Sillä aikaa, kun maailmaa pyörittää trendi nimeltä fitness elämäntyyliksi, tapahtuu toisaalla kummia. Tanssia rakastava, urheileva tyttö joutuu lepokuurille, hölläämään tahtia, jotta jaksaisi hoitaa normaalit arkiaskareet. Vaikeaa, kamalaa ja epäreilua. Ja kuinka monta kertaa siinä rytäkässä tuntuu siltä, että pää hajoaa pirstaleiksi ja lihakset surkastuvat valonnopeudella? Niin monta, ettei niitä jaksa laskea.
Kesällä niin kävely- kuin hölkkälenkitkin olivat vielä mukavia, kun aurinko paistoi ja askel kulki - olihan hyvä peruskunto olemassa. Tossua toisen eteen laitettiin kuitenkin maltillisella tahdilla, ja kaikki vähänkään maksimivoimaa tai -kestävyyttä vaativa jätettiin taakse. Syksyn lenkki- ja salikäynnit sen sijaan on molemmat laskettavissa yhden käden sormilla. Hiphop-tunnit pitivät järjissään, vaikka opettaja joutuikin turhan monta kertaa ruksimaan nimilistasta kohdaltani ruudun "poissa".

Niin moni vannoo vuoden alkaessa aloittavansa uuden elämäntyylin, liikkuvansa enemmän ja tarkkailevansa syömisiään. Tahtomattani liityn samaan kastiin, sillä pystyn jälleen urheilemaan! Voimat eivät ole täysin palautuneet, mutta enää ei tarvitse varautua viikon tai kahden taukoihin, vaan voin treenata jaksamiseni mukaan täysillä kokoajan. Sanomattakin selvää, että entiset lihakset ovat muuttuneet nykyisiksi hötöiksi ja vararenkaiksi. Ja vaikka paluuni rakkaan cheerdancen pariin ei hyppyjen osalta aivan mahdottomalta näytäkään (reisieni räjähdysvoima on selkeästi peräisin suklaasta), ovat lihas- ja aerobinen kestävyys tasolla nolla. Huhhei. Paljon on siis työtä tehtävänä.
Kahdeksan vuoden aikana hitaasti kehittyneet taidot eivät onneksi kuitenkaan noin vain häviä, vaikka taukoa lajin parista on tullut pidettyä jo maaliskuusta asti. Niitä pitää vain vähän herätellä. Räjähtävän ja tiukan kilpacheerdancen vastaparina hoppitreenit jatkuvat kalenterissani. Lisäksi loppusyksystä sain itseni koukkuuntumaan hot joogaan, ja olisihan se salillakin ihan hyvä käydä hakemassa menetettyjä ojentajiaan ja takareisiään takaisin, ja lenkkeillä joskus ja venytellä enemmän ja… Avainsanana täytyy kaikesta huolimatta muistaa kohtuus. Lihakset kehittyvät ja palautuvat syödessä ja levossa, joten niistä ei tingitä.
Kun liikun, myös syön automaattisesti paremmin, puhtaammin. Lepopäivinä sorrun taas helposti pullamössöihin, vaikka tiedän, ettei vatsani niitä edes siedä. Lisääntyvän auringonvalon myötä nousevat onneksi energiatasotkin. Keho ei enää kaamosväsymyksessään huuda jokapäiväistä suklaatansa. Ja turha sitä on kieltää, motivaattorina toimivat myös vaatteet - niin ne, jotka saa vetää päälleen treeneihin lähtiessä kuin ne, jotka tauon jälkeen mahtuvat taas päälle. Mikään ei kuitenkaan voita sitä oloa, jonka tuntee kropassaan ja mielessään hyvin menneen treenin jälkeen!
Mites ne teidän reenihommat? :)
Kuvat tanssikaudelta 2012-2013.
After a looong break which almost made me go out of my mind I am able to exercise again! I'm so happy. Of course I still have to take it slow and listen to my body, but a few dance practices a week (competitive cheerdance and hip hop) + gym + hot yoga is SO much better than just lying on the sofa. Nothing beats the good feeling after a workout!