SPOILER WARNING.
Muistatteko vielä sen kerran, kun pääsin katsomaan Game of Thronesin koko ensimmäisen kauden leffateatterissa? Yli kymmenen tuntia penkissä istumista tuntui takapuolessa, mutta tuo kokemus on jäänyt vahvana mieleen kaikiksi näiksi vuosiksi. Istuinluista viis, kokisin mielelläni saman milloin tahansa uudelleen.
Vähätpä tiesin tuolloin, millainen rooli GoT'lla tulee elämässäni olemaan.
Eilen nähtiin saagan viimeinen jakso. Olen puinut kahdeksatta eli viimeistä kautta jo monessa eri tuutissa viime viikkojen ajan, mutta haluan koota kaiken sanoiksi vielä tännekin. Koko kautta - kuten edellistäkin - on vaivannut suuri kiireen tuntu. Se on syönyt pohjaa useilta tarinankäänteiltä, jotka ovat siten vaikuttaneet ö-luokan ideoilta ja järjettömiltä U-käännöksiltä. Hahmot ovat ajautuneet statisteiksi, heidän tarinoitaan ei ole viety eteenpäin ja loogisuus on loistanut poissaolollaan. Pikakelaus on kaiken pahan alku ja juuri. Tarina olisi pitänyt kertoa vähintään kymmenellä kaudella, ei tunkien sisältö väkisin kahdeksaan kauteen niin, että ensimmäiset 5-6 edetään verkkaisesti ja loput harppoen olennaisuuksien yli.
Tämä ajanpuute nimenomaan aiheutti sen, että perusteluita usealle juonenkäänteelle ei ollut laisinkaan - minkä vuoksi taasen useat fanit ovat olleet järkyttyneitä ja pettyneitä ja ihmetelleet käänteitä. Mikäli ei olisi kiirehditty maailman valmiiksi saattamisessa, olisi voitu keskittyä henkilöiden taustoihin ja nimenomaan luoda sitä pohjaa ja perusteluja tietyille päätöksille. Kaaret olisivat olleet loogisia ja ymmärrettävissä. Mukaan oltaisiin saatu henkevää dialogia ja enemmän harmaan sävyjä, juuri niitä hienouksia, joista GoT tunnetaan. Olen varma, että siten myös tarinan loppu olisi ollut monen mielestä uskottavampi. George R. R. Martinhan kertoi tv-sarjan luojille sen, miten kaikki päättyy, mutta ei reittiä sinne. Luojat valitsivat siten omat polkunsa, joissa tekivät turhan paljon oikomista, jättäen ammottavia aukkoja jälkeensä.
Itse pidin loppua ainoana oikeana. Game of Thrones on ollut hyvin pitkälti Starkin perheen tarina, ja sellaisena se loppuikin. Jokainen Starkin lapsi sai sen, mitä alusta saakka halusikin. Useiden sivuhahmojen suhteen en ollut samoilla linjoilla kuin käsikirjoittajat (esim. Varysin kuolema oli turha, ja olisin halunnut nähdä hänet uudessa kuninkaan neuvostossa), mutta Sansan ja Jonin lopputulemat olivat juuri sitä, mitä toivoinkin. Romantisoin pohjoista erakkoutta toki ehkä aavistuksen liikaa, mutta Jon ehdottomasti kuuluu pohjoiseen. Jos Aegon Targaryen olisi päätynyt valtaistuimelle, olisin ollut valtavan pettynyt.
Kauas on tultu siitä, kun Ned lähti etelään vain menettääkseen henkensä. Kauas on tultu siitä, kun Arya oli miekkailua opetteleva pikkutyttö, Lannisterit juonivat valtakuntansa eteen minkä ehtivät ja perheet olivat ehjiä. Matka on ollut mieletön, ja pari huonompaa kautta eivät sitä pilaa. Visuaalisesti ja äänimaailmaltaan sarja on vain parantunut loppua kohden, mutta kuten tässä on jo hoettu, se on valitettavasti tapahtunut tarinan ja hahmojen kustannuksella.
Silti, yksi hienoimmista sarjoista tv-historiassa. Kiitos GoT.
 |
| Picture by HBO |
Do you still remember the time I got to see GoT (haha) from the big screen? Over ten hours' sitting still was tough, but I'd do it again anytime. Little did I know then what role Game of Thrones would play in my life.
Yesterday the World saw the final episode of the saga. The eight and final season has been somewhat a flop in many senses and fans have criticised heavily all those weird U-turns and unlogical decisions throughout the way. The same goes with the 7th season as well. Many great characters have been diminished into nothing.
To me, the biggest problem is TIME. There isn't any. Everything had to be crammed into a few episodes when the last couple of seasons should've been spread into two more (making ten seasons in whole, at least). Then we might've gotten some logic to the stuff by giving justification for plot twists so totally against characters' natures. We would've gotten some great dialogue and lots of shades of grey instead of black and white. We wouldn't have been in doubt and in shock about every turn since they'd been natural outcomes. That goes with the ending as well. Sure, George R. R. Martin told the creators of the series how the story was going to end, but the creators took their own paths to get there. A path with many leaps over critical points, with leaving huge gaps behind.
But I liked the ending. I don't think there could've been any other way. GoT has always been about the Stark family, and all the Stark kids got what they truly wanted. I didn't feel the same about some of the minor characters (Varys for example, he should've been on the king's council), but Sansa and Jon, oh I'm so happy for them. Yes I might romanticise the North a bit too much, but wandering in the true North with the free folk is the only way for Jon. If Aegon Targaryen would've sat on the throne, I'd be disappointed.
We've come such a long way since Ned travelled to the South just to lose his life. Such a long way since Arya was just a little girl learning how to sword fight, when Lannisters were scheming how to take over the World and families were still intact. It's been a hell of a journey, and a couple of not-so-good seasons won't take that away from me. Visually, alongside with music, the series has gotten better and better towards the end - even though, as said, at the cost of characters and the actual plot. Still, one the best tv shows ever.
Thank you GoT.
No comments:
Post a Comment