Här under vattnet är jag blå

Syyskuun toinen. Toisin sanoen virallisesti syksy. Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan fiilis, että olisipa talvi. Todella hämmentävää! Tosiasiassa en kaipaa kylmyyttä sinänsä, enkä varsinkaan pitkää pimeää ajanjaksoa, jolloin mikään ei tunnu miltään. Mutta villapaitoja kaipaan. Sitä, että saa sadepäivänä jäädä sisälle lukemaan kirjaa. Ehkä vähän keväthankiakin. Onneksi kaikki tämä on vielä edessä, ja sitä ennen toivottavasti paljon kauniita, kuulaita syyspäiviä. Vielä täällä pohjoisessakin on yllättävän lämmin.

Mutta se säästä ja syysfiiliksistä - olkoon tämä se täydellinen hetki palata keskikesän Lappiin ja yöttömään yöhön, aamuyöllä joesta nousevaan usvaan ja hiljaisuuteen.

September 2nd. Officially autumn. Today, for the first time in a long time, I kind of wished it would be winter already. Weird! Actually I don't wish for a killing coldness and definitely not for the long, dark period, where you can't get yourself around anything 'cause you're just too tired and numb. But I miss chunky knits and staying inside reading a book when raindrops beat into the windows. I even might miss sunny spring slopes too. Good for me all this is still ahead, and many crispy and beautiful autumn days before that, I hope. It's surprisingly warm still even here up North.

But that's enough about the weather. I guess this is the perfect timing to throw ourselves back to midsummer in Lapland. The nightless night, misty river at 4 a.m. and all the stillness.