2019/01/20

Finnish autobiographies

Kirja-asiaa!

Veitola & Tuisku

Maria Veitola - Veitola
Yksi viime vuoden lukemiston huipuista oli Maria Veitolan omaelämäkerta. Jo kirjan rakennekin on ainutlaatuinen, aivan kuten kohdekin - se on koottu useisiin eri lehtiin useiden vuosien aikana kirjoitetuista kolumneista. Välissä on Veitolan nykyhetken minän kommentteja omiin teksteihinsä. Miten ajatukset ovat muuttuneet vuosien varsilla? Ovatko vuodet tuoneet kokemusta, onko virheistä opittu, mitkä haamut kulkevat mukana edelleen? Vastoin odotuksiani löysin kirjasta älyttömästi samaistumisen kohteita. Sitä teki mieli lukea kokoajan, ammentaa lisää sisuksiinsa. Itse sisällön lomassa Veitola nimittäin on taitava sanojen käyttäjä. Lisäplussaa kirjan hauskasta taitosta (pinkkiä tekstiä!).

Antti Tuisku, Antti Aro, Anton Vanha-Majamaa - Antti Tapani
Kauas ei jäänyt Antsankaan elämäkerta. Tämäkin on puettu osittain kenties hieman epänormaaliin asuun, dialogimuotoon. Elämäkerrassa käydään läpi Suomen suosituimman popstaran uran ylämäkiä, alamäkiä ja kurveja, elämän kipukohtia ja hetkiä, jolloin ansaitusti korkataan samppanja jos toinenkin. Se avaa Anatuden biisintekometodeja ja päästää lukijan lähemmäs kuin koskaan aiemmin. Juorupalstoille siitä ei asiaa kuitenkaan saa, sillä henkilökohtaisimmat asiat pidetään edelleen henkilökohtaisina. Julkisuuden henkilöltä kaivataan aina tietynlaista avautumista, sitä, että yleisö päästetään likelle ja heidän annetaan rakastaa entistä enemmän. Yleisö haluaa samaistumispintaa. Antti Tuisku hallitsee julkisen ja yksityisen hiuksenhienon rajan hienosti, Antti Aron ja Anton Vanha-Majamaan kasatessa kaiken paketiksi. Luin tätä ennen Antti Tuiskun ja Otto Virtasen Petokesä-opuksen, jossa seurattiin muutaman vuoden takaista Petokesä-kiertuetta keikka keikalta Virtasen valokuvien kera. Kirjat muodostavat keskenään sopivan jatkumon.


Tiihonen & Räikkönen


Mikko Aaltonen - JHT Musta lammas
Pehmeiden pastellisävyjen jälkeen jotain mustanpuhuvaa. Maamme kautta aikain suurimman rap-artistin, Cheekin eli Jare Henrik Tiihosen, omaelämäkerran sain joulupukilta sen ilmestyttyä pari vuotta sitten, ja silloin sen jo luinkin. Kirja on kirjoitettu köykäisesti, lauserakenteet eivät ole erityisen lennokkaita ja tiettyjen fraasien jatkuva toisto sai epäilemään, onko kustannustoimittaja tehnyt hommansa täysin vailla ajatusta. Olen kuulunut ennemminkin Cheekin heittaajiin kuin tykkääjiin, mutta silti teos kiinnosti. Ja kuten usein käy - päästyään lähemmäksi hahmoa, joka aiemmin on vaikuttanut vain ja ainoastaan ylimieliseltä, häntä alkaa ymmärtää. Vasta tämän kirjan jälkeen pystyin kuuntelemaan Cheekin biisejä ja jopa pitämään niistä. Teos on edelleen kaukana soljuvasta ja taidokkaasta tekstistä, mutta yllätti sisällöllään positiivisesti.

Kari Hotakainen - Tuntematon Kimi Räikkönen
Tämän vuoden puolella sain vihdoin loppuun myös toisen testosteronia (ainakin formularadalla) uhkuvan miehen elämäkerran. Kirjailija Kari Hotakainen kertoo Kimi Räikkösen tarinaa omalla ynseällä, mutta oivaltavalla ja osuvalla tavallaan. Kerronnassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Kimissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Mutta huomasitte varmaan ensimmäisessä lauseessa sanan vihdoin - yritin nimittäin ahmia tätä kirjaa lähestulkoon väkisin. Se ei vaan uponnut. Toisaalta en voi sanoa, että Räikkösen tarina mitenkään varsinaisesti minua edes kiinnostaisi, mutta usein ihmiskohtalot ja tarinat vievät mukanaan, olivat he keitä tahansa. Tämän kirjan lukeminen oli kuitenkin lähes pakkopullaa. Ei ole formulahommelit minua varten.

*

Last year I read a bunch of (auto)biographies by Finnish celebrities/otherwise somehow important people. These kind of releases have really begun to be a trend and a lot of athletes, artists and politicians are now publishing autobiographies, whether or not they are even half-way through their lives yet. It's interesting. The results book-wise vary - some of those are actually good, some very mediocre. I guess these four I've read are here in the order I preferred them - Maria Veitola's book was very enjoyable, the one about Kimi Räikkönen didn't really get me going.

No comments:

Post a comment