin ihan selkeä ratkaisu.

Tänään kuitenkin aion jatkaa keskeneräisiä neuletöitä (ja ehkä aloittaa uusia listan jatkoksi) ja nauttia syysruuasta - padassa hitaasti kypsytetystä riistasta kotimaisilla kasviksilla ja sienillä ryyditettynä. En usein syö lihaa, mutta kun syön, se on mieluusti riistaa. Ohje tähän pataan löytyy täältä. Ja kun kuukauden lihantarve on taas tyydytetty, koko ensi viikon voikin sitten syödä maailman parasta linssikeittoa (johon löytyy resepti täältä).

Hirvipata

You always wonder, what's the point in keeping a blog if you only write once a month. 

Then again, it's my blog, my diary, I can post how often or rarely as I feel. And what's the point in posting nonsense if nothing interesting has happened?

If your energy is eaten away by day-to-day work and you're as exhausted in September as you normally are midwinter?

If you actually went for a week's holiday to Southern Europe, but that holiday was mainly spent with stress and stomach flu?

The inspirational time of a just begun autumn went by without even noticing. Now many trees are already lacking leaves, raindrops fall heavily into windows and the wind howls longingly all around. I still thought that at some point soon I'd get to go through all my travel photos and upload them, photo by photo. All I need is time, nerves and activating some brain cells, 'cause I definitely can't remember where all those pics were taken. In addition, it might just be that a person's iron levels aren't up where they should be. I finally go to get them measured and it turns out my ferritin level is low, even though my haemoglobin is fine. So now I'm eating extra iron. Maybe some day its effects can be seen and I'll have energy again.

Today I'm planning to continue some forever-not-finished knitting projects (or maybe start a couple of new ones) and enjoy some autumn food = game hot pot with season's veggies. It's a gray and dull Sunday, perfect for doing nothing (or baking a pumpkin pie).