Kahviaddiktin laitteiston kehitys näyttää jotensakin tältä: halpis kahvinkeitin - Moccamaster - mutteripannu - pressopannu. Viimeisenä mainitun sain syntymäpäivälahjaksi, ja pannu on osoittautunut aamujen pelastajaksi. Kahvinpuruja, kiehuvaa vettä ja muutama minuutti, muuta ei tarvita. Ja jos ei sillä kellonlyömällä maistu, voi lopun kaataa termospulloon ja viedä toimistolle. Nice!
I got a french press for my birthday. The best coffee ever makes mornings so much better!
Mua ei niinkään kahvinkeitto kiinnosta, mutta sitäkin enemmän se, miten suklaasta saa tuollaisia täydellisen epätäydellisiä lohkoja ja maailman kuvauksellisimpia suklaahippusia! Niin ja että miten tuollaista täydellisyyttä ehtii kuvata ennen sen syömistä....
ReplyDelete(Mutta vaikka kahvin keittäminen tai päivittäinen litkiminen ei itselleni olekaan se juttu, niin sitä vastoin se tuoksu! Ja vanhempien joka-aamuinen kahvinkeittorutiini ja se kotoisesti poriseva kahvinkeitin kotikotona, kämppiksen värikkäät kahvipapupussit hyllyllä oman teepussivarastoni alla ja työpaikalla pomon joka puolelle päivittäin unohtamat espressokupilliset. Ei sitä kahvia vaan pakoon pääse :D )
Hahaha, pikkusenhan toi itsekuria vaatikin. :D Toisaalta suklaata itsessään teki mieli säästellä hamaan loppuun saakka - se on Itävallasta tuotua, syntisen tummaa ja samettista.
DeleteJa toi ihan totta, että kahvin tuoksu voittaa sen maun (näin kahvinjuojanakin). Useamman kerran olen pyrkinyt eroon koko tökötistä ja onnistunutkin siinä. Mutta aina se palaa elämään uudelleen. Ehkä osittain juuri siihen liittyvien muiden asioiden, kuten hienojen keittimien ja oheisnaposteltavien vuoksi.
Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kahvihan on minulle vain syy syödä pala suklaata. ;)