Summer

Eilen Manboy, tänään The National. Voisiko loma paremmin alkaa? Jos jätetään huomioimatta täksi päiväksi luvattu jatkuva vesisade, normaalin töissä nautitun aamukahvin puuttumisen aiheuttama hermostuneisuus (en jaksa tehdä espressoa mutteripannulla kotona joka aamu) ja viikon jatkuneen terveellisen ruokavalion heilahtaminen toiseen ääripäähän. No ei kai sitä vapaalla ollessa tarvitse, eikä kuulukaan, pinnistää liikoja.

Tällä blogittarella siis alkoi kauan kaivattu kolmen viikon KESÄLOMA. Sinä aikana postauksia tulee säännöllisen epäsäännöllisesti - kotona koneella ollessani kenties yhdessä kasassa useampia, mutta muualla Suomessa reissatessani sitten mitä luultavimmin nolla. Ja jos blogi katoaa yhtäkkiä salasanan taakse, se tarkoittaa vain, että rukkaan ulkoasua uuteen uskoon. Sitten voin taas palata entistä ehompana!

Mahtavaa loppukesää kaikille :)


p.s. Olen myös poistanut blogeja bloggerin näitä seuraan -listalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten ko. blogeja edelleen seuraisi - tykkään vain enemmän blogilistasta. Bloggerin kautta olen jättänyt sellaiset blogit, joita a) ei ole blogilistalla b) ovat ystävieni pitämiä c) joita muuten vaan jostain syystä arvostan paljon!

Ultra-Violet

Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan solarium aiheuttaa syöpää. Käsi ylös, kuka ei aiemmin tiennyt tätä?

Picture by Beax via Creative Commons License

UV-säteilyn vaaroista ollaan tiedetty jo pitkään, ja tottahan toki terveellä järjellä voisi ajatella, että solariumkin kyseisiä säteitä tuottaessaan aiheuttaisi iholle vahinkoa, joka kenties myöhemmässä vaiheessa kehittyisi syöväksi. Silti solariumeja ollaan pidetty vain 'todennäköisinä' syövän aiheuttajina, vailla sataprosenttista toteen näyttämistä. Pienessä laatikossa ultraviolettisäteilyn alla muhiminen aiheuttaa nimenomaan sitä vaarallisinta ihosyöpää, melanoomaa. WHO kertoo, että riski sairastua ihosyöpään kasvaa 75 prosenttia, jos solariumissa paahtuminen on aloitettu alle 30-vuotiaana. Suomessa melanoomaa havaitaan vuosittain 700-800 ihmisellä. Meillä solariumien säteilyarvot on pidetty kohtuullisen tiukkina jo vuosia, joka ei tietenkään tee solariumista turvallista. Muu Eurooppa laahaa hieman perässä. Maailmanlaajuisesti melanoomaa esiintyy eniten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, joiden alueella otsonikerroksen on usein raportoitu olevan hälyttävän ohut. Niinpä uv-säteilyä pääsee ilmakehään normaalia enemmän.

Minusta on varsin mielenkiintoista se, miten solarium-laitteiden valmistajat asiaan suhtautuvat. Ristiriitaisuutta voisi verrata tupakkayhtiöihin - niiden johtoportaat kun monesti väittävät, etteivät heidän tuotteensa mitään syöpää aiheuta. Että ihmisten muut elintavat ovat syypäitä heidän kenties kuolemaan johtaviin keuhkosyöpiin ja muihin hengityselinsairauksiin. Lähes jokainen koulunsa käynyt tietää, että tupakka, jota iloisesti välillä syöpäkääryleeksi kutsun, ei voi olla kovin hyvästä terveydelle. Sama pitäisi olla keinotekoisen, ihoa muuttavan ultraviolettisäteilyn kanssa. Tai sen luonnollisenkin.

Eräskin nimeltä mainitsematon laitevalmistaja kertoo sivuillaan, miten eräät lääkärit ovat tutkineet luonnollisen ja keinotekoisen uv-säteilyn vaikutusta ihmiseen. Heidän mukaansa solariumin käyttö on jopa terveellisempää, kuin auringonvalo. Väite perustuu rusketuksen nopeampaan syntymiseen prosessin aikana, sekä pieneen palamisriskiin. Turhaa paniikkia ei kuulemma saisi syntyä keinovalon avulla saatavasta ruskeasta hipiästä, vaan solariumiin voi tulla kevein mielin. Uskokoon ken tahtoo.

Itse en ole koskaan solariumissa käynyt, enkä käy. Ihoni on muutenkin vaaleaa, osaksi palavaa ja osaksi hitaasti ruskettuvaa tyyppiä, ja olen varma, että kumoaisin mainittujen lääkärien toteamuksen pienestä palamisriskista. Hyvin todennäköisesti mahtuisin juuri sen minimaalisen riskin alueelle. Auringossa sen sijaan tykkään makoilla - nauttia lämmöstä, kenties seurasta tai hyvästä kirjasta ja hankkia tervettä päivetystä iholle. Suomen kesä on kovin lyhyt ja kunnon hellepäiviä on vain muutama. Vaikka tätä ei voi verrata mihinkään etelän maahan, varustaudun kesän alussa biitsipäivänä aina voiteella, jonka suojakerroin on vähintään 20. Kesän loppua mentäessä voi vähentää viiteentoista tai jopa kymmeneen, jos näyttää siltä, että iho on tuottanut tarpeeksi sitä omaa suojamekanismiaan eli rusketusta.

Talvisin pidän kalpeudesta ja Snow White -efektistä, mutta kesäisin on mukavaa, jos näyttää ..no, kesäiseltä. Ehkä kauneusihanteet ovat lukuisten varoitusten, tutkimustulosten, lääkärikäyntien ja ihon vanhenemisen myötä muuttumassa kalvakkaampaan suuntaan, mutta ainakin vielä se tuntuu olevan liian aikaista. Sen verran pidän itsekin väristä vartalollani, että harkitsen jopa ruiskurusketusta häihin. Saa nähdä päädynkö moiseen turhamaisuuteen - sitä ennen rusketusta saa onneksi myös purkista!


Mikä on sinun suhteesi solariumeihin tai auringonottoon/rusketukseen yleensä?

Häähumua, osa 2

Yksi parhaista ystävistäni saatiin yllätettyä perjantai-iltana kummallisella kirjeellä ja paketilla - kruunu, helmet, junalippu ja ohjeita. Toimituksen hoiti perille sulhanen, ja itse morsiamelta tuli avaamisen jälkeen tekstiviesti ":D :D". Vaikka hän polttareitaan toki osasi epäilläkin, saatiin ilmeisesti aika hyvin hämättyä ja vietyä ajatukset pois tulevista suunnitelmista. Monitahoinen lauantai alkoi junamatkalla Kouvolaan, jossa ohjelmaan kuului salsatunnin, Hesburgerin & skumpan, auton öljyjen tarkastuksen, jokikivihoidon, pienen vaelluksen, kauniin veneretken, morsiussaunan ja kotikaraoken lisäksi lukuisia pikkutehtäviä. Onnistuttiin nostamaan rima tarpeeksi korkealle, ja ystävällämme oli loistava päivä! Mutta vaikka järjestelytoimikuntaan kuuluminen oli varsin hauskaa, en ihan heti jaksaisi ryhtyä moiseen uudestaan :D

Itse häihin on neljä viikkoa, ja sitä ennen on kaasoilla monenlaista puuhasteltavaa askartelusta pieneen kropan trimmaamiseen (allekirjoittaneella huom, muiden kaasojen puolesta en puhu). Urheilusta en kuitenkaan ajatellut pälpättää, vaan kaiken kruunaavista leningeistä. Kahdet häät kun on jo tälle vuodelle juhlittu, ja kahdet tulossa. Oman kaason pukunikin löysin ihan tuikitavallisesta Vilan liikkeestä, ja se lähentelee muutamia niitä, joita jo joskus viime talvena tutkailin.

Mutta ensin pääsevät esittelyyn ne asukokonaisuudet, joissa kuluvan vuoden keväällä juhlittiin kahdenkin ystäväpariskunnan avioliiton solmimista. Kuvat latasin tällä kertaa bloggerin mukaan suurina, mutta tuttuun tapaan ne klikkautuvat hiiren avulla entistä isommiksi ;)

Talvihäät sallivat mielestäni sikäli vapaamman asun, ettei tarvitse miettiä kuumassa säässä hikoilemista. Toki miesten täytyy yleensä aina kärsiä paksuissa puvuntakeissaan, tai vähintään kauluspaidoissa ja kuristavissa kravateissa. Mutta naisväelläkään jakkupukutyyppinen kokonaisuus ei tunnu liioitellulta lämpötilan suhteen, kun ulkona paukkuu pakkanen, ja mustatkin puvut sopivat paremmin talveen kuin kesän lämpöön. Vaikka etiketti ei nykyään olekaan enää niin tiukka, kuin joskus, ja mustia juhlapukuja näkyy häävieraiden yllä yhä useammin, en itse osaisi kesähäihin pukeutua mustaan. Tähän mainittuun talvijuhlaan meinasin itseasiassa laittaa mustan satiinisen mekon, mutta päädyin kuitenkin platinaan.

Päälläni siis mekko kirpputorilta (Vero Moda), kengät Vagabond, rannekoru Snö of Sweden, sormus Pentti Piekäinen, korvikset second hand. Päässä jättinuttura ja suuri punainen rusetti. Huomatkaa minun ja kavaljeerin yhteensointuvat asusteet! Tämä on mielestäni ihan must, tosin näissä häissä eräs pari veti pidemmän korren, kun se yhteinen väri oli punaisen sijasta limenvihreä :) Ystävän ruskea puku on muistaakseni taftia ja teetetty.

Toiset häät toukokuussa uhkasivat aiheuttaa päänvaivaa. Mekossa en päätynyt kenties yhtä juhlavaan vaihtoehtoon kuin edellisissä, mutta mielestäni ehkä enemmän itseni näköiseen. 50's-tyylinen mekko on itsetehty, ja alle laitoin Onlyn mustan tyllihameen. Korvikset ovat Romeo&Juliasta Oulusta.

Eniten ongelmia meinasi aiheuttaa meikki - olen jokseenkin tottunut siihen, että juhlameikki on voimakas tai ainakin lähellä sitä. Kuitenkaan en kesän kynnyksellä halunnut vuorata kasvojani pakkelilla tai tummilla rajauksilla. Toinen, mikä jostain syystä kuuluu aina spesiaalimpiin tilaisuuksiin meikkiasioiden suhteen, on huulipuna. Arjessa sitä harvoin osaan käyttää, mutta juhliin en jostain syystä osaa lähteä ilman. Mielestäni onnistuin siis loppujen lopuksi kohtuullisen hyvin pitämään meikin raikkaana :) Kevyt luomiväri (olisikohan tässä persikkaa..?) ja pinkki, mutta ei liian räikeä huulipuna takasivat sen, yhdessä hennon punaisten poskien kanssa. Kampauksena yksinkertainen, vino ranskalainen letti.

Asusteiden piti tietenkin sointua yhteen täydellisesti! Kengät on syntymäpäivälahja Clarksilta, laukku ostettu Briteistä muutamia vuosia sitten. Musta, pilkullinen rusetti on lisätty itse. Ulkona oli vielä melkoisen viileä tähän aikaan vuodesta, ja päälle sujahti aurinkolasien lisäksi musta bolero, musta pitkähkö takki ja pinkki-mustaruudullinen kaulahuivi.

Kaason puku on siis hankittu, ja tulen luultavimmin käyttämään samaa mekkoa kaksissa seuraavissa häissä - asustan sen vain hieman eri tavalla. Siitä lisää myöhemmin, mutta pakko huomauttaa pienestä yksityiskohdasta - värivaihtoehtoina olivat kylmä roosa ja kylmä ruskea, ja minä valitsin jälkimmäisen. Omituista!

Pinnatuoli, jolla ei ole nimeä

Jokin aika sitten lähti Malmin suurelta huonekalukirpputorilta matkaani valkoinen pinnatuoli. Hintaansa nähden se oli varsin kehnossa kunnossa, mutta koska a) tarvitsin kipeästi tuoleja ja b) tämä malli on aina ihastuttanut minua (vaikkei Tapiovaaralle vertoja vedäkään), pääsi se matkaamaan farmarin takakontissa kotiini. Tällä hetkellä kaikki tuolini ovat jossain määrin second handia. Myös Iskun julkiskalusteiden puolelta hankittu fiini työtuoli on itseasiassa käytettynä ostettu. Se ei kyllä edes majaile tässä asunnossa at the moment.

Vähän hiomista, paikkausta ja maalia, ja tästä tuolista saisi kelpo yksilön. Vaan suurimmaksi ongelmaksi kehittyi tietysti väri. Perinteisesti tekisi mieli vetäistä tämä pinkiksi tai vaaleanpunaiseksi. Toisaalta mustakin houkuttaisi, mutta voisin sen värin säästää Mademoiselleen, sitten joskus kun sellaisen saan (krhm). Erilaiset helmiäismaalit olen hylännyt samantien - vaikka ne olisivat oikein söpöjä ja prinsessamaisia, eivät ne sovi tämänhetkiseen sisustukseeni. Pitkän aikaa olin tuikitavallisen valkoisen kannalla.

Nyt minua houkuttaa vaalea laventeli, pastellinen sinisen ja violetin yhdistelmä, joka ei tasan sovi mihinkään muuhun väriin asunnossani. Mikä minua oikein vaivaa?

Minkä väriseksi sinä tuolin maalaisit?

Tigi-kokeiluja

Koska maailmasta eivät ihmeet lopu, päätyi Maria kirjoittamaan tänään juuri samasta aiheesta, josta minäkin olin aikonut :D Onkohan blogosfäärissä olemassa telepatiaa? Joskus muutenkin mietin, voiko kyseistä yliluonnolliseksi miellettyä kykyä olla olemassa, etenkin kun kyse on omasta päästäni. Telepatia kun tuntuu toimivan muutamien ihmisten kanssa pelottavankin hyvin.

Mutta se yliluonnollisuudesta - jollei tukkamätsikkiä lasketa siksi. Eilen tein jotain kummallista. Kävin ystävän kanssa lenkillä kaupungin toisella laidalla, päädyin siellä suihkuun ja hiuspesulle, enkä oman kodin rutiinien puuttumisesta johtuen jaksanut tehdä hiuksilleni mitään. No, okei, tungin niihin jo heti kosteina hieman Foxy Curlsia, sekä kiinnitin otsiksen pinnillä sivuun. Jos en olisi sitä tehnyt, olisi tänä aamuna peilissä odottanut mojova kasari-look.

Varotoimenpiteistä huolimatta pehko oli päivän koittaessa mielenkiintoinen, ja se kalpeni ainoastaan Brian Mayn hiushabitukselle. Valokuvatuksia päässäni kasvavista karvoista ei saanut sitten alkuunkaan - aina ne näyttivät liian takkuisilta, liian lyhyiltä, tai muuten vaan liian omituisilta. Luovutin noin kolmenkymmenen kuvan jälkeen. Kuitenkin vasta sen jälkeen, kun olin tunkenut tököttejä kutrien suojaksi.

Kuten ensimmäisestä kuvasta saattaisi päätellä, Sunrisen alessa on käyty ja kiharoille hankittu luksusta. Kuvan putelit eivät sitten ole keskenään mittakaavassa - todellisuudessa keskimmäinen on toisiin verrattuna huomattavasti pienempi.



Tigi Bed Head - Foxy Curls Contour Cream
Nimensä mukaisesti kreemimäinen tuote lupaa erotella kiharoita ja estää pörröisyyttä. Minua pyydettiin olevan varovainen annostelussa, ettei mömmöä laita vahingossa liikaa. Mielestäni annostelu oli kuitenkin varsin helppoa, ja creamia sujahti hiuksiin varmaan enemmän, kuin kampaaja olisi uskonut. Valitettavasti ensimmäisen käyttökerran eli kosteisiin hiuksiin levittämisen jälkeen menin nukkumaan, kuten öisin yleensä teen. Tukan möyhiintyminen tyynyä vasten huonounisen yön aikana ei varmastikaan tehostanut aineen toimintaa. Aamulla sen laittaminen kuiviin hiuksiin ei ajanut asiaansa enää yhtä hyvin. Olen tämän käytössä vasta noviisi, joten tuloksia syntynee harjoittelun myötä!

Tigi Bed Head - Control Freak Serum
Tätä minulla on ollut jo parisen vuotta, ja pidän kovasti. Hileet eivät näy ainakaan tummassa tukassa, joskin laitossa täytyy olla tarkka, ettei mönjä klimppiinny, vaan levittyy tasaisesti. Tämä on tarkoitettu pääasiassa suoriin hiuksiin (olettaisin), joten kiharassa vaikutus ei ole yhtä suuri. Pinta kuitenkin siliää kohtalaisesti. Voihan vaikutus olla pelkkää placeboakin, mutta harvoin osaan lähteä ovesta ulos tasoittamatta kuontalon pintaa kontrollifriikkiseerumilla. Parhaiten tämä toimii lookissa, jota toteutan eniten - annan hiusten kihartua ja kuivua yön yli luonnostaan, mutta aamulla suoristan pahimmat kiharat helppohoitoisemmiksi laineiksi.

Tigi Rockaholic - Rock Out Shine Blaster
Tigin uusimman sarjan runsaasti kiiltoa lupailevan tuotteen suosio on ollut nähtävissä useissa blogeissa. Öljymäinen koostumus on kevyempi kuin voisi luulla, ja kiiltoa todellakin löytyy. Harmikseni kiilto kuitenkin häviää melko pian - luultavasti kuiva hiuslaatuni imee sitä niin paljon, että saisin samantien tyhjentää puoli pulloa päähäni. Saman huomion oli Mariakin tehnyt. Uusi yritys siis huomenna, hieman runsaskätisemmin. Testasin tätä kyllä suoriinkin hiuksiin viikonloppuna, ja tulos oli sama. Mihinkäs se koira karvoistaan pääsisi, vaikka ne kuinka suoristaisi. Vaikka noin niinkun periaatteessa suoristusraudan käytön myötä hiuksen pinnan suomujen pitäisi sulkeutua... Kuivassa, luonnonkiharassa hiuksessa ne kun ovat aina 'auki'.

Voitte muuten uskoa, että kaikkien näiden ainesosien jälkeen hiukseni tuoksuivat huumaavasti karkille. Mieli teki nuuskuttaa niitä kokoajan, vaan sepä olisi lisännyt ennestään hullun leimaani, joten jätin väliin. Valitettavasti päivän aikana kävi sama efekti mitä aina: hiusten päälle kerääntyi omituinen untuvakerros, kun kiharat eivät pysyneet kasassa vaan pörrööntyivät. Kostealla säällä on toki sormensa tässäkin pelissä. Kuitenkin, jos olisin lähtenyt täysi au naturel hiusteni osalta liikenteeseen, olisi päässä tällä hetkellä harakanpesä. Nyt nämä sentäs tunnistaa kiharoiksi. Joten vaikka täydellisiä korkkiruuveja ei luomumenetelmillä tähän afropäähän saakaan, on lopputulos huomattavasti parempi, kuin jos ei olisi nähnyt yhtään vaivaa.

Hiusteni ollessa pitkät, kiharat myös lätistyvät päivän päätteeksi hieman. Parhaimmillaan (lue: siisteimmillään) ne ovat todennäköisesti parin päivän päästä - juuri ennen seuraavaa pesua. Silloin voi nauttia siitä hetkestä, ja olla onnellinen bad hair dayn loistamisesta poissaolollaan. Ja seuraavana päivänä suoristaa hiukset.

ps. Olenko ainoa, jonka sydän, mieli ja vaatekaappi huutaa syksyä?? Lukuunottamatta sitä seikkaa, että olisi kiva saada vähän rusketusta pintaan. Kesäloma kun on vielä edessäpäin.