Neljä / Four

Pitkästä aikaa teki mieli tarttua blogeissa kiertävään haasteeseen! Tässä vastataan neljään kysymykseen itsestä, kuudessa eri kategoriassa. Ajatuksena on kertoa samalla muistoja vastausten takaa. Haasteen nappasin Kultturelli Matkalaukussa -blogista (joka tosin toteutti haasteen ajat sitten).

Neljä paikkaa, jossa olen asunut

KUUSANKOSKI

Synnyinkaupunkini ja se, jossa lopulta kävin kouluvuodet aina toisesta luokasta alkaen lukion loppuun saakka. Pieni paikkakunta, jota ei kaupunkina ole kuntaliitosten myötä enää olemassa. Kuten aina, pieniin kaupunkeihin liittyy toki tietynlaista sisäänpäinlämpiävyyttä ja kapeakatseisuutta, mutta onneksi olen itse kasvanut ja kasvatettu avarakatseiseksi pienestä pitäen. Kuusankoskella oloni on levollinen, olihan se niin pitkään kotini.

CHESTER

Luoteis-Englannin kaupunki, jolla on pitkä historia. Kaupungin vanha keskusta koostuu keskiaikaisista kauppakujista, ja kaupunkia itseään ympäröi muuri. Wikipedia tietää myös kertoa asioita, joita minä en tiennyt tai muistanut, kuten että kaupungin rakensivat alunperin roomalaiset (siellä on mm. suurin Italian ulkopuolinen amfiteatteri), ja jo pitkään se on ollut varakkaiden asukkaiden suosiossa. Asuimme täällä 1980-luvun lopulla pari vuotta, ja nuo vuodet ovat muokanneet identiteettiäni enemmän kuin uskoisi. Sielultani olen aina puoliksi brittiläinen, olivat vanhempani miten umpisuomalaisia tahansa. Kenties siksi myös kaipaan maahan aina uudelleen ja uudelleen.

OULU

Saadessani vuonna 2002 kirjeen, että olen saanut opiskelupaikan arkkitehtuurin osastolta Oulun yliopistosta, pääsi minulta itku. Ouluun! En halunnut niin kauas! Olinhan hakenut ykkösvaihtoehtona Tampereelle samalle alalle, rakastin Tamperetta. Toiselle puolelle Suomea vei kuitenkin tieni, ja vaikka kaupungissa on hurjan paljon kehitettävää, on täällä myös hyviä asioita - kuten kaikkialla muuallakin. Välillä kävin Etelä-Suomessa, ja palasin taas Ouluun.

HELSINKI

Valmistumisen kynnyksellä halusin pois Oulusta, halusin ystävieni ja perheeni lähelle, uusia kokemuksia. Muutin siis Helsinkiin samana vuonna kuin valmistuin. Sain suurehkon, viihtyisän yksiön kohtuuhinnalla Alppilasta, ja asuin kyseisessä kämpässä koko sen viisi vuotta, jonka etelässä olin. Rakastin Alppilaa! Se on aivan Kallion kyljessä, mutta rauhallisempi. Lintsi oli käytännössä takapihallani, puistot niinikään vieressä, kolmosen ratikka kulki ikkunan alta. Ja koska kolmonen kulki ratikoista kaikista myöhimpään, pääsi keikoilta kotiin vaivattomasti. Välillä ikävöin tänne paljon.

Neljä paikkaa, jossa olen ollut töissä

ARKKITEHTI

Ammatiltani olen ollut arkkitehti yli yhdeksän vuotta jo, ja sitä ennenkin useita kesiä ja talvia meni avustavan arkkitehdin hommia paiskiessa eri toimistoissa opiskelujen ohella. Itseasiassa olin assistenttina kouvolalaisessa suunnittelutoimistossa jo ennen opiskeluni alkamista. Vähän ihmettelen, miksi silti hain vielä opiskelemaankin, mutta... Koen alan ristiriitaisena, eniten järjettömien rakentamisaikataulujen ja -kustannusten vuoksi, ja vasta viimeisen vuoden aikana olen kerännyt itselleni tarpeeksi ammatillista itseluottamusta. Enää en haaveile toisesta alasta joka päivä. Sen sijaan haaveilen alan radikaalista muutoksesta sellaiseksi, mitä se on joskus ollut - luovaksi ja arvostetuksi työksi.

TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ

Olen aina ollut siistin sisätyön tekijä, ja useita kouluaikaisia kesiä olin töissä suuren insinöörifirman listoilla. Työ sisälsi pääasiassa kokouskahvituksia, lähetin hommia, järjestelyä ja muuta yleistä toimistosälää. Kerran järjestin isäni (firmassa töissä) saamat käyntikortit aakkosjärjestykseen. Talkin' about vastuu.

VALMENTAJA

Aloitin kilpacheerdancen valmentamisen vuonna 2011, harrastettuani lajia sitä ennen viitisen vuotta. Aloin valmentaa omaa joukkuettani, missä itsekin tanssin, osittain ajan säästämiseksi (Helsingin sisällä saattaa matkoihin kotoa treenipaikalle ja takaisin kulua yllättävän paljon aikaa), ja osittain siksi, koska halusin valmentaa nimenomaan aikuisia. Oulussa olen sittemmin valmentanut myös cheertanssin alkeisryhmää sekä juniori-ikäisiä tanssijoita. Pidän valmentamisesta hurjasti! On ihanaa nähdä, kun valmennettavat kehittyvät ja nauttivat. Jos minulla olisi enemmän aikaa, en olisi valmentamista lopettanutkaan. Sen huono puoli on ehdottomasti se, että se ottaa aika paljon. Päivätyön ja oman urheilun lisäksi millekään mulle ei olisi enää jäänyt yhtään aikaa.

LASKUVARJOHYPYN SM-KISAT

Käydessäni työpaikkoja läpi, huomasin, että en ole kovin montaa erilaista työtä tehnyt... Tämä laskuvarjohypyn SM-kisojen jobikin oli lähinnä talkoo- tai hyväntekeväisyystyötä, mutta jonkinlaista työtä kumminkin. Ehkä minun ansiostani kahvilatiskiltä välipalaa hakeneet eivät kuolleet nälkään ja saivat vielä vaihtorahaakin. Erilaisia talkoo- ja muita töitä on tullut tehtyä tanssinkin nimissä, kuten inventaarioita.

Neljä paikkaa, jossa olen käynyt

KRUGERIN KANSALLISPUISTO

About miljoona vuotta sitten (eli 2006) olin safarilla Etelä-Afrikassa. En itsenäisesti olisi ikinä varmaan päätynyt moiselle reissulle, mutta lähdin isän ja hänen "uusioperheensä" kanssa matkaan päiväntasaajan tuolle puolen. Retki jäi kyllä mieleen! Missään kevyissä teltta-asumuksissa ei oltu, vaan laadukkaissa majoituksissa ympäri Etelä-Afrikkaa. Päivisin ajeltiin ympäri savanneja bongaamassa kirahveja, seeproja ja sarvikuonoja. Leijonia ei valitettavasti nähty, mutta vihreänä hohtava kameleontti kyllä. Kaikeksi onneksi en myöskään törmännyt black mambaan, supermyrkylliseen käärmeeseen, joista meitä varoitettiin useaan otteeseen. Tai hippoihin, joita lymyili erään majoituspaikan viereisessä joessa. Siksi ikkunoissa oli kalterit.

NEW YORK CITY

Hyvin kauan olin haaveillut Nykiin pääsystä, kun kaveriporukalla sinne muutamia vuosia sitten lähdimme. Oli huikeaa kävellä High Linea pitkin, kiivetä pilvenpiirtäjään katsomaan auringonlaskua ja nähdä Carrie Bradshawn'n kotiportaat. Lempparipaikkoihin lukeutuivat ehdottomasti Brooklyn ja Williamsburg, jotka kaikessa hipsteriydessään olivat lämminhenkisiä ja rentoja. Toivottavasti vielä joskus päädyn kaupunkiin. Sillä kertaa haluaisin ehkä kokea sen talvella, vaikka olenkin kuullut, että siellä on silloin järjettömän koleaa.

ISLANTI

Maagisin paikka, jossa olen koskaan käynyt, ja jonne ehdottomasti aion vielä joskus mennä! Nämä kuvat odottavat vielä blogiin pääsyä (vaivaiset 3 vuotta reissun jälkeen), mutta kerrottakoon sanoin, että sympaattisempaa ja kauniimpaa saarta saa hakea. Keskellä kesää tarvitaan villa- ja kuorikerroksia, mutta kaikki ne mustat hiekkarannat, lupiini- ja sammalpellot, mereen turkooseina palasina valuvat jäätiköt ja kuumat lähteet, joissa lillua. Taivas!!!

KÄSIVARREN LAPPI
Toissa kesänä kävin ns. aikuisten oikeasti vaeltamassa, tosin silloinkin reilusti alle 20 kilometriä, mutta kuitenkin ihka oikeassa maastossa. Ei reilusti tallattuja polkuja, ei huusseja, ei laavuja, vain Lapin maisemaa silmänkantamattomiin. Puroja, Saana, harvinaisen helleaallon herättämiä paarmoja ja hämärän laskeuduttua kuoritakkia vasten kopisevia hyttysiä. Luonto tulee minusta monesti turhan lähelle, sillä en oikein siedä ötököitä, eikä minulla ole minkäänlaisia survival skillsejä kaupungin ulkopuolella (jos sielläkään). Silti se hetki, kun kömmit teltasta ulos aamuaurinkoon, peset kasvosi jääkylmässä purossa ja alat suunnitella kahvin keittoa, on jotain, mitä on vaikea pukea sanoiksi.

Neljä ohjelmaa, joita olen seurannut tv.stä

GAME OF THRONES
Oletan, että tähän sarjaan lasketaan myös ns. nykyajan tv, eli suoratoistopalvelut. Game Of Thrones on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, sillä sarja on kokonaisuudessaan vaan niin mieletön.Ensimmäisen kauden näin putkeen leffateatterissa (mahtava kokemus! vaikka takapuoli olikin kovilla), viimeistä jaksoja odotan kauhulla ja kieli pitkällä. En halua, että se loppuu.

ER
Vanha suokkari, jonka haluaisin katsoa alusta asti uudestaan, mutten ole saanut aikaiseksi hankkia sitä mistään (enkä varsinkaan haluaisi ostaa DVD-boksia kaapin täytteeksi). Minulle Teho-osasto on ainoa oikea sairaalasarja. (Hox - tiedättehän muuten tuon ärsyttävän ongelman suomennoksessa? ER ei suinkaan ole suomeksi "teho-osasto", vaan päivystys. Teho-osasto on ICU. Argh.)

ALLY MCBEAL
Kuka muistaa neuroottisen Allyn? En kuolemaksenikaan enää muista, mikä tässä sarjassa vetosi, sillä nykyään en varmaan jaksaisi tanssivia vauvoja ja Richardin kaulafetissiä sekuntiakaan. Ehkä se oli juuri se neuroottisuus. Kaikki ei ollut pelkkää kiiltokuvapintaa.

YÖKYLÄSSÄ MARIA VEITOLA
Nykytelevisiosta en seuraa juurikaan mitään, sillä helpommin ja varsinkin omaan aikatauluun sopivammin kaikki löytyvät erinäisistä suoratoistopalveluista. Lisäksi teevee on jo vuosia tarjoillut pääosin erilaista realitya, joka menee hömpötyksenä, muttei jaksa kiinnostaa loppuun asti. Sitten on nämä poikkeukset. Maria Veitola on mielestäni kiinnostava toimittajana ja ihmisenä, ja onkin yksi idoleistani. Hän uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa asioita ääneen, tarttua epäkohtiin, mutta olla empaattinen.

Neljä ruokaa

TEXMEX

Rakastan meksikolaisia ja texmex-mausteisia ruokia. Fajitat, tacot, enchiladat, quesadillat, samoista aineksista tehdyt salaatit - you name it.

SALAATIT

...Mistä päästäänkin niihin salaatteihin. Lähes kaikki saldet ovat mielestäni maukkaita, ja usein työpäivän lounaaksikin kasaan lähikaupan salaattibaarista itselleni kulhollisen. Parasta yleensä ovat lohi-, juusto- ja kasviperäinen proteiini -saldet.

SUSHI-/POKEBOWL

Sushi on nannaa, ja vielä enemmän pidän siitä kulhomuodossa - koska se on helpompaa syödä, ja varsinkin helpompaa tehdä itse. Siitä on aikaa, kun ensimmäisen kerran tutustuin sushiin, ja silloinkin kantapään kautta. Luulin tukholmalaisen lounasbuffan vihreän mönjän olevan avokadotahnaa, ja auta armias, kun vedin sitä kokonaisen lusikallisen suuhuni.

KORIANTERI, HERKKUSIENET, SELLERI, POSSU

Olen lihaa lukuun ottamatta melko kaikkiruokainen. Lapsena olin huomattavasti nirsompi, mutta nykyään pyrin aina maistamaan kaikkea etenkin, jos ruokaa minulle tarjotaan. Ruokia voi syödä, vaikkei niistä tykkäisikään. On kuitenkin muutamia asioita, jotka mieluummin noukin pois annoksestani, kuin laitan kurkusta alas.

Neljä juomaa

VESI
Juon oikeastaan lähes yksinomaan vettä. En pidä sen kummemmin mehuista tai limsoista (koska sokerilitkut, tai vielä pahempaa, aspartaamilitkut, plus hiilihapot), ja maitoa en todellakaan juo. Toki joskus herkuttelen myös limsalla.

PIIMÄ
En siis juo maitoa, en ole juonut vuosikausiin, mutta piimää hairahdun joskus ottamaan. Siis ehkä kerran puolessa vuodessa, kun pysähdymme Suomen turneellamme ABC'n lounaalle.

OLUT
En ole koskaan ollut oluen ystävä. Viimeisen vuoden sisällä olen kuitenkin ostanut olutta useamman kerran, hämmentävää! Kaikki tämä johtuu siitä, että löysin sourin - makeahkon ja kirpeän hedelmäisen oluttyypin, joka sopii suuhuni huomattavasti lagereita ja muita paremmin. Harmi, että kyseiset juomat eivät yleensä ole gluteenittomia. Vaikka eipä sillä, harvemmin niitä saan muutenkaan juotua kuin max. yhden pullollisen. Niin oluen ystävä en vielä ole.

FENTIMAN'S ROSE LEMONADE
Kun harvoin ostan limonadia, on se ruusulimonadia. Parasta! Tai ainakin toiseksi parasta heti Dr. Pepperin jälkeen. En oikein osaa päättää, kumpi on parempaa. (Ehkä ruusulimsa, koska siinä on lähtökohtaisesti vähemmän hiilihappoja. Röyh.)



Haasteeseen saa tarttua ken vain!

* Kuvituksena mainitun Afrikan matkan kuvia, ikivanhalla digipokkarilla otettuja ja editoimattomia.




Sorry, Finnish only this time. Just babbling about random stuff in form of a blog challenge. :)