Joulunodotus 10

Huomenna se koittaa - hidas herääminen, joulupuuro, The Snowmanin katsominen televisiosta. Sitä ennen ehtii kuitenkin paketoida vielä muutaman lahjan, miten kukainenkin kokee parhaaksi. Käyttäähän voi erilaisten nauhojen ja nyörien lisäksi vaikkapa voimapaperia, tapettien mallipaloja tai pakkausmateriaalia.

Tomorrow it's here - a slow morning, tradition rice porridge, watching The Snowman. There's still time to wrap up a few gifts to help Father Christmas. Use whatever you like, for example (in addition to different ribbons) wall tapestry samples or different packaging materials.

Joulunodotus 9

Viime hetken korttipaniikki? Onneksi hamsterilta löytyy kaapista aina tarvikkeita, joista saa askarreltua kasan tervehdyksiä lyhyelläkin varoitusajalla. Tällä kertaa mustille korttipohjille päätyi erilaisia kuvioita washi-teipeistä.

Last minute panic over Christmas cards? Not to worry, if you're like me and have tons of crafts stuff lying around in your closet. Just grab some blank black cards and wash tape and let your imagination flow. Ready in half an hour!

Joulunodotus 7

Parina edellisenä vuonna meillä on ollut ihka oikea joulukuusi, ensimmäisiä kertoja omassa kodissani. Viime vuonna koko projekti osoittautui melkoiseksi hasardiksi, kun kuusen runko oli todella paksu ja kuvittelimme käyttäneemme siinä kirvestä tarpeeksi niin, että kuusi mahtuu valurautajalkaan. No mahtuihan se, mutta jäi tietämättämme muutamia millejä irti veden pinnasta. Lopputulos? Kuusi kuihtui viikossa. Sitten kun tähän ynnätään yksi kissa (nyt kaksi) varastelemaan joulupalloja ja levittämään neulasia ympäriinsä, niin iloinen joulusiivo on valmis. 

Tänä vuonna päädyimme ihan vain huonekuuseen. Harmi kyllä se ei pysty kannattelemaan varastosta löytyvää määrää joulupalloja, mutta kevyitä koristeita kyllä. Eilen tein -blogista vuosia sitten bongattu lumihiutale on juurikin sopiva! Alun perin ohje on suunniteltu pannunaluseksi, mutta itse olen vain käyttänyt ohuempaa lankaa ja virkkuukoukkua. Ei ole vaikea tehdä, mutta jos jaksaa viedä homman vähän pidemmälle, niin tärkkäämällä koristeet saisi pysymään paremmin kuosissaan. Mukava lisä vaikkapa joulukortin matkaan tai paketin koristeeksi.

We've had a real Christmas tree for a couple of years now. But with two long-haired cats it just seemed like way too much to handle, so we decided to get a small Norfolk Island Pine instead. Too bad it can't handle all the baubles we have in storage... But lightweight decor is ok for this one too. For example crocheted snowflakes work pretty well! You can check the pattern here. Perfect for slipping into an envelope for a special someone.

Hold this yarn in your hands

Viiniä & Virkkausta -tapaamiset ovat tehneet tehtävänsä, ja olen saanut pitkästä aikaa erinäisiä käsitöitä tehtyä. Pitkä matka on vielä siihen, että saan kaivettua ompelukoneen ja kaavat ja lukuisat ihanat kankaat esiin tunikaprojekteja varten, mutta puikkojen kanssa heiluminen on alku.

Aloittamisen jälkeen olen saanut valmiiksi seuraavaa:

1. Lapaset. Miehelle. Tuli liian isot. Ihanasta paksusta alpakkalangasta virkkaamalla, mutta koska teen vähän mututuntumalla näitä aina, niin tuli kuitenkin aika reilunkokoiset. Vaikka vähensin silmukoita jo jossain vaiheessa.

2. Hame. Kummitytölle. Aika kunnianhimoinen projekti meikäläiselle! Helppo kuitenkin toteuttaa kiinteillä silmukoilla, pylväillä ja puolipylväillä. Lankana ekologista puuvillaa, josta piti aikoja sitten tulla samaiselle kummitytölle kesämekko, mutta joka jännästi jäi kesken. Hameen ohje täällä.

3. Hetken mielijohteesta tein joululomalla puuvillaisen kännykkäpussin. Kuvio ja kaikki omasta päästä, joten siihen nähden varsin kelpo lopputulos! Pari virhettä mahtuu joukkoon, ei puhuta niistä.

4. Tästä tulee pipo. Lankana ekologinen, mielettömän muhkea villa (+ toinen kierrätysmatskusta tehty), molemmat langat ja ohjeet Wool and the Gangin sivuilta.

Pitkään pysyttelin neulomisessa, kunnes keksin virkkauksen ihanuuden vuosia sitten. Sittemmin olen lähinnä keskittynyt virkkaamaan - ei pelkoa putoavista silmukoista, helppo purkaa, jos kun menee pieleen. Pitkästä aikaa aloitinkin ihan perinteisen kutomisprojektin (kyllä, where I'm from sitä kutsutaan kutomiseksi, eikä sillä ole mitään tekemistä mattojen kanssa)! Pipo on kuitenkin ollut nyt kesken jo monta viikkoa, joten katsotaan, valmistuuko se sieltä.

Hirveästi houkuttelee myös Muita Ihanian talvisukkaprojekti (voihan sen tehdä näin jälkikäteen eikö?), sekä nyt uusi tyynyprojekti. Olin nimittäin muutenkin ajatellut tyynyn neulomista tai virkkaamista sisustusta piristämään. Vielä kun saisi aloitettua!

Our crochet & wine meetings have been extremely helpful when it comes to actually getting things down. After we started I've already finished one pair of mittens (that are too big for my boyfriend), one skirt for my god daughter for christmas (the pattern here) and one little protective purse for my phone (the pattern is straight out of my own head so I'm pretty pleased with how it turned out).

What I'm still trying to finish is a super warm beanie with yarn and pattern from Wool and the Gang. I'm also really trying to find time and energy to do the Muita Ihania blog's wintery wool socks, which were a reader challenge last month. The pattern is also in English, so check it out! This month socks have changed into a pillow, which has been on my mind even before - so I might grab that challenge instead of the socks. Now I only have to get started!

Kalenteriarvonta

Usein jo kauan aikaa sitten aloittamani ajatustyö vaikkapa joululahjan suhteen realisoituu vasta viime tingassa, pienessä paniikissa. Niin kävi tänäkin vuonna seinäkalenterin kanssa. Valmista tuli kuitenkin ajoissa pukinkonttia ajatellen. Ja yksi kappale jäi sitten täällä arvottavaksi!

Seinäkalenteri on A5-kokoinen ja painettu puolikiiltävälle 160g/m2 paperille. Joka kuukausi on omalla irtosivullansa, jota koristaa erilainen graafinen piirustus erivärisellä pohjalla. Kuvat ja taitto siis meikäläisen käsialaa, käytetyt fontit ostettu (tai kirjoitettu käsin). Kalenteri vilahtaa myös Instassa.

Arvonnassa olet mukana jättämällä kommenttisi tähän postaukseen sunnuntaihin 17.1.2016 klo 21:00 mennessä. Muistathan jättää myös sähköpostiosoitteesi! Kalenteri lähetetään sitten perinteisellä etanapostilla voittajalle. Onnea matkaan! :)

As so many times before, an idea that has been cooking in my head for ages gets to see daylight only at the last minute of a deadline. So happened with this calendar too. But despite all the odds I got it ready before Christmas and even got one spare to give away!

The calendar is A5 in size and printed on a semi-gloss 160g/m2 paper with loose pages. Each month has its own graphic picture and colour theme. All pictures made by me, fonts either written by hand or purchased. You can get a glimpse of the calendar also at Instagram.

This giveaway is open to all countries. So just leave your comment here - remember to leave an e-mail address! The last chance to participate is on Sunday January 17th 2016 at 9:00 p.m. Finnish time (GMT+2). The winner will be informed and the calendar sent via traditional mail. Good luck! :)

Minilife

Koska ilmeisesti koskaan ei ole tarpeeksi keskeneräisiä projekteja, varsinkaan ompelemiseen tai maalaamiseen liittyviä, päätin ennen joulua iltapuhteina toteuttaa yhden pienistä haaveistani - nukkekodin. En tosin itselleni, vaan joulupukin konttiin ilahduttamaan erästä kolmevuotiasta.

Rungon hankin harrastelijapuusepältä huuto.netin kautta. Ammattipätevyyden puuttumisesta huolimatta olisin ehkä odottanut aavistuksen viimeistellympää lopputulosta, mutta onneksi hiekkapaperi ja maalisuti pysyvät kädessä allekirjoittaneellakin. Pinnat siistiksi, vähän tapettia ja peilisalin laatoitusta, niin tilat olivat valmiit vastaanottamaan uudet kalusteet. Enää puuttui kissaperhe, joka laukkuineen jo odotti uuteen kotiin pääsyä.

Apparently I don't have enough on my hands when above everything else I decide to start a doll house project… Oh well. My excuse is that it wasn't for me, but for a certain three-year-old.

I got the frame from ze Interwebs and with a little bit of paint, sweat and tears I had the whole thing finished for Christmas - just in time for the Sylvanian Cat Family to move in.

On The Table

Kun viime huhtikuussa ostin viidellä eurolla vanhan 1950-luvun kuljetuslootan Kasvihuoneilmiöstä, olisi pitänyt tietää, että kahvipöydästä* tulee ikuisuusprojekti. Tässä tapauksessa ikuisuus kesti onneksi vain kahdeksan kuukautta.

Hionta kesähelteellä ei ole mielestäni luksusta, kun puupöly tarttuu auringon nihkeyttämään ihoon ja laatikon uumeniin on kätkeytynyt maailman hirvein jalkojensa varassa bouncaava olento, lukki. Lakkaus sujui hiomista helpommin, eikä ihme kyllä ruuvailukaan tuottanut järjettömän suuria ongelmia. Halvaksi itse tekeminen ei kuitenkaan tule. Vaikka laatikko itsessään maksoi sen vitosen ja ylimääräiset kakkosneloset löytyivät varastosta, ruuvien, hiontapaperien, lakan ja eritoten renkaiden yhteissaldo nousee muutamaan kymppiin. Puhumattakaan työtunneista.

Mutta kun on liian monta vuotta kaivannut puisesta, rujosta lavasta tai laatikosta tehtyä pöytää, eivät eurot merkkaa. Tämä toivottavasti kulkeutuu vielä kodista kotiin!

* Kyseessä on siis kahvipöytä, koska sohvaa minulla ei ole, eikä yksiössä asuessaan voi puhua olohuoneesta - hence nimitykset sohvapöytä ja olkkarin pöytä ovat poissuljettuja.

High Violet

Rakastan erilaisten visuaalisten ilmeiden suunnittelua, ideoiden kehittelyä ja vaihtoehtojen punnitsemista. Valitettavasti toteutus jää liian usein puolitiehen - kuten joulusta asti lattialla lojuneiden mustien valokuvakehysten pino kertoo. No aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Mutta joskus saattaa imeä jostain käsittämätöntä energiaa ja oikeasti saada projekteja vietyä loppuun.

Yleensä kannatan vanhaa, kulunutta pintaa, mutta pinnatuolin kohdalla termistö oli väärä. Kauniisti haalistuneen maalipinnan tilalla oli kolhuja, maaliläiskiä, liimaklönttejä joihin lika oli tarttunut ja kaikkea siltä väliltä. Ainoa järkevältä tuntuva ratkaisu oli siis uusintamaalaus. Mars rautakauppaan hiekkapaperia, maalia ja suteja hakemaan. Keittiön lattian suojaus sanomalehdillä ja muovilla, maalisekoittimen kehittäminen vanhasta julistelistasta ja äärimmäiseen hikoiluun varautuminen.

Tikkurilan vesiliukoinen kalustemaali oli mukavan hajutonta, kun tärpätillä ei tarvinnut leikkiä, mutta siinä oli kaksi ongelmaa: a) maali oli todella luirua ilman ohentamistakin ja b) se kuivui näillä helteillä hitusen liian nopeasti. Molemmat johtivat turhan raidalliseen lopputulokseen, telaa kun en jaksanut edes istuinpinnalla käyttää. Totesin kuitenkin, että neljännen maalikerroksen sutimiseen eivät hermoni riitä - saahan tuolissa kädenjälki näkyä! Eikä sitä kukaan (toivottavasti) ole tulossa suurennuslasin kera tutkimaan. Samasta syystä en ollut huisin tarkka hiomisenkaan suhteen - kolot jäivät kittaamatta ja pari lievää kuhmua tuntuu sormissa edelleen. Mutta koska kyseessä on kuitenkin vanha tuoli, saavat elämän kolhut näkyä uuden värin altakin.

Ja mikä on se väri? Pähkäilyjen jälkeen päädyin alkuperäiseen ideaan eli itselleni varsin omituiseen sävyyn, nimittäin äärimmäisen vaaleaan laventeliin. Joissain olosuhteissa väri näyttää valkoiselta, mutta valkoista vasten kylmä violettisuus on kirkkaasti havaittavissa. Me likes :)

Samaan syssyyn tuli pensselillä vedettyä vanha Ikean vanerinen korulipastokin, joka joskus muinoin sai käsittelyssäni pintaansa sinistä, turkoosia, valkoista ja keltaista, ja joka nyt tuntui väriensä puolesta aikansa eläneeltä. Maalia jäi vielä puoli purkkia, joten uusien värjäyskohteiden keksiminen on työn alla...

Müesli

Olen myslin suurkuluttaja. Aamupalani sisältö koostuu arkisessa yksinkertaisuudessaan myslistä, maustamattomasta ja rasvattomasta jogurtista sekä hedelmästä (yleensä omena). Muromyslit ovat maukkaita, mutta myös rasvaisia ja sokerisia. Sysmän luomumysli on taivaallista. Suurimmassa osassa mysleistä on kuitenkin yksi pieni vika: ne sisältävät vehnää. Siispä päätin tehdä itse oman myslini!

Ohjeen löytää Kemikaalicocktailista. Itse varioin sisältöä niin, että sörsseli sisälsi loppujen lopuksi speltti- ja kaurahiutaleita, maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä, rusinoita ja superfoodiksi kehuttuja goji-marjoja. Paahtamiseen käytin ohjeen mukaisesti oliiviöljyä ja hunajaa. Pellavansiemenet unohdin, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

Tästä tuli tajuttoman hyvää, ja teen varmasti myslini itse jatkossakin. Varokaa vaan ystävät ja tuttavat - ensi jouluna pukki tuo todennäköisesti monta purkillista mysliä á la Bubble!

Magic Beans

Ystävältä tuliaisina saadut taikapavut upposivat nyt kevätauringon alla vihdoin tuoreeseen multaan. Vaikka epäilyni olivat suuret, kummallisilta vaikuttavia hökötyksiä alkoi kuin alkoikin nousta mustasta mönjästä. Suuremmalle yksilölle matka oli kuitenkin liikaa, ja se kuukahti ennen pintaan pääsyä.

Toinen sen sijaan kurottelee antaumuksella lehtiään kohti valoa. Pavussa ollut teksti tavallaan näkyy edelleen itse kasvin kyljessä, mikä onkin taianomainen efekti. Aika näyttää, paljastuuko teksti (tässä tapauksessa hymynaama) vielä selvemmin. Ja saanko otusta pidettyä edes hengissä!

Raitaputki

Tuubihuivit ovat käteviä, kun niiden päät eivät lentele tuulessa ja jos ne ovat tarpeeksi suuria, saa niistä hupun suojaamaan päälakea. Helpon kesätuubin ainekseksi suosittelen kangaskaupan jämätrikoota.

Oma tuubini syntyi raidallisesta trikoosta, josta ensin ommeltiin putki ja joka vielä taitettiin kaksinkerroin. Ja ommeltiin äärettömän rumasti kiinni pitkältä sivulta siksakilla, kun laiskuus iski. Putki mahtuu kaksi kertaa kaulan ympäri ja jää löysäksi mytyksi (ei kyllä lämmitä hillittömän paljoa, mutta eihän sitä kesällä tarvitsekaan). Kyseinen trikoopala maksoi noin 8 euroa ja siitä saa kaksi huivia. Kohtuuhintaista! Käytössä väri ei kyllä ole se kätevin, kun meikkijälkiä tuppaa kerääntymään vaaleaan pintaan väkisinkin. Seuraavaksi voisinkin tehdä punaisen tuubin..

 Meni hermot kuvaamisessa, hence the laaduttomuus.

p.s. Haha, joku oli sitten jättänyt balettipostaukseen aukkoja muutamien nimien kohdalle, ja unohtanut korjata asian ennen julkaisemista x) No, asia on nyt kondiksessa. Mikäli se ketään ikinä häiritsikään.

Millin paksuisesta pahvista

Viikonloppuni näytti enimmäkseen tältä:

 

 

 

 

Ihme ja kumma, en leikannut sormiani irti, vaikka edellisen pienoismallin rakentamisesta onkin aikaa (vuonna 2005?). Lopputulos on kyllä kaikkea muuta kuin suora. Mutta mitä muuta voi odottaa, kun rakennuksessa on sata mutkaa ja tekijänä on allekirjoittanut? Askartelu on kivaa, pienoismallien väkertäminen enimmissä määrin järjetöntä ajanvietettä. Ainakin silloin, kun huomaa ettei vielä kolmannellakaan kerralla saanut sitä yhtä palaa leikattua oikein.

Nyt kun katotkin ovat paikoillaan, pitää enää juosta kauppaan hakemaan rautalankaa puita varten. Suuntaan varmasti samaan putiikkiin, josta pahvit ja pleksitkin tuli hankittua. Sanokaa minun sanoneen, Hobby Point on taivas. Mitä tahansa keksitkään käsilläsi tehdä, tarvikkeet löytyvät sieltä. Fredalla sijaitsevassa liikkeessä on kahdessa kerroksessa kaikkea taiteilijatarvikkeista ja nukkekodin kalusteista pienoisrautateihin, neulontalankoihin ja lasihelmiin. Varoitus: itsensä ja lompakon kuluttamisen hillitseminen on äärimmäisen vaivalloista, suorastaan mahdotonta.

Nyt tarvitsee enää keksiä, miten saan pienoismallin ehjänä 600 kilometrin päähän.

Wrap Your Neck

Maria sai oman ympyrähuivineulontajuttunsa valmiiksi aikoja sitten, ja niin itseasiassa minäkin - en vain ole ehtinyt tehdä asialle mitään. Kun Maria neuloi ohuehkosta langasta ainaoikeaa pyöröpuikoilla, oli oma ajatukseni täysin päinvastainen. Pitkä joustinneuleella (koon 12 puikoilla) väkerretty peruskaulahuivi kiertyy kaksi kertaa kaulan ympärille ja kiinnittyy jättimäisillä napeilla. Lanka on Schachenmayr nomotta Silenzio, väri grafiitinharmaa, materiaali 50% akryylia, 25% villaa, 25% alpakkaa. In other words: käsittämättömän lämmin.

 

Normaalisti kaulamuhvi ei ole puoliksikaan noin siististi kaulani ympärillä, vaan se laskeutuu enemmänkin epämääräiseksi möhkäleeksi - ja näyttää itseasiassa paremmalta niin! Kuvissa muuten erittäin hemaiseva sunnuntai-bubble, se fakta kannattaa jättää omaan arvoonsa... Siskolle kuitenkin kiitos kuvaajana toimimisesta.

Koko eilinen päivä ja vähän yötäkin meni perspektiivikuvien kanssa ja sama meininki jatkuu läpi viikonlopun, mitä nyt välissä käyn vähän tanssimassa (pysyy kroppa ja mieli edes jotenkin järjissään). All work and no play makes bubble a dull girl - tuleva yö menee siis elokuvateatterissa rentoutuen. Onhan nimittäin New Moonin ensi-ilta ja yöennakkonäytös, jiih!

Rentouttavaa yötä sinullekin ;)

Smells Like Teen Spirit

With the lights out it's less dangerous

Here we are now entertain us

I feel stupid and contagious

 

Here we are now entertain us

 

Circa 1997 kuuntelin monien muiden ohella Nirvanaa, vaikka Mr Cobain oli menehtynyt ennen faneuteni syntymistä. Ruutupaidatkin olivat historiaa, mutta maiharit eivät. Kyllästyttyäni ensimmäisiini, Dr. Martens -kopioihin (no taisivat ne käydä pieneksikin), listattiin toiveisiin uudet ja päheät saapakset. Katu-uskottavuutta ei ollut ilman teräskärkiä, joten mummonpotkintakengät olivat ainoat oikeat.

Molt'sin laadukkaan oloisesta nahasta tehtyjä popoja käytettiinkin sitten ahkerasti. Ovatpa eksyneet muutamia kertoja jalkaani myös yläasteen jälkeen, mutta kengät ovat tuntuneet aivan liian pieniltä. Onpa niitä yritetty venyttää suutarillakin - tuloksetta, tietysti, eihän teräs mihinkään veny... Joko olen tuijottanut liikaa Stellaa, tai sitten paluu omille juurilleen vain on juuri nyt ajankohtaista. Koko syksyn olen nimittäin himoinnut väliversiota jalkojen suojaksi syyskeleihin. Kumisaappaat ja ratsastussaappaat kyllä löytyvät, mutta aina eivät kummatkaan ole tilanteeseen soveltuvia. Bikerit tai maiharit ovat tyylistäni poiketen olleet haaveissa. Toivon pilke silmäkulmassa lapsuudenkodin eteisen kaapille yks, sen koluaminen väärinpäin kaks, etsinnän positiivinen tulos kol. Jalkani ovat selkeästi kutistuneet vuosien aikana, kun maiharit yhtäkkiä mahtuivatkin jalkaan. Voi sitä riemua!

Neljätoistavuotias minäni kadehti luokkatoverien maihareita, jotka loistivat ties missä väreissä ja kuvioissa - kloriittivärjätyt, punaiset, siniset, union jackeilla päällystetyt... Punk ja grunge olivat pop, joillakin äärimmäisinä, joillakin kesympinä versioina. Kenties oma tyylini jo silloin oli hillitty aikuisgrunge, aikuispunk tai jopa aikuisgoth - mustat saappaat kun sopivat kaikkiin tyyleihin. Erilaisuuden hakuisena päätin kuitenkin maalata kärjet ja kannat senhetkisellä lempivärilläni, kirkkaan sinisellä. Lopputulos toimi ehkä 12 vuotta sitten. Tällä hetkellä kengistä kuitenkin tulee mieleen lähinnä pimeän puolelle kääntynyt klovni - ei kovin tavoiteltava mielleyhtymä.

Ymmärtänette nyt, miksi tarvitsin mustaa nahkamaalia ;) Sininen nahka on enää muisto vain ja plankattukin on. Kiillotusta vielä odottavat ennen tämän illan koekäyttöä. Lintsille suuntaan tieni, ja toivoa sopii ettei sada. Ja väliäkö sillä vaikka vähän ripottelisikin. Oh well, whatever, nevermind.

Pinnatuoli, jolla ei ole nimeä

Jokin aika sitten lähti Malmin suurelta huonekalukirpputorilta matkaani valkoinen pinnatuoli. Hintaansa nähden se oli varsin kehnossa kunnossa, mutta koska a) tarvitsin kipeästi tuoleja ja b) tämä malli on aina ihastuttanut minua (vaikkei Tapiovaaralle vertoja vedäkään), pääsi se matkaamaan farmarin takakontissa kotiini. Tällä hetkellä kaikki tuolini ovat jossain määrin second handia. Myös Iskun julkiskalusteiden puolelta hankittu fiini työtuoli on itseasiassa käytettynä ostettu. Se ei kyllä edes majaile tässä asunnossa at the moment.

Vähän hiomista, paikkausta ja maalia, ja tästä tuolista saisi kelpo yksilön. Vaan suurimmaksi ongelmaksi kehittyi tietysti väri. Perinteisesti tekisi mieli vetäistä tämä pinkiksi tai vaaleanpunaiseksi. Toisaalta mustakin houkuttaisi, mutta voisin sen värin säästää Mademoiselleen, sitten joskus kun sellaisen saan (krhm). Erilaiset helmiäismaalit olen hylännyt samantien - vaikka ne olisivat oikein söpöjä ja prinsessamaisia, eivät ne sovi tämänhetkiseen sisustukseeni. Pitkän aikaa olin tuikitavallisen valkoisen kannalla.

Nyt minua houkuttaa vaalea laventeli, pastellinen sinisen ja violetin yhdistelmä, joka ei tasan sovi mihinkään muuhun väriin asunnossani. Mikä minua oikein vaivaa?

Minkä väriseksi sinä tuolin maalaisit?

Vinyl time

Keskiviikko-illan tuunausprojektiin tarvitaan:

* Vanha vinyylilevy kirpparilta, Romeo&Juliet vuodelta 1978 käy hyvin.
* Kellon koneisto, halpa sellainen, 10mm, Sinooperista.
* Kellon viisarit, mielellään mahdollisimman kamalat kullanväriset krumeluurit.
* Pientä nirhimistä levyn kanssa koneiston läpimenemisen edistämiseksi (tässä vaiheessa voimakeinot ovat sallittuja - paina koneisto reiästä läpi niin siitä lähtee automaattisesti pala. Kätevää!)
* Puhisemista siitä, miksei netistä löydy ohjetta yksinkertaisen kellon koneiston kokoamiseen. Pienen hammasrattaalta näyttävän osan hukkaaminen pariin otteeseen.
* Riemua siitä, kun osaakin koota koneiston ensimmäisellä kerralla toimivaksi kokonaisuudeksi.
* Muutama muu taistelukohtaus (mm. seinä, jolla valmiiksi oleva koukku ei tykkää kellon koukusta).
* Tieto senhetkisestä ajasta, jotta viisarit voi vääntää summittaisen oikeisiin kohtiin.
* Kamera, jolla kuvata koko komeus.