2019/05/26

Hamburg 2 - Wilhelmsburg

Koska viimekesäisen matkamme päätarkoitus oli tutustua paikalliseen arkkitehtuuriin, kiersimme Hafencityn lisäksi mm. Wilhemsburgin uusia asuinalueita. Kuten nimikin kertoo, Hampurin keskustan eteläpuolella oleva Wilhelmsburg on kuin ilmetty Brooklynin Williamsburg - urbaani, nuorekas, moderni ja boheemi alue, jossa kulttuuri ja rentous ovat avainsanoja. Suurin osa asukkaista on nuoria, ja hintataso on kohtuullinen. Arkkitehtuuri on vanhojen satama- ja tehdasrakennusten ohella ihastuttavan minimalistista ja aidoilla materiaaleilla höystettyä. Baarit ja kahvilat skippasimme, ja keskityimme ihmisten asumuksiin, päästen yhteen kolmikerroksiseen perheasuntoon sisällekin.

Huomionarvoinen on myös Photosynthese-talo, jonka julkisivut tuottavat energiaa levän fotosynteesin avulla. Huh.

Hamburg-93Hamburg-46Hamburg-61Hamburg-62Hamburg-69Hamburg-67Hamburg-45Hamburg-109Hamburg-162Hamburg-137Hamburg-160Hamburg-147Hamburg-135Hamburg-74Hamburg-83Hamburg-79Hamburg-72Hamburg-82Hamburg-64Hamburg-56Hamburg-58Hamburg-54Hamburg-86Hamburg-95Hamburg-102Hamburg-124Hamburg-105Hamburg-132Hamburg-122Hamburg-108Hamburg-119Hamburg-161

Because our las summer trip to Hamburg was all about local architecture, we explored for example Wilhelmsburg's new dwelling areas, in addition to Hafencity. The name already tells you all I guess, Wilhemsburg on the other side of the river is just like Brooklyn's Williamsburg, on the other side of the river as well. The are is urban, modern, youthful and bohemian, with culture and a relax lifestyle being essential. Most of the occupants are young and prices are moderate. Besides old port and factory buildings, the architecture is quite minimalistic with a bunch of authentic materials being used. We skipped all the bars and cafés and focused on the apartment blocks - and even got inside one three-storey family apartment. You might also want to check out the Photosynthese house, which provides its own energy by the use of algae-powered facades.

2019/05/21

Thank you GoT 2011-2019

SPOILER WARNING.


Muistatteko vielä sen kerran, kun pääsin katsomaan Game of Thronesin koko ensimmäisen kauden leffateatterissa? Yli kymmenen tuntia penkissä istumista tuntui takapuolessa, mutta tuo kokemus on jäänyt vahvana mieleen kaikiksi näiksi vuosiksi. Istuinluista viis, kokisin mielelläni saman milloin tahansa uudelleen.

Vähätpä tiesin tuolloin, millainen rooli GoT'lla tulee elämässäni olemaan.

Eilen nähtiin saagan viimeinen jakso. Olen puinut kahdeksatta eli viimeistä kautta jo monessa eri tuutissa viime viikkojen ajan, mutta haluan koota kaiken sanoiksi vielä tännekin. Koko kautta - kuten edellistäkin - on vaivannut suuri kiireen tuntu. Se on syönyt pohjaa useilta tarinankäänteiltä, jotka ovat siten vaikuttaneet ö-luokan ideoilta ja järjettömiltä U-käännöksiltä. Hahmot ovat ajautuneet statisteiksi, heidän tarinoitaan ei ole viety eteenpäin ja loogisuus on loistanut poissaolollaan. Pikakelaus on kaiken pahan alku ja juuri. Tarina olisi pitänyt kertoa vähintään kymmenellä kaudella, ei tunkien sisältö väkisin kahdeksaan kauteen niin, että ensimmäiset 5-6 edetään verkkaisesti ja loput harppoen olennaisuuksien yli.

Tämä ajanpuute nimenomaan aiheutti sen, että perusteluita usealle juonenkäänteelle ei ollut laisinkaan - minkä vuoksi taasen useat fanit ovat olleet järkyttyneitä ja pettyneitä ja ihmetelleet käänteitä. Mikäli ei olisi kiirehditty maailman valmiiksi saattamisessa, olisi voitu keskittyä henkilöiden taustoihin ja nimenomaan luoda sitä pohjaa ja perusteluja tietyille päätöksille. Kaaret olisivat olleet loogisia ja ymmärrettävissä. Mukaan oltaisiin saatu henkevää dialogia ja enemmän harmaan sävyjä, juuri niitä hienouksia, joista GoT tunnetaan. Olen varma, että siten myös tarinan loppu olisi ollut monen mielestä uskottavampi. George R. R. Martinhan kertoi tv-sarjan luojille sen, miten kaikki päättyy, mutta ei reittiä sinne. Luojat valitsivat siten omat polkunsa, joissa tekivät turhan paljon oikomista, jättäen ammottavia aukkoja jälkeensä.

Itse pidin loppua ainoana oikeana. Game of Thrones on ollut hyvin pitkälti Starkin perheen tarina, ja sellaisena se loppuikin. Jokainen Starkin lapsi sai sen, mitä alusta saakka halusikin. Useiden sivuhahmojen suhteen en ollut samoilla linjoilla kuin käsikirjoittajat (esim. Varysin kuolema oli turha, ja olisin halunnut nähdä hänet uudessa kuninkaan neuvostossa), mutta Sansan ja Jonin lopputulemat olivat juuri sitä, mitä toivoinkin. Romantisoin pohjoista erakkoutta toki ehkä aavistuksen liikaa, mutta Jon ehdottomasti kuuluu pohjoiseen. Jos Aegon Targaryen olisi päätynyt valtaistuimelle, olisin ollut valtavan pettynyt.

Kauas on tultu siitä, kun Ned lähti etelään vain menettääkseen henkensä. Kauas on tultu siitä, kun Arya oli miekkailua opetteleva pikkutyttö, Lannisterit juonivat valtakuntansa eteen minkä ehtivät ja perheet olivat ehjiä. Matka on ollut mieletön, ja pari huonompaa kautta eivät sitä pilaa. Visuaalisesti ja äänimaailmaltaan sarja on vain parantunut loppua kohden, mutta kuten tässä on jo hoettu, se on valitettavasti tapahtunut tarinan ja hahmojen kustannuksella.

Silti, yksi hienoimmista sarjoista tv-historiassa. Kiitos GoT.


Picture by HBO


Do you still remember the time I got to see GoT (haha) from the big screen? Over ten hours' sitting still was tough, but I'd do it again anytime. Little did I know then what role Game of Thrones would play in my life.

Yesterday the World saw the final episode of the saga. The eight and final season has been somewhat a flop in many senses and fans have criticised heavily all those weird U-turns and unlogical decisions throughout the way. The same goes with the 7th season as well. Many great characters have been diminished into nothing.

To me, the biggest problem is TIME. There isn't any. Everything had to be crammed into a few episodes when the last couple of seasons should've been spread into two more (making ten seasons in whole, at least). Then we might've gotten some logic to the stuff by giving justification for plot twists so totally against characters' natures. We would've gotten some great dialogue and lots of shades of grey instead of black and white. We wouldn't have been in doubt and in shock about every turn since they'd been natural outcomes. That goes with the ending as well. Sure, George R. R. Martin told the creators of the series how the story was going to end, but the creators took their own paths to get there. A path with many leaps over critical points, with leaving huge gaps behind.

But I liked the ending. I don't think there could've been any other way. GoT has always been about the Stark family, and all the Stark kids got what they truly wanted. I didn't feel the same about some of the minor characters (Varys for example, he should've been on the king's council), but Sansa and Jon, oh I'm so happy for them. Yes I might romanticise the North a bit too much, but wandering in the true North with the free folk is the only way for Jon. If Aegon Targaryen would've sat on the throne, I'd be disappointed.

We've come such a long way since Ned travelled to the South just to lose his life. Such a long way since Arya was just a little girl learning how to sword fight, when Lannisters were scheming how to take over the World and families were still intact. It's been a hell of a journey, and a couple of not-so-good seasons won't take that away from me. Visually, alongside with music, the series has gotten better and better towards the end - even though, as said, at the cost of characters and the actual plot. Still, one the best tv shows ever.

Thank you GoT.

2019/05/12

Hamburg 1 - The City

Vajaa vuosi sitten vastaanotin kollegoideni kanssa kesää Hampurissa, tutustuen paikalliseen arkkitehtuuriin ja kaupunkirakenteeseen. Keski-Euroopan maiden pääkaupungit ovat tunnettuja matkailukohteita, mutta osa niiden pikkusisarista on sellaisia, jotka eivät tule ensimmäisenä mieleen matkakohdetta valittaessa. Kuin tulisi Suomeen kaupunkilomalle, ja Helsingin sijaan matkustaisi Tampereelle.

Merenrantakaupunki Hampuri tunnetaan paitsi keskeisestä roolistaan Hansaliitossa satoja vuosia sitten, myös Reeperbahnista ja siitä, että muuan The Beatles breikkasi kansainvälisesti juuri Hampurissa. Se on Saksan toiseksi suurin kaupunki ja edelleen tärkeä satamapalvelujen tuottaja. Mutta kuten useat satamakaupungit, myös Hampuri muuttuu - kaupungin kasvaessa keskeisimmät rahtiliikennealueet kaavoitetaan muuhun käyttöön, ja teollisuus siirtyy sivummalle. Tällainen alue on esimerkiksi Hafencity, jonne rakentuu kokoajan uusia asuinkortteleita ja kivijalkakauppoja. Entisellä satama-alueella sijaitsee myös uusi, moderni, ja suurinvenstointina toteutettu konserttitalo Elbphilharmonie, jossa sijaitsee musiikkisalien ohella myös mm. hotelli ja asuntoja.

Itse keskusta on keskieurooppalaisittain kivinen ja kylmähkö. Ketjuliikkeitä, kahviloita, kansainvälistä meininkiä, mutta ei juurikaan paikallista uniikkia kulttuuria, vaan sliipattua saksalaista tarkkuutta. Hieman samaa edusti Radisson-hotellimme, joka sijaitsi keskustan laitamilla liikenteen solmukohdassa, erottuen ympäristöstään melkoisena möhkäleenä. Vieressä sijaitsi kuitenkin suuri kasvitieteellinen puisto japanilaisine puutarhoineen ja metrien korkuisine rhododendroineen, ja olihan korkealta kohtalaisen kivat näkymät kaupungin ylle.

Pidän paljon satamista, niiden teollisuusfiiliksestä ja punatiilirakennuksista. Hampuri on mukava matkakohde Eurooppaa esim. autolla tai junalla kiertäessä. Mikäli kaipaat paikallista boheemiutta, sitäkin löytyy - myöhemmin on tulossa postaukset hipsterialueista.


Hamburg-4Hamburg-12Hamburg-41Hamburg-288Hamburg-10Hamburg-163Hamburg-171Hamburg-31Hamburg-180Hamburg-172Hamburg-201Hamburg-254Hamburg-262Hamburg-225Hamburg-166Hamburg-242Hamburg-6Hamburg-2Hamburg-195Hamburg-279Hamburg-427Hamburg-424Hamburg-212Hamburg-295Hamburg-291Hamburg-213Hamburg-320Hamburg-435Hamburg-307Hamburg-316Hamburg-332Hamburg-430Hamburg-304Hamburg-340Hamburg-44


Little less than a year ago I celebrated summer with my colleagues in Hamburg, getting to know local architecture and urban spaces. Usually people are familiar with capitals of several Central European cities, but some of the smaller ones might get unnoticed. It's like coming to Finland and not staying in Helsinki, but in Tampere.

As a seaside city Hamburg is known for its role in the Hanseatic League some centuries back, Reeperbahn and for The Beatles making their international break in Hamburg. It's the second largest city in Germany and to this day an important harbour. But like other cities alike, Hamburg too changes through time. Ports are relocated further from the centre of the city, and old harbouring areas are redesigned as living and commercial districts. One of those areas is Hafencity and the new, modern, hella expensive concert hall (with also a hotel and apartments on top) Elbphilharmonie.

The city centre itself is like most European ones - cold and made of stone. Chain stores, cafés, international feeling, but not much of a unique touch in it. A bit of the same style was seen in our Radisson hotel, which was located on the outskirts of the city centre, rising to the sky as a huge concrete block. It had great views though, and a huge park next to it with a Japanese garden and huge rhododendrons.

I like port cities a lot, their industrial feeling and red brick buildings. Hamburg is a nice stop-down to anyone travelling across Europe by car or train. And if you're more into the local boho or hipster areas, there are those too - just wait for the next posts!