Kaikki ulkona tuntuu huutavan juuri sitä, mitä syksyisin voi olettaakin: lohduttomuutta. Aurinko, joka ei jaksa nousta enää korkealle, vaan jää kalvakaksi versioksi kesäisestä itsestään. Hautojen dekadentit kukka-asetelmat, jotka on heitetty surutta roskiin. Oma keho, joka muistuttaa edellisenä iltana nautitusta harvinaisen hyvästä punaviinistä.
Kaunis kuulaus nostetaan leppoisan päivän jälkeen vielä nextille levelille - kuinkas muutenkaan, kuin - hyvällä ruoalla. Käytännössä lauantaina tämä tarkoitti viime talvena keksittyä lämmintä punajuuri-aurajuusto-salaattia sekä perinteistä kauraomenapaistosta, jossa korvasin valkoisen sokerin kookossokerilla. Näillä saattoi mennä tyytyväisenä nukkumaan oman vatsansa viereen.
Everything outside screams the hopelessness of this season of the year. The Sun is a mere shadow of her summer self and the decadence of flowers left to dry at the graveyard is yes, beautiful, but also sad. Even my own body seems to lack a whole lot of perkiness after enjoying delicious wine the night before.
But an already beautiful autumn day can be taken to the next level with - no surprise here - good food. This Saturday that meant a warm beetroot and blue cheese salad discovered last winter and a traditional dessert with oven-baked apples and oats. A very pleased me went happily to sleep next to her belly.
No comments:
Post a Comment