We were squeaky clean

Kesä tuli kesä meni. Jos jotain, niin käteen jäi ainakin muistoja ja kasoittain valokuvia, vaikkei helteisiin asti missään vaiheessa päästykään. Kävin Ruotsissa, kävin Käsivarressa, kävin viisillä eri festareilla ja kaksissa häissä. En kastanut talviturkkia, en joogannut joka ilta taloyhtiön aurinkoisella parvekkeella tai aloittanut joululahjojen neulomista.

Mutta Vimman jättimekkoon suunnitteleman Eraesmuksen kuosin kanssa olen valmis syksyyn.

Summer's gone. If anything, at least I have a bunch of memories and thousands of photographs even though we had no proper sweaty warm weather this year. I visited Sweden, the part of Lapland where Finland meets Norway, went to five festivals and two weddings. I didn't swin in a lake/sea/river at alle, I didn't do yoga every night on a sunny balcony and I didn't even start knitting Christmas gifts.

But with a Vimma dress with a pattern designed by Eraesmus, I'm ready for fall.

All pictures by Toni Pallari Photography.

All that glitters

Näin pikkujoulukauden kynnyksellä hoksasin, että muutaman vuoden takainen the paljettimekko on esittelemättä.

Hommahan lähti käyntiin niin, että kaipasin asenteellista pikkumustaa talven bileissä käytettäväksi. Yhdessä Heidi-Blandadin kanssa ideoitiin mekko toiveideni pohjalta, ja Heidi kaavoitti ja ompeli. Lopputulos on upea! Yksinkertaisen kimallekasan pääpointtina on yläselän drapeeraus, joka paljastaa tatuoinnin.

Valitettavasti en hetkeen ole voinut mekkoa käyttää, kiitos "tamofenvatsan", eli ihastuttavan lääkkeiden kerryttämän vararenkaan. Mekon teettäessäni ennen sairastumista olin melko hoikassa kunnossa, kuten kaksi ensimmäistä kuvaa kertovat. Muut kuvat on otettu keskellä kemoterapiaa, joten pardon me kaikki karvattomuus ja kortisonin turvottamat kasvot.

Tänä vuonna taitavat kaikki ns. viralliset pikkujoulut jäädä osaltani väliin. Mutta toivottavasti vielä jonain päivänä paljettiunelma on juhlallisuuksissa jälleen ylläni!

The Christmas party season is on and I realized that my sequin dream dress hasn't ever made it to this blog! Shame on me. As the story goes, I wanted an edgy little black dress to wear at winter parties. From my ideas Heidi sew the whole thing together and it's gorgeous! The dress is a simple one but with one trick: a draping back to show my tattoo.

Unfortunately I haven't been able to wear the dress for a while, thanks to medication and the muffin top they have created. Before getting sick I was pretty slim, as the first pictures show. The latter photos are taken in the midst of chemo, so pardon me for the lack of hair and a swollen face. This year there won't be any official Xmas parties for me, but hopefully I'll be wearing this dream dress one day again! 

A wounded deer leaps highest

Muistatteko Reiskan kolmekymppisbileet? Siis ne Hullun Hatuntekijän Teekutsut, joista ei puuttunut tunnelman nostattajia, joista otin kuvia ja joista on, köh, aikaa.

Noh. Ajattelin, että voisi kai nämä peurakuvatkin joskus julkaista, kun niitä kerta on otettuki. Mies oli kaikessa hipsteriydessään metsuri, minä peura. Kummankaan ei tarvinnut etsiä sen kummempia naamiaisasuja, oma vaatekaappi riitti (+ pieni askartelusessio). Hauskaahan tietysti oli se, että peuroja osui juhliin sitten kaksin kappalein.

Kuvat on otettu pirkanmaalaisessa metsässä TP Photographyn toimesta (edit by me).

Do you remember Ravenwaves' 30th birthday bash aka The Mad Hatter's Tea Party? The one where every last detail was thought of, from where I took some pictures and which were held ages ago.

Well. I thought that I might as well publish these old photos of me as a deer. BF aka the photographer went as a lumberjack (or hipster, depends how you look at it) and neither of us needed to go to a costume shop, everything was found from our regular wardrobes (except for the antlers, haha). The funny thing was that there were actually two deer at the party.

All pics by TP Photography + edited by me.

Red sun saint around your neck

Talven jumitusasu.

All pictures by TP Photography

People Are Getting Younger

Kai sitä voi näin kerran kahdessa vuodessa julkaista asukuviakin? Puuh. Fotoja on kyllä kertynyt, mutta sattuneesta syystä niitä ei pitkään tehnyt mieli julkaista. Vanhimmat ovat kahden vuoden takaa, ja vieläkin niitä katsoessa kirpaisee. Oi olisipa minulla vielä noin pitkät hiukset. Olisivatpa jalkani edelleen noin hoikat. Olisipa.

Vaan ei. Nyt revitään iloa ihan muista jutuista kuin päälle mahtuvista vaatteista tai tukasta, johon voi tehdä kampauksia. Paljonkin iloa saan siitä, että voin sanoa olevani terve. Siis niin terve, kuin levinnyttä syöpää sairastava nyt vaan voi olla, mutta sanotaanko näin, että ainakin olen elinvoimainen. Mitä varsinaiseen aiheeseen tulee niin huvittavaa kyllä, tämän päivän asuni koostuvat hyvin pitkälle samoista aineksista kuin mitä kuvissa voi nähdä. Joten oikeastaan en ole edes myöhässä!

Brunssille pupupaidassa, kesää jo ennakoiden.

Kuvat TP Photography.

Niin ikään kesän kynnyksellä pohjoisessa metsässä itikoita väistellen.

Kuvat TP Photography.

Tanssikaverin YO-juhlissa. Oli kuuma päivä, hiukset saivat olla täysin luonnontilassa.

Vappubrunssin asustani pidin paljon - tummat kulmat, kirkkaat huulet, rennot mutta skarpit vaatteet.

Tosiasia silti oli (ja on edelleen), että elän luvattoman suuren osan elämästäni OnePiecessa…

Mintunvihreissä shortseissa ja My Little Pony -paidassa kelpasi juhlia vappua.

Vaaleanpunainen peruukki taas pääsi käyttöön ystävän Mad Men -henkisissä yllätysjuhlissa.

Päässä viikon kestänyt välimalli siinä vaiheessa, kun sytostaatit alkoivat viedä hiuksia tupoittain. Pidin kyllä tästä tyylistä!

Kuvat TP Photography.

Hiusten häivyttyä omille teilleen käytin joissakin tilanteissa peruukkia. Se sopi semisofistikoituneeseen toimistolookiin ja muihin aavistuksen virallisempiin tilaisuuksiin.

Kolmas kuva TP Photography.

Sekä tietysti cosplayhin! Fanfestissa syksyllä 2013 olin ensin G.I.Jane, sitten random Slytherin-tyttö.

Aika nopeasti peruukki sai jäädä kokonaan. Kuvissa pällistelen ylpeänä (tai ainakin yritän) kaljussa ensin Tukholmassa, sitten ystävien häissä.

Kuvat TP Photography.

Kun hiukset kasvoivat tarpeeksi, sain toteuttaa yhden unelmistani - vaaleanpunaisen kuontalon!

Nämä kuvat viime kesän Flow Festivalilta ja häistä.

Syksyllä ja talvella väri vaihteli. Ensin vaaleanpunainen muuttui ärhäkämmäksi pinkiksi, sitten savuiseksi lilaksi…

…Ja sitten vielä ärtsymmäksi sinivioletiksi. Tällä hetkellä sporttaan taas ihan toista,

keväistä väriä, mutta siitä kuvatuksia joskus myöhemmin. ;)

Here are some random outfits from parties, weddings, coffee moments with friends and office days, some from as far as 2013. Also a couple of cosplay outfits can be spotted! And yes, the brown, straight hair is a wig, just like the pink one. As I had to let go of my red curls, I tried to make out the most of it. After my hair started growing again, I got to fulfill a dream of baby pink colour. Since last summer my head has changed from pink to lilac and an electric violet. And right now it's something different again. ;)

Sell me a coat 'cause I feel cold

Räntäperhoset piiskaavat ulos hairahtunutta kulkijaa, mutta kulkija ei välitä. Miksi? Koska hänellä on takki, joka pitää perhoset loitolla ja eteenpäin ajavan tulen sisällä. Ladies and gentlemen, meet Acts wool.

Vaikka materian hankkiminen ei ole se kaikista ekologisin teko maailmassa, niin ainakin olen kannattanut suomalaista käsityötä oikein olan takaa - takki on oululaisen KIKSin armeijan säänkestävästä ylijäämävillasta valmistettu yksilö, tupsupipo rovaniemeläislähtöisen Vausti designin. Molemmat on valmistettu omien väritoiveideni  mukaan, ja molemmat toimivat niin pyöräillessä kuin metsässä tarpoessakin, säällä kuin säällä. Paljon paremmin ei kyllä varojaan voisi sijoittaa!

A few months ago I bought the best coat ever from KIKS. The item is made from weather-proof wool and it goes perfectly with my Vausti design beanie! Both are designed and hand-made in Finland, according to my colour wishes. So I think money could've been spent way way worse!

All photos by TP Photography