2014/02/21

Missing Helsinki

Viitisen vuotta sitten, kun muutin Helsinkiin, kuvailin osia kodistani ja silloisesta sekasotkusta sisustuksesta. Hello Kitty -kylppäri, ruusuinen keittiö sekä pieni eteishalli tulivat tutuiksi, mutta yksiön varsinainen asuinhuone jäi kokonaan kuvaamatta. Katsotaan, jaksanko vielä vaivautua ennen muuttoa ensi kuun lopussa. Kyllä, asunto on irtisanottu ja ensimmäiset levyt siirretty hyllystä pahvilaatikkoon. Apua.

Näiden seinien kätköissä on vietetty monia iloisia ja haikeita hetkiä, juhlittu, itketty, ihmetelty 160-senttisen varren riittämättömyyttä lamppuja vaihdettaessa ja haaveiltu, paljon. Tämä on asunto, jossa olen äidin helmoista lähtemisen jälkeen asunut kaikkein pisimpään. On selvää, että tulen kaipaamaan Helsingin kodistani monia asioita.

A moment

…leveitä ikkunalautoja


JTJ_6369-3

…korkeita huoneita


TMP_5166

…raitiovaunun kolinaa ikkunan alla
(kuva lainattu, kiitos)


JTJ_6380-1

…avaraa porraskäytävää


Alppila

...Linnanmäkeä ja koko Alppilan seutua


JTJ_6365-1

…vanhoja ovia ja sitä hassua kulmakaappia


JTJ_6376-4

…ja jopa keittiön mummotapetteja



Sen sijaan tuskin ikävöin minikokoista kylpyhuonetta, kellastunutta koivuparkettia, tuulisella säällä vetäviä ikkunoita tai parvella nukkumista (tai sinne kiipeämistä ja varsinkaan sieltä aamutokkurassa alas kömpimistä).

Koko kaupungista jään kaipaamaan niitä eurooppalaisia piirteitä, joita ei kaikkialta löydy - puistokulttuuria, kahvilakulttuuria, liiankin runsasta brunssivalikoimaa, vanhoja asuinalueita, ja etenkin livemusiikkiskeneä. Onneksi monet näistä aspekteista voi rakentaa itsekin uuteen paikkaan. Voi järjestää brunssiringin ystävien kanssa, makoilla kahvikupposen kera omalla parvekkeella ja kerätä kasaan ihka oman bändin. Ystäviä tulen kaipaamaan eniten.

Kliseistä kliseisimmin: aika aikaansa kutakin. Kenties palaan näihin 1920-luvun tunnelmiin vielä jossain vaiheessa elämääni, mutta tällä hetkellä polkuni suuntaa toisaalle.


This apartment I've called my home for almost five years now is the one I've lived in for the longest time since moving out of my childhood house. I'm going to miss a lot of things both from this flat and the entire city of Helsinki. Although it's small compared to several other capitals and cities in the world, in Finland's perspective it is a unique city, the most European with all the parks and cafés. Most of all I'll miss my friends and the live gig scene. But right now my path seems to guide me somewhere else. I'm sure I'll make a home up North, too, and after all you never know what life brings. Maybe this southern girl will find herself near her roots once again some day.

17 comments:

  1. Ihanan tunnelmallisia kuvia ja kauniita yksityiskohtia. Leveistä ikkunalaudoista olen aina haaveillut :) Onnea uuteen kotiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! :) Pakko kyllä vielä joskus saada noi leveät ikkunalaudat, vaikka uudessa kodissa ei niitä olekaan..

      Delete
  2. Mä luulen, että kukaan ei sitä minikylppäriä vois kaivata :D

    ReplyDelete
  3. Yhyhyyy. Mutta onnea tulevaan!

    ReplyDelete
  4. Kuvistasi tuli haikeasti mieleen oma 20-luvun asuntoni Alppilassa Lintsin kupeessa. Mutkien kautta elämä on nyt kuljettanut Turkuun 20-lukulaiseen asuntoon, jossa myös onneksi leveä ikkunalauta, lautalattia ja riittävä huonekorkeus. Kaupungit muuttuvat, mutta onneksi jotkut asiat pysyvät.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oh, ties vaikka olisi sama talo tai jopa asunto! Niin se elämä kuljettaa ja jotkut asiat muuttuvat väkisinkin (samalla, kun jotkut tietysti pysyvät). Mutta yleensä ympyrä sulkeutuu jossain vaiheessa. ;)

      Delete
    2. Aika hc-tyyppi olet kun 20-luvulla olet asustanut Alppilassa ja nyt kirjoittelet kommentteja blogiin. Respect!

      Delete
  5. Ilmoittaudun brunssirinkiin ja tuo basistikin kaipaa äksöniä ;)

    ReplyDelete
  6. Onnea tuleviin seikkailuihin! :) Muutokset yleensä lupaa hyvää vaikka ekaks aina jännittää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja kyllä, muutoksia tarvitaan, jotta kehittyisi ja menisi eteenpäin. :)

      Delete
  7. 1. Miksi löysin tämän blogin vasta nyt? 2. Saanko muuttaa sun vanhaan kämppään?

    ReplyDelete
    Replies
    1. 1. No en kyllä tiiä!!!!!!!!!

      2. Tänne vaan! Saatat tosin saada yhden naispuolisen kämppiksen, joka muuttaa tilalleni kuun vaihteessa. ;)

      Delete
  8. Aina voi palata takaisin ja toivottavasti palaatkin. Nähtiin ihan liian vähän niinä aikoina kun kerrankin asuttiin samassa kaupungissa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinpä!! Kumpaankin lauseeseen. Mutta niin se monesti menee - mitä lähempänä asuu, sitä vähemmän tarvii oikeasti "make an effort" että näkis, ja sitten myös helpommin jää. Vähintään käymäänhän tuun aina! :)

      Delete