Tässä maailmankaikkeudessa aikaa ei selkeästikään ole niin paljoa, että koti olisi järjestyksessä edes näin kolme kuukautta muuton jälkeen. Jokseenkin tyypillistä meille, joten en kai muuta odottanutkaan. Tilaa silti löytyy, enkä lakkaa hämmästelemästä tätä valoa, korkeutta ja sitä, että imuroidessa ei tarvitse siirtää jokaikistä kapistusta puoli metriä johonkin suuntaan.
Liinavaatekaappi odottaa noutajaansa Pirkanmaalla, joten pyyhkeet ja lakanat majailevat pahvilaatikoissa keittiön nurkassa. Koska ei ole liinavaatekaappia, ei ole hyllyäkään, jolle järjestellä pelti- ja lasipurkkikokoelmat.
Kuvat tauluihin pitäisi päättää.
Olohuoneen matto ei sovi uuteen ympäristöön kovin hyvin, mutta haluamani matto on tällä hetkellä valmistajalta loppu, ja sitä saa vasta myöhemmin keväällä.
Työpisteen tuolia odotellaan saapuvaksi, se on sentään jo tilattu.
Eteisen penkki-/kissanhiekkaratkaisulle on melkein jo määritetty deadline, ainakin piirustukset on vihdoin tehty ja ne odottavat puusepälle vientiä. Ehkä sitten Smaugin kiipeilyboksitkin löytävät uuden paikkansa.
Makuuhuoneen nurkan romukaaokselle sen sijaan ei kyllä ole mitään järkevää selitystä. Etsii ilmeisesti paikkaansa.
Valmistakin on, on uusi senkki televisiotasoksi ja uusi televisio (not my idea), on myös keinutuoli! On saatu kallo seinälle ja ruoanlaittoon ei ole mitään esteitä. Kun vielä aurinko pilkahtelee ikkunoista, voi tuntea olevansa kotona.
Who's surprised when I tell that even after three months this home of ours isn't finished? There are piles of weird stuff everywhere. And when there's a lack of a certain cabinet, there's also a lack of a certain shelf to organize all the tin cans and glass jars and all that. Luckily many things are working and have even been bought (a rocking chair, for example - how granny is that!?), so that there's no need for panic. And when the sun throws its rays through the windows, it feels like home.
