Kuluneen viikon olen kuluttanut nenäliinoja ja inkivääriä eli sairastanut kotona. Että osaakin ihan perusflunssa olla sitkeä! Sängyn pohjalla makaaminen on laskenut mielialaa ja jumittanut jokaikisen neliösenttimetrin selkälihaksista, mutta iloisiksi asioiksi on nukkumisen lisäksi laskettava kevät. Lumet lähtivät mielestäni liian aikaisin, sillä normaalisti tähän aikaan on vielä saatu nauttia kimaltavista hangista, eikä viikkotolkulla jatkuvasta loska-jää-kaaoksesta. Mutta lisääntyvä valo on kyllä ehdottomasti kiva juttu. Vihreäkin näyttää jälleen vihreältä.
Iloa on myös uusi sänky, jossa kelpaa flunssaisenakin pötköttää: runko, jonne mahtuu piiloon kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta, sekä futon-patja, joka yhdessä laadukkaiden untuvapeittojen kanssa hengittää ja lämmittää juuri sopivassa suhteessa.
Oh-righty-then, let's forget this pause from blogging caused by the thing called life.
During this week I've mostly been just lying under blankets and sneezing. How a regular, boring flu can get you so down for days, I don't know. Now there's maybe some light at the end of the tunnel - I mean some actual light. This year spring came too early, not because of the light which is the same every year (doh), but because of all the snow gone. I love summer, don't get me wrong, but there wasn't a time where sun warmed you cheeks while heaps of glimmering snow filled up the scenery. Not this year.
The light and sunshine is definitely very welcome though. Even green looks green again. A piece of furniture which was also very welcome, was a new bed: a frame into which fit a lot of necessary and unnecessary stuff and a futon mattress, which accompanied with down blankets breathes and warms just perfectly.
No comments:
Post a Comment