2009/02/28

Haaste: jewellery

Sain Suklaasydämeltä jo aiemmin tällä viikolla koruhaasteen!

Toimi näin:
* Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
* Kerro rakkaimmista koruistasi kuvien kera. Mistä se on ja liittyykö siihen jokin tarina. Kerro lempirannekorustasi, -sormuksesta, -kaulakorusta, yms.
* Haasta 3 tai useampi bloggaaja.

Koin haasteen sikäli hankalaksi, että ensin siinä mainitaan rakkain koru, sen jälkeen lempikoru. Mielestäni nämä kun ovat kaksi eri asiaa. Joku koru voi tunnearvoltaan olla mittaamaton ja siten rakas, vaikka sitä ei käyttäisikään paljoa. Halpa rihkamakoru taas voi olla lempikoru ja päivittäin käytössä, mutta loppujen lopuksi se ei välttämättä pääse rakkaimpien korujen listalle. Koitin siis päästä kultaiselle keskitielle tämän haasteen kanssa.

(Tämä sama ongelma on minulla mm. musiikin laittamisessa järjestykseen - en voi sanoa parasta biisiä, sillä niitä on niin paljon, ja monet ovat eri tavalla parhaita. Siksi tykkään enemmän järjestyksistä tietyissä kategorioissa. Joku kappale voi olla paras electro-genren edustaja, jossakin voi olla parhaimmat suomenkieliset sanoitukset, jossakin paras rumpusoolo, jossakin paras kertosäkeen melodia, jne. You got the trick.)



Kaulakoruja. Oli aika joskus kauan sitten, jolloin käytin yksinomaan
lähellä kaulaa olevia puuhelmiä. Sen jälkeen tuli pitkien muovihelmien kausi.
Tällä hetkellä kaulassa killuu milloin mitäkin, lemppareita mm. nämä:
* pitkät epäsymmetriset puuhelmet, self made
* plektra-koru, self made
* bambikoru, TitiMadam



Oli myös aika, jolloin ranteet täyttyivät erilaisista helmistä ja
nahkanauhoista, joskus niittikoruistakin. Tällä hetkellä olen vähän
huono käyttämään rannekoruja. Toisaalta talvella korut eivät edes
näkyisi pitkien hihojen alta.
* nahkainen pianoranneke, joulupukilta
* mustia ja pinkkejä kumisia renkaita, yhdessä pinkissä roikkuu
kitara-charm, Claire's (Lontoo)
* monet monet festarit kokenut, seinämaalia pintaansa saanut
ja hikeä imenyt muovinen rannehelminauha, self made
(tätä en juuri enää käytä mutta voi että se onkin kokenut paljon!)



Kesäisin tykkään käyttää myös luonnollisista materiaaleista
tehtyjä koruja.
* simpukkanilkkakoru, Romeo&Julia
* rannekoru, Etelä-Afrikka (onkohan tämä norsunluuta?)



Palatakseni jälleen menneisyyteen, oli aika, jolloin sormissani oli
kerrallaan 3-4 sormusta, enimmäkseen hopeanväristä rihkamaa.
Sitten tuli antisormuskausi, ja muutaman vuoden ajan olen yrittänyt
päästä takaisin sormusten kaveriksi. Nykyään tajuan käyttää niitä
yksitellen, antaen niille ansaitsemansa huomion.
* leveä hopeinen design by Pentti Piekäinen, yksityiskohtana
hauska vino leikkaus, saatu poikaystävältä
* pinkki kuminen/lasinen/metallinen sormus, alt&GO
(ostettu Tukholman Moderna Museetista ja kyllä, noihin
kiinnitysruuveihin jää AINA hiuksia kiinni)



Arkikorviksina tykkään käyttää enimmäkseen nappeja. Juhlissa tai
sopivan asun kanssa käytän sitten erilaisia roikkuvia - muovisia,
renkaita, simpukoita tai blingblingiä. Lisäksi normi korvisparin
lisäksi yhdessä yksinäisessä reiässä tapittaa yleensä hopea
nappikorvis, jossa mustaksi maalattu pallo.
* valkoiset isot muovinapit, Claire's (Lontoo)
* mintunvihreät muovinapit, Romeo&Julia
* hopeiset puolipallonapit, Kuusaan Korukello Ky
* pelikorttinapit, Romeo&Julia
* harmaa napit ompeluksilla, en kuolemaksenikaan muista
kenen kädenjälkeä nämä on.. suomalaista designia kuitenkin,
ostettu Kiasmasta
* punaiset nappikorvikset, self made

Ja minäpä haastan... Norpan! Roxyn! Mikaelan! L'n! Sofin!

Huomenna matkaan viikoksi lomailemaan. Junailen kuitenkin vain 530km etelämmäs, joten Suomen pakkasia en pakoon valitettavasti pääse. Ensi viikolla voi siis olla hieman hiljaisempaa, vaikka olenkin jo ajastanut pari juttua valmiiksi. Tiedossa siis ainakin New Yorkia, cheerleadingia sekä asuntovalokuvia :)

Innostavaa viikonloppua!

2009/02/26

Tomaattikeiton ylistys

Yritin eilen tehdä pestomunakkaan mannapuuron ohjeen mukaan. Jäipä tosiaan melkoiseksi yritykseksi - taas. Munakkaani tuppaavat yleensä olemaan lähinnä munakokkelia, joukossaan kummallisia sattumia. Joko paistan sitä liian vähän tai liian paljon, lisään täytteet liian aikaisin tai liian myöhään, tai jotain muuta mystistä. Täytynee luovuttaa ja todeta, ettei minusta ikinä tule täydellisen munakkaan tekijää.

Sen sijaan tomaattikeittoa osaan tehdä, sillä se on niin yksinkertaista, että huonompikin kotikokki kyllä onnistuu. Tein sitä taas jokin aika sitten ja voisin jakaa helpon ohjeen täälläkin :)


Tomaattikeitto

Riittää pääruuaksi 2:lle
Alkukeitoksi 4:lle

n. 500g maustamatonta tomaattimurskaa
n. 500g maustettua tomaattimurskaa (esim. Pirkka yrttinen tomaattimurska, nykyään se on muistaakseni 350g pakkauksissa joten se käy hyin)
1 iso punasipuli tai tavallinen sipuli
1 ruukku basilikaa
Juustoa, esim. mozzarellaa tai fetaa, 100-200g syöjien mukaan
Valkosipulin kynsi haluttaessa, muuten valkosipulirouhetta tai -jauhetta
Mustapippuria
Oreganoa
Chilijauhetta



Pilko sipuli (myös valkosipuli jos niin haluat) ja kuullota hetki öljyssä pinnoitetussa kattilassa. Lisää joukkoon tomaattimurskat. Revi basilikan lehdet hieman pienemmiksi ja lisää mukaan. Lisää joukkoon muut mausteet ja anna keiton kiehua jonkin aikaa välillä sekoittaen. Pilko sillä aikaa juusto.

Tarjoile keitto juustokuutioiden kera, jotka sulavat mukavasti joukkoon.. Seuraksi sopii hyvin myös esim. patonki ja raikas salaatti :)



Tämän gourmet-ruuan voi toki tehdä myös tuoreista tomaateista. Tällöin keittoa tarvitsee kuitenkin keittää noin puoli tuntia, jonka jälkeen tomaateista tehdään kauniisti sanottuna mössöä sauvasekoittimella. Mikäli haluaa keitosta kermaisempaa, eikä käyttää erillisiä juustokuutioita, voi lopuksi lisätä esim. ruokakermaa tai maustettua tuorejuustoa täyteläisyyttä tuomaan.

Bon appetit!


p.s. En kuolemaksenikaan muista, missä blogiarvonnassa lupasin tuplata mahdollisuuteni linkkaamalla arvonnan blogiini :( Blogin omistaja, mikäli luet tätä ja huomaat etten ole tuplannut arvontaasi, vinkkaathan pliis! ---- Sainpas sen lopulta selville, arvontahan on Korundilla!

p.p.s. Tiedän, 15 lukijaa nyt ja sehän tietää arvontaa täälläkin! Ensi viikon olen poissa, joten täytyy tsekata siirtyykö arvonta vasta sen jälkeiseen aikaan. Yksi palkinto olisi jo tiedossa, mutta tiedän sen miellyttävän aika rajattua ryhmää joten taidan säästää sen myöhemmäksi... Katsellaan ;)

2009/02/25

Koska sinä jäät eläkkeelle?

Hallituksemme on päättänyt nostaa työssäkäyvien eläkeiän alarajaa nykyisestä 63 vuodesta 65:een. Uudistus astuu voimaan 2011 ja tapahtuu asteittain. Näin saadaan enemmän verovaroja niistä laskuista selviämiseen, joita lama aiheuttaa. Valtiohan on ottamassa lisää velkaa, joka on maksettava takaisin jossain vaiheessa (oliko luku 8 miljardia?). Nostamalla eläkeikää näytetään velan antavalle osapuolelle, että pystymme kyllä maksamaan rahat takaisin, kun suunnittelemme tulevaisuutemme näin.

Monelle varmasti herää ajatus, että miksi veroja ylipäätään pitää alentaa, jos sitä varten on otettava velkaa, jonka takaisinmaksua varten on eläkeikää nostettava? Tavallaan kuitenkin ymmärrän logiikan. Taantumuksen aikana pitää veroja keventää, jotta kansalaisten ostovoima saadaan pidettyä yllä. Täten pidetään yllä myös työpaikkoja. Keillä tahansa päättäjillä on se ikävä osa, että tekivät he mitä tahansa, joltain suunnalta tulee lokaa niskaan.

Eläkeikän alarajan nostaminen oli tiedossa jo aiemmin. Suurten ikäluokkien eläköityessä tarvitaan yhä suurempi työssäkäyvien määrä, jotka maksavat veroja, joilla maksetaan eläkkeet. On mahdotonta, että nykyisillä verotuloilla saataisiin kaikki hyvinvointiyhteiskunnan palvelut pidettyä hyvällä mallilla. Todennäköisesti verotuskin siis kiristyy, kun talous lähtee taas ylöspäin. Eläkeikääkin voidaan joutua nostamaan vielä. Joskus sitä tulee miettineeksi, onko oma tulevaisuus pelkkää työrupeamaa aina 70-vuotiaaksi asti.

Pääministeri Matti Vanhanen korosti Huomenta Suomen aamuisessa haastattelussa sitä, että valtion tulevasta uudesta velasta vain osa menee verojen keventämiseen. Hän kommentoi myös, että eläkeiän nostamisen ohella tulisi työelämän laatua parantaa niin, että ihmiset viihtyisivät työssään entistä pidempään. Se edesauttaisi palveluiden ja sosiaaliturvan ylläpitämistä vähintään nykyisellä tasolla. Toinen seikka, mihin Vanhanen kiinnitti huomiota, on opiskelijoiden nykyistä nopeampi siirtyminen työelämään. Tätä siirtymistähän on jo yritetty nopeuttaa lukuisilla tutkintouudistuksilla, jotka valitettavasti usein heikentävät itse opetuksen laatua. Omalla alallani se näkyy jo monien kurssien poisjäämisessä, vaikka suuri osa oppimisesta tapahtuu toki työelämässä. Opintoaikamme ovatkin pitkiä jatkuvan työnteon vuoksi. Vaikka kahden asian hoitaminen yhtäaikaa on rankkaa, on mielestäni oppimisen kannalta silti hyvä, että ns. teoria ja arkipäivän käytäntö kulkevat käsi kädessä. Jos valmistuu arkkitehdiksi ilman työkokemusta, voi siirtyminen 'oikeaan työhön' olla liian vaativaa. Puhumattakaan henkisestä jaksamisesta usean vuoden puurtamisen jälkeen. Alamme opiskelun tutkintouudistus kuitenkin mahdollistaa myös kandiksi valmistumisen, mikä ei ennen ollut mahdollista. Työelämään siirtymistä se varmasti nopeuttaa, mutta millä kustannuksella?

Ihme kyllä, SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen oli pääministerin kanssa samaa mieltä työelämän laadun parantamisesta. Ihme siksi, että vaikka opposition tarkoitus onkin katsella kriittisin silmin hallituksen tekemisiä, tuntuu se viime aikoina tarttuneen kaikkiin päätösehdotuksiin varsin hyökkäävästi. Urpilainen tuntuu lisäksi suhtautuvan varsin naiivisti moneen epäkohtaan. En tosin epäile, etteikö hänellä olisi suuria paineita puolueensa johdossa, mikä varmasti lisää hyökkäävyyttä. Hänen tulee osoittaa pystyvänsä työhönsä ja pystyvänsä perustelemaan argumenttinsa niin vakuuttavasti, että hänen taitojaan ei epäillä hetkeäkään. En myöskään väitä, etteikö hallituksen päätöksissä olisi huomautettavaa. Tai että niissä olisi. Vanhanen kuitenkin esitti hyvän pointin Urpilaisen vastalauseeksi kuntiin panostamisesta. Kunnat eivät ole niitä, joista ensimmäisenä irtisanotaan väkeä.

Netissä selailemieni keskustelujen ja mielipiteiden joukosta hohkasi varsin yleinen käsitys siitä, että nykyinen hallitus panostaa enemmän yksilöihin, kuin koko kansaan. Juuri julkaistun STKL:n tutkimuksen mukaan vain joka kolmas kokee yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi. Tasa-arvon luulisi olevan yhteiskuntamme peruspilareita, mutta me kaikki tiedämme, ettei se ihan niin toteudu. Rikkaat tulevat aina jyräämään köyhät, edes jossain määrin. En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla yhtä harmaata massaa, jolla on samat oikeudet, velvollisuudet ja rajoitteet. Puheet eivät vain tunnu yltävän tekoihin asti.

Minun suurin epäilyni tulevaisuuden verovarojen määrästä ja käyttökohteista on se, auttaako eläkeiän nostaminen tosiasiassa mitään. Jos nuoret halutaan saada aiemmin työelämään, ja ikääntyneet lähtemään myöhemmin pois, mitä luulette että se tekee itse kunkin henkiselle jaksamiselle? Burn-outeista ja erilaisista mielenhäiriöistä on puhuttu jo pitkään. Varmasti yhä useampi joutuu jäämään sairauseläkkeelle ennen 60. ikävuottaan, joko fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi. Mielestäni työuran pidentäminen ei todellakaan paranna asiaa, ja laadun parantamiseen uskoni on heikko. Suomessa ollaan totuttu tehokkaaseen työskentelytapaan. Jos jokin onkin vialla, pidetään suu kiinni. Jaksamattomuushan on vain laiskuutta. Kynnys mennä esim. työpsykologille on todella suuri, eihän kukaan voi hakea sairauslomaa vain siksi, että on laiska. Työelämän laadun parantamisen pitäisi olla niin suurta, että työssäkäyvien (ja työttömienkin) hyvinvointia ei tarvitsisi kyseenalaistaa. En ymmärrä, millä keinoin tämä voidaan tehdä.

Mutta niin. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut varsinaisesti kritisoida, vaan yksinkertaisesti pohtia asioita. Olenhan turhankin diplomaattinen, enkä osaa valita puolia (vaikka vasemmalle enemmän kaarrunkin kuin oikealle). Minä en myöskään ole valtion tai kunnan päättäjä, poliittisesti valveutunut tai edes ekonomi. Mitäpä minä mistään mitään tietäisin.

2009/02/23

Oscar-huumaa

Elokuvamaailman halutuimmat kultaiset miehet on jaettu viime yönä Suomen aikaa. Aiemmin mainitsemalleni 13 ehdokkaan The Curious Case of Benjamin Buttonille tipahti loppujen lopuksi 3 pystiä - visuaaliset efektit, maskeeraus sekä lavastus. Maskista tullut Oscar oli täysin odotettavissa. Parhaan elokuvan palkinnon nappasi Slumdog Millionaire, jota ei ole taidettu tässä maassa nähdä vielä ollenkaan. Miespääosa meni Sean Pennille ja naispääosa Kate Winsletille. Katesta on puhuttu paljon 'ikuisena Oscar-ehdokkaana', joten mielestäni tämä ihana nainen ehdottomasti ansaitsi hohtavan patsaansa. Valitettavasti Angelina Jolien loistava roolisuoritus Changeling-pätkässä ei siis riittänyt tällä kertaa. Oscar-herran osoitteista sivuosapystien saajiksi en kuitenkaan voisi olla enempää samaa mieltä - Penélope Cruz palkittiin roolistaan Vicky Christina Barcelonassa ja Heath Ledger sai postuumisti mielettömän tunnustuksen mielettömästä roolistaan mielettömänä Jokerina.

Sitten pilkahdus punaista mattoa!



Angelina Jolien päällä on totuttu näkemään klassisen elegantteja
ja yksinkertaisia luomuksia, jotka ovat viime aikoina olleet enimmäkseen
mustia väriltään. Angelina ei siis pettänyt tälläkään kertaa. Korostettu
leikkaus dekolteessa erottaa tämän muista mustista iltapuvuista.
Piristävänä ja hieman odottamattomana lisänä vihreät korvakorut!



Voittajana kotiin lähtenyt Kate Winslet oli valinnut puvukseen kauniin
savunharmaan luomuksen, joka on itseasiassa toiselta puolelta
musta. Pukua ryhdittävät yksiolkaimisuus sekä mustat yksityiskohdat.
Väri on todella kaunis, mutta ehkä hivenen liian kova Katelle. Ehkä
voimakkaamalla meikillä olisi saatu tasapainoisempi kokonaisuus.
Korujen pitäminen minimissä on yksi tämän vuoden gaalatrendeistä.



Evan Rachel Wood luotti hieman traditionaalisempaan iltapukuun
laahuksineen ja korsettiyläosineen. Tuleva trendiväri nude sopii
Evanin kalpeaan ihoon ja punaisiin hiuksiin kuin kirsikat kermavaahtoon.




Ainakin allekirjoittanut odottaa tämän naisen pukuvalintoja aina
samalla innostuksella kuin lapsi karkkipäiväänsä. Sarah Jessica
Parkerin vaalea tylliunelma kelpaisi minunkin kaappiini. Puku
on yllätys, yllätys - Diorin haute couturea. Vapaana liehuva,
kihara tukka tuo kepeän mutta elegantin lisän asuun.



Penélope Cruzin
puku painii samassa sarjassa SJP'n kanssa.
Upea valkoinen, koukeroisin kirjailuin koristeltu asu on
Pierre Balmainin vintagea 1950-luvulta. Hillityt timanttikorut
korostavat asua, eivätkä vie siltä voimaa. Kokonaisuus hohkaa
vanhan ajan glamouria kampausta myöten. Jostain syystä
nämä valkoiset iltapuvut eivät muistuta minua liikaa
hääpuvuista, vaikka niin voisi luulla!


Röyhelöjen lisäksi toinen trendi iltapuvuissa oli selkeästi graafiset
tai muuten mielenkiintoiset leikkaukset. Heidi Klum päätti lisäksi
pitäytyä tutussa punaisessa linjassaan. Puku on kuin veistos, mutta
mielestäni kampaus ja korujen määrä tekevät kokonaisuudesta
turhan arkisen oloisen.



Väriä iltaan toi myös Alicia Keys. Muusikkoa ei meinannut tunnistaa,
sillä hänet on totuttu näkemään pikkuleteissä ja street-tyylisessä
vaatetuksessa. Kevyeen pukuun sopivat kevyet kengät. Hopeat
asusteet ja Sarah Jessica Parkerin tapaan vapaat kiharat korostavat
keijukaismaista vaikutelmaa.



Keijukaisten kuningatar tulee kuitenkin aina ehdottomasti olemaan
yksi lempinäyttelijöistäni, Natalie Portman. Pirteän värinen iltapuku
hehkuu glamouria, olematta kuitenkaan yltiöjuhlava. Tämänkin
kelpuuttaisin päälleni, ehdottomasti!



Tilda Swinton oli jälleen erikoisella asukokonaisuudellaan
täysin itsensä näköinen
. Mustan ja hiekan väriyhdistelmä on kenties tylsä,
mutta huomio kiinnittyykin yläosan mielenkiintoiseen leikkaukseen.
Lisäksi kirkkaanpunainen huulipuna tuo oman persoonallisen lisäyksensä.



Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä Meryl Streep on yleensä tyylikäs
päästä varpaisiin asti. Oscar-gaalaan valittu, hiirenharmaa
iltapuku ei ainakaan paljasta enempää ihoa kuin keski-iän ylittäneen
kuvittelisikaan paljastavan, mutta vaikutelma on silti hieman
mummomainen. Kaula-aukon kiinnostava asettelu pelastaa
kokonaisuutta - mutta ei täysin. Kenties kampausta vaihtamalla
olisi saatu toisenlainen lopputulos.


Jotkut olivat vieneet röyhelötrendin äärimmäisyyksiin. Vanessa
Hudgensin
lintua muistuttanut pukuviritelmä ei näyttänyt siltä,
että siinä olisi erityisen mukava liikkua. Hymyä silti irtosi.



Melissa Georgen tyyli jatkoi samaa rataa... Björk pystyy viemään
läpi minkä tahansa asukokonaisuuden aina avaruuspuvuista
kuuluisaan joutsenmekkoon asti, mutta mielestäni muiden ei
tarvitsisi edes yrittää. Hyvin istuvalla dekolteella tämä asu olisi
kenties ansainnut anteeksiantoni.




Teinitähti Miley Cyrusin puvun helma näyttää glitterillä koristelluista
ruusun terälehdistä kootulta. Kenties se oli tarkoituskin, mutta lopputulos
muistuttaa enemmän Disneyn animaatioissa nähtyjä prinsessamekkoja.



Omalla punaisella matollaan (kuka muka on jättänyt sängyn petaamatta??)
tepasteli myös tämä liehuvahelmainen tähtönen. Kuka tunnistaa?

* trikoopaidat - H&M
* mekko - second hand
* farkkulegginsit - Pieces
* korvikset - Romeo & Julia
* punainen rusettinauha - random



Mitä mieltä sinä olet, menivätkö kultaiset pystit oikeille ihmisille?
Entä mitkä puvuista olivat hirveitä ja mitkä hirveän hienoja?



Kuvat täältä ja täältä.

Huom. vaikka postaus on alunperin koottu työpaikalla, en ollut siellä työpäivää viettämässä, vaan opiskelemassa. Älkää siis vetäkö johtopäätöksiä työmoraalistani ;)

2009/02/22

On the sunday side of life

Sunnuntaina on hyvä kerrata viikon tapahtumia, ja summata viikonloppu. Useimmat viikonloput vietän pääasiassa nauttien jylhästä yksinäisyydestä, hankkiutuen kuitenkin aina johonkin sosiaaliseen kanssakäymiseen mökkihöperyyden välttämiseksi. Tämän viikonlopun ihmisten ilmoilla oleilu rajoittui eiliseen kahveiluun + leffailuun. Tämänpäiväistä kävelylenkkiä porottavassa auringonpaisteessa ei lasketa sosiaaliseksi tapahtumaksi.

Viikonloppuihin kuuluu aina myös herkuttelu. Koska arkipäivinä saa opiskelijahintaista, monipuolista ruokaa, tyydyn kotona syömään lähinnä leipää ja hedelmiä. Viikonloppuisin joutuu käyttämään hieman enemmän mielikuvitustaan. Tämän viikonlopun herkkulounas on molempina päivinä koostunut pitkästä aikaa fajitoista, nam!


Fajitat bubblen maun mukaan:
* täysjyvätortilloja
* paistettua + maustettua soijarouhetta
* salaattia
* tomaattia
* kurkkua
* juustoraastetta
* keskivahvaa salsaa
* paahdettua sipulirouhetta



Raaskin myös ensimmäistä kertaa ostaa Ben&Jerry's -jäätelöä,
New York Super Fudge Chunkia. Suklaakermajäätelöä, jossa
paloja tummasta ja valkoisesta suklaasta, saksanpähkinää,
pekaanipähkinää ja suklaisia manteleita. Jäätelö on niin makeaa,
että viidesosa purkista riitti helposti yhdelle illalle.
Mutta on se vaan taivaallista!



Kevään kynnyksellä tyttömäistyn selkeästi, liehuvien
helmojen ja korkeiden korkojen kera. Ja se Pariisi...
Eiliseen leffailuun teki siis mieleni laittaa päälle mekko.
Harmaa hauskalla printillä ja mielenkiintoisilla yksityiskohdilla
varustettu, pallohelmainen mekko on Nümphilta.
Lisäksi päähän suuri rusetti poninhäntään kiinni, ja avot!



Mekko huusi kaverikseen niitä kenkiä, jotka edelleen
majailevat paperikääreessä (johan tässä on ehtinyt kulua peräti
kaksi päivää itsehillintää). Oli siis ihan pakko käydä Stockmannilla
edes kuvaamassa kengät... Tässä vain sneak peak solkikiinnityksestä,
itse popot näette vasta, kun ne ovat jalassani ;) Ovat muuten
tyyliltään sellaiset, jotka voisin kuvitella myös Nelliinan ylle!


Eilisen ja tämän päivän aikana olen vihdoin saanut kaiken myytävän huuto.nettiin. Huutoihin pääset täältä. Mukana on enimmäkseen S-kokoisia paitoja, mutta myös muita kokoja ja hameita, housuja, vöitä ja koruja löytyy. Kaikki mikä ei mene kaupaksi, menee UFFille :) Sillä olettamuksella, että raaskin luopua niistä... Jo nyt harmittaa joidenkin vaatteiden kauppaaminen, mutta ehkä kuitenkin parempi niin. Muistuttaisin myös, että kuvat eivät tee oikeutta tuotteille! Ihan harmittaa, miten kamalilta ne näyttävät ._____. Ei minusta selkeästi ole muotikuvaajaksi.

Illemmalla olisi tarkoitus vihdoin tarttua myös ompelukoneeseen. Kauan kesken ollut projektini ei luultavasti vaadi kuin kahden tunnin ponnistelun, mutta saa nähdä miten käy...

Mitä sinun viikonloppuusi kuului?

2009/02/21

The Curious Case of Benjamin Button

Tieni vei jälleen kerran elokuvateatteriin, sillä minulla oli siellä treffit - Benjamin Buttonin kanssa. Varsin mukavat treffit olivatkin, vaikka kotiin lähtiessä silmät valuivat suolaista nestettä kuin Niagaran putoukset konsanaan (joo tiedetään, köyhä vertaus).


The Curious Case of Benjamin Button on F. Scott Fitzgeraldin novelliin perustuva kertomus Benjaminista, joka on nuori mies vanhan miehen ruumiissa ja päinvastoin. Benjamin syntyy ryppyisenä kuin vanha ukko, niveltulehduksista ja heikoista aisteista puhumattakaan. Hänelle ei anneta pitkää elinennustetta. Tästä huolimatta Benjamin kuitenkin elää elämäänsä täysillä, yhdellä poikkeuksella: kaikkien muiden vanhetessa normaaliin tapaan, hän vain nuortuu. Erikoinen sairaus - tai miksi sitä haluaakaan kutsua - aiheuttaa hankalia tilanteita, kun muut eivät aina ymmärrä miten erikoislaatuinen Benjamin on. Elämä opettaa, että mikään ei kestä loputtomiin. Vai kestääkö?

Enempää ei juonesta voi paljastaa, sillä se on koettava itse. Kävelin leffateatterin saliin vailla varsinaisia odotuksia. Toki trailerit oli nähty useaan otteeseen, mutta ne kertoivat vain hyvin kapean osan elokuvan kulusta. Sen huomasi heti alussa, kun odotti koska elokuva oikein alkaa. Odotti, koska Cate Blanchett astuu mukaan kuvioihin. Alku, ja kaikki muukin, oli silti varsin tähdellistä kerronnan kannalta. Ei olisi järkeä edes yrittää ymmärtää Benjaminia, jos ei tuntisi hänen koko elämänsä tarinaa.

Elokuvaa on verrattu paljon Forrest Gumpiin, minkä on ilmeisesti tiedostanut myös Oscar-ehdokkuuksia jakeleva lautakunta. Niitä kun on elokuvalle sadellut 13 kappaletta. Forrest Gump sai niin ikään 13 ehdokkuutta, ja nappasi pystin kuudesta eri kategoriasta. Maanantain vastaisena yönä näemme, miten Benjamin Buttonille käy. Elokuva toi ajoittain mieleeni myös Big Fishin. Viittaukset molempiin olivat selkeitä minulle, joka olen nähnyt sekä Zemeckisin Forrest Gumpin että Burtonin Big Fishin useampaan kertaan. Kohtaus, jossa Daisy sanoo Benjaminille 'I don't want your help' muistuttaa lähes täydellisesti Jennyn sanoja Forrestille, joka pelastaa tyttönsä ilkeän kapakkayleisön kynsistä.


Vaikka yhtäläisyyksiä tapahtumissa on, tarinoiden olosuhteet ovat täysin erilaiset. Benjamin ei ole Forrestin kaltainen ressukka, joka ei aina oikein ymmärrä tilannetta. Sen vuoksi Benjamin ei myöskään kerää sympatioitani samalla tavalla, kuin Forrest. Forrest on kerronnaltaan, lavastukseltaan, musiikiltaan, kaikelta enemmän lähes mihin tahansa paikkaan tai aikakauteen sopiva. Benjaminista huomaa, että se on tehty Hollywoodia silmällä pitäen. Tai pitäisikö sanoa toisin, Hollywood on pitänyt silmällä Benjaminia. Ei se kuitenkaan automaattisesti ole huono asia. Ja jos Oscareista puhutaan, mielestäni Brad Pittin suoritus ei kaikesta eläytymisestään huolimatta ole Oscarin arvoinen. Vaikka eihän Tom Hanksiin saisi tässä tapauksessa verrata. Toisin sanoen - varsin koskettava elokuva, mutta ei mikään maailmaa mullistava.

Missään nimessä en heittänyt rahojani hukkaan elokuvalipun muodossa. Kolme tuntia viihdettä, joka kosketti syvältä. Jotain elokuvan tekijät ovat siis osanneet tehdä ehdottomasti oikein. Henkilöistä ja heidän erikoisista piirteistään huolimatta kaikki tapahtumat ovat vain elämää, ja niihin voi samaistua kuka vain. En muista milloin olisin viimeksi itkenyt leffaa katsoessa näin paljon. Ehkä punaiset silmät ovat vielä joskus muodissa.

En voi siis muuta kuin suositella tätä rainaa - kunhan muistat ottaa paketin nenäliinoja teatteriin mukaan!


Kuvat

2009/02/20

Des Parfumes

Vihdoin spray-haaste saavutti minutkin, kiitos Vippelle!

* Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
* Esittele päivittäiset spray-tuotteesi kuvien kera.
* Haasta 3 tai useampi bloggaaja.


Spray-tuotteeni rajoittuvat lähinnä hajuvesiin ja BonaCuren Moisture Kick -hiussuihkeeseen, jonka kuva oli nähtävissä jo täällä. Hiuslakkaa käytän todella harvoin, ja silloin se saa olla mikä tahansa random merkki, kunhan on strong hold. Hajuvesinä löytyy Nina Riccin Nina, joka on lähes loppu ja johon olen myös kyllästymisen partaalla. Tuoksu on hyvä, mutta melko voimakas. Tänä syksynä sain kaverilta Givenchyn Hot Couturen, kun hän ei sitä enää käyttänyt. Aivan ihana tuoksu! Juuri minun kaltaiseni, makea ja kookosmainen. Joulupukki toi myös Ralph Laurenin Ralphin toivomuslistani mukaisesti. Sitä tulee varmasti käytettyä enemmän kesällä.

Kaapista löytyy myös minipulloissa mm. DKNY'ta ja Escadaa, mutta minipulloissa ei ole spray-suutinta joten niitä ei lasketa ;) Haastan muuten Sarin, L'n, Marin ja Lauran! Pahoittelen, mikäli joku teistä on tehnyt tämän haasteen jo.

Kävin tänään hakemassa ne kengät... Nyt ne tuijottavat minua lahjakääreestä - kyllä, näen paperin ja pahvin läpi että ne todella tuijottavat. En saa kuviakaan siis tähän hätään. Sitä en tiedä, jaksanko tosissaan odottaa kokonaiset 3 kuukautta, ennenkuin saan paketin avata. On ne vaan niin ihanat! Toisaalta, täällä päin Suomea maalis- ja huhtikuussa on turha harkita mitään muita kenkiä kuin kumisaappaita.

Miljoonan uuden blogin lukemisessa (ja Marabou Digestiven mättämisessä) saa ajan kulumaan näppärästi, vaikka pitäisi olla muokkaamassa kuvia huuto.nettiä varten tai tekemässä jotain muuta hyödyllistä. Ehkä petraan sitten huomenna. Jos jollakulla muulla on tylsää, tsekatkaa The cherry blossom girl. Sivut ovat täynnä toinen toistaan upeampia otoksia. Ja ah, miten kaipaankaan Pariisiin!

(By the way, otsikko ei ehkä ole autenttista ranskaa, joten ignooratkaa se.)

2009/02/19

Found Found Found

(otsikko varastettu Morrisseylta)

Tämä päivä kului paitsi kampaajalla, myös kuntosalilla rehkien. Puntteja nostellessa ei hiki onneksi nouse samalla tavalla, kuin juostessa - vaikka luulenkin, että kampaajan käsittelyn jälkeen hiukseni olisivat kerrankin pysyneet suorina vaikka minkälaisessa hikisateessa. Nämä ovat nyt super sleek.


Otsis lyhennetty + pyöristetty, lisätty noin ziljoona vaaleaa raitaa ^___^
Kesäksi haluan ehdottomasti vaalentua. Pikimusta ei tunnu luonnolliselta
päässäni auringon paahtaessa. Luonnossa ohut raidoitus vanhan tumman
seassa tekee hiukseni lähes sen värisiksi, mitä ne ovat luonnostaan.


Tuottoisa oli ehkä väärä sana kuvaamaan eilistä kirppistelyä. Vaikka hamstrasinkin ennätysmäärän riepuja sovituskoppiin, mukaani tarttui vain 3. Lähdin itseasiassa etsimään vetoketjullista hupparia hametuunailuja varten. Löysin yhden täydellisen, kunnes huomasin että siitä puuttui lappu, jossa on pöydän numero ja hinta... Ostaa sitä ei siis voinut, harmi. Takin ja mekon lisäksi mukaan tarttui musta suora vakosamettihame. Tarkoitus olisi hieman tuunata sitä, mutten vielä tiedä miten.


Joopajoo, ihan kun mulla ei ennestään olisi kaksi villakangastakkia
talvikäyttöön... Perustelen tätä kuitenkin sillä, että se on
a) punainen
b) sen verran reilu, että alle mahtuu monta lämmintä villapaitaa.
Lyhyen ruudullisen ja pitkän mustan takkini alle kun ei saa
mahtumaan juuri mitään, mikäli haluaa, että takki menee vielä kiinni.




Tämä on huippu löytö! Vaikka on ehkä hieman liian hillitty tyyliini.
Maaliskuun lopussa on tiedossa häät, jotka toteutuvat melko perinteisen
kaavan mukaan. Kysyin kyllä jo luvan mustan juhlamekon käyttöön,
sillä se tuntui olevan kaapissani ainoa tarpeeksi juhlava, joka myös
mahtui ylleni... Kuitenkin hieman epäilytti mustan värin käyttäminen.
Tämä Vero Modan spagettiolkaiminen perus juhlamekko lähti siis
mukaani 8 eurolla :) Kangas on hieman raidallista, jykevää ja hohtavaa
viskoosia/puuvillaa. Väri on metallinen, muttei kultaa eikä hopeaa:
itse kutsuisin tätä platinaksi.



Monessa muotiblogissa on ollut juttua kevään uusista trendeistä, kesän odottamisesta, pastellisävyistä, trensseistä ja kaikesta ilmojen lämpenemiseen liittyvästä. Itse en jotenkin osaa suhtautua kesän odottamiseen vielä mitenkään - johtuneekohan ulkona kimaltelevista puolen metrin lumikinoksista? En myöskään ole superinnostunut mistään kevään/kesän muotijujusta. Varmaankin näyteikkunoilta tulee bongattua jotain kivaa (esim. vaaleanpunaiset farkkulegginsit olisi huiput, lieneeköhän niitä missään), mutta näin etukäteen en tunne kaipuuta mihinkään tiettyyn. Vaatekaapistakin löytyy kesätoppeja riittämiin. Ne tuntuvat lähes uusilta, sillä viime kesänä ei sattuneesta syystä tullut paljon hihattomissa paidoissa liikuskeltua.

Yksi asia, jonka kuitenkin aion hankkia, on kengät. Minulle on muodostunut jo perinteeksi hankkia itselleni syntymäpäiväksi uudet kengät. Vielä viime viikolla ajattelin punaisia nahkanilkkureita puukorolla, kunnes tänään vilkaisin eräitä mustia korollisia avokkaita. Tutkin, kävin välillä muualla, tulin takaisin hyllyn ääreen, sovitin... Ah. Täydelliset. Kuolemaksenikaan en löydä Clarksin sivuilta kuvaa kyseisistä popoista, mikä on varsin kummallista, mutta toisaalta mikäpä ei olisi kun on mistään tietokoneisiin liittyvästä kyse.

Nyt olen sitten dilemman edessä: ostaako kengät vai ei? Laadin kyllä jo sotasuunnitelman: pyytäisin myyjää paketoimaan kengät lahjapakettiin, jonka piilottaisin komeroni viimeisimpään nurkkaan. Sieltä sen saisin kaivaa ja avata vasta syntymäpäivänäni vajaan 3 kk kuluttua. Sinänsä olisi järkevää ostaa kengät viimeistään ensi viikolla, sillä minulla on vielä käyttämättä Stockmannin kanta-asiakassetelit, jotka ovat voimassa 28.2. asti. Kenkien 109 euron hinnasta tippuisi pois 20. Voi argh!
(Käyn luultavasti huomenna varaamassa kengät ja mietin ensi viikkoon. Samalla voin ottaa niistä kuvan, ja kysyä teiltä mitä olette niistä mieltä!)

Olen selkeästi ollut tylsistymisen partaalla ja leikkinyt kameralla liikaa. Siksi pari päivän asua vielä. Kuvista näkee hyvin, miten kuvakulma vaikuttaa lopputulokseen etenkin omalla kamerallani, jossa on super zoom mutta ei tarpeeksi laajakulmaa. Ensimmäinen kuva on otettu ylhäältäpäin, jolloin lantio näyttää kapealta/suht normaalilta verrattuna yläkroppaan. Toinen kuva on taas otettu alhaaltapäin, ja senhän näkee mitä se tekee lantion leveydelle...


* pinkki poolokauluksinen, angoraa sisältävä villapaita - second hand
* harmaa kuviollinen toppi - H&M
* valkoinen superpitkä toppi - Ellos
* harmaat suorat villasekoitehousut - ?



* neuletunika - Vero Moda
* valkoinen superpitkä toppi - Ellos
* farkkulegginsit - Pieces
* turkoosit villapolvisukat - ?


Mulla oli tälle viikolle iso kasa erilaisia postausideoita, enkä pysty toteuttamaan niistä kaikkia mitenkään! Ehkä siksi tästäkin tuli palapelimäinen kasa kaikennäköistä. Huomenna tiedossa ainakin haasteeseen vastaus. Muistakaa, että täällä on muhkea arvonta pystyssä sunnuntaihin asti!

2009/02/18

New Moon + Eclipse

Aina-niin-ihanan Musen kuuntelu johdattaa hyvin aiheeseen - mainitseehan kirjailija New Moonin kiitospuheessaan myös tämän upean brittiyhtyeen.

Jos joku ei otsikosta hokannut, ajattelin kirjoittaa muutaman rivin ajatuksistani Stephenie Meyerin Twilight-saagan kakkos- ja kolmososista. Puhun saagasta, sillä vaikka Twilight on ensimmäisen kirjan nimi (joka luotiin yksittäiseksi teokseksi, vailla aietta tarinan jatkamisesta), sillä myös kutsutaan koko kirjasarjaa. Viime viikolla sain päätettyä kolmannen osan, Eclipsen. Tällä hetkellä työn alla on siis viimeinen osa Breaking Dawn. Meyerin on huhuttu kirjoittavan paitsi osat viisi ja kuusi, myös Midnight Sunin, joka olisi Twilight all over again, mutta tällä kertaa Edwardin kertomana. Viimeiseksi mainitun ensimmäiset 12 lukua kuitenkin vuotivat netin kautta asianosattomille, ja hanke on tällä hetkellä jäissä.

Jo Twilightissa kertoneessa postauksessa vertasin sarjaa Harry Potteriin. Se tuntui luonnolliselta kirjojen lukuisten yhteneväisyyksien vuoksi. Vertaus ei kuitenkaan ollut missään nimessä uniikki, vaan saman huomion ovat tehneet lähes kaikki molemmat sarjat tuntevat lukijat. Tämä on asia, jota en tiennyt. Näin jälkeenpäin aihetta penkoessa huomaan, että toiset ovat sanoneet viisaammin sen, mitä itse yritin saada sormeni näpyttelemään. Esimerkiksi kulttimaineessa oleva kauhukirjailija Stephen King kiteyttää mielestäni tilanteen täydellisesti: "Both Rowling and Meyer, they're speaking directly to young people. ... The real difference is that Jo Rowling is a terrific writer and Stephenie Meyer can't write worth a darn. She's not very good."

Mutta kuten aiemminkin mainitsin, kirjailijan taidoilla ei ole tässä tapauksessa väliä vampyyrien ja ihmissusien maailmaan uppoutuessa. Kohtaukset, jotka on kerrottu huonosti, hajoavat palasiksi ja muodostuvat uudelleen, erilailla, omassa päässä.


Hierotaan hetki harmaita aivosoluja ja muistellaan New Moonia (lukemisesta on jo tovi). Pahoittelen mahdollisia spoilauksia! Yritän pitää ne minimissä. Kirjan tempo ja rakenne olivat lähestulkoon samat kuin Twilightissa. Puuttumaan jäi kuitenkin se piirre, joka houkutteli lukemaan sivun toisensa jälkeen. Jonka vuoksi Bellaan samastui täysin. Turha kai sanoa, että Edwardin poissaolo jätti samalla pois jotain olennaista. Kenties se oli tarkoituskin, sillä ainakin Bellan tunnelma välittyi sitä kautta tiettynä epätoivona. Keskivaiheen juoksentelu susien kanssa tuntui ajoittain puuduttavalta, ja monessa kohdin tiesi jo ennalta, mikä tuleman piti. Lisäksi Bellan ajoittainen tyhmyys turhautti. Oli kirjalla toki hetkensä - kolmannen luvun jälkeen huomasin itkeväni hysteerisesti. Loppu oli pakko ahmia kerralla, vaikka jännitys sai silmät suurenemaan ja ihon kananlihalle. Kirjan loppua vaivasi kuitenkin sama kuin ensimmäisessä osassa - se lässähti. Vioistaan huolimatta teos jaksoi pitää otteessaan, kunnes viimeiset sivut toivat kitkerän maun suuhun makean jälkeen. Ne tuntuivat laahustavan muun kirjan perässä.


Eclipse taasen oli rakenteeltaan enemmän sellainen, kuin hyvän romaanin mielestäni pitääkin olla. Alkuun ei kenties niin kovin kiinnostava, mutta erilaisin kääntein etenevä kokonaisuus, joka kiihtyy loppua kohden ja jättää vaikuttuneen olon jälkeensä. Ja ennen kaikkea, jättää myös kysymyksiä jälkeensä. Näin pakotetaan addiktoitunut lukija hankkiutumaan myös seuraavan osan pariin. Ei ole ensimmäisen osan voittanutta, mutta tämä kohoaa selkeäksi kakkoseksi laitettaessa saagan eri osia järjestykseen.

Tällä hetkellä olen ehkä hieman tylsistynyt Breaking Dawniin, vaikka alun draamaa tihkuvat tapahtumat olivatkin varsin kiintoisia. Mutta kaikki, mitä olen kuullut teoksesta puhuttavan, vaikuttaa pelkästään hyvältä. Joten jatkaa pitää, vaikka välillä takkuilisikin.


* Tänään oli tuottelias kirpparikierros - on se kätevää, kun en laajentanut lakkoani koskemaan myös second handia! Mutta siitä lisää huomenna.

2009/02/16

Vaahtokarkkikaakao


Tarvitaan:
* hyvä kahvila, esim. Bisketti

* ystäviä
* pieni hetki aikaa keskellä päivää



Vaahtokarkkikaakao hoituu tietenkin myös kotona, mutta O'boy ei korvaa Tazzaa ;) Upota vaahtokarkit kuumaan kaakaoon ja anna sulaa. Suosittelen 'jauhopäällysteisiä' vaahtiksia, ei niitä, joissa on sokerikuorrutus. Jostain syystä toimivat paremmin!

2009/02/15

Beauty Queen

Hejssan ja mukavaa sunnuntaita!

Lupasin kirjoittaa viikonlopun aikana kauneudenhoitorutiineistani, tarkemmin sanottuna siitä mitä tököttejä tungen kasvoihini. Mutta sunnuntai-iltahan on vielä viikonloppua ;)

Kasvojeni iho on hitusen kummallinen. Se on aina ollut enemmän rasvoittuvaan kuin koppurakuivaan päin, ja vuosia käytin iholleni (muka) sopivia tuotteita. Kunnes kerran Stockmannille eksyessäni istahdin tuoliin, jossa möllöttäessäni Lumenen konsultti testasi jollakin tieteellisen näköisellä vempaimella kasvojeni ihon kosteuspitoisuuden. Laite ei antanut minkäännäköistä lukemaa. Kasvojeni iho, etenkin poskista, oli aivan liian kuiva.

Hankin konsultin suosituksesta kosteuttavan naamion. Pikkuhiljaa huomasin, että kasvoni tarvitsevat yhä enemmän kosteutta. Liekö tämä yksi vanhenemisen vitsauksista? Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että minulla on pintakuiva sekaiho. Ja sekös aiheuttaa hankaluuksia oikeanlaisten tuotteiden löytämisessä. Kasvojeni T-alue rasvoittuu helposti, pahimpina alueinaan otsa, nenä ja nenänpielet taimiksiniitänytsanotaankaan. Leuka on vielä ihan siedettävä. Näppyjä en saa kovin usein, ja silloinkin ne tulevat aina samoihin kohtiin nassussani. Kutsun niitä stressinäppylöiksi, sillä yleensä ne tulevat jos on stressaava ajanjakso päällä. Poskeni ovat järjettömän kuivat ja imaisevat lähes kaikki voiteet sekunnissa.

Omalla kohdallani olen todennut toimivaksi yhdistelmäksi tarpeeksi voimakkaat puhdistusaineet ja hyvän ja riittoisan kosteutuksen. Näin T-alueen epäpuhtaudet saa puhdistettua, mutta kasvojen iho ei jää kiristäväksi ja kuivaksi. Edullisillakin tuotteilla selviää, kunhan ne ovat oikeanlaisia. Kalliiden tuotemerkkienkään putelit eivät ole hyödyksi, jos ne eivät ole omalle ihotyypille sopivia. Yleisesti ottaen puhdistustuotteiden kanssa ei ole niin tarkkaa. Kunhan saa meikin ja mahdolliset muut epäpuhtaudet pois. Sen sijaan kosteutuksen kannattaa aina panostaa, vaikka sitten myös rahallisesti, hieman enemmän.


Every Day


Tykkään käyttää aamuisin ja iltaisin erilaisia puhdistusaineita. Aamuisin jotain voimakkaampaa, jotta kasvot saavat heleän lähdön päivään. Pienet kuorivat rakeet saavat mukavasti verenkierron liikkeelle. Tällä hetkellä käytössäni on apteekista saatava, Neutrogena Visibly Clear Daily Scrub. Tuubissa lukee Blackhead Eliminating, ja vaikka minulla ei mustapäitä olekaan, ei niitä ainakaan pitäisi tulla :D Iltaisin pesen meikin pois Herbinan rasvoittuvan ja sekaihon puhdistusgeelillä. Jos meikkiä on esim. iltamenoissa ollut reilummin, käytän Lumenen meikinpoistoainetta. Lumenen Natural Code -sarja on hintaansa verrattuna laadukas, ja sen Skin Purifier -kasvovettä käytän aamuin illoin puhdistuksen jälkeen. Puhdistustuotteissa minulla ei ole varsinaisia suosikkeja, vaan käytän kausittain erilaisia ja pullon tyhjennettyä ostan yleensä aina jotain toista merkkiä. Luulen kyllä, että tuo Neutrogenan kuoriva puhdistusaine jää käyttöön pidemmäksi aikaa :)



Apteekista saatava ACOn Cliniderm Pure & Clean -sarja on kyllä pitänyt pintansa hyllyssäni kausittain jo muutaman vuoden ajan. Tällä hetkellä minulla on puhdistusvaahtoa sekä kasvovettä matkakokoisina purkkeina, jotka kulkevat mukanani viikonloppureissuilla. Pumppupullossa olevaa kosteusvoidetta tulee käytettyä lähinnä kesäisin, sillä se on sen verran kevyt. Tuotteet eivät ole järin voimakkaita, eivätkä ainakaan omalle iholleni yksistään riitä puhdistamaan. Herbinan loputtua voisin tosin hankkia jälleen tuota vaahtoa iltarutiineihin.



Kosteutus, kosteutus! Kesäisin käytän halpamerkkien kevyitä kosteusvoiteita, sillä ne riittävät aurinkovoiteen ja sävyttävän päivävoiteen rinnalla ihan hyvin. Talvella sen sijaan on syytä käyttää jotain voimakkaampaa. Päivävoiteen virkaa on jo muutaman talven ajan täyttänyt Lancôme Aqua Fusion -kosteusvoide. Itselläni on kevyempi versio tästä voiteesta, mutta olen testannut myös sitä superkuivalle iholle tarkoitettua voidetta, eikä sekään yllätyksekseni ollut liian rasvainen. Tätä kosteusvoidetta voisin suositella kaikille kaltaisilleni sekaihoisille, se on täydellinen :) Kosteuttaa hyvin, mutta ei jätä iholle rasvaista pintaa. Hinta voi kirpaista, mutta itse ostan purkin aina jostain alennuksesta, jolloin sen saa yleensä n. 40 eurolla. Tällä hetkellä yövoiteena minulla on Lumenen Vitamin C -sarjan Nourishing Night Care. Voide on todella tuhtia, ja hemmottelee kasvojen ihoa sillä aikaa, kun aivot lepäävät. Olen kyllä sitä mieltä, että tämä on ehkä hitusen liian hoitava minulle, vaikka sen pitäisikin sopia myös nuorehkolle iholle.



Silmänympäryksiä ei myöskään saa unohtaa. Ne vaativat oman kosteutuksensa, sillä kasvojen kosteusvoiteet ovat yleensä liian voimakkaita. Olen jo 10 vuoden ajan käyttänyt The Body Shopin Elderflower Eye Geliä. Geeli on kevyttä ja sopii siksi myös nuorelle iholle. Se laskee turvotusta ja tuntuu herättävän hyvin aamulla. Tänä talvena totesin, ettei geeli enää riitä, ja marssin hankkimaan samaisesta putiikista Aloe Eye Defense -voiteen. Pumppupullo vaikuttaa riittoisalta, ja voide kosteuttaa silmänympärystä geeliä paremmin, jättämättä kuitenkaan rasvaista kerrosta. Tämäkään ei kuulu hoitavimpiin voiteisiin, ja sopii siten myös nuorelle iholle.


Twice A Week


Pari kertaa viikossa teen normaalin iltapuhdistuksen lisäksi kunnon kuorinnan ja kosteutuksen. Kuorintavoiteissa en ole havainnut suuria eroja, mutta itse pidän esim. Freemanin tuotteista. Ne eivät ole yleensä turhan voimakkaita, tuoksuvat hyvältä ja ovat eläimillä testaamattomia.



Puhdistuksen, kuorinnan, kasvoveden ja silmänympärysvoiteen jälkeen laitan kasvoilleni Lumenen Rauhoittavan Kosteusnaamion. Ohjeet sanovat, että n. 10 minuutin jälkeen tulisi taputela ylimääräinen voide pois, mutta täytyy sanoa, että itselläni ei silloin ole enää mitään ylimääräistä mitä taputella :D Kaikki voide imeytyy janoiseen ihooni. Saatan lisätä sitä kuivalle poskien iholle vielä toisen kerroksen. Tämä naamio valitettavasti loppui juuri, ja ajattelin kokeilla The Body Shopin Vitamin E -kosteusnaamiota. Onko kellään kokemuksia siitä? Ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan siitä, tai jostain toisesta kosteuttavasta naamiosta. Joskus käytän myös Lumenen virkistävää kosteusnaamiota, mutta se ei ole läheskään niin kosteuttava. Kerran viikossa laitan kuorinnan jälkeen kasvoilleni vielä The Body Shopin Honey & Oat 2-in-1 Scrub Maskin. Olen kokeillut myös mm. TBS'n basilikanaamiota ja Lumenen turvenaamiota, mutta tämä hunajainen kauranaamio on kyllä paras tähän mennessä. 10 minuutin vaikutusajan jälkeen iho tuntuu huomattavasti puhtaammalta ja myöskin kosteutetulta!

Jos kävisin viikottain saunassa, käyttäisin varmasti saunahunajaa tai tavallista hunajaa kasvonaamiona. En ole täysin varma onko kyseisillä tuotteilla eroa ollenkaan, vai onko esim. saunahunajan nimellä myytävä tuote koostumukseltaan helpompaa naamiokäyttöön. Jokatapauksessa, hunaja levitetään kasvoille ja annetaan vaikuttaa muutamien minuuttien ajan, kun samalla istutaan löylyissä. Hunaja on yksi luonnon parhaista raaka-aineista itsetehtyjä hoitoja ajatellen. Se sekä puhdistaa että kosteuttaa.

Huh, tulipa tästä taas tarina! Täytyy sanoa, että himoitsen kosmetologille menoa kunnon ihonpuhdistusta varten. Ehkä se olisi syytä toteuttaa kesään mennessä. Talven kuonat pois ihohuokosista!

Oliko tästä sinulle hyötyä/ideoita tai onko sinulla vastaavasti antaa jotain vinkkejä kasvojen hoitoon? :)

p.s. Oon oikeasti saanut vihdoin jopa kuvattua myyntiin menevät vaatteet, suurimmaksi osaksi. Ensi viikonloppu ammottaa tyhjyyttään minkäännäköisestä ohjelmasta, joten saanen silloin laitettua ne huuto.nettiin asti, wohou!

2009/02/14

Ihanaa ystävänpäivää!!

(tällä kertaa oikea polaroid)


2009/02/13

Laukku täynnä ruokaa

Ei tämä lakko sitten toimi osaltani ollenkaan. Syytetään perjantaita 13. päivä, joohan?

Jouduin hankkimaan tänään uuden laukun, sillä mukaani ottamani rakas, Lontoon Camdenista ostettu vintage-laukku päätti katkaista sopimuksen irti. Toisinsanoen toisen muovisen lenkin, joka piti olkahihnaa paikoillaan. Olin oikeastaan jo pelokkaana odottanutkin hajoamista. Mutta silti se tuli yllätyksenä, nyyh! Tarvitsin siis pikaisesti uuden laukun, koska töiden jälkeen oli tiedossa ohjelmaa ja tavaraakin oli mukana melkoisesti. Vaatimuksia laukulle oli seuraavasti:
* Tarpeeksi iso, jotta sain kaikki päivällä mukana olleet kamani sinne.
* Olkahihnallinen, koska kuljen lähes kaikkialle pyörällä.
* Ei nahkalaukkua, koska ne ovat liian kalliita.
* Ei mitään rumaa! Huhhei että kaupat on täynnä rumia laukkuja tällä hetkellä. Kirpparikin oli turhan kaukana, kun pikaisesti ruokatunnilla yritin jotain etsiä. Turha kai sanoa että kun etsii jotain 'pakko-ostosta', ei sitä löydä millään...

...Kunnes. Päätin, että koska sitä kerran ollaan laukunhankinnassa, parasta kai käyttää päivän palkkansa sellaiseen, jota jaksaa katsella ja jolle oikeasti on käyttöä. Toki olisin jostakin ketjuliikkeestä saanut halvemmalla jonkin kanvaasipussukan, joka olisi sitten myöhemmin joutanut vain kaapin perälle. Treeni-/viikonloppukassia olen hamuinnut jo pitkään. Löysinkin söpön Conversen kassin, jossa riittää sisällä pikkutaskuja ja joka on kuitenkin erimallinen ja hitusen isompi kuin paljon käytössä oleva Puman olkalaukkuni. Tässä on olkahihnan lisäksi vielä käsilaukkukahvat! Väri on so not me (mikä päässäni on vialla), mutta päättelin että ehkä fudge on kuitenkin helpompi yhdistellä eri asuihin, kuin vaihtoehtona ollut kirkkaansininen.



Minä, laukku ja työpaikan wc. (Vilkaiskaahan muuten tuota täydellistä,
vanhaa lattialaatoitusta! ♥ ) Muuten vaatetukseni olikin tänään
vähän turhan asiallinen ja tylsä 'parhaaseen tyyliini' verrattuna.

* neuletakki - Vero Moda
* valkoinen pitkä toppimekko - Panik
* pinkki t-paita glitter-printillä - Seppälä
* farkkulegginsit - Pieces
* saappaat - 2nd hand, ne äitin vanhat
* bambikoru - TitiMadam (ujona hän piiloutui neuletakin sisään)




Ystävällä sen sijaan oli varsin mukava asukokonaisuus,
eikä vähiten vanhojen Conversejeni takia ;)
Jostain syystä noita pitkävartisia, ruskeasta mokasta valmistettuja
ja teddyvuorilla lämmitettyjä Chuckeja ei ole tullut pidettyä
niiden ansaitseman määrän verran, joten myin ne pois.

* tunika - Stocker
* neule - H&M
* farkkulegginsit - Pieces
* kengät - Converse Chuck Taylor All Star
* laukku - JC

Ystävän kanssa siis suuntasimme työpäiväni jälkeen maailman parhaan baarin, 45 Specialin, keskikerrokseen, jossa aina perjantaisin klo 16-20 on Kööki-klubi. DJ'n soittaman hyvän musiikin soidessa taustalla saa buffet-pöydästä syödä niin paljon kuin haluaa kymmenellä eurolla, opiskelijat vain seitsemällä. Ruoka oli hyvää, ja vaikka epäilin tarjontaa lihattoman ruokavalion noudattajalle, löytyi sieltä vaikka mitä!



Omalta lautaseltani löytyi
* tomaattia ja rucolaa
* marinoitua punasipulia
* coleslaw-salaattia
* yrttisiä lohkoperunoita ja sweet chili -kastiketta
* juustolla ja herkkusienillä täytettyjä paprikoita
* talon omaa moniviljaleipää + voita



Lisäksi oli tarjolla lihapuolelta fetalla täytettyä lihamureketta ja grillattua broileria. Juomat eivät valitettavasti kuuluneet hintaan, mutta tuolloin alkuillan aikaan juomat saa hitusen edullisemmin, kuin yöllä. 45 Specialhan on nimenomaan musiikkitarjontansa vuoksi täysin ylittämätön lajissaan - alakerrassa tulee kasarihittejä ja rock-klassikoita, yläkerrassa (lempipaikkamme) tanssibiisejä indie-alternative-electro-akselilla. Kaikkea Suedesta Reginaan ja Musesta The Cureen.



Keskimmäinen kerros on enemmän lounge-henkinen, nyt vuosi sitten (?) tehdyn remontin jälkeen. Baari sijaitsee keskustassa vanhassa kerrostalossa, joten siksi tilat ovat pienet ja intiimit. Tunnelmaa korostetaan hauskoilla yksityiskohdilla, kuten kaltereilla, seinämaalauksilla ja puhtaaksimuuratuilla tiiliseinillä :)

Mitä mieltä olet ruokailun yhdistämisestä baareiluun, pitäisikö sitä olla enemmän?
Onko itsellä kokemuksia moisesta?
Onko sinulla jokin laukku nyt hakusessa?


p.s. Marilla on arvonta!

2009/02/12

Voisin juosta maailman ääriin

Eikö asia olekin niin, että jos laadukkaita urheiluvaatteita (joita oletettavasti tarvitsee aina) löytää -60% ja -40% alennuksesta, niin mistä tahansa ostolakosta saa hieman poiketa?

Mielestäni vastaus on kyllä. Sekä eilen että tänään tieni vei puolivahingossa erääseen Intersportiin, jossa on vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi kaikki tuotteet alennettu tuntuvasti. Olen todella kyllästynyt esim. H&M'n urheilutoppeihin, joita on 'rahan säästämiseksi' tullut hankittua. Urheiluasuissa kun lausahdus halvalla ei saa hyvää ei voisi olla todellisempi. Tästä lähtien panostan laatuun, vaikka sitten harvemmin. Mutta se maksaa itsensä takaisin. Etenkin kun näin hyviä vaatteita löytää myös alennuksesta!



Eilen mukaani tarttui tämä ihanan löysä tanssimiseen soveltuva toppi (Röhnisch).


...Kotiin tultuani kuitenkin selvisi, että cheerleaderin urani ei ole kovinkaan nousujohteinen tällä hetkellä. Toppia voi toki käyttää muuallakin, mutta päätin silti alkaa panostaa jälleen kerran juoksuun. Vuonna 2006 juostun puolimaratonin jälkeen juoksuinnostukseni enemmän tai vähemmän katosi kokonaan. Sittemmin olen yrittänyt elvytellä sitä laihoin tuloksin. Koska nyt tanssitreenit jäävät hieman vähemmälle, on juoksulle ehkä enemmän aikaa. Ihan pohjaltahan ei tarvitse lähteä, mutta melkein. Aluksi kevyesti. Tavoitteena olisi juosta puolimaraton loppukesästä.

Vuonna 2006 juostu Paavo Nurmi -puolimaraton oli puhtaasti kokeilu. En ole ikinä ollut urheilullinen, saati sitten juoksuintoinen. Jostain sain kimmokkeen tuohon ennen niin kamalaan lajiin jo edellisenä kesänä. Seuraava talvi meni enimmäkseen sisäliikunnan parissa, ja keväällä aloitin juoksulenkit vasta huhtikuun alussa. Paavo Nurmi -tapahtuma on jo kesäkuun lopussa, joten harjoitteluaikaa ei jäänyt loppujen lopuksi kovinkaan paljoa, kun muutkin urheiluharrastukset painoivat päälle. Pohjois-Suomessa ei oltu yli 20 asteen lämpötiloista siinä vaiheessa vielä kuultukaan, mutta Turussa oli asteita rapiat 24 Celciusta. Olen edelleen sitä mieltä, että ihanteellisissa olosuhteissa olisin saanut paremman tuloksen ;) Vaikka tavoite olikin vain läpipääsy, lämmön nousu silti tunnetusti heikentää suoritusta helposti. Tulevan kesän tavoite voisikin olla tuon aiemman ajan peittoaminen. Sen ei luulisi olevan vaikeaa.

Koko tämän päätöksen siivittämänä kävelin tänään jälleen mainitun urheiluliikkeen automaattiovista sisään, ja hankin kevyen juoksutakin. Minulla on ihana Peak Performancen soft shell -takki joka soveltuu lähes mihin tahansa, mutta juoksuun se on kuitenkin liian raskas. Puman musta perustakki on kevyt kuin höyhen ja lupaa suojata tuulelta sekä sateelta. Kaikki tämä vaivaisella 30 eurolla entisen 75 sijaan. It's a bargain!



Seuraksi Niken juoksutrikoot, juoksusukat sekä Air Zoom -kengät.
Tärkeintähän on näyttää ammattilaiselta, vaikka jaksaisikin juosta vain kilometrin!


Alennusrekkien ongelma on tietenkin kokojen puute: nämäkin molemmat vaatekappaleet ovat hieman normaalikokoani isommat, mutta kummassakaan se ei varsinaisesti ole ongelma - löysyydestä on enemmän iloa kuin haittaa. Kaupassa olisi ollut myös jalkaani sopivia juoksukenkien (miksen osaa sanoa lenkkarit?) mallikappaleita edullisesti, mutta päätin etten tarvitse moisia. Nykyiset kengät passaavat hyvin. Ovat ainakin valmiiksi sisäänajetut.

Oikeasti, jos jollain on ylimääräisiä lahjakortteja urheiluliikkeisiin niin gimme - autan sinua poistamaan ne nurkistasi pölyttymästä alta aikayksikön!