Minua pyydettiin jo puoli vuosisataa sitten kertomaan astioistani. Kippojen ja kuppien saaminen pois kaapeista kuvattavaksi on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi tehtäväksi - mutta vain lähes. Kesällä kameran eteen kiikutetut astiat pääsevät vihdoin kaiken kansan ihmeteltäviksi. Ei sillä, että niissä kyllä olisi mitään ihmeteltävää, mutta itsepähän pyysitte.
Lukion loppuvaiheessa totesin, että ensimmäinen aikuisuuden merkki on astioiden himoitseminen ja niiden keräileminen. Siitä se sitten lähti. Rakastan eritoten vanhaa Arabiaa, mutta budjetti on rajoittanut hankkimista siinä määrin, että olen tyytynyt vain ihailemaan erilaisia vanhoja kuvioituja purnukoita ja kulhoja. Opiskeluaikoina Ikea oli kova sana, nyttemmin olen hankkinut myös muunlaista astiastoa. Samalla pyrkimys päästä eroon muutaman vuoden takaisesta sinisten astioiden hamstrauksesta on onnistunut pikkuhiljaa. Tosin nyt alan taas sietää sinistä uudelleen, mutta yleisesti ottaen ruoka ei mielestäni näytä hyvältä sinisillä lautasilla. Ihan niinkuin hotkiessaan edes ehtisi vilkuilla tarjoiluastioiden väriä.
Pidän kotimaisen Arabian tuotannosta, ja malliltaan Teema on mielestäni mukavin. Sitä on tullut hankittua eri väreissä - turkoosia (II laatu) ja keskiharmaata (poistunut tuotannosta) arkikäyttöön, punaista, mustaa ja valkoista sitten vieraskäyttöön, niin yksivärisenä kuin Bottna-kuviollakin. Alunperin olin tarkoittanut harmaat myös tämän kokonaisen astiaston osiksi, mutta kappas, kun Arabia meni muuttamaan lautasten mallia! Tämä on mielestäni täysin käsittämätöntä, onhan Teeman pääidea juuri se, että sitä voi vuosien saatossa kerätä kokoajan lisää. Nyt harmaissa lautasissa on eri koot kuin nykyisissä, ja reunakin taittuu eri kulmassa. Tykkään kyllä yhdistellä eriparisia astioita, mutta silloin kontrastin on oltava näkyvä. Näin pieni ero on vain häiritsevä. Argh. Koboltinsiniset lasiset ovat halpislautasia ties mistä, ja täydellisiä pastalle tai salaatille.
Syviltä lautasilta nautin yleensä mysliä, keittoa, salaattia tai jätskiä. Värikkäät, muita hivenen suuremmat kulhot ovat hyviä nimenomaan varsinaiselle ruualle, hankittu vuosia sitten. Helmenharmaat Teema-kulhot sekä Marimekon Aarre-kulhot ovat vuoden sisällä hankittuja, Ikean halpiskulhojen tilalle. Jostain syystä vaaleansiniset Vernat ovat vakiinnuttaneet paikkansa rahkan syömisessä. Niitä minulla on vain kolme kappaletta. Olisin halunnut täydentää sarjaa keväällä myyntiin tulleilla vaaleanpunaisilla versioilla, mutta piru kun niissäkin oli malli muuttunut. Kulho oli täysin erilainen kuin nämä omistamani, joten täydentäminen ei tuntunut missään määrin järkevältä.
Muumimukeja en väitä keräileväni, niitä vain kertyy. Joulumukit olen ostanut vuodesta 2005 lähtien (yksi puuttuu välistä, kun se loppui kaikkialta niin nopeasti) ja kesämukejakin olen saanut pari lahjaksi. Myös Itämeri-teemamuki tuli hankittua, ja muita sitten satunnaisesti yleensä alennuksista. Muumimukit ovat ihanan värikkäitä ja sympaattisia, mutta niiden huono puoli on koko. Monesti haluan juoda teeni jättimäisestä mukista. Lisäksi olen huomannut, että suomalaisissa posliiniastioissa on valitettavan huono lasitus. Kahvi- ja teetahrat pinttyvät kiinni helposti ainakin käsin tiskauksen jäljiltä. Kuvan ottamisen jälkeen kokoelmasta on kodin saanut tämän vuoden joulumuki.
Muita rakkaita mukeja olen saanut paljon lahjaksi. En yleensä pidä tavallisista valkoisista mukeista jollakin pienellä kuvalla varustettuna, mutta niitäkin löytyy kaapista - saatu nimenomaan lahjaksi, joten niillä on tunnearvoa. Frendit-, Hello Kitty- ja Lord of the Rings -mukit on kaikki saatu yhdeltä ja samalta ystävältä ja ne ovat lemppareitani, täytyy tässä siis vähän kehua neidin makua ;)
Vaikka juon yksin ollessani teeni aina samoista mukeista, on kiva olla vähän fiinimpiä kupposia sitten vieraskäyttöön. Punaiset kahvikupit asettimineen kirpparilta, Marimekon Siirtolapuutarha-kupit lahjaksi saatuja ja kaksi kaakaon, latten tai smoothien tarjoiluun sopivaa korkeaa lasia hankittu vuosia sitten mistä lie.
Juomalasivarasto koostuu pääasiassa turkooseista Verna-viinilaseista ja erivärisistä Leonardon surffikukkalaseista. Punkkulaseina Iittalan Essencea. Pidän suurista juomalaseista, pienillä desin tai parin kipoilla ei tee mitään. Kaipasin siis kunnollisia juoma-astioita ja harkitsin jo pitkään Iittalan
Otetta, mutta luovutin kuitenkin sen suhteen. Täydellisiä olisivat olleet Villeroy&Bochin Retro Country -sarjan
kirkkaat juomalasit, mutta kappalehinta oli vähän turhan korkea. Päädyin sitten alkusyksyisellä Ikea-reissulla hankkimaan diners-henkisiä
suuria juomalaseja, joiden hinta ei ainakaan hirvittänyt. Näillä siis mennään ainakin tässä vaiheessa.
Jos juon kahvia, on se yleensä muruversiota tai espressopohjaista. Jälkimmäisen nauttimiseen olen saanut lahjaksi muutama vuosi sitten jo sitä ennen pitkään himoitsemani Sami Rinteen Enkeli- ja Lepakko-espressokupit. Niin ihanat!!
Perusastioiden lisäksi kaapeista löytyy kasa kirppareilta haalittuja kuppeja, jälkiruokakippoja ja lasejakin. Tarjoiluastiat ovat ehkä suurin heikkouteni kulhojen ja mukien lisäksi: niitä löytyy uutta, vanhaa, lasia, muovia, Arabiaa, Hello Kittya. Etenkin retrokulhoja saisi kyllä olla enemmän. Anteeksi, en jaksanut kuvata. Niin sanottuna hienompana kahvisettinä minulla on Pentikin
Vaniljaa, jota kummini minulle kerää. Valitettavasti ne astiat ovat edelleen äidin huomassa edellisen muuton jäljiltä (köh), samoin kuin kasa muitakin astioita - tilaa kun ei ole ihan loputtomasti tässäkään yksiössä. Olen siirtänyt niidenkin pahvilaatikoiden inventaariota johonkin hamaan tulevaisuuteen. No, viimeistään sitten, kun omistan suuren puukartanon jossain maailman kolkassa, pääsevät kaikki astiat ansaitsemalleen paikalle.
Onnea, jos joku jaksoi lukea tänne asti ja pahoitteluni, etteivät nämä kuvat tai teksti kerro mielestäni oikeastaan mitään astiakaappieni sisällöstä - semisti turha postaus siis. Mutta tulipahan tehtyä :D
