Syksyn pimeiden iltojen hiipiessä muutamat asiat alkavat kiinnostaa enemmän kuin edeltäneinä kesäkuukausina. Yksi perinteisen villasukat-ja-kirja-tai-leffa-kombon ohella houkuttava asia on noituus. Joskus se tarkoittaa paluuta Harry Potterin maailmaan sadatta tuhannetta kertaa, joskus inspiroitumista tummasta estetiikasta, joskus noitabileitä. Kun tänä vuonna löysin ikuisuudelta tuntuneen etsinnän jälkeen lapsuuden kivikokoelmani, olin enemmän kuin innoissani.
Energiakivet, puolijalokivet, hihhulikivet, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kivillä, kuten kaikella muullakin tässä maailmassa, on oma energiansa, värähtelynsä, jonka moni uskoo vaikuttavan olotilaan parantavasti. Tarvittaessa kivet johdattelevat vaikeissa päätöksissä tai antavat voimaa hankalissa tilanteissa. Kivet liitetään herkästi noituuden lisäksi enkeli- ja yksisarvishoitoihin, siis kaikkeen, jota ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan ja jota pidetään lähinnä humpuukina. Kivien parantavaan voimaan on kuitenkin uskottu useissa eri ikiaikaisissa kulttuureissa aina Egyptistä Kreikkaan ja Kiinaan.
Mutta jos kivien värähtely onkin olematonta, haittaako se, jos pieni kaunis kapistus tuo voimaa päivään? Vaikka vain ajatuksen tasolla? Tuskinpa. Uskomusefektinsä lisäksi kivet toimivat koristeellisina esineinä kotona tai koruna kaulassa. Oman kivensä voi valita joko intuitiolla tai tietyn tarpeen mukaan. Itseäni vetää puoleensa tietyt värit ja muodot, ja se on aivan yhtä hyvä tapa valita kivi kuin mikä tahansa muukin. Kun tiedän, että edessä on hankala työpalaveri, valitsen päiväksi taskuuni negatiivisuutta poistavan mustan turmaliinin tai itsensä hyväksymistä, rakkautta ja armollisuutta hohkaavan ruusukvartsin. Kun haluan edesauttaa hyviä yöunia, laitan tyynyn alle ametistin. Kivet ovat loistavia apuja myös meditointiin.
Kuulun itse niihin ihmisiin, jotka uskovat näkymättömän maailman olemassaoloon. Niihin, jotka ovat liian herkkiä kokeilemaan koskaan Ouija-lautaa tosissaan. En myöskään ole koskaan polttanut mustia kruunukynttilöitä, sillä pelkään houkuttelevani niillä paikalle jotain, mitä en toivo. Samaan aikaan olen silti harmissani, etten ole koskaan nähnyt mitään kummitukseen viittaavaakaan (tosiasiassahan jos niin kävisi, pissaisin varmaan housuuni). Muita henkimaailman oikkuja vastaani on kyllä osunut. Kivet ovat tähän kaikkeen luonnollinen jatkumo, olkoonkin, etten lapsena tajunnut niiden energioista mitään.
Taannoin luin artikkelin Yhdysvaltojen Salemissa järjestettävistä noitaretriiteistä (Salemissa tuomittiin aikoinaan useita noitia kuolemaan vainojen seurauksena. Salem on toki myös Sabrina The Teenage Witchin kissa, heh.). Uusnoituudesta ja sen kautta itsensä tutkiskelusta ja rauhoittumisesta povataan uutta hyvinvointitrendiä. Yksi suosiota nostattavista asioista on me too -kampanja, sillä esim. uuswiccassa feminismi on keskeisessä roolissa (vaikkakin on syytä erottaa wicca ja noituus toisistaan, sillä kaikki wiccat eivät ole noitia ja toisinpäin - tällä mainitsemallani uusnoituudella ei myöskään ole sinänsä mitään tekemistä esim. Afrikan heimojen harjoittaman noituuden kanssa, toim.huom.). Myös maapallon kuuntelu ja luonnon kunnioittaminen ovat asioita, joihin tämän hetkisestä ilmastokriisiä potavat haluavat tarttua. Uusnoituudessa palataan takaisin osaksi luontoa sen sijaan, että elettäisiin siitä irtautuneena. Mielestäni jokainen saa uskoa mihin haluaa ja harjoittaa omaa uskomustaan niin kauan, kun siitä ei ole muille haittaa tai harmia. Myös wiccan yksi keskeisistä sanomista on "An it harm none, do what you will".
Kenenkään ei silti tarvitse kääntyä täysveriseksi pakanaksi, vaan voi etsiä oman tasapainonsa. Joillekin maallisen ja hektisen arjen vastapainoksi sopii sunnuntaikirkko, joillekin jokailtainen jooga ja meditointi. Joillekin pienet modernin noituuden aspektit voivat tuoda rauhan. Valitsit minkä tahansa, taikuutta on silti ympärillämme kokoajan - silloin, kun puhallat kynttilät sammuksiin syntymäpäiväkakustasi ja toivot jotain, kertomatta toivetta kellekään (sillä silloinhan se ei toteudu) - silloin, kun tiputat uudenvuodentinasi kylmään veteen ja ennustat tulevaa vuotta tinamöykkyjen varjoista - sekä silloin, kun otat onnea tuovan kynäsi mukaan tärkeään tenttiin.
Taianomaista syksyä siis!
Modern witchcraft - what an intriguing topic! It's these ever so dark autumn days and nights which make me want to dive into spell-binding more than usual. I don't identify in any way as a witch, a Wiccan, or anything that sort really. But I do believe in the unseen universe around us. I'm too afraid to try the Ouija board for real, I'm too afraid to burn black candles in case I summon something evil by accident. But at the same time I'm disappointed I've never seen a ghost. And when I found my childhood gem stones after searching for them for ages, I was more than happy.
Stones have energy, yes, like everything in the World does. Some people believe they have healing powers - those beliefs actually go way back to ancient cultures and religions, like such in Egypt, China and Greece many hundred years ago. I do hate when people think that angel or unicorn therapy cure diseases and they rely on them instead of Western medical care. But I do believe Western medicine has its cons when it comes to considering human beings as a whole. It takes into account only the things that can be seen, not the ones that can't be measured. In that sense, besides going to a doctor, will a small stone in your pocket harm you or someone else? If it gives you strength, calms your mind and helps you make decisions, is it bad? I thought so. And in any case, they are beautiful artefacts on your bedside table.
I recently read an article about witchcraft retreats in Salem, US, and the growth of their popularity. In the midst of this climate crisis and other unfortunate happenings in the World, it's just natural to turn towards some sort of spirituality. And so modern witchery is gaining fans. For example, a modern Wiccan is most probably a feminist and a nature lover. Wicca is all about getting close to nature again and honouring it, instead of being separated from the Earth. Of course Wicca is just one aspect of modern paganism, and should not actually be mistaken as witchcraft. Not all Wiccans are witches and vice versa.
I think one can believe in whatever they want, as long as it does no harm to oneself or others. Whether in this hectic World you need you Sunday church, a long yoga and meditation or a bunch of gem stones to calm down and recollect your energy, do it by all means. Choose whatever works for you. Magic is in any case all around us - it's in the wish you make when blowing candles on a birthday cake - it's in the New Year's Eve resolutions and prophecies - it's in the lucky pen you use when taking a tough exam.
So have a magical autumn y'all!
