The end of an Apartment Story

Siinähän kävi sitten niin kuin ennustin: jalkalistat saadaan paikalleen vasta sitten, kun asuntoa ollaan myymässä. Huoh. Pari viimeistä viikkoa on mennyt työkiireiden välissä pankki- ja kauppakirjahulinoissa, sillä silloin, kun yhtäkkiä eteen tulee asunto, jonne astuessa molemmat osapuolet huokailevat ihastuksesta, mennään eikä meinata. Nykyinen kämppä piti saada kiireesti viimeisteltyä, kuvat otettua ja laitettua myyntiin. Vaikka lopulta tätä ei tarvinnut edes myydä - kun avaa suunsa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, saattaa kaksion saada myytyä uuden asunnon entisten omistajien sukulaisille. Buah.

Uusi koti, sekin kaksio, mutta suurempi sellainen, odottaa kuun vaihteessa. Needless to say että muuttorumba ei kyllä innosta pätkän vertaa. Kovasti toivon, että tavarat löytäisivät laatikoihin itsestään.

Tästä nykyisestä asunnosta tulen kaipaamaan näkymiä Raksilan puutalojen yli sekä juuri remontoimiamme tiloja, etenkin kylpyhuonetta, jonka valoisuutta ja toimivuutta (pieni hatunnosto meille suunnittelijoille, köh) on blogissakin esitelty. Ei näissä muissakaan tiloissa valittamista ole, katsokaa vaikka! 52,5 neliötä alkaa kuitenkin olla liian vähän, kun toinen tekee jatkuvasti töitä myös kotona ja yhden karvavarpaankin jokailtaisen räsyrallin reviiriä haluttaisiin laajentaa.

Mutta vielä hetken ehtii nauttia ylimmän kerroksen aamuauringoista. :)

I knew it: our apartment wouldn't be finished until the day we have sell it. That day came sooner than we thought, just because we found a new home - something only a few blocks away, with a high ceiling and over 20 square meters more space. Not bad! Although I will miss the view from this top-floor apartment and our just renovated bathroom, which has already been introduced on the blog.

But still, I can't wait to get to our new home. If only someone else could do all the packing...

Photos: TP Photography