2018/09/09

Forgotten Lapland

Lapissa, jos missä, riittää hylättyjä koteja. Ihmiset ovat joutuneet muuttamaan pois pienistä kylistä peltojen ja metsien keskeltä taajamiin, tai sitten seuraava sukupolvi ei ole ollut valmis jatkamaan tilallisen elämää suvun vanhassa talossa. Harmillista monelta kantilta, ja saapi nähdä, milloin kaupungistumisen vastaliike ottaa tulta alleen. Etelässä siitä on jo hieman merkkejä ilmassa. Kenties tämä on myös sukupolvikysymys: me, jotka olemme eläneet lapsuutemme temmeltäen ulkona ja samoillen metsissä, olemme saaneet nykymaailman digitaalisuudesta ähkyn, ja haluamme palata juurillemme.

Haluaisin kiertää ympäri Lappia kuvaamassa näitä yksinäisiä rakennuksia, kuulla tarinoita niiden takana. Tarvittaisiin vain aikaa ja auto alle.

Forgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten LaplandForgotten Lapland

Lapland. That mystical place in Northern Finland, which is quite full of abandoned houses. Unfortunately people have been forced to leave their homes in the middle of nowhere, to cities in seek of a job. Or maybe the next generation hasn't had the will to keep maintaining the family's farm. I wonder when this urbanization and migration will end. Somewhat it has already turned upside down in Southern Finland - people need to get out of the cities into the nature. Maybe it has something to do with our generation, those who have lived their childhood playing outside and wandering in forests, and who now are sort of forced to live in a digital nation.

I'd like to roam around Lapland and photograph these lonely buildings, hear stories behind them. All I'd need is some time and a four-wheeler.

2018/09/02

Här under vattnet är jag blå

Syyskuun toinen. Toisin sanoen virallisesti syksy. Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan fiilis, että olisipa talvi. Todella hämmentävää! Tosiasiassa en kaipaa kylmyyttä sinänsä, enkä varsinkaan pitkää pimeää ajanjaksoa, jolloin mikään ei tunnu miltään. Mutta villapaitoja kaipaan. Sitä, että saa sadepäivänä jäädä sisälle lukemaan kirjaa. Ehkä vähän keväthankiakin. Onneksi kaikki tämä on vielä edessä, ja sitä ennen toivottavasti paljon kauniita, kuulaita syyspäiviä. Vielä täällä pohjoisessakin on yllättävän lämmin.

Mutta se säästä ja syysfiiliksistä - olkoon tämä se täydellinen hetki palata keskikesän Lappiin ja yöttömään yöhön, aamuyöllä joesta nousevaan usvaan ja hiljaisuuteen.

Midsummer18-19Midsummer18-43Midsummer18-3Midsummer18-20Midsummer18-10Midsummer18-24Midsummer18-1Midsummer18-22Midsummer18-27Midsummer18-39Midsummer18-41Midsummer18-46Midsummer18-40Midsummer18-2Midsummer18-12Midsummer18-21Midsummer18-34Midsummer18-37Midsummer18-15Midsummer18-49

September 2nd. Officially autumn. Today, for the first time in a long time, I kind of wished it would be winter already. Weird! Actually I don't wish for a killing coldness and definitely not for the long, dark period, where you can't get yourself around anything 'cause you're just too tired and numb. But I miss chunky knits and staying inside reading a book when raindrops beat into the windows. I even might miss sunny spring slopes too. Good for me all this is still ahead, and many crispy and beautiful autumn days before that, I hope. It's surprisingly warm still even here up North.

But that's enough about the weather. I guess this is the perfect timing to throw ourselves back to midsummer in Lapland. The nightless night, misty river at 4 a.m. and all the stillness.