2015/03/22

People Are Getting Younger

Kai sitä voi näin kerran kahdessa vuodessa julkaista asukuviakin? Puuh. Fotoja on kyllä kertynyt, mutta sattuneesta syystä niitä ei pitkään tehnyt mieli julkaista. Vanhimmat ovat kahden vuoden takaa, ja vieläkin niitä katsoessa kirpaisee. Oi olisipa minulla vielä noin pitkät hiukset. Olisivatpa jalkani edelleen noin hoikat. Olisipa.

Vaan ei. Nyt revitään iloa ihan muista jutuista kuin päälle mahtuvista vaatteista tai tukasta, johon voi tehdä kampauksia. Paljonkin iloa saan siitä, että voin sanoa olevani terve. Siis niin terve, kuin levinnyttä syöpää sairastava nyt vaan voi olla, mutta sanotaanko näin, että ainakin olen elinvoimainen. Mitä varsinaiseen aiheeseen tulee niin huvittavaa kyllä, tämän päivän asuni koostuvat hyvin pitkälle samoista aineksista kuin mitä kuvissa voi nähdä. Joten oikeastaan en ole edes myöhässä!


asut___1
Brunssille pupupaidassa, kesää jo ennakoiden.


asut___2JTJ_5949-31
Niin ikään kesän kynnyksellä pohjoisessa metsässä itikoita väistellen.


asut___3
Tanssikaverin YO-juhlissa. Oli kuuma päivä, hiukset saivat olla täysin luonnontilassa.


asut___4
Vappubrunssin asustani pidin paljon - tummat kulmat, kirkkaat huulet, rennot mutta skarpit vaatteet.
Tosiasia silti oli (ja on edelleen), että elän luvattoman suuren osan elämästäni OnePiecessa…


asut___5
Mintunvihreissä shortseissa ja My Little Pony -paidassa kelpasi juhlia vappua.
Vaaleanpunainen peruukki taas pääsi käyttöön ystävän Mad Men -henkisissä yllätysjuhlissa.


TMP_1632-1TMP_1628-1
Päässä viikon kestänyt välimalli siinä vaiheessa, kun sytostaatit alkoivat viedä hiuksia tupoittain. Pidin kyllä tästä tyylistä!


asut___6JTJ_8884-369
Hiusten häivyttyä omille teilleen käytin joissakin tilanteissa peruukkia. Se sopi semisofistikoituneeseen toimistolookiin ja muihin aavistuksen virallisempiin tilaisuuksiin.
Kolmas kuva TP Photography.


asut___7
Sekä tietysti cosplayhin! Fanfestissa syksyllä 2013 olin ensin G.I.Jane, sitten random Slytherin-tyttö.


asut___8
Aika nopeasti peruukki sai jäädä kokonaan. Kuvissa pällistelen ylpeänä (tai ainakin yritän) kaljussa ensin Tukholmassa, sitten ystävien häissä.


asut___9asut___10
Kun hiukset kasvoivat tarpeeksi, sain toteuttaa yhden unelmistani - vaaleanpunaisen kuontalon!
Nämä kuvat viime kesän Flow Festivalilta ja häistä.


asut___11
Syksyllä ja talvella väri vaihteli. Ensin vaaleanpunainen muuttui ärhäkämmäksi pinkiksi, sitten savuiseksi lilaksi…


asut___12
…Ja sitten vielä ärtsymmäksi sinivioletiksi. Tällä hetkellä sporttaan taas ihan toista,
keväistä väriä, mutta siitä kuvatuksia joskus myöhemmin. ;)




Here are some random outfits from parties, weddings, coffee moments with friends and office days, some from as far as 2013. Also a couple of cosplay outfits can be spotted! And yes, the brown, straight hair is a wig, just like the pink one. As I had to let go of my red curls, I tried to make out the most of it. After my hair started growing again, I got to fulfill a dream of baby pink colour. Since last summer my head has changed from pink to lilac and an electric violet. And right now it's something different again. ;)

15 comments:

  1. Senkin IHANA! <3 Toi 4. kuva, hymykuva, EN KESTÄ ^___^

    ReplyDelete
  2. Ohhoh, aikamoinen kuvamatka. Mutta tykkään kyllä sun lyhyistä hiuksista silti eniten!

    ReplyDelete
  3. Hieno kuvasarja ja kivoja tunnelmia ja tyylejä! Sä vaikutat luonnolliselta kuvissa, eli selvää fotogeenisyyttä! T: Aina kuvissa jäätyvä. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja haha, pakko tässä on ollut oppia olemaan kameran edessä, kun a) ottaa asukuvia itse ja b) joutuu aina yhden valokuvaajan testikohteeksi. :D

      Delete
  4. Sää oot kyllä upee ihan minkälaisella tukalla vaan ja myös ihan ilman tukkaaki!

    ReplyDelete
  5. Vitsit mitkä huulet ja pisamat ja tyyli ja kuvat! Terkuin hetero, erityisen heikkona mintunvihreisiin shortseihin... (Varsinkin tuo puutarhakuva on ihan ältsin hieno!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ohhoh, kiitos!! Toiset mintut sordekat on ihan tuttavallisesti Cubukselta vaan, toiset (ruudulliset) äidin vanhoista kasarihousuista pätkäisty. :)

      Delete
  6. Näytät tosi kauniilta noissa kaikissa kuvissa, oli hiuksia tai ei! <3
    Aivan hirveän matkan olet joutunut kahden viime vuoden aikana kulkea, mutta onneksi hymysi on edelleen tallella! :)

    ReplyDelete
  7. Tänä(kin) aamuna päästelin ärräpäitä, kun liikkuminen artroottisen lonkan ja selän kanssa on yhtä tuskaa. Jämähdin aamulatteni ja tablettini kanssa ruokapöydän ääreen, ja surffaillessani eksyin blogiisi. Tuli typerä olo. Todella. Ensimmäinen asia, joka kuvistasi ja tekstistäsi huokui oli ilo ja periksiantamattomuus. Syöpää sairastavalta ihmiseltä. Mulla on opittavaa tuosta asenteesta. Tosi paljon zemppiä ja ihanaa kevättä sulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No huh, kiitos kommentistasi!

      Mutta suotta tunsit itsesi typeräksi - faktahan on, että jokaisen omat ongelmat ja murheet ovat juuri niitä hänelle suurimpia, oli ne sitten mitä tahansa. Ei niitä oikein voi verrata keskenään. :) Täytyy silti sanoa, että syöpä pisti kyllä itselläkin asiat uuteen tärkeysjärjestykseen ja pienestä valittamisen minimiin. Mutta nyt, kun hoidot ovat hyvällä mallilla, löytyy kaiken maailman valittamisen aiheitakin taas. Taitaa se ihmisluonto vaan vähän olla sellainen... ;)

      Kiitos vielä & aurinkoista kevättä sullekin!!

      Delete