2013/01/04

Kohti valoa


Taas häipyi yksi vuosi menneisyyteen, ja toivotimme uuden tervetulleeksi. Kaksituhattakaksitoista jää oman mieleni syövereihin monivivahteisena vuotena, jolloin muun muassa matkustin neljä kertaa ulkomaille kuuden viikon sisällä, sain jälleen kerran uusia ystäviä ja valokuvasin enemmän kuin ikinä. Vietin monta tuskallisen pitkää hetkeä lentokentillä, koin Lapin valoisan kesän, tanssin omia koreografioitani yleisön edessä ja tein aavistuksen liikaa töitä. Sain fiilistellä useiden hienojen keikkojen tahtiin, mutta kirjojen ja leffojen osalta vuoteni oli säälittävä. Kenties tulevien 12 kuukauden aikana otan kiinni menetettyjä popkulttuurin helmiä.

Kohtalaisen auvoisan, joskin stressaannuttavan, kevään ja kesän jälkeen syksy oli rankka. Valon yhtäkkinen häviäminen ei koskaan ole ystäväni, kirkasvalohoidoista ja vitamiineista huolimatta, mutta joskus pimeys ottaa liian suuren vallan ja tunneli tuntuu loputtoman pitkältä. Maailmanloppua ei kuitenkaan tullut. Pallo pyörii edelleen. Ja kun taaksepäin katsoo, huomaa, että taas sitä oppi jotain. Kokeili kenties asioita ensimmäistä kertaa elämässään - osti leikkokukkia kotiin ihan vain huvin vuoksi, huollatti vihdoin filmikamerat käyttökuntoon ja puristi rystyset valkoisina kahvoista, ettei tippuisi moottorikelkan kyydistä möykkyisellä metsäreitillä. Otti vastaan apua, kun sitä annettiin. Avasi suunsa ja ajatuksensa useammin kuin piti ne suljettuina.


TMP_2463-1


Viime vuonna totesin, etten tee (usein pitämättömiä) uudenvuodenlupauksia, ja siinä samalla lupasin kuitenkin pyrkiä kohti pidempiä yöunia. Se lupaus jäi yritykseksi. Yritän silti samaa uudelleen, sillä jatkuva unettomuus on riesa, jonka haluaisi häätää kokonaan pois. On myös hieman huvittavaa, miten Stella aina pukee sanoiksi omat, vain muutamia hetkiä aiemmin virinneet ajatukseni. Tarkoituksena kun toki täälläkin on suunnata kohti kirkkaampia vesiä. Onnellisuus ei silti ole asia, johon pitäisi pyrkimällä pyrkiä, vaan jonka pitäisi olla tässä ja nyt. Oma virallinen lupaukseni vuosimallia 2013 koskeekin hetkessä elämistä. Entistä enemmän aion nauttia juuri tästä hetkestä, sillä se katoaa silmänräpäyksessä eikä sitä saa enää koskaan takaisin. Valitettavasti aina hyväkään pyrkimys ei toteudu. Mutta onneksi hetkiä tulee uusia. Ja niistä vain murto-osa on niin kamalia, ettei niitä halua muistella.

Näin jälkeenpäin 2012 tuntuu jonkinlaiselta välivuodelta, matkalta jostain jonnekin. Mutta minne - se selviää vasta joskus. Sitä ennen on nautittava ohikiitävistä sekunneista: kimaltavista keväthangista, juron kissan hetkittäisistä hellyydenosoituksista, ystävien kanssa tyhjennetyistä viinilasillisista ja kädestä, joka pitää kiinni omastasi.


TMP_2489


p.s. Haluan jakaa muutamat erityiskiitokset ihan näin julkista kautta. H, järjettömän kokoinen kiitos tuestasi ja suorista sanoistasi, joita pidän suuremmassa arvossa kuin arvaatkaan. A, kiitos jaksamisesta ja huolehtimisesta, tapellaan tänä vuonna vähän vähemmän. ;) E(+M+M), kiitos yösijasta, avocadopastasta, ajatusten viemisestä muualle – kaikesta. K, kiitos vertaistuesta ja koiraterapiasta. Mir, kiitos hilpeistä glögihetkistä ja kenties vähemmän hilpeistä juttuhetkistä.

Musselot, te kolme muskettisoturia, KIITOS.

Ja kiitos T - tiedät kyllä.

Kiitos kaikille muillekin itsensä tunnistaville ystävyydestänne, olemassa olemisestanne ja siitä, että jaksatte kuunnella. Muistattehan, että minä olen täällä myös teitä varten, kun sitä kaipaatte. Olkoon vuosi 2013 kaikille armollinen. Kohti uusia tuulia!


TMP_2503


In 2012 I did tons of new stuff, met new people and enjoyed life. I also worked a bit too much, faced other misery and fell into darkness when autumn came. Things aren't supposed to be easy, but sometimes they could be a little less hard.

But you always learn something. Keep moving. And then you realize the world didn't end. I owe a whole bunch of thank yous to all my friends and family, who continue to put up with me.

My new year's resolution in 2013 is to be happier. Live in the moment. Try to enjoy every second, because the next it will be gone. And I will try to go to sleep earlier (again) although that promise I know I'll break (again). No-one knows where we'll be heading in the next twelve months, but at least I will try to make the most of it. In darkness or in light.

May your year be merciful and full of happy moments!



Kuvat uudenvuodenaatolta, kiitos kuvaajalle!

14 comments:

  1. No aww kiitos itsellesi <3 Rupesin melkein itkemään tätä lukiessa ^___^

    ReplyDelete
  2. <3 <3 <3 Toi vika kuva on ihan mieletön!!!

    ReplyDelete
  3. Replies
    1. Ja takasi kasoittain!! <3<3<3

      Tarkoitus oli sutkin tohon erikseen laittaa, mutta sitten en keksinyt miten sen sais tehtyä tarpeeksi anonyymisti, joten tyydyin tuohon yleismainintaan. :)

      Delete
  4. Mua alko itkettää, yhyy. :D Oot ihana tyttö J. <3 Yhdessä jaksetaan jatkaa taas tämäkin vuosi etiäpäin. ^_^

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi teitä itkupillejä! :D Ite oot ihana, ja kyllä jaksetaan!!!! <3

      Delete
  5. Kun klikkaa kuvaa tuloo "Private page"! :D

    T. Juba(kala)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin tulee! ;) Koska uppasin kuvat Flickriin ihan itse omalle tililleni, mutta ne eivät kuitenkaan ole minun ottamiani, niin laitoin ne piilotetuksi. Samoin jotkut muutkin ihan vaan blogia varten otetut räpsyt - ihan kaikkea kun ei tarvitse siellä Flickrissä näyttää. x)

      Delete