Kai sitä voi näin kerran kahdessa vuodessa julkaista asukuviakin? Puuh. Fotoja on kyllä kertynyt, mutta sattuneesta syystä niitä ei pitkään tehnyt mieli julkaista. Vanhimmat ovat kahden vuoden takaa, ja vieläkin niitä katsoessa kirpaisee. Oi olisipa minulla vielä noin pitkät hiukset. Olisivatpa jalkani edelleen noin hoikat. Olisipa.
Vaan ei. Nyt revitään iloa ihan muista jutuista kuin päälle mahtuvista vaatteista tai tukasta, johon voi tehdä kampauksia. Paljonkin iloa saan siitä, että voin sanoa olevani terve. Siis niin terve, kuin levinnyttä syöpää sairastava nyt vaan voi olla, mutta sanotaanko näin, että ainakin olen elinvoimainen. Mitä varsinaiseen aiheeseen tulee niin huvittavaa kyllä, tämän päivän asuni koostuvat hyvin pitkälle samoista aineksista kuin mitä kuvissa voi nähdä. Joten oikeastaan en ole edes myöhässä!
Vaan ei. Nyt revitään iloa ihan muista jutuista kuin päälle mahtuvista vaatteista tai tukasta, johon voi tehdä kampauksia. Paljonkin iloa saan siitä, että voin sanoa olevani terve. Siis niin terve, kuin levinnyttä syöpää sairastava nyt vaan voi olla, mutta sanotaanko näin, että ainakin olen elinvoimainen. Mitä varsinaiseen aiheeseen tulee niin huvittavaa kyllä, tämän päivän asuni koostuvat hyvin pitkälle samoista aineksista kuin mitä kuvissa voi nähdä. Joten oikeastaan en ole edes myöhässä!
Brunssille pupupaidassa, kesää jo ennakoiden.
Kuvat TP Photography.
Niin ikään kesän kynnyksellä pohjoisessa metsässä itikoita väistellen.
Tanssikaverin YO-juhlissa. Oli kuuma päivä, hiukset saivat olla täysin luonnontilassa.
Vappubrunssin asustani pidin paljon - tummat kulmat, kirkkaat huulet, rennot mutta skarpit vaatteet.
Tosiasia silti oli (ja on edelleen), että elän luvattoman suuren osan elämästäni OnePiecessa…
Mintunvihreissä shortseissa ja My Little Pony -paidassa kelpasi juhlia vappua.
Vaaleanpunainen peruukki taas pääsi käyttöön ystävän Mad Men -henkisissä yllätysjuhlissa.
Päässä viikon kestänyt välimalli siinä vaiheessa, kun sytostaatit alkoivat viedä hiuksia tupoittain. Pidin kyllä tästä tyylistä!
Hiusten häivyttyä omille teilleen käytin joissakin tilanteissa peruukkia. Se sopi semisofistikoituneeseen toimistolookiin ja muihin aavistuksen virallisempiin tilaisuuksiin.
Sekä tietysti cosplayhin! Fanfestissa syksyllä 2013 olin ensin G.I.Jane, sitten random Slytherin-tyttö.
Aika nopeasti peruukki sai jäädä kokonaan. Kuvissa pällistelen ylpeänä (tai ainakin yritän) kaljussa ensin Tukholmassa, sitten ystävien häissä.
Kun hiukset kasvoivat tarpeeksi, sain toteuttaa yhden unelmistani - vaaleanpunaisen kuontalon!
Nämä kuvat viime kesän Flow Festivalilta ja häistä.
Syksyllä ja talvella väri vaihteli. Ensin vaaleanpunainen muuttui ärhäkämmäksi pinkiksi, sitten savuiseksi lilaksi…
…Ja sitten vielä ärtsymmäksi sinivioletiksi. Tällä hetkellä sporttaan taas ihan toista,
keväistä väriä, mutta siitä kuvatuksia joskus myöhemmin. ;)
Here are some random outfits from parties, weddings, coffee moments with friends and office days, some from as far as 2013. Also a couple of cosplay outfits can be spotted! And yes, the brown, straight hair is a wig, just like the pink one. As I had to let go of my red curls, I tried to make out the most of it. After my hair started growing again, I got to fulfill a dream of baby pink colour. Since last summer my head has changed from pink to lilac and an electric violet. And right now it's something different again. ;)
Senkin IHANA! <3 Toi 4. kuva, hymykuva, EN KESTÄ ^___^
ReplyDeleteNo ääää, ihana sinä <3
DeleteOhhoh, aikamoinen kuvamatka. Mutta tykkään kyllä sun lyhyistä hiuksista silti eniten!
ReplyDeleteAww, kiitos Hannie! ^___^ <3
DeleteHieno kuvasarja ja kivoja tunnelmia ja tyylejä! Sä vaikutat luonnolliselta kuvissa, eli selvää fotogeenisyyttä! T: Aina kuvissa jäätyvä. :D
ReplyDeleteKiitos! Ja haha, pakko tässä on ollut oppia olemaan kameran edessä, kun a) ottaa asukuvia itse ja b) joutuu aina yhden valokuvaajan testikohteeksi. :D
DeleteSää oot kyllä upee ihan minkälaisella tukalla vaan ja myös ihan ilman tukkaaki!
ReplyDeleteAwws, kiitos =^__^=
DeleteVitsit mitkä huulet ja pisamat ja tyyli ja kuvat! Terkuin hetero, erityisen heikkona mintunvihreisiin shortseihin... (Varsinkin tuo puutarhakuva on ihan ältsin hieno!)
ReplyDeleteOhhoh, kiitos!! Toiset mintut sordekat on ihan tuttavallisesti Cubukselta vaan, toiset (ruudulliset) äidin vanhoista kasarihousuista pätkäisty. :)
DeleteNäytät tosi kauniilta noissa kaikissa kuvissa, oli hiuksia tai ei! <3
ReplyDeleteAivan hirveän matkan olet joutunut kahden viime vuoden aikana kulkea, mutta onneksi hymysi on edelleen tallella! :)
Kiitos ihana Meeri <3
DeleteTänä(kin) aamuna päästelin ärräpäitä, kun liikkuminen artroottisen lonkan ja selän kanssa on yhtä tuskaa. Jämähdin aamulatteni ja tablettini kanssa ruokapöydän ääreen, ja surffaillessani eksyin blogiisi. Tuli typerä olo. Todella. Ensimmäinen asia, joka kuvistasi ja tekstistäsi huokui oli ilo ja periksiantamattomuus. Syöpää sairastavalta ihmiseltä. Mulla on opittavaa tuosta asenteesta. Tosi paljon zemppiä ja ihanaa kevättä sulle!
ReplyDeleteNo huh, kiitos kommentistasi!
DeleteMutta suotta tunsit itsesi typeräksi - faktahan on, että jokaisen omat ongelmat ja murheet ovat juuri niitä hänelle suurimpia, oli ne sitten mitä tahansa. Ei niitä oikein voi verrata keskenään. :) Täytyy silti sanoa, että syöpä pisti kyllä itselläkin asiat uuteen tärkeysjärjestykseen ja pienestä valittamisen minimiin. Mutta nyt, kun hoidot ovat hyvällä mallilla, löytyy kaiken maailman valittamisen aiheitakin taas. Taitaa se ihmisluonto vaan vähän olla sellainen... ;)
Kiitos vielä & aurinkoista kevättä sullekin!!
yeezy
ReplyDeletecurry 7 shoes
supreme outlet
jordans
supreme t shirt
pandora
kobe basketball shoes
golden goose
yeezy boost 350 v2
pandora jewelry