Wolf Gang - Lions In Cages

Minä se niin vaan tykkään tästä! Eipä muuta.

...Paitsi Mark Kozelekin keskiviikkoisesta keikasta sen verran, että rahoilleen sai todellakin vastinetta, kun herra soitti lähes kaksi tuntia, aseinaan ääni, huumori ja akustinen kitara. Tunnelmointia parhaimmillaan! Miinusta tulee keikkapaikasta - Kuudes Linja oli aivan liian pieni, porukkaa oli kymmenittäin varsinaisen salin ulkopuolellakin. Ensi kerralla Tavastialle?

This song is just so upbeat and lovely at the moment :)

Also saw Mark Kozelek live this week. The gig lasted for almost two hours and it was so full of feeling!

Piano Man

...Tai piano girl? Enihuu, pianonurkkaus pääsi uuteen uskoon - eroon soittimen lastulevyjaloista, tilalle 1960-luvun viilupintainen pöytä. Tuoli vaihtui, samoin taulut ja peite, jotka ovatkin olleet pidempiaikaisia projekteja. Me likes, tästä tuli kämpän lempparinurkka :)

Pöytä, jakkara ja peite mummulta, jalkavalaisin enolta, matkalaukut kirppareilta. Vinyylilevyt mummulta/kirppareilta, maalattu yksilö lahja ystävältä. Kehystetty juliste The Nationalin keikalta viime keväältä.

Finally I got the 'piano corner' of my apartment redecorated with some nice, old stuff. The table, stool and crocheted blanket are my from my grandmother's, suitcases and some of the other small stuff from flea markets. The framed poster is from The National's concert last spring.

4st 7lb

Arkistoihin kertyy aina kasoittain random ruokakuvia. Ainoa järkevä syy niiden julkaisuun on ideoiden antaminen: jos jollain lyö pää tyhjää päivän menyyn osalta, saa näistä ehkä vinkkejä kauppareissulle. Mutta jos maha kurnii kuin kasa tiikereitä ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, suosittelen skippaamaan...

1. Perusruokaa osa 1: uunikasviksia (kesäkurpitsa, punajuuri, parsakaali, kukkakaali, punasipuli, paprika) ja halloumia.

2. Paras iltapala! Itsetehtyä karppileipää salaatilla ja vuohenjuustolla sekä torilta poimittuja tuoreita kasvikunnan tuotteita.

3. Perusruokaa osa 2: salaattia pähkinöillä ja avocadolla, uunikasviksia kermaviilikastikkeella.

4. Pistaasijäätelöä (parasta!) ja mansikoita.

5. Kuplivan kanssa sopii tumma lemon&ginger-suklaa täydellisesti. Marabou Premium -perheestä löytyy paljon muitakin lemppareita, esim. vadelma ja pekaanipähkinä&suola.

6. Rahkaa tuoreista mansikoista, päällä vielä tuoreempia mustikoita.

7. Perusruokaa osa 3: munakas pinaatilla, tomaatilla, mozzarellalla ja basilikalla.

8. Smoothie, jonka sisältöä voi vain arvailla.

9. Vadelmarahkaa 80% suklaamuruilla, nam!

10. Jäätelöbileiden överit.

I love food. I love taking pictures. So logically I love taking pictures of food!

1. Vegetables and halloumi cheese made in the oven. 2. Self-made low-carb bread and fresh goodies from the market. 3. Basic salad with nuts and avocado, oven-made veggies. 4. Pistachio ice cream! 5. A bit of sparkling white wine and one of my favourite dark chocolates. 6. Quark from strawberries & blueberries. 7. Omelette with spinach, tomatoes, mozzarella and basil. 8. Smoothie ...I have no idea what's in it actually. 9. Raspberry quark with 80% chocolate! 10. A total ice cream overdose.

Underneath

Musiikillinen nostalgiatrippi (ja vähän ehkä nykyaikaakin). Kuka on mukana?

Nostalgiatripiksi olisi laskettu sekin, jos olisi aikomusten mukaisesti laulanut viikko sitten karaokessa Hansonia, selvinpäin. Kyseisestä lajista kilpaillaan MM-tasollakin (Suomen osalta ilmeisesti melko voitokkaasti vieläpä), ja paikallisessa pidetyt aluekarsinnat valitettavasti katkaisivat tien minun & ystäväni ja mikrofonien välillä. No, ensi kerralla sitten. Silloin vedetäänkin koko biisilista läpi - mikään karaokepaikka ei voi olla läpeensä paha, jos listoilta löytyy Musea, Nine Inch Nailsia, Bluria, Verveä, Rufus Wainwrightia, Savage Gardenia, No Doubtia, Linkin Parkia ja - gasp - Hansonia.

Oldies goldies!

No one likes a grown-up pop star

By the time most people hit 30, they've managed to do one of the following things:

1. Grow up

2. Quit idolising rock stars

3. Move on a bit from the music they were obsessed with at the age of 17

1980- ja 90-lukujen vaihteen musiikkiskenestä kiinnostuneille pari pakollista pokkaria loppukesäksi!

Nick Horby - High Fidelity

High Fidelity on klassikko, jonka sain luettua vasta tänä kesänä. Filmiversio on toki ollut tuttu jo pidemmän aikaa. Pääosassa on reilu kolmikymppinen Rob, joka pyörittää ei-niin-menestyvää levykauppaa Lontoossa apunaan pari musafriikkiä. Tyttöystävä Laura on juuri lähtenyt omille teilleen, ja jätetyn tuskassaan Rob käy läpi entisiä naissuhteitansa ja elämäänsä ylipäätään, yrittäen saada siihen jotain tolkkua.

Sarkasmi on purevaa ja sanojen mukana hekottelu väistämätöntä. Leffaversiokin on hyvin tehty - se noudattelee romaania melko tarkasti, ja pidän molemmista oikeastaan yhtä paljon. Aluksi mietinkin, onko kirjaa tylsä lukea, kun tapahtumat osaa kaikki ulkoa. Mutta ei se ollut. Kerronta on kuitenkin pikkutarkempaa kuin filmatisoinnissa, ja suuhun jäävä maku on samaan aikaan kirpeä ja maukas. Popkulttuuriviittauksia on tietysti reippaasti, ja erilaisia top-listoja väännetään joka välissä. Lemppareitani (sekä kirja että elokuva) ehdottomasti!

Tim Thornton - The Alternative Hero

Nuorena Clive Beresfold eli vaihtoehtorockista ja jumaloi Thieving Magpiesia ja sen nokkamiestä Lance Websteriä. Bändille kuitenkin kävi huonosti, ja Lancen katoaminen julkisuudesta vei Cliven elämältä suunnan. Eräänä päivänä hän huomaa entisen rokkistaran asuvan samoilla kulmilla - ja ottaa tähän yhteyttä. Kommelluksien kautta parista tulee ystävykset, vaikka Clive väittääkin ettei tiedä musiikista mitään...

Guardian luonnehti kirjaa lauseella "the indiest book of all time", eikä ollut pahasti väärässä. Thornton viljelee bändejä ja artisteja sulavasti (esim. Richey Manic mainitaan useampaankin otteeseen), vaikka itse Thieving Magpies onkin fiktiivinen. Harmi sinänsä! Luettavuudeltaan Alternative Hero on hankalampi kuin High Fidelity, ja välillä kaipasinkin sitä omaa äidinkieltä. Mutta kun vauhtiin pääsee, saa huumorista irti sen mitä pitääkin. Itseironia paistaa hahmoista läpi ja luvut lopetetaan cliffhangereihin niin, ettei kirjaa voi laskea käsistään, vaikka se onkin ehkä ihan hitusen liian pitkä. Suositteluni ansaitsee tämäkin!

When you're interested in the music scene of early 1990s, you really should read these books. Both Nick Horby's High Fidelity (a true classic) and Tim Thornton's The Alternative Hero have the same kind of biting sarcasm and even similar main characters (30-something men, who are obsessed with music). Pop culture references fill up the pages whilst Rob/Clive tries to discover the meaning of his life. I really like & recommend them both!