The Place Beyond The Pines (+ Oz + Candy)

Pitkästä aikaa leffajuttua!

The Place Beyond The Pines kuuluu niihin elokuviin, joista tiesin lähtökohtaisesti tasan tämän: Ryan Gosling ajelee punaisessa nahkatakissa motskarilla, lujaa. Tottakai jo pelkästään tämä fakta riittää syyksi raahautua kuluttamaan teatterin penkkiä, mutta kun itse elokuva on myös kaikkea muuta, se jää mieleen pyörimään huomattavasti pidempään kuin mitä RyGon rooli valkokankaalla kestää.

Vetyperoksidiblondattu Gosling on Luke Glanton, kiertävän sirkuksen moottoripyöräilevä hurjapää ja vetonaula, joka ajautuu erinäiseen sotkuun vuoden takaisen suhteen vuoksi. Tarina ei kuitenkaan pyöri lopulta vain "Handsome Luken" ympärillä, vaan viidentoista vuoden ajalla seurataan myös paikallisen poliisin (Bradley Cooper) uraa, sen laskuja ja nousuja, sekä hänen poikansa taistelua isänsä huomiosta. Tarinat nivoutuvat yhteen ja loppukohtauksen gilbergrapemaisuus syntyy ainoastaan soundtrackista ja maisemasta, ei tarinasta itsestään.

Kuvitellaan edelleen nahkatakkinen Gosling moottoriajoneuvon kuskina. Harvassa ovat ne, joilla ei tulisi mieleen Drive, mutta näennäisestä yhtäläisyydestä huolimatta The Place Beyond The Pines on täydellisen erilainen. Toki muutaman kohtauksen musiikit huumaavat yhtälailla kuin mainitussa, ja saavat hymyn väreilemään huulilla väkisinkin (leffan jo nähneet tietävät taatusti mistä kappaleesta puhun), mutta tunnelma ei ole kylmän sliipattu vaan rähjäinen, kipeä ja armoton. Tapahtumat tuodaan julki rehellisinä mutta tietyllä tapaa pinnallisina, sillä ihan kaikkea ei kerrota - siihen ei ole aikaa, eikä tarvettakaan. Lähes kaksijapuolituntinen elokuva voi kuulostaa pitkältä, mutta tarinaa ei olisi voitu kertoa mitenkään lyhyemmin.

Muutaman kerran piti sulkea silmät, mikä kertonee jotain leffan aiheuttamista tunnereaktioista. Pidin paljon, ja en voi kuin suositella.

Viikon sisään on nykyisten kiireiden aiheuttamasta säännöstä poiketen tullut katsottua pari muutakin itselle uutta filmatisointia:

Oz The Great And Powerful kertoo nimensä mukaisesti siitä, miten Taikuri Oz päätyi Ihmemaahan. Suurilla nimillä (James Franco, Rachel Weisz, Mila Kunis, Michelle Williams), värillä ja tilpehöörillä kuorrutettu satu aiheutti ähkyn, eikä se lopulta ollut perusleffaa kummempi. Dawson-ajoistaan ihanaksi muuttunut Williams ei ollut kotonaan roolissaan, mutta Kunis oli hilpeä vihreänä Wicked Witchina. Posliininukketyttö varasti silti suloisuudellaan koko show'n. Danny Elfmanin musiikki (ja varsin timburtonmainen, mustavalkoinen intro) antoivat odottaa enemmän, mutta lopputulos oli lievä pettymys. Kenties nimenomaan Burtonin käsissä elokuva olisi herännyt enemmän eloon.

Candy (Abbie Cornish, Heath Ledger) kertoo boheemista pariskunnasta, jonka elämän ilot ja surut kaikki jaetaan heroiinin kanssa. Melko perinteinen draama onnistui sekä viihdyttämään että aiheuttamaan ahdistuneisuutta, mutta pientä punaista lankaa se olisi kaivannut. Ehdottomasti voin silti katsoa uudelleenkin.

The Place Beyond The Pines is one of those movies, from which you know very little beforehand: only that there's Ryan Gosling on a motorbike wearing a red leather jacket. Yes, that's enough of a reason to go spend your evening at the movie theatre, but the movie's so much more.

Peroxide blonde Gosling is Luke Glanton, a respected motorcyclist at a carnival, who gets into trouble over a fling he had a year ago. But this is only part of the story - the other part follows a local cop's (Bradley Cooper) life and career with its ups and downs, and his son, who craves for his father's attention. As usually in these cases, the stories have something in common.

Although your first thought may have been Drive, with Gosling behind the wheel (or bars in this case) and everything, The Place Beyond The Pines is something else. It's not cold and glossy but extremely rough around the edges, hurtful and ruthless. Not everything is told, but everything that is, is done so truthfully. With lasting for almost two and a half hours the movie might sound a tad long, but it's not. There's no way this story could've been told in less time. A few times I had to close my eyes from the widescreen, which also tells something about the huge reactions to the film. And I really liked it.

----

Lately I've also watched Oz The Great And Powerful and Candy. The first tells the story about how The Wizard of Oz actually got into Oz and the battle behind his morality. The fairy tale is very colourful and full of glitz and glam and honestly, it was a bit too much. Because of the intro with Danny Elfman's music and an overall feeling of Tim Burton being in charge was so lovely, I expected a lot more. But even the cute China Girl or Mila Kunis as the green Wicked Witch couldn't save the film from being just a basic adventure with nothing more.

Candy is also kind of a basic drama about a young couple (Abbie Cornish, Heath Ledger) who spend their life's joys and sorrows together with heroin. The movie was both entertaining and caused anxiety, but it lacked a bit of a common thread. Nevertheless I would watch it again.


Pictures: official site