Joulut ja uudet vuodet sujuivat harvinaisen rauhallisissa merkeissä. Ensin oleilua kotona - ensimmäinen joulu ikinä ihan vain omassa kämpässä - sitten oleilua toisella puolella Suomea. Hyvää ruokaa ja juomaa ja tv'n katselua koko vuoden edestä. Ei mitään spesiaalia, mutta lepo tuli tarpeeseen. Toki viikon päästä juhlitaan vielä toisaalla Toista Joulua, kun sairastelujen vuoksi ne varsinaiset joulusuunnitelmat menivät uusiksi. Joulumme ei siis lopu loppiaiseen.
Vuonna 2018:
* Kävin jälleen Saksassa, tällä kertaa Hampurissa. Lisäksi matkustin Tukholmaan, Kroatiaan ja Tallinnaan. Lentomatkustus ja sen vaikutus ympäristöön ahdistaa, mutta tänäkin vuonna lentomatkoja on kuitenkin tulossa. Yritän kompensoida muissa asioissa.
* Koin noroviruksen tuskan ulkomailla ollessa päivänä, jolloin piti vaihtaa majoitusta ja siirtyä katamaraanilla kokonaan toiseen kaupunkiin. Jälkeenpäin puiston penkillä oksentamiselle tosin voi vähän nauraakin.
* Opin, että show-tanssi ei ole minua varten. Sen sijaan hiphopista ja nykydiscosta nautin täysin siemauksin.
* Ruksin jälleen yhden must-see-bändin listaltani, kahdesti (A Perfect Circle).
* Nautin suuresti lämpimän aurinkoisesta kesästä, festareista ja keikkojen valokuvaamisesta.
* Saimme yllättävän paljon ystäviä vierailulle Etelä-Suomesta, kivaa!
* Aloitin elämäni ensimmäisen villapaidan. Olen edennyt 10cm. Paita on valmis tällä tahdilla noin vuonna 2026.
Vuosi 2019 on alkanut siten, että olen saanut jättää kaikki syöpälääkkeet pois (!). Olen napsinut lisärautaa, joka muutaman kuukauden päästä alkaa toivottavasti näyttää todelliset kyntensä. Tältä vuodelta odotan siis tietynlaista elämänlaadun kohenemista ja energiaa asioihin, jotka ovat tuntuneet viime vuodet tahmaisilta. Odotan uusia kokemuksia ja uusia paikkoja, tanssimisen riemua, Game of Thronesin viimeistä tuotantokautta. Aion kaivaa pitkästä aikaa filmikameran kaapin kätköistä, matkustaa elämäni ensimmäistä kertaa Aasiaan, nauttia enemmän luonnosta ja lähimetsistä ja opetella säästämään ja sijoittamaan. Aika paljon asioita, mutta en ota stressiä, mikäli ne kaikki eivät toteudukaan. Kaikelle on aikansa, ja jos se aika ei ole tänä vuonna, niin kenties myöhemmin.
Kunhan vuoteen mahtuu enemmän valoa kuin pimeyttä, niin olen tyytyväinen.
2018 is over. Christmas is over as well, and it was spent in a more chill matter than maybe ever before - at home. And visiting mum too at the other side of the country, chilling a bit more there. The slow holidays were very welcome.
I'm also welcoming this new year with hope for better. I've got to leave behind all cancer medicine, so that's a great start and will hopefully lead to a more energetic life. I got to travel and dance and take photographs in 2018, and those will continue in 2019 as well. I plan to see lots of good gigs, maybe dig my film cameras from the cabinets again and try to learn to save and invest money. I'm also - obviously - waiting anxiously for the final season of Game of Thrones.
Lots of aims this year, but I'll try not to stress out if those are not accomplished. If it's not time for them this year, maybe next. As long as there's more light than darkness, I'm happy.
No comments:
Post a Comment